Suomi juhli tänään itsenäisyyspäivää! Onneksi olkoon me ja rakas kotimaamme!
Juhlan keskellä ei tietenkään pitäisi latistaa tunnelmaa, mutta mitä tapahtuu suomalaiselle huipputennikselle, kun Jarkko lopettaa? Niinpä.
Seuraavaa jarkkoniemistä tai edes vähän vaatimattomammankin tason pelimiestä tai -naista odotellaan todennäköisesti vuosia. Epäilenkin, että Jarkon tähänastiset saavutukset kasvattavat arvoaan rajusti tulevina vuosina, kun vihdoin toivottavasti tajutaan kuinka kova jätkä se Niämine lopulta ja oikeastaan olikaan. Viikosta ja vuodesta toiseen tasoista kovimmalla ja isoimmilla areenoilla ympäri maailmaa. Respect.
Nelinpelin puolella Henri Kontisen otteet ovat olleet vakuuttavia ja tuleva kausi voi olla jopa todellinen läpimurtokausi nelinpelin kirkkaimmalle huipulle. Se lienee kuitenkin vain pieni lohtu, sillä nelinpelin arvostus ei ole lähellekään samaa tasoa kuin kaksinpelin arvostus. Ei edes tennispiireissä, puhumattakaan kotimaisesta penkkiurheilijakansasta.
Eikä asiaa varsinaisesti auta se, että osa, jopa maailman nelinpelihuipuista, edustaa habitukseltaan kaikkea muuta kuin atleettisuutta. Valitettavasti myös polvivaivoista kärsineen Kontisen vyötärölle on IPP Openin perusteella kertynyt hieman ylimääräistä, eikä ne polvivaivat ainakaan ylimääräisellä taakalla parane, joten siinä mielessä paluu kaksinpelin pariin ei juuri nyt ole näköpiirissä, mikä on kyllä todella, todella sääli.
Vähän harmaalta siis näyttää, mutta paljon hyvää tapahtuu junioripuolella niin seuroissa kuin eri akatemioissakin, joten kuka tietää missä oikeasti olemme 5-10 vuoden aikajänteellä...