Loppuvuosi on kaiken maailman listojen ja best of-levyjen aikaa, joten blogissakin on viimeistään nyt vuoden ensimmäisen top5-listan aika. Vuoron saakin henkilökohtainen näkemykseni kaikkien aikojen top5:stä!
Vain se lienee varmaa, että näkemyksiä riittää. Asiaan saadaan tuskin koskaan yhtä kollektiivistä näkemystä. Hyviä perusteluja puolesta ja vastaan löytyy satoja, joten ymmärretään tämä. Moisen listan tekeminen onkin täynnä täysin olematonta viihdearvoa, mutta tehdään se nyt silti.
1) Rafael Nadal
Ensimmäinen ja ainoa kaveri, joka pystyi laittamaan Rogerille hanttiin tämän huippuhetkinään. Absoluuttinen pelitaso lopulta vielä hurjempi kuin Federerillä. Nadalin paras peli voitti Federerin vastaavan jopa ruoholla. Massalla täysin vertaansa vailla. Voitollinen ottelusuhde käytännössä kaikista isoimmista nimistä. Käsittämätön pää. Käsittämätön Pelaaja.
2) Roger Federer
Saavutuksiltaan ykkönen vaikka kaksinpelin olympiakulta uupuukin. Määrä korvaa usein laadun, mutta Federer on myös kauneinta mitä tennis on koskaan nähnyt. Tämän vuoden näyttävät otteet olivat parasta Rogeria aikoihin ja Davis Cup oli hieno kruunu uralle. Pieni inflaatio siitä, että uran alkupuolella todelliset haastajat loistivat poissaolollan. Ei toki ole Federerin vika, vaikka tavallaan onkin. Asetti tason täysin uuteen sfääriin.
3) Novak Djokovic
Melkein väittäisin, että väläyksittäin ollut absoluuttisesti maailman paras ikinä. Kärsii kuitenkin ailahtelevaisuudesta ja siitä, että sortuu prosenttitennikseensä liian usein noustakseen piikkipaikoille minun listallani. Ei ole myöskään tuonut osaltaan peliin mitään täysin uutta kulmaa. Porukan kovin atleetti.
4) Andre Agassi
Hurjat saavutukset aikakaudella, jolloin maailman kärki oli kenties laajin ja tasaisin. Jäi jossain määrin Samprasin varjoon, mutta monipuolisempana kiilaa minun kirjoissani Peten edelle. Toisin kuin Pete, Agassi voitti massallakin ja hän on myös ensimmäinen modernin tenniksen ura-Grand Slamiin yltänyt pelaaja. Vaikka tenniskentän ulkopuoliset ansiot jätetään tässä noteeraamatta sai varmasti enemmän pelaajia lajin pariin kuin väritön Sampras. Niin esityksillään kuin vaikkapa hiuksillaankin (kun niitä vielä oli).
5) Pete Sampras
Habitukseltaan lähes kuollettavan tylsä, mutta tappavan tehokas. Selvisi tiukasta paikasta aina ässällä. Käsittämätön syöttö, eikä se kämmenkään huono ollut. Antoi pelinsä puhua ja kyllähän se puhuikin - 14 Grand Slamia aikana, jolloin haastajia riitti. Silti, ylivertainen vain kovilla kentillä. Okei, sekä ruoholla. Sama peli, kesät talvet.
Mielenkiinnolla lukisin myös teidän listojanne perustelujen kera! Sana on vapaa!
Mielenkiinnolla lukisin myös teidän listojanne perustelujen kera! Sana on vapaa!