Tenniskirppis!

 Otetaanpa tällä kertaa hieman erilainen nosto blogiin. 

Kierrätys kuuluu kiinteästi myös tennispiireihin, sillä mailat ja muut tenniskamat ovat jo vuosia vaihtaneet omistajaa pelikaverilta toiselle tai kaverin kaverille. Sosiaalinen media sekä digitaaliset kauppapaikat ovat kuitenkin mahdollistaneet vielä tehokkaamman tavan laittaa vanhoja tai itselle sopimattomia tai ylimääräisiä tenniskamoja kiertoon niitä enemmän tarvitsevalle. 

Joulukalenteri #14: Uudet mailat! (2019)

Luukku 14 ja "uran" 14 mailahankintaa!

Viime helmikuussa hankkimani uudet mailat, Headin Graphene Touch Prestige Pro't, ovat laskujeni mukaan siis 14. mailat niiden 35 vuoden aikana, jota olen lajia harrastanut.

HEAD Graphene Touch Prestige Pro.

Olen tietoisesti ja toistaiseksi jättänyt tämän mailanvaihtoprojektin liittyvän tarinan kertomatta, sillä vaikka uudet mailat, istuvat käteen varsin mallikkaasti, niin saatoin kesän aikana saada niiden johdosta itselleni orastavan tenniskyynärpäävaivan. Siksi en juuri nyt olekaan oikein varma siitä, mitä tulen mailojen kanssa tekemään, joten loistavasta mailasta ja sen tuomasta lisäpotkusta huolimatta seuraan tilanteen kehittymistä ja alan hehkuttamaan mailoja varauksetta vasta kun käden oireilu loppuu. Toivottavasti loppuu.

Pelasin uusilla mailoillani hallikaudella helmikuusta toukokuuhun ilman minkäänlaista kipua, mutta massalle siirryttäessä painavampi maila lisäpainoineen väsytti käden jo ensimmäisestä treenikerrasta aivan eri tavalla kuin hallissa. Sen jälkeen käsi ei tuntunut palautuvan millään koko kesän aikana, vaikka lisäpainot poistin heti ensimmäisen tunnin jälkeen. Syksyn aikana käsi on jälleen pikkuhiljaa tervehtynyt, mutta aivan oireeton se ei vieläkään siis ole.

Syy mailanvaihtoon oli kiteyttäen tehottomuuden tunne. Laitoinkin edelliset mailani Wilson Bladet 98 kiertoon parin vuoden kohdalla, sillä tunne, etten saanut niillä enää tarpeeksi ruutia lyönteihini oli vahva. Olin käyttänyt mailoissa pieniä lisäpainoja lisää kärkipainoa tuomaan, mutta testattuani reilu 10 grammaa painavampia Headejä, olin melko vakuuttunut uusien mailojen tarjoamasta lisäpuhdista lyönteihini, varsinkin kun niissäkin oli vielä joitakin grammoja lisäpainoja pientä kärkipainoisuutta tuomassa.

Wilsonin Bladeillä olin pelannut putkeen noin kymmenen vuotta kolmen eri version/sukupolven kanssa, joten päätös uusiin mailoihin siirtymisestä ei ollut ihan helppo. Pidän Bladen balanssista ja tatsista, sillä se on melko stabiili ja perus all-around-maila, jolla kaikki tekeminen tuntuu melko helpolta ja luonnolliselta. Tuskailin kuitenkin sen voimantuoton kanssa. Kun Bladien uusimmat kaksi sukupolvea eivät myöskään istuneet käteen enää aivan samoin kuin nämä aikaisemmat sukupolvet, niin päätös mailan vaihtamisesta oli lopulta helppo.

Mutta kuten aina, mailanvaihto on riski. Myös aivan ensimmäiset käyttämäni Bladet (K Factorit a.k.a. kädentappajat) vajaa kymmenen vuotta sitten toivat riesakseni elämäni ensimmäisen käsiongelman, golfkyynärpään, johon toki saattoi liittyä muutakin tekijää kuin uudet tennismailat, mutta tuon episodin jälkeen olen ollut hyvin tarkkana käyttämieni mailojen spekseistä. Kannattaakin olla erityisen tarkkana niiden kanssa, varsinkin näin kun ikää alkaa kertyä. Vammat ovat sitkeässä.

Mutta siis, nyt mennään Headeillä! Ohessa vielä linkki mailahistoriaani ennen nykyisiä työkaluja.

Uudet mailat! (Wilson Blade 98)

Oli tullut aika. Vanhat, hyvin palvelleet Wilsonit Blade ysikasit saivat siirtyä syrjään, kun tilalle astuivat uudet ysikasibleidit. Pari sukupolvea uudempana versiona toki.

Olin pohtinut mailanvaihtoa jo tovin ja sisäkauden aikana alkoi tuntua siltä, että puhti alkoi loppua miehen ohella myös kolmisen vuotta käytössä olleista mailoista. On tiettyjä speksejä joiden kohdalla en, täälläkin dokumentoitujen käsiongelmieni vuoksi, uskalla riskeerata oikeastaan enää mitään mailavalinnassa.

Mailan jännetiheys on ehdottomasti yksi niistä. On pomminvarmaa, että 16 pysty- ja 19 poikittaisjännettä tulevat säilymään mailan spekseissä siihen asti kunnes mailat seinään naulataan.

Toinen selvä asia on mailan paino ja erityisesti jakauma. Alle 300 grammainen maila on selkeästi liian kevyt, vaikka paino olisikin kärkeen painottunut. Bladen 304 grammaa oikealla jakaumalla on vaikuttanut jo kolmen sukupolven ajan varsin sopivalta. Näiden uusien mailojen kohdalla olen kuitenkin testimielessä laittanut lisäpainoa "lyijyteipin" muodossa mailojen kehään kello kolmeen ja yhdeksään. Mailasta tulee hieman raskaampi, mutta samalla vakaampi ja lyönti tuntuu kulkevan kuin juna eteenpäin tuottaen lisäpainoa myös lyöntiin. Tämän suhteen on kuitenkin oltava tarkkana, ettei kikkailun suhteen tule ylilyöntejä, sillä en halua myöskään menettää mailan käsittelynopeutta.

Tuo pieni lisäpaino on ainakin tällä erää tuonut vain plussaa omaan peliin. Peruslyönnit tuntuvat tukevimmilta ja syötöt (suorat ja kickit) lähtevät kohdalle osuessaan rentouden saattelemana varsin mukavasti.

Kehän koko mailoissani on ollut nyt kolmien mailojen ajan tuo 98 neliötuumaa. Haussa oli tällä kertaa 100-tuumainen kehä, mutta en vain ole löytänyt käteen sopivaa. Testasin mm. Babolatin ja Headin mailoja, mutta jokin niissä ei vain istunut käteen.

Testimailojen kanssa ongelmina ovat lähes poikkeuksetta itselle sopimattomat jänteet, joilla mailasta kuin mailasta saa aivan toisenlaisen. Huono tai sanotaanko itselle sopimaton jänne pilaa hyvänkin mailan, eikä toisaalta hyväkään jänne pelasta huonoa mailaa. Sitten on vielä tietysti pari muutakin muuttujaa, kuten jännekireys, jänteen paksuus ja niin edelleen. Siitäkin huolimatta Blade on mailana aina tuntunut istuvan todella hyvin käteeni. Mailan balanssi sekä kierre- ja voimantuotto-ominaisuudet ovat käyneet nopeasti ilmi, kun mailaan olen tarttunut.

Nyt hankitut Bladet ovatkin jo kolmannet laatuaan ja toiset peräkkäin 16x19 jännetiheydellä, joten kovin suurta riskiä en tälläkään kertaa tosiaan ottanut.

Parissa sukupolvessa mailan teknologiaa on kuitenkin viety jonkin verran taas eteenpäin. Maila tuntuu uuden teknologian myötä käsiystävällisemmältä kuin edeltävät mailani ja mailan sweetspottia väitetään suuremmaksi. Osumahetki tuntuu aluksi jopa liiankin pehmeältä, mutta se on loppujen lopuksi tottumiskysymys. Käsi oppii tuntemaan kyllä osuman herkkyyden yllättävän nopeasti.

Kierrettä maila ei ihan samalla tavalla maila ei tunnu tuottavan kuin edeltävä versio (vm. 2014), joten tällä hetkellä testissä ovatkin kierreystävälliset jänteet, kuten Babolatin Pro Hurricane Tour sekä RPM Blast. Pitkään käyttämäni jänne Kirschbaumin Super Smash 1.25mm ei tunnu pitävän kireyttään tarpeeksi pitkään kovissa peleissä, joten olen samassa yhteydessä vaihtamassa myös jännettä. Mailan originaalijänne oli Wilson oma säierakenteinen polyesterijänne Sensation ja se ei todellakaan sopinut itselleni. Kierteentuotto-ominaisuudet olivat olemattomat ja voimakkaammat yläkierrelyönnit lensivät hädin tuskin verkkoon saakka. Mutta mennään jänteisiin joku toinen kerta tarkemmin.

Takana on nyt toistakymmentä tuntia uusien mailojen kanssa eri jäntein ja pakko myöntää, että tässä vaiheessa mailojen kanssa alkaa olemaan melko lailla sinut. Pientä hakemista on tosiaan ollut riittävän yläkierteen kanssa, sillä luonnostaan maila tuntuu suosivan suoraa pommitusta. Oikealla jänteellä kierrettäkin toki syntyy aivan riittävästi. Suoraa syöttöä syöttäessä tuntuu suorastaan ihanalta pommittaa palloja ylhäältä alaspäin ja nauttia vauhdin hurmasta. Lisäpainon ja oikean jänteen kanssa myös kick-syötöt vaikuttavat melko painavilta, kuten myös siis peruslyönnit. On suorastaan ihana tuntea kädessä kuinka maila tulee lyöntiin kuin juna ja kuinka osumahetken puhtaus sinkoaa palloa eteenpäin!

Ei tämä edelleenkään ole mailoista kiinni ollut, mutta kieltämättä alkaa olla taas kiva tunne kun pelivälineeseen pystyy luottamaan 100-prosenttisesti. Hinku kentille on suorastaan järjetön!

New babies! Wilson Balde 98 (16x19).

Joulukalenteri #23: Viime hetken joululahjavinkki

Nyt aletaan olla jo niin lähellä pukin tuloa, että viimeiset paniikkiostokset on tehtävä nyt. Vasurilla.com tarjoaakin viime hetkeen kuuman joululahjavinkin.

Jos 6-8-vuotias lapsi on vinkunut kentälle ja haluaa oppia pelaamaan tennistä, on 23 tuumaa mailan pituudeksi varsin passeli.

Vielä on kauppa-aikaa jäljellä!

Joulukalenteri #19: Joululahjavinkki

Jos lapsesi haluaa aloittaa tenniksen ennen kouluikää, ikähaarukassa 4-5 vuotta, on sopiva mailan koko (pituus) 19 tuumaa.

Huolimatta siitä, että tämä koko on todella mini, ei se kuitenkaan ole edes pienin mahdollinen mailakoko. Jotkut valmistajat tekevät mailoja jopa 17 tuuman koolla.

Niin tai näin, pääasia on, ettei ensimmäinen maila ole liian raskas tai laahaa lattioita, jos lapsi sitä kädessään roikottaa.

Lapsen ensimmäinen tai jo pelanneille uusi tennismaila olkoonkin blogin virallinen joululahjavinkki.

Joulukalenteri #12: Mailahistoria

Syksyllä mailojen vaihtoa pohtiessani muistelin kaikkia mailojani, joita on laskujeni mukaan ollut tähän mennessä 12 eri mallia. Tässä tuleekin 12 tarinaa mailoistani.

Huomasin, että pelivälineet kolmenkymmenen vuoden ajalta muistuvat yllättävän hyvin mieleen merkkiä ja järjestystä myöden. Vaikeampi onkin hahmottaa nopealla pohdinnalla mailalla pelattuja (ikä)vuosia.

Juniorina maila vaihtui suurin piirtein parin vuoden välein, sillä mailan painot kasvoivat pojan mukana. Vuodet 1995-2003 olin lähes tulkoon pelaamatta, mutta niiden jälkeenkin maila on vaihtunut keskimäärin kolmen vuoden välein, mikä lienee aika normi tahti kaltaiselleni pelurille.

Mutta, mennään asiaan.

Työkaluja vuosien varrelta.

Yakin 80 (tai 60) 
Ensimmäinen mailani oli siniharmaa Yakin-merkkinen puumaila vuodelta 1984, jolloin aloittelin tenniksen. Mailassa oli jo alumiini- ja grafiittimailojen muotoilua, eikä perinteistä puumailalapaa. Maila päätyi kaverilleni Pirkkalaan.

Dunlop (joku alumiinimaila)
Toinen mailmani oli jo alumiininen mustakultaisella värityksellä. Huh huh. Suojuksessa tai paketissa oli John McEnroen kuva. Mahtavuutta! Loppumetreillä myös mailan muoto saattoi olla aavistuksen mcenroemainen, joten se päätyi mahdollisesti ja muistaakseni suoraan roskiin.

Antelop (malli ei muistissa)
Ensimmäinen grafiittimailani, joka taisi olla itse asiassa naisten maila eli normikokoinen, mutta vähän kevyempi. Jänteet menivät kuin auringon säteet auringon laskiessa. Söpöä. Tämä valkoinen maila oli myös ensimmäinen, jolla kisasin. Pojat 12-v-sarjassa tuli vielä Kankaanpäässä menestystä, mutta kotikunnan ulkopuolella tuli pahasti kuonoon. Maila päätyi lopulta naapurikadun kaverin siskolle.

Cloud Sting
Maila, jolla aloin jo pikkuhiljaa pärjäämään miesten D-luokassa, varsinkin Tampereella, jossa oli aina on varmasti edelleen hienoja kisoja. Samoihin aikoihin syöttöön alkoi löytyä tosissaan vasurin jengaa ja varsinkin tamperelaiset ikämiehet olivat ihmeissään. Maila on edelleen itsellä kaapissani ja siitä suorastaan huokuu 90-luku pitkän varren ansiosta.

Cloud Sting. So 90's...

Donnay VST Apollo Pro Graphite
Donnayn uusi tuleminen sitten Björn Borgin puumaila-aikojen henkilöityi Andre Agassiin ja hänen keltamustaan mailaansa. Tässä punasinisessä versiossa oli mailan painopisteen säätömahdollisuus kahvan tuppeen asennettavan pultin ansiosta, joita tuli mailan mukana kolme kappaletta ja siis eripainoisina. Mailan sai siis halutessaan varsin kärkipainoikseksi, jos halusi. Nerokasta! Ensimmäinen ja ainut maila, jonka olen ostanut ilman testausta, mikä ei tietysti ole järkevää, mutta junnuaikoina maila toimi aikansa ja varsin hyvin. Taisi olla jopa se maila, jolla nousin miesten C-luokkaan. Maila päätyi vuosia myöhemmin tulevalle bestmanilleni. Vaimo oli toki siinä vaiheessa edelleen haussa.

Pro's Pro md-01 (tai md-02)
Pro's Pron kopiomailoihin tutustuin silloisen valmentajani kautta, joka välitti Pro's Pro:ta. Tämä kyseinen malli oli kopio Wilsonin Pro Staffista ja sattui käteeni todella loistavasti. Oli ensimäinen maila, jolla muistan saaneeni "tällä pystyy tekemään mitä tahansa"-fiiliksen. Tähän toki vaikutti olennaisesti karttuneet taidot. Oli myös ensimmäinen maila, jota ostin kaksi kappaletta. Pro-meininkiä! Toisesta mailasta hilseili maalit osittain pois jo ensimmäisen vuoden aikana, mutta siitäkin huolimatta joku valmentajani tuttu halusi vaihtaa päittäin uudet versiot tästä mailasta näihin minun hilseileviin versioihin, koska ei pitänyt uudemmasta versiosta. En laittanut vastaan. Itse en eroa juuri huomannut.

Pro's Pro md-03
Tosiaan vaihdossa tulleet uudet versiot edellisistä mailoista. Näillä pelattiin ajallisesti todella pitkään, sillä myös useamman vuoden kestänyt tennistaukoni ajoittui osittain näiden mailojen aikaan. Väliin mahtui myös armeija-aika, jolloin pelit olivat vähissä. Parasta menestystä tuoneet mailat ennen comebackiä veivät muistaakseni B-luokan hännille tai ainakin porteille. En kuollaksenikaan muista mihin nämä mailat päätyivät. Tai siis toinen näistä. Toinen sai nimittäin elinkaarensa loppuvaiheissa harmittavan ja kuollettavankin osuman tennishäkin tukipaalusta Jyväskylässä Kortepohjan massoilla ihanan 90-luvun puolivälissä. Treeneissä. Ööh, kröhöm... Asenteen ja raivon raja on veteen piirretty viiva. :-)

Pro Kennex Titanium Destiny
Opiskeluaikojen satunnaista tennishöntsää varten vanhalta kotiseudun tenniskaverilta hankitut mailat. Terveiset siis Kankaanpäähän! Enemmän pelaamaan alettuani tajusin pian, että mailat ovat liian löysät ja käsiystävälliset minulle. Pelasin niillä kuitenkin ensimmäisissä kisoissani vuosiin, joka tapahtui hienojen muistojen takia yllättäen Tampereella. Mailoilla tuli pari katkeraa tappiota, mutta myös muutama makea voitto RajaTe:n riveissä ensimmäisissä sarjapeleissäni. Mailat päätyivät vanhimman lapseni kummisedälle ja hänen veljelleen. (Kiitos kuvasta, J!)

Pro Kennex Titanium Destiny. Arm friendliness maximum.

Babolat Pure Drive Team
Babolatin sininen menestystarina eli Andy Roddickin klassikkomaila. Aika kultaa muistot, mutta väittäisin, että paras tai sopivin maila, joka on ikinä kädessäni ollut. Istui peliini ja käteeni kuin hanska. Toisen kerran "uran" aikana iso "tällä pystyy tekemään mitä tahansa"-fiilis. Jengan ja voiman tuotto juuri sopivassa suhteessa. Ihana maila, joka nosti pelin uudelle tasolle ja miehen B-luokkaan, voiton päähän A-luokasta. Syöttööni aivan jumalainen maila tai siltä se ainakin tuntui. Ainut maila, jota olen ostanut matkan varrella lisää (1 kpl), sillä ne olivat käytännössä loppumassa tästä maasta. Seuraavaa mailaa metsästäessäni sainkin karusti huomata, että tämän mailan päivitys oli mennyt minun kannaltani jossain mielessä väärään suuntaan, enkä saanut mailan uudesta versiosta mitään irti. Samanlaista työkalua ei sitten hetkeen löytynytkään. Nämä mailat päätyivät yksi kerrallaan joukkuekaverille sekä työkaverille. Yksi maila löytyi vielä komeron perältä. Ilman jänteitä, ilman grippiä. Vähän surullista.

Babolat Pure Drive Team. Perfection.

Babolat AeroPro Team

Kun uusi Pure Drive Team ei istunut enää entiseen malliin käteeni, oli uusien tuulien vuoro. Tämä Nadalin mailasta se kevyempi versio (280 tai 285 g) toimi tasan ne kerrat kun testasin sitä Rajakylän nopealla velourilla. Jostain syystä se painavampi versio tuntui jotenkin kömpelöltä, ainakin nopealla alustalla. Vaikeudet alkoivat oikeastaan heti mailat ostettuani ja hitaammille alustoille siirryttyäni. Maila oli lopulta liian kevyt, enkä saanut sillä painoa tai pituutta lyönteihin, en sitten millään. Viimeistään tuossa vaiheessa tajusin konkreettisesti minkä painoinen maila on itselleni optimaalinen. Tuskailin mailan, lyijyteippien, jänteiden ja pelini kanssa kanssa reilun puoli vuotta, jonka jälkeen mailat lähtivätkin myyntiin työkavereille. Jäljelle jäikin vain iso kasa testijänteitä.

Wilson K Factor Blade 98
Maila, joka AeroPron jälkeen tuntui heti todella hyvältä. Stabiililta ja voimakkaalta. Tuntui, että mailalla lähtee kaikkialta ennen kaikkea kovaa ja painavasti, mihin varmasti vaikutti olennaisesti se, että maila oli juuri oikeaa painoluokkaa (304 g) minulle. Ensimmäinen maila, jonka tilasin todella edullisesti poistomyynnistä netistä. Sillä kertaa Amerikasta saakka, mutta tullienkin jälkeen maila oli vähintäänkin edullinen. Jonkin verran olen blogissakin avautunut tämän mailan aikana kehittyneestä golfkyynärpäästäni. Syynä saattoi olla joku muukin tekijä kuin itse maila, mutta tämän mailan speksit jäykkyyksineen ja jännetiheyksineen (18x20) ovat juuri niitä tekijöitä, jotka edesauttavat moisten käsivammojen syntymisessä. Hyvältä tuntunut grippikoon vaihto kolmosesta kakkoseen saattoi olla myös yksi tekijä. Loistava maila, mutta enää en uskalla siihen koskea. Voi olla taikauskoakin, mutta kahden vuoden kipuilu jätti jälkensä.

Wilson Blade98 K Factor. Arm killer.

Wilson Blade98 (16x19)

Nykyinen mailani, joista jo aiemmin syksyllä kirjoitinkin. Tuntuu ehdottomasti parhaimmalta sitten Babolatin Pure Drive Teamien. Sama jännetiheys 16x19 tuo lyönteihin jälleen ihanan kierteen ja mielestäni myös paremman tatsin puolestaan K Factoriin verrattuna. Voimantuotto-ominaisuudet ovat myös hyvällä tasolla ja maila tuntuu ennen kaikkea "eloisalta". Jos fiilikset summaisi jotenkin, niin sen voisi tehdä Kummelityyliin: "mulla on varusteet kunnossa ja tää on kiva laji."

Wilson Blade98 (16x19). New love.

Mailat vaihtoon!

Päätin syksyn ensimmäisellä hallikerralla elokuun lopussa ottaa yhdeksi syksyn projektiksi uusien mailojen hankkimisen.

Mitään sen tarkempaa aikataulua en mailanvaihdolle aluksi asettanut, mutta kyllähän homma karkasi nopeasti lapasesta päätyen melko pian mailakuumeen puolelle. Lähes jokaisella syksyn ensimmäisistä tunneista tuli testattua 1-3 mailaa per kerta. Joitakin malleja tietysti useamminkin kuin kerran. 

Mailakuumeesta huolimatta mailan vaihtaminen voi olla yllättävän stressaavaakin puuhaa, sillä edessä on ainakin jossain mielessä pieni kompromissi. Yleensä helpotusta tuova netti vaan lisää tuskaa miljoonine arvioineen, vertailuneen, pelaajien mielipiteineen ja mailan spekseineen. On noin kolme miljoonaa muuttujaa (mailan ominaisuudet, oma vire, jänteet, jännekireys, grippikoko jne jne...) ja niiden yhdysvaikutusta, jotka vaikuttavat mailan tuntumaan, testaamiseen ja lopulta myös valintaan, eikä kukaan ei tahdo valita väärin, believe you me.

Se paras ja lopulta hankittava maila tuntuu kuitenkin yleensä välittömästi hyvältä ja tilauksen voisikin tehdä periaatteessa heti, mutta entä jos nyt olikin tosiaan vain hyvä päivä? Tai olisiko joku toinen maila sittenkin parempi ja niin edelleen. Suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan potentiaalisia mailoja vähintäänkin kahdesti.

Tärkein tekijä valinnassa on tietenkin se, miltä maila ja peli sen kanssa tuntuvat. Lyöntien ja lyömisen tulee tuntua ennen kaikkea helplta ja luonnolliselta. Ei tietenkään haittaa, jos lyönneissä on lisää pituutta tai voimaa, mutta samalla niiden tulee pysyä kontrollissa kovassakin kurituksessa. Se maila, jolla ei vaan lähde kannattaa unohtaa yleensä heti. Noin 5-10 minuuttia riittää helposti tämän ymmärtämiseen. Sikäli projekti on periaatteessa raa'an yksinkertaista pudotuspeliä. Next!

Jo ennen mailavalintaa kannattaa ainakin miettiä minkälaista mailaa hakee, jolloin potentiaalisten mailojen määrä tippuu olennaisesti. Muuttujia on tietenkin edelleen monia, mutta kokeneemmalla pelaajalla on varmasti jonkinlainen käsitys siitä, millainen mailan jäykkyyden, balanssin, painon tai vaikkapa jännetiheyden tulee olla. Lisäksi mailan teknologia materiaaleineen ja teknisine ominaisuuksinen vaikuttaa hurjasti mailaan, mutta näitä pystyy (tai sitten ei pysty) arvioimaan vasta testatessa, sillä usein mailoissa on jotain juuri keksittyä brand new technologyä ja vähintäänkin omiin tarpeisiin.

Kuten aktiivisimmat lukijani tietävät, olen kärsinyt parin viime vuoden ajan ensimmäistä kertaa 30-vuotisen peliurani aikana kroonisemman puoleisesta käsivammasta eli golfkyynärpäästä. Kivun alkuperä ei ole tiedossa, mutta se oli varmaa, ettei liian jäykkä maila, stiffness rate lähellä 70 tai yli, tulisi enää kyseeseen. Myös jännetiheys on tässä mielessä ylättävänkin merkittävä faktori. Edellisissa mailoissani (Wilson Blade 98 K Factor) jännetiheys oli 18x20 (18 pystyjännettä, 20 poikittaisjännettä), joka tekee osumasta helposti kovan, kun taas harvempi tiheys, esimerkiksi16x19, on lempeämpi kädelle. Jälkimmäisellä palloon saa helpommin myös kierrettä, kun jänteet pureutuvat palloon paremmin.

Mailan painoa ja balanssia voi arvioida etukäteen mailan spekseistä, mutta itse luotan näissä usein vain ja ainoastaan omaan tuntumaan, jota ei saa ilman testausta. Pääkaupunkiseudulla testipaikkoja on useita, mutta mailavalikoimat proshoppien välillä vaihtelevat suuresti ja joillakin halleilla on vain tietyn merkin mailoja. Itse hain Wilsonin, Babolatin ja Headin malleja, joita pääsin testaamaan niin Talissa, Myllypurossa kuin Puistolassakin. Testin hinta vaihtelee ilmaisen ja neljän euron välillä per maila per kerta. Osassa paikoista testihinta luvattiin hyvittää mailaa ostaessa. Heti perään täytyy tosin todeta, että hinnat, jotka mailoille on hallien proshopeissa lätkäisty ovat pöyristyttävät. Siitäkin huolimatta, että kolmea mailaa hankkiessani alea luvattiin avokätisesti. 

Valitettavasti tennismailojenkin ostaminen noudattaa tänä päivänä yleistä kuluttajakäyttäytymistä, jossa tuote testataan/sovitetaan jossain, mutta ostetaan netistä ja siis sieltä, josta se halvimmalla ja helpoiten saadaan. Kun hankkimani mailan ohjehinta oli shopeissa 218 euroa, josta "oli kyllä varaa vähän tiputtaa", käytännössä noin 40 euroa, oli sen hinta verkkokaupassa 119 euroa, sillä ilmeisesti uudet versiot kyseisestä mailasta ovat tuloillaan. Kun verkkokaupasta ostaa kaksi mailaa, hinta tippuu edelleen eli vielä kympillä per maila. Kolmannen mailan kohdalla näin ei tosin käynyt, mutta sanoisin silti, että melko edullista. Kun näistä hinnoista saan tenniskouluni sopimuksen ansiosta vielä -10 prosenttia, on todella vaikeaa edes harkita hallien proshoppeja ostopaikkoina. Verkkokaupassa myös mailojen jännitystyö kuului hintaan. 

Mielelläni toki ostaisin mailani kotimaisesta liikkeestä, mutta kolmen mailan investoinnissa säästin äkkiseltään laskien noin 200-300 euroa, mikä on melko iso raha tämän kokoluokan hankinnalle. Voisin toki maksaa ekstraa palvelusta, mutta eipä sitä halleilla ihan kauheasti tultu tyrkyttämäänkään. Kassajunnuilla on varmasti muutakin puuhaa, enkä toisaalta ihan hirveästi luota arpoviin myyntipuheisiin enkä varsinkaan siihen jos myyjä ei tunne tuotettaan. Pelkona tässä kaikessa on tietysti se, ettei mailoja ehkä pääse testaamaan kohta enää missään, sillä nykyisillä hinnoilla mailat eivät juurikaan liiku ja sen seuraukset liiketoiminnalle tiedetään.

Testasin lukuisia mailoja varsinkin Babolatilta ja Wilsonilta, mutta parhaiten (ja heti) käteen istui Wilsonin BLX Blade98, jonka jännetiheys on 16x19 ja paino 304 grammaa (ilman jänteitä). Maila on periaatteessa sama kuin edellinen työkaluni, mutta hyppäys niistä on ymmärtääkseni noin 3-4 sukupolvea eteenpäin. Ostin mailat grippikoolla 3, kun edellisissä mailoissani koko oli 2. Lisäksi jännetiheys on väljempi ja jäykkyys löysempi. 

Mielenkiintoista tässä kaikessa on ollut se, että orastavatkin kivut kädessäni ovat hävinneet täysin, mutta siitä myöhemmin lisää erillisessä postauksessa.

Maila tuntui tosiaan heti hyvältä oikeastaan kaikissa lyönneissä, joten lopullinen valinta oli sittenkin melko kivuton ja siis kirjaimellisesti. Mailat tuottavat selvästi paremmin kierrettä tinkimättä juurikaan voimantuotosta saati kontrollista. Syöttäminen tuntuu pitkästä aikaa suorastaan ihanalta kivuttomuuden takia, mutta myös siksi, että ruudun eri kohdat tuntuvat mailoilla "helposti saavutettavilta". En siis kiellä, etteikö into olisi jälleen tapissa!

Näillä mennään!

x