Osassa I seurattiin miehen otteita Monte Carlossa. Siellä miehelle irtosi pieniä lupauksia herättänyt semifinaalipaikka, jossa kuitenkin kauden kuningas, Novak Djokovic, oli vähintäänkin kilometrin tai kaksi edellä.
Osa II niputtaa miehen viimeisimmät isot ottelut Madridista sekä Roomasta ennen ensi viikolla alkavaa Roland Garrosia.
Nadal vs. Dimitrov (puolivälierä, Madrid)
Dimitrovia vastaan nähtiin jälleen erittäin varovainen ja edelleen yllättävänkin virheherkkä Nadal.
Silmiinpistävintä oli kuitenkin puutteellinen reagointi hyökkäystilanteissa. Hän ei mennyt lyönteihin samalla intensiteetillä kuin parhaimmillaan ja ajoittain jo Monte Carlossa, vaan jäi jauhamaan taakse, josta hän ei nykyvireellään läpi lyö. Kämmentään hän hakikin väkinäisesti, jolloin tuloksena oli tukku karmeita virheitä, epäpuhtaita osumia tai lyhyeksi jääneitä suutareita, pahimmillaan kaikkia näitä yhdessä lyönnissä. Rystyä tämä painottomuus on vaivannut jo pidempään. Vain Grigor Dimitrovin virhealttiimpi peli ratkaisukohdissa pelasti tällä erää Nadalin.
Nadal vs Berdych (välierä, Madrid)
Nadalin kohdalla käy usein niin, että kun häneltä vähiten mitään odottaa, niin hän iskee voiton tai winnerin periaatteessa kuin "tyhjästä". Niin kävi Berdychiäkin vastaan. Kauden paras ottelu tähän mennessä. Edeltävät ottelut eivät ennakoineet moista näytöstä.
Yön aikana rystyyn oli tullut 2-3 metriä lisää pituutta, osuma oli puhdas kummaltakin puolelta, liike herkkää ja kevyttä ja niin edelleen. Lyömistä leimasi ennen kaikkea rentous, ehkä ensimmäistä kertaa tällä kaudella tässä määrin. Kasvaneesta itseluottamuksesta indikoi selkeimmin pitkin linjaa lähteneet tuliset kämmenet, jotka ovat loistaneet lähinnä poissaolollaan koko massakauden ajan. Toisaalta miestä tuntuu vaivavan lähes krooninen passiivisuus ja virhealttius murtopalloissa, joiden voittaminen on edelleen todella vaikeaa. Yhtä breikkiä kohden vaaditaan valtava määrä mahdollisuuksia, mikä ei tietysti jeesaa vielä tätäkin isommissa otteluissa.
Nadal vs. Murray (finaali, Madrid)
Yön aikana rystyyn oli tullut 2-3 metriä lisää pituutta, osuma oli puhdas kummaltakin puolelta, liike herkkää ja kevyttä ja niin edelleen. Lyömistä leimasi ennen kaikkea rentous, ehkä ensimmäistä kertaa tällä kaudella tässä määrin. Kasvaneesta itseluottamuksesta indikoi selkeimmin pitkin linjaa lähteneet tuliset kämmenet, jotka ovat loistaneet lähinnä poissaolollaan koko massakauden ajan. Toisaalta miestä tuntuu vaivavan lähes krooninen passiivisuus ja virhealttius murtopalloissa, joiden voittaminen on edelleen todella vaikeaa. Yhtä breikkiä kohden vaaditaan valtava määrä mahdollisuuksia, mikä ei tietysti jeesaa vielä tätäkin isommissa otteluissa.
Nadal vs. Murray (finaali, Madrid)
Jälleen hurja aallonpohja. Täydellinen mahalasku. Floppi. Ottelu unohdettavaksi. Kauden parasta seurasi kauden karmein esitys.
Toki Andy pelasi hyvin ja viisaasti, eikä antanut Nadalin esimerkiksi mellestää juuri yhtään kämmenellään, mutta totuuden nimessä kuka tahansa Madridin mallipallotytöistäkin olisi voittanut tämän Nadalin. Virheitä kaikkialta. Aivan kaikkialta. Ei mitään mahdollisuuksia näin huonolla ja ohuella osumalla, lyhyellä pallolla ja virhealttiudella.
Nadal vs. Wawrinka (puolivälierä, Rooma)
Parin peruslanauksen (Ilhan ja Inser) jälkeen vastassa jälleen yksi suurista eli Stanislas Wawrinka, joka niin ikään on hakenut koko kauden parasta virettään.
Kuvaavaa oli, että vaikka Nadalilla oli jo neljä perättäistä eräpalloa ensimmäisen erän tie-breakissä, erävoitto jäi haaveeksi. Wawrinkan kaikki-tai-ei-mitään-peli toimi upeasti ja Nadal jäi passiivisempana ihmettelemään kun pallot viuhuivat ohi Rooman yössä. Karmeimmista virheistä (tyyliin Murray-ottelu) mies oli jo päässyt eroon, mutta edelleen tärkeiden pisteiden voittaminen vaatii jotain extraa. Lähinnä se vaatii sitä rohkeutta, jolla pallot laitetaan poikki tai joilla myllyyn laitetaan lisää kierroksia. Tällä hetkellä nuo kuoliniskut puuttuvat. Wawrinkaa vastaan toinen erä olikin jo yhtä päätyä ja Nadal vaikutti fyysisesti lamaantuneelta ensimmäisen erän tappiosta, joka puolestaan antoi Wawrinkalle itseluottamuksen ja uskon.
***
Jos siis Nadalin tilanteen summaisi tilastotermein, niin voisi sanoa ainakin sen, että vireen vaihteluväli on tällä massakaudella ollut järkyttävän suuri. Trendi on kuitenkin aavistuksen nouseva ja pala palalta asioita on korjattu ja opittu virheistä. Toki muutamia takapakkejakin on otettu, mutta suunta lienee oikea, vaikkakin vauhti on väärä. Yrityksen puutteesta miestä ei voi syyttää, sillä asenne tuntuu olevan kohdillaan, eikä henkistä luovuttamista olla nähty. Varsin tärkeä merkki sekin.
Tähän mennessä nähty ei tule kuitenkaan riittämään Garrosin mestaruuteen tänä vuonna. Laskeneesta sijoituksesta johtuen aikaa tosihetkeen on enää 3-4 "treeniottelun" verran. Paras viidestä -ottelut pelastavat vähän, mutta eivät kaikkea.
Toki Andy pelasi hyvin ja viisaasti, eikä antanut Nadalin esimerkiksi mellestää juuri yhtään kämmenellään, mutta totuuden nimessä kuka tahansa Madridin mallipallotytöistäkin olisi voittanut tämän Nadalin. Virheitä kaikkialta. Aivan kaikkialta. Ei mitään mahdollisuuksia näin huonolla ja ohuella osumalla, lyhyellä pallolla ja virhealttiudella.
Nadal vs. Wawrinka (puolivälierä, Rooma)
Parin peruslanauksen (Ilhan ja Inser) jälkeen vastassa jälleen yksi suurista eli Stanislas Wawrinka, joka niin ikään on hakenut koko kauden parasta virettään.
Kuvaavaa oli, että vaikka Nadalilla oli jo neljä perättäistä eräpalloa ensimmäisen erän tie-breakissä, erävoitto jäi haaveeksi. Wawrinkan kaikki-tai-ei-mitään-peli toimi upeasti ja Nadal jäi passiivisempana ihmettelemään kun pallot viuhuivat ohi Rooman yössä. Karmeimmista virheistä (tyyliin Murray-ottelu) mies oli jo päässyt eroon, mutta edelleen tärkeiden pisteiden voittaminen vaatii jotain extraa. Lähinnä se vaatii sitä rohkeutta, jolla pallot laitetaan poikki tai joilla myllyyn laitetaan lisää kierroksia. Tällä hetkellä nuo kuoliniskut puuttuvat. Wawrinkaa vastaan toinen erä olikin jo yhtä päätyä ja Nadal vaikutti fyysisesti lamaantuneelta ensimmäisen erän tappiosta, joka puolestaan antoi Wawrinkalle itseluottamuksen ja uskon.
***
Jos siis Nadalin tilanteen summaisi tilastotermein, niin voisi sanoa ainakin sen, että vireen vaihteluväli on tällä massakaudella ollut järkyttävän suuri. Trendi on kuitenkin aavistuksen nouseva ja pala palalta asioita on korjattu ja opittu virheistä. Toki muutamia takapakkejakin on otettu, mutta suunta lienee oikea, vaikkakin vauhti on väärä. Yrityksen puutteesta miestä ei voi syyttää, sillä asenne tuntuu olevan kohdillaan, eikä henkistä luovuttamista olla nähty. Varsin tärkeä merkki sekin.
Tähän mennessä nähty ei tule kuitenkaan riittämään Garrosin mestaruuteen tänä vuonna. Laskeneesta sijoituksesta johtuen aikaa tosihetkeen on enää 3-4 "treeniottelun" verran. Paras viidestä -ottelut pelastavat vähän, mutta eivät kaikkea.
