maanantai 14. syyskuuta 2020

Jälkipelit: US Open 2020

US Open saatiin pakettiin viime yönä, joten on aika niputtaa päällimmäiset ajatukset turnauksesta ja sen vaikutuksista kiertueen asetelmiin.

Totta kai kyseessä oli monessa mielessä hyvin poikkeuksellinen ja lopulta ikimuistoinenkin turnaus. Jonkin verran poisjääntejä, tyhjät katsomot, ykköspelaajan hylkääminen, uusi Grand Slam-mestari ja niin edelleen. Monta valitettavaa asiaa, mutta toisaalta paljon myös positiivisia juttuja. 

Aloitetaan finaalista, jossa ensimmäistä Grand Slamiään jahdanneet Dominic Thiem ja Alexander Zverev taistelivat pitkän viisieräisen ottelun ja jonka Thiem lopulta käänsi edukseen. Ottelu ei kuitenkaan laatutekijöiden näkökulmasta noussut missään vaiheessa kovinkaan korkeatasoiseksi näytökseksi, mutta draamankaareltaan se oli kieltämättä hieno. 

Paineet näkyivät karusti molempien pelaajien otteissa. Ensin jäässä oli Thiem noin kahden ja puolen erän verran, minkä jälkeen oman passiivisuutensa ja kipsinsä kehitti Zverev, joka puolestaan oli aloittanut ottelun varsin päättäväisesti ja hyvällä pelikirjalla. Miehen syöttäminen oli alussa hurjaa, jonka päälle rakentuva aggressiivinen peli näytti yllättävän Thiemin täysin. Thiem sen sijaan ei pystynyt toteuttamaan mitään suunnitelmaansa, sillä niin epävarma hän oli peruslyöntipelistään ja syöttämisestään lähtien. Välillä oli kieltämättä helppo ymmärtää, miksi pelaajat hakivat ensimmäistä Grand Slamiään. Toki tällä kertaa vastustajan kuolevaisuus oli paremmin tiedossa kuin vaikkapa finaaleissa Djokoviciä tai Nadalia vastaan. Jossain mielessä suurena haastajana isoihin otteluihin onkin helpompi lähteä.

Ottelun käännekohta nähtiin mielestäni toisen erän lopussa, kun eräpallotilanteessa omissa syötöissään 5-2:ssa Zverev missasi helpon kämmenvolleyn leveäksi ja Thiem mursi lopulta Zverevin syötön ja otti siis murrolla Zvereviä kiinni häviten erän kuitenkin saksalaisen seuraavassa syöttövuorossa. Tuo missaus oli kuitenkin riittävästi viestimään itävaltalaiselle, että Zverev on niin ikään hurjan paineen alla, aivan veitsenterällä hänkin. Tuosta hetkestä lähtien Thiem nimittäin pääsi peliin paremmin ja paremmin takaisin kiinni, ikään kuin veren haistaen. Pienen pieniä merkkejä, mutta jotka mestarit käyttävät armotta, jos niitä ei itse käytä. Jos Zverev olisi ottanut toisen erän numeroin 6-2 ilman tuota henkistä lipsahdusta, uskon, että pelillinen ero olisi edelleen ollut yksinkertaisesti liikaa, sillä Thiemin paineet näkyivät kauas, eivätkä ne todennäköisesti olisi New Yorkin illassa helpottaneet.

Kun Zverev vielä ratkaisuerässäkin menetti syöttönsä ottelua sekä turnausta kotiin syöttäessään (5-3), niin olihan Thiemin nousu upea. Toisaalta, ihan yhtä hurja oli Zverevin mureneminen. Vielä on siis  mestariksi matkaa jäljellä, varsinkin henkisellä puolella. Nadalit, djokovicit tai federerit eivät näitä ilmaiseksi anna vielä moneen vuoteen, vaan ne on otettava rohkealla pelillä. Jännittävä onkin nähdä, miten Zverev tästä toipuu. Niin lähellä, mutta niin kaukana tämä sittenkin oli. 

Yhtä mielenkiintoista on nähdä, mitä tapahtuu jatkossa Thiemin osalta. Iso, iso painolasti on nyt poissa. Kun tämä paino lähti vieläpä muualla kuin hänen mieluisimmalla massa-alustalla, niin uskon, että lähivuosina Slamien määrä kasvaa moninkertaisesti. Neljäs finaalitappio olisi voinut olla jopa kohtalokas, varsinkin tuollaisella pelillä mitä reilut kaksi erää nähtiin. Nyt tämä meni kuitenkin näin ja voidaan olla varmoja, että ensi vuoden puolella Thiem on hurja tekijä kaikissä Slameissa. Parin viikon päässä odottava Roland Garros voi tulla nyt henkisesti, ehkä myös fyysisesti, liian äkkiä.

Muutakin antia Openista saatiin. 

Djokovicin tukkoilu sai uudella linjatuomaritempauksellaan toivottavasti tämän vuoden huipentumansa eikä hän toivottavasti tarjoile tänä vuonna enää yhtään enempää draamaa. Vuosi, joka on sujunut kentällä kuin tanssi, on saamassa ikäviä kolhuja kentän ulkopuolisten asioiden ja varsinkin tuon linjatuomariepisodin vuoksi. En usko, että Djokovickaan pystyy lopulta määräänsä enempää negatiivisia asioita käsittelemään ja kun tällä viikolla alkava massakausi ei ole se hänen vahvinta aikaansa, niin luulen, että hienoinen alamäki jatkuu nyt noin kuukauden verran. Isossa kuvassa kauden päättyminen voi olla lopulta parasta mitä Djokovic tarvitsee.

Totta kai tämä isojen starojen puuttuminen ja tötöily avasi paikkoja kaikille muille pelaajille. Erityisen ilahduttavaa kuitenkin oli, että tällaisen paikan käyttivät erityisesti nuoret pelaajat. Ja aivan erityisesti vieläpä nuoret pelaajat, joiden peliä on miellyttävä tai seurata. Totta kai Zverevin ja Thiemin parhaimmat pelit kuuluvat samaan kategoriaan, mutta onhan esimerkiksi Stefanos Tsitsipaksen, Denis Shapovalovin, Felix Auger-Aliassimen, Andrei Rublevin ja jopa Daniil Medvedevin "totaalitennis" hyvinkin mielenkiintoista seurattavaa. Kun näihin otteisiin on tarttunut ja tarttuu lähivuosina lisää kypsyyttä ja järkeä, niin tenniksen tulevaisuus on sittenkin turvattu Federerin, Nadalin ja Djokovicin eläköityessä.

Mutta seuraavaksi tällä poikkeuskaudella hypätään massakaudelle, joten Rooman Mastersin ennakko ilmestynee huomenissa pari päivää toki harhaisena, mutta jatketaan silloin aiheesta lisää!

Aivan lopuksi haluan kiittää vielä kaikki lukijoitani. Pitkähkön tauon jälkeen säännöllisemmän kirjoittelun myötä löysitte jälleen erittäin hienosti huudeille, joten siitä SUUREN SUURI KIITOS! Nöyränä eteenpäin. Pysytään linjoilla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti