09/04/2014

Jälkipelit: Davis Cup, Suomi vs. Bosnia-Hertsegovina (su 6.4.2014)

Voi hitto. Niin lähellä, mutta lopulta niin kaukana. Davis Cupin jatkopaikkakin voi olla lopulta pisteestä kiinni. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, se voi olla sitä jopa neljästi.

Jarkon hoidettua rutiinilanauksella ykkösten kohtaamisessa Damir Dzumhurin jäi tämän mittelön ratkaisu kakkospelaajien varaan. Suomelta tulessa oli pitkästä aikaa joukkueessa pelannut Juho Paukku, jota vastaan tuli Jarkon perjantaina voittanut Mirza Basic.

Olin etukäteen hieman skeptinen Juhon mahdollisuuksista lähinnä perjantain tulosten ja miehen uran jäähdyttelyvaiheen takia. Taliin saapuessani toivoin kuitenkin varovaisesti, että näkisimme paljon sitä Paukkua, joka vuosia sitten laittoi Rainer Schüttlerin täysin nippuun Talin challengerissä. Toiveeni toteutui ja juuri sitä lopulta nähtiin.

Juhon peli oli suurelta osin aivan käsittämättömän isoa, kaunista ja ihanaa. Sanalla sanoen se oli vakuuttavinta tennistä, mitä olen pitkään aikaan paikan päällä nähnyt. Kenties koskaan. Otos on maailman mittakaavassa toki rajallinen, mutta ihan heti ei tule mieleen esimerkiksi yhtäkään Jarkon matsia, jossa olisi moista ilotulitusta nähty.

Pelityyleissä ja sitä kautta pelin viihdearvossa on toki eroa, sillä Jarkko loistaa usein muilla avuillaan. Mutta, olipahan kiva katsella kun suomalainen pommittaa syöttöä ja säestää sitä miehekkäällä kämmentulituksella. Kieltämättä pieni pelko siitä, ettei peli välttämättä ihan koko matsia kestä, leijui hallin kattorakenteissa, mutta pitkään se kesti ja harmittavan lähelle mies voittoa tosiaan pääsi.

Ensimmäiset kaksi erää oli oikeastaan niin hyvää tekemistä kuin olla voi. Oli oikeastaan vaikea kuvitella, mitä mies voisi tehdä enää paremmin.

Myös kolmas erä oli pitkään periaatteessa täysin kontrollissa, mutta breikit jäivät erän alkupuolella ottamatta, jolloin ne olivat parissakin geimissä tyrkyllä. Basic puolestaan käytti murtopallonsa ja ne ratkaisevat tulivat harmittavasti vieläpä Paukun 40-15-johdon jälkeen. Pieni droppi ykkösen syöttöprosentissa ja kämmenessä riitti Basicille, joka toki paransi koko ajan ottelun edetessä. Huono hän ei ollut missään vaiheessa, vaan Paukku todella pelasi miestä ulos ottelusta.

Mutta sitten ne neljännen erän ottelupallot. Paukku johti siis 5-4 ja sai Basicin syöttövuorossa neljä ottelupalloa etutilanteissa. Ensimmäiseen Basic tykitti ässän. Samoin toiseen. Kolmanteen tuli rystykrossiwinneri syötön perään ja neljänteen rystywinneri pitkin linjaa pitkän pallon päätteeksi ja arvatenkin aivan takakulmaan. Uskomattoman kylmää peliä.

Viides erä alkoi jälleen hyvin ja Paukku johti murrolla 2-0, mutta sitten alkoi Basicin hurjempi perustaso jo hieman näkyä ja Paukku ei päässyt enää ihan samanlaiseen lentoon kuin aiemmin.

Tappiosta huolimatta ei Davis Cupista kuitenkaan jäänyt paha maku. Harmittavahan tappio tietysti on niin kuin aina, mutta tätä tennis vaan on. Joskus tulee urakalla turpaan, joskus vähän vähemmän ja joskus sitä jopa voittaa.

Eniten mieltä harmitti ja hämmensi se, ettei Paukun esittämillä otteilla pitäisi olla jäähdyttelemässä. Ei todellakaan. Äkkiseltään ajatellen oli itse asiassa vaikea keksiä syytä, miksi Paukku ei koskaan breikannut isommin.

Oliko iso peli lopulta liian isoa ja marginaalit liian pieniä? Tappioputkessa huonolla itseluottamuksella on tietysti vaikea pelata näin. Entäpä fysiikka? Saatiinko kropasta kaikki irti? Hajosiko kämmen tiukoissa paikoissa siihen ajoittaiseen takapainoon, jolloin aseesta tuleekin hehtaaripyssy? Oliko A-pelin tukena sitä B-peliä, johon turvata, jos ei kulje? Oliko A-peli vastustajalle liian helppoa saada sekaisin?

Paljon kysymyksiä joihin en tiedä vastausta. Kaikesta huolimatta, Paukun taistelu oli toistaiseksi tämän vuoden kohokohta tenniskatsomossa ja kirkkaasti. Tappiosta huolimatta.

Uutta matoa koukkuun, Juho! We want more, we want more!


PS. Lisäpaloja Davis Cupin-katsomofiiliksistä luvassa tällä viikolla... Aikamoista. Pysy linjoilla!