Joulukalenteri #13: Projekti40 update

Saatat muistaa projektini, jossa lupasin (lähinnä itselleni) olla ensi kesänä 40 vuotta täyttäessäni paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan. Projekti kulkee nimellä Projekti40 ja voi hyvin.

Normitreenaamisen, tässä tapauksessa siis tenniksen ja satunnaisen salibandyn, lisäksi lupasin lenkkeillä 40 kertaa vuoden aikana, käytännössä siis syntymäpäivieni välissä.

Nyt näitä treenejä on takana noin 13, joten aikataulussa kutakuinkin ollaan. Siksi kuitenkin "noin 13", koska luvussa on joitakin uimatreenejä mukana, sillä syksyn vammat (mm. nilkan pyörähdys) eivät monotonista juoksemista varsinaisesti palvelleet. Pyrin kuitenkin korvaamaan nämä uinnit juoksulenkeillä ennen h-hetkeä eli heinäkuun kymmenettä päivää.

Kevättä ja kesää kohden tahti kuitenkin kiihtyy tästä, sillä edelleen tarkoituksena on juosta toukokuun alun Helsinki City Runissa oma ennätys. Lihaskuntoa olen edelleen pyrkinyt kohottamaan tai pitämään yllä punnerruksilla ja lankkutreeneillä (koutsi-Villelle kiitos allaolevasta vinkistä!)

Virallisia pelejä on toistaiseksi ollut vasta yksi, joka tuli dokumentoitua luukussa kolme. Fiilis kentällä on ollut kuitenkin hyvä ja suurin syy siihen on ehdottomasti ollut terveä käsi, mutta loistavan pelihuumorin taustalla on myös loistava seuravalmentajakoulutus kerrassaan loistavassa porukassa.

Hyvillä mielin kohti uutta vuotta!

Projekti40 etenee, vammat kiusaavat

Kirjoitin taannoin projektistani, jonka jälkeen vajaan vuoden päästä, 40-vuotissyntymäpäivänäni, tavoitteenani on olla paremmassa kunnossa kuin pitkään aikaan.

Projekti40 otti hyvin tuulta alleen heti heinäkuisen syntymäpäiväni jälkeisinä viikkoina ja kevyen lenkkeilyn aloittaminen maistui ihanookoolta jopa helteessä. Lenkkejä kertyi parin viikon aikana ja aikataulullisesti siis heinäkuun jälkimmäisellä puoliskolla heti neljä kappaletta, joka on selvästi kovempi tahti kuin asettamani tavoitte eli 40 lenkkiä vuoden aikana. Pientä riesaa aiheutti oikean jalan akillesjänteen kipu ja kankeus, joka pakotti pitämään muutaman juoksun menohaluista huolimatta melko lyhyenä.

Muutenkin tarkoitus oli aloittaa juoksut varovaisesti, sillä elokuun alku olisi täynnä sarjapelejä, eikä niitä kannata pilata jalkojen tukotuksella, kun muutenkin tuntui olevan pelillisesti harvinaisen vaikea kesä. Pelit tosiaan menivät miten menivät ja taisin siitä jopa jonkun vuodatuksen kirjoittaa.

Heinä-elokuun tein myös punnerruksia iTunesista löytyvän Push-ups-applikaation patistamana. Applikaation mukana tehdään kolme kertaa viikossa viiden punnerrussarjan setti tiettyyn aikaikkunaan ja kuorma kasvaa sitä mukaa kuin päivät ja viikot etenevät. Pääsin tässäkin mukavasti liikkeelle eli viidennen viikon ensimmäiseen sarjaan, jolloin punnerruksia kertyi jo mukavat 78 kpl viiteen sarjaan jaoteltuna.

Elokuun puolivälissä matsien jälkeen pidin parin viikon motivaatiobreikin käytännössä kaikesta liikunnasta punnerruksia lukuun ottamatta. Tauon jälkeen aloitin tennikset hallissa uudella innolla, sillä kesällä vaivanneet käsivaivatkin vaikuttivat parantuneen, jopa se pitkään kiusannut golfkyynärpää. Kentällä ehdin käymään pitkästä aika pari kertaa viikossa ja kerran jopa valmentajan kanssa! Valmennuskuviota on tarkoitus jatkaa syksyn aikana, sillä ambiotioni pelini kehittämiseen on edelleen olemassa huonosta kesästä huolimatta. Tai nimen omaan sen johdosta.

Samaan aikaan päätin aloitella pelailun myös duunipaikan sählyvuorolla, jotta saisin jalkoihini lisää virtaa ja sähäkkyyttä myös tenniskentälle. Kävin muutaman kerran myös aamu-uinnilla työpaikan altaalla, which was nice.

Tämä hyvä ja lupaava alku koki kuitenkin pienen vastoinkäymisen jo toisella sählykerralla syyskuun alussa kun vasen kylkeni törmäsi melko kovassa vauhdissa erään vastustajan kyynärpäähän. Täysi vahinko totta kai, mutta siihen jäi käytännössä sählyt, punnerrukset ja uimiset. Myös tennistahti hiipui pariksi viikoksi.

Kylki alkaa vasta nyt eli 3-4 viikkoa myöhemmin olemaan siinä kunnossa, että sitä ei tarvitse enää pelatessa varoa, joten periaatteessa kuormaa voisi taas lisätä, mutta...

Uusi vamma vaani jo kulman takana ja iski tänään tenniskentällä. Juuri kun olin saanut uudet mailani (juttua niistä tulossa myöhemmin) haettua ja puolisen tuntia niillä palloteltua, taitan vasemman nilkkani täysin vaarattomassa tilanteessa. Piste oli jo ohi, kun käännyn palaamaan takaisin takarajalle uutta pistettä varten. Tossu tarraa arvaamattomasti lattiaan, nilkka pyörähtää ja varaan painoni nilkan päälle. Tuntuu rusahdus, seuraa kipu. Ensiavuksi kylmää, kohoa ja pientä kompressiota kassista löytyvän nilkkatuen avulla. Seuraa pieni lepo, mutta järki, tahto saati mieli eivät anna periksi, vaan uusia mailoja on päästävä testaamaan vielä hetki, vaikka sitten paikaltaan, prkl! Reilu puoli tuntia riittää ja suihkun kautta kotiin. Jalka siteeseen, kipulääke naamariin ja kädet kyynärpäitä myöden risiin, ettei mennyt pahemmin.

Tuskinpa sentään, mutta parinkin viikon lepo harmittaisi nyt äärettömän paljon, sillä kaikenlaista pikkuriesaa huonon tuurin kera on ollut nyt ihan riittämiin. Ikävintä näissä on se, ettei niistä tunnu pääsevän millään eroon, vaan ne muistuttelevat olemassaolostaan pitkään.

Ikä ei sittenkään taida tulla yksin.

#projekti40

Täytin kaksi viikkoa sitten 39 vuotta. Jonkin sortin ennusteen mukaan maallinen taaperrukseni on nyt noin puolivälissä. Ensi vuonna väijyvä neljä-nolla pistää kuitenkin miettimään monia asioita. Muun muassa sitä, millaisessa kunnossa lähden elämäni jälkimmäiseen puolikkaaseen.

Teinkin itselleni lupauksen ja projektin (#projekti40). Vuoden päästä tähän aikaan olen a) nelikymppinen ja b) paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ainakin melkein. Ainakin paremmassa kunnossa kuin nyt ja selvästi.

Tiedostan, että ikää on tullut, eikä kroppa ole enää entisensä. Siitäkin huolimatta uhmaan tätä ja ajatuksenani on olla niin juoksu- kuin lihaskunnossa mahdollisimman lähellä parasta tasoani, joka minun kohdalla osui aikaan Merivoimien Sukeltajakurssilla noin 20 vuotta sitten.

Siihen on tällä hetkellä jonkin verran matkaa. Liian paljon, ollakseni rehellinen. Ihan samoihin mittoihin millään mittarilla mitattuna tulen tuskin pääsemään, sillä esimerkiksi viikoittaista treeniaikaa minulla on perheellisenä miehenä huomattavasti vähemmän kuin tuolloin. Järkevällä, säännöllisellä ja suunitelmallisella treenaamisella uskon kuitenkin kohentavani kuntoani rajusti tulevan vuoden aikana.

Edellämainittua uhoamista on tietenkin lapsellisen helppo tehdä varsinkin itselleen ja näköjään myös julkisesti, joten sanoista suunnitelmien kautta tekoihin. Suunnitelmat ja tavoitteet ovat seuraavat:

1) Juosta ennen seuraavaa merkkipäivääni vähintään 40 lenkkiä. Kuulostaa periaatteessa vähältä, ei edes kertaa viikossa! Minun tapauksessani tuo vastaa kuitenkin suurin piirtein viimeisen kymmenen vuoden juoksujani, joten tavoite on vaativa, mutta samalla myös realistinen, jollaisen siitä halusinkin.

2) Juosta Helsinki City Run 2015 uuteen ennätysaikaani. Tämä toteutunee kohdan 1 sivutuotoksena, mikäli kaikki menee juoksupäivänä nappiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi ajan aikaa 1.55 tai sen alitusta. Nelikymppisyyden häämöttäessä haaveaikatavoitteena tunti ja neljäkymmentäjotain voisi olla osuva. Se olisi jo aivan loistava tulos, sillä taustaltani en tosiaankaan ole juoksija, eikä askeleeni ole lennokkain.

Varusmiehen käsikirja vm. 1994. Lihaskuntotestit.

3) Saada varusmiesten lihaskuntoluokaksi (vuosimalli 1994) vähintään 'hyvä'. Keväisen muuton yhteydessä eteeni osui varsinainen aarre eli palvelusaikani Varusmiehen käsikirja. Sen sivuilta löytyi mm. varusmiesten kuntokokeen lihaskuntotestin pistetaulukko sekä parikymmentä vuotta vanhat tulokseni alokasajalta! Aivan loistava testipatteristo sekä vertailukohta tuleville tuloksilleni! Silloin pisteitä kertyi 13, jolla lihaskuntoluokaksi tuli juuri ja juuri 'kiitettävä'. Nyt riittäisi siis hyväkin. Sen verran annan armoa itselleni.

4) Kiinnittää enemmän huomiota ravintooni. Koen syöväni suhteellisen terveellisesti, mutta toki kaiken maailman herkkujakin tulee nautiskeltua. Varsinkin sipsit ja kokis maistuvat. Annoskokoja pienentämällä ja herkkuja vähentämällä uskon ja toivon painon tippuvan noin viisi kiloa nykyisestä.

Nämä takaraivossa treenataan tuleva vuosi, tennistä tietenkään unohtamatta. Jos ensi kesän massoilla ei lähde, niin sitten ei lähde koskaan.