#projekti40

Täytin kaksi viikkoa sitten 39 vuotta. Jonkin sortin ennusteen mukaan maallinen taaperrukseni on nyt noin puolivälissä. Ensi vuonna väijyvä neljä-nolla pistää kuitenkin miettimään monia asioita. Muun muassa sitä, millaisessa kunnossa lähden elämäni jälkimmäiseen puolikkaaseen.

Teinkin itselleni lupauksen ja projektin (#projekti40). Vuoden päästä tähän aikaan olen a) nelikymppinen ja b) paremmassa kunnossa kuin koskaan. Ainakin melkein. Ainakin paremmassa kunnossa kuin nyt ja selvästi.

Tiedostan, että ikää on tullut, eikä kroppa ole enää entisensä. Siitäkin huolimatta uhmaan tätä ja ajatuksenani on olla niin juoksu- kuin lihaskunnossa mahdollisimman lähellä parasta tasoani, joka minun kohdalla osui aikaan Merivoimien Sukeltajakurssilla noin 20 vuotta sitten.

Siihen on tällä hetkellä jonkin verran matkaa. Liian paljon, ollakseni rehellinen. Ihan samoihin mittoihin millään mittarilla mitattuna tulen tuskin pääsemään, sillä esimerkiksi viikoittaista treeniaikaa minulla on perheellisenä miehenä huomattavasti vähemmän kuin tuolloin. Järkevällä, säännöllisellä ja suunitelmallisella treenaamisella uskon kuitenkin kohentavani kuntoani rajusti tulevan vuoden aikana.

Edellämainittua uhoamista on tietenkin lapsellisen helppo tehdä varsinkin itselleen ja näköjään myös julkisesti, joten sanoista suunnitelmien kautta tekoihin. Suunnitelmat ja tavoitteet ovat seuraavat:

1) Juosta ennen seuraavaa merkkipäivääni vähintään 40 lenkkiä. Kuulostaa periaatteessa vähältä, ei edes kertaa viikossa! Minun tapauksessani tuo vastaa kuitenkin suurin piirtein viimeisen kymmenen vuoden juoksujani, joten tavoite on vaativa, mutta samalla myös realistinen, jollaisen siitä halusinkin.

2) Juosta Helsinki City Run 2015 uuteen ennätysaikaani. Tämä toteutunee kohdan 1 sivutuotoksena, mikäli kaikki menee juoksupäivänä nappiin. Käytännössä tämä tarkoittaisi ajan aikaa 1.55 tai sen alitusta. Nelikymppisyyden häämöttäessä haaveaikatavoitteena tunti ja neljäkymmentäjotain voisi olla osuva. Se olisi jo aivan loistava tulos, sillä taustaltani en tosiaankaan ole juoksija, eikä askeleeni ole lennokkain.

Varusmiehen käsikirja vm. 1994. Lihaskuntotestit.

3) Saada varusmiesten lihaskuntoluokaksi (vuosimalli 1994) vähintään 'hyvä'. Keväisen muuton yhteydessä eteeni osui varsinainen aarre eli palvelusaikani Varusmiehen käsikirja. Sen sivuilta löytyi mm. varusmiesten kuntokokeen lihaskuntotestin pistetaulukko sekä parikymmentä vuotta vanhat tulokseni alokasajalta! Aivan loistava testipatteristo sekä vertailukohta tuleville tuloksilleni! Silloin pisteitä kertyi 13, jolla lihaskuntoluokaksi tuli juuri ja juuri 'kiitettävä'. Nyt riittäisi siis hyväkin. Sen verran annan armoa itselleni.

4) Kiinnittää enemmän huomiota ravintooni. Koen syöväni suhteellisen terveellisesti, mutta toki kaiken maailman herkkujakin tulee nautiskeltua. Varsinkin sipsit ja kokis maistuvat. Annoskokoja pienentämällä ja herkkuja vähentämällä uskon ja toivon painon tippuvan noin viisi kiloa nykyisestä.

Nämä takaraivossa treenataan tuleva vuosi, tennistä tietenkään unohtamatta. Jos ensi kesän massoilla ei lähde, niin sitten ei lähde koskaan.

Stanislas Wawrinkan kehitys

Stanislas Wawrinkan hienot otteet US Openissa saivat osakseen ansaittua ihailua ja huomiota. Mies onkin kaiken hehkutuksen arvoinen. Andy Murray oli lopulta täysin aseeton Stanin käsittelyssä, eikä Novak Djokovic'kaan helpolla päässyt.

Wawrinka on ollut vuosia sen toisen sveitsiläisen varjossa, mutta tänä vuonna peliin on löytynyt uutta potkua ja hän on vihdoin ponkaissut varjoista esiin.

Potentiaalia ja tyyliä Wawrinkalla on ollut aina. Esimerkiksi miehen rysty on kiertueen kauneimpia, mutta samalla myös yksi tulivoimaisimmista ja monipuolisimmista. Aikakaudella, jolloin kämmen on kaikille kaikki kaikessa, alkavat myös loistavan rystyn hallitsijat erottua pakasta, mikä on varmasti ollut yksi isoimmista tekijöistä Stanin nousussa parrasvaloihin. Hänen lyöntipelissään ei ole selkeää heikkoutta vaan tulivoimaa riittää molemmilta puolilta, jolloin myös pelotetta on hurjasti.

Pelissä on myös varmuutta sekä hyvää tempon vaihtelua. Ja kun paikka tulee, niin hän ei varsinaisesti ujostele voiman käytössä. Hän on varmasti yksi ikävimmistä vastustajista, sillä muutamaa löysempää lyöntiä saattaa seurata hurjaa pommitusta, mikä on aina ilkeää vastustajan kannalta.

Parantuneen pelin ohella myös itseluottamus on eri tasolla ja myös pää kestää paremmin tärkeissä paikoissa, joskin kaikkein eniten lienee kehitettävää edelleen juuri tällä osastolla. Myöskään fysiikka ei liene vielä aivan tapissa. Syöttökin lähtee painavuudestaan huolimatta jotenkin "unisin" jaloin.

Varaa ja potentiaalia on siis vielä. Ja mikä parasta, niin on myös aikaa.

En tiedä mikä rooli keväällä aloittaneella valmentajalla, Ruotsin Magnus Normanilla, on tässä kehityksessä ollut, mutta uskaltaisin väittää, että miesten yhteistyö kantaa hedelmää jo nyt. Onnistuneella valmentajavalinnalla potentiaali on saatu loistavasti esiin ja eteenpäin on menty.

Ikuisia lupauksia on tietysti tennismaailmakin pullollaan, joten toivotaan, että Stan the Man ja hänen tiiminsä saisivat tälle hienolle projektilleen vielä kruunun.