Joulukalenteri #23: Serenan Slamit

Luukusta 23 esiin tulee tänäkin vuonna Serena Williams ja hänen Grand Slaminsä!

Huikean uran pelannut ja nyt myös perhe-elämän vähintäänkin onnistuneesti yhdistänyt Serena on mielestäni kaikkien aikojen tennispelaaja. Uraan on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa, vastustajaa, mutta eniten totta kai sitä dominointia ja suurvoittoja, joita Grand Slamien määrässä mitattuna on jo 23. Ensi syksynä ensimmäisestä Grand Slam-voitosta tulee kuluneeksi jo 20 vuotta (US Open 1999), joten myös hurjan pitkä ura on Serenalla ollut.

Blogin joulukalentereissa myös hänen Grand Slaminsä ovat olleet tiukassa seurannassa lähes vuosittain ja kimpoilut suuntaan ja toiseen voi lukaista läpi vaikkapa tästä (2014), tästä (2015), tästä (2016) ja tästä (2017). Kysymykset ovat toki hieman matkan varrella vaihtuneet, mutta pidetään tällä kertaa fokus siinä, saavuttaako Serena Margaret Courtin vai meneekö hän tästä vieläpä ohi vai jääkö peräti hän näihin lukemiin?

Vuosi sitten epäilin, että Serena ei pääse Courtin lukemiin ja täytyy myöntää, että samaa epäilen tänäkin vuonna. Tämä siitä huolimatta, että vuosi 2018 oli Serenalle kahden Grand Slam-finaalin muodossa jopa erittäin hyvä ja myös ikään kuin lupaava Courtin ennätystä ajatellen.

Mutta sitten tulee se kuuluisa "mutta".

Molemmat finaalitappiot, sekä Wimbledonissa että US Openissa, olivat selkeät ja Serena hävisi selkeästi paremmalleen pelaajalle. Sekä Angelique Kerber ja Naomi Osaka tiesivät mihin iskeä ja se riitti molemmilla kerroilla Serenan uhitteluista huolimatta.

Monta kertaa olen jo todennut, että Serenan liikkeelle saaminen on avain, sillä häntä ei helposti lyödä ottelusta ulos ikään kuin hänen omilla aseillaan. Nyt niin kuitenkin tapahtui, varsinkin US Openin finaalissa, jossa nuori Osaka pommitti ja teki Serenasta ensinnäkin jopa hitaan näköisen, mutta ennen kaikkea puolustajan, mitä hän ei missään määrin ole. Tämä on vahva signaali siitä, että ihan kaikki voimat ja nopeudet eivät ole enää entisellään. Eikä ihme, sillä ikää todella on jo uskomattomat 37 vuotta.

Vahva peluri Serena toki edelleen on, mutta US Openin kaltaista show'ta ei kukaan kaipaa enää koskaan. Moista epäurheilijamaisuutta, jossa pyrittiin voiton (epä)toivossa vain ja ainoastaan vastustajan pelin sekoittamiseen tämän ensimmäisessä Grand Slam-finaalissa, oli jopa alhainen teko näin suurelle mestarille. Se jättää, aiempien aivopierujen ohella, jonkinlaisen tahran Serenan kilpeen.

Siinä mielessä olisi toki upeaa, että ensi vuonna tämän vuoden finaalitappiot kirkastuisivat voitoksi ainakin kerran, mutta uskallan viime vuoden tapaan vahvasti epäillä. Kisa naisten puolella on nyt niin kova, ettei Serenalle jää enää kirkkainta roolia.

Jälkipelit: Case Serena US Open 2018 finaali

No niin. Lähes kaikki lienee sanottu ja taustafaktatkin tutkittu US Openin naisten finaalista, mutta ehkä tähän asiaan mahtuu vielä yksi näkökulma.

Mutta ennen sitä kerrataan ne faktat, jotka ovat kuitenkin selvät.

Koutsaaminen on kiellettyä Grand Slam-ottelun aikana. Serenan valmentaja valmensi Serenaa Grand Slamin finaalissa. Tuomari huomasi, antoi varoituksen ja kyllä, täysin oikeutetusti. Ok, liian moni valmentaminen kesken ottelun menee ohi, mutta nyt ei mennyt ja se oli oikein. Vaikka kyseessä olikin Grand Slam-finaali.

Varoituksen jälkeisestä huomautuksesta tulee automaattisesti pisterangaistus. Serena laittoi mailan päreiksi, joka tietää automaattisesti rangaistusta. Eli myös pisterangaistus oli oikein.

Kolmanneksi. Jos purnaat tuomarille tarpeeksi pitkään, vaikkapa useita minuutteja kuten Serena, syyttäen tätä muun muassa 'valehtelijaksi' ja 'varkaaksi', julistamalla ettei tämä tuomitse enää koskaan hänen ottelujaan, osoittamalla tätä uhmakkaasti sormi pystyssä ja vaatimalla tältä anteeksipyyntöä, niin vaarana voi olla, että varoitus napsahtaa. Järjestyksessään kolmas huomautus tietää pelirangaistusta. Se tuli ja oli jälleen oikea tuomio.

Tuo tuli tietysti todella pahaan paikkaan Serenan kantilta, mutta tuomarilla ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoa.

Tuomari teki kaiken oikein. Serena ei. Serena olisi voinut rauhoittua jo ensimmäisen varoituksen ja viimeistään sen toisen varoituksen jälkeen, mutta ei. Sen sijaan hän takertui pisteen menettämiseen tai varastamiseen ja tuomarin sättimiseen. Teki tästä kamalan shown.

Uskon, että harmitti. Varoituksen pitää kuitenkin rauhoittaa.

En kuitenkaan voi olla ajattelematta, miten 23-kertainen Grand Slam-mestari menettää malttinsa näin Grand Slam-finaalin ensikertalaista vastaan, ellei todella koe asemansa tulleen pahemman kerran uhatuksi. Mutta palataan tähän kohta.

Lisää faktoja. Naomi Osaka vei ottelua lähes kaikilla mittareilla lähes koko ajan. Ottelu oli hänen hallinnassaan täysin. Serenan murtokin toisessa erässä tuli kuitattua heti murron perään, jolloin Serenan maila saikin sitä kohtalokasta kyytiään.

Maltin menetys US Openissa ei ollut Serenalle myöskään ensimmäinen kerta. Ja kyllä, joka kerta vastustaja on ollut päivän parempi pelaaja. Tästä syystä mieleen hiipii väkisin monta ajatusta, joissa voin olla toki väärässä ja toivottavasti olenkin, mutta en voi olla ajattelematta niitä.

Kotiyleisön paine, oma erityisasema amerikkalaisena lempilapsena, 24 Grand Slamin ennätyksen jahtaaminen ja comebackin kruunaaminen toivat tietysti paineen, mutta myös asetelman, johon olisi upeaa saada onnellinen loppu.

Ei saatu ja onneksi ei tosiaankaan näin.

Mutta niin, ne mieleen tulleet ajatukset. Niitä on vahvasti kiteyttäen kaksi. Kuten sanottua, toivon kovasti, että olen niiden kanssa väärässä, mutta uskon, että yksin en niiden kanssa ole.

Ajatus yksi. Uskon, että Serena näki ja koki, mitä ottelussa oli tapahtumassa Osakan hurjan pelin johdosta. Tappio oli väistämätön. Tästä oli siis tehtävä show, kun paikka tuli. Oli saatava jotain, millä rikkoa japanilaisen rytmi. Luojan kiitos, tämä ei onnistunut.

Ja ajatus kaksi. Koska Serenan paikka jalustalla on varsinkin kotimaassa niin monumentaalinen, oli tappioon pakko saada myös syntipukki. Hänen ja monen muun amerikkalaisen tennishenkilön mielestä se ei tietenkään ollut Serena itse, vaan se helpoin maali, tuomari Carlos Ramos. Syntipukki antaa aina erinomaisen syyn tappiolle tenniksessä, jonka taakse voi verhoutua ja uhriutua popularismin ja pahimmillaan jopa seksismin ja rotusyrjinnän keinoin.

Kaksi viimeistä keinoa tulivat tähän tapaukseen mielestäni erittäin harmillisesti ja jopa hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mikä sävytti liiaksi muutenkin kuumentunutta keskustelua esimerkiksi twitterissä, jossa asetelma kärjistyi hyvinkin nopeasti Amerikka vs. muu maailma -akselille. Jo se teki välittelystä suuria ja mahtavia amerikkalaisia vastaan hyvinkin hankalaa.

Niin tai näin, 'you owe us an apology, Serena'.