Vaikka luukussa numero 11 hieman jo kuopattiin Serena Williamsin 24. Grand Slamin voittohaaveita, niin on luonnollisesti kunnioitettava vielä hieman Serenan uraa, jolla on kieltämättä pituutta. Kausia on kertynyt WTA-tasolla nyt 23. Täsmälleen sama määrä kuin siis niitä Grand Slamejä. Mestaruudet ovat kertyneet 19 vuoden aikajaksolla, sillä edellisestä Grand Slamistä tulee tammikuussa kuluneeksi jo neljä vuotta. Se on pitkä aika Serenan mittapuulla.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Serena Williams. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Serena Williams. Näytä kaikki tekstit
11/12/2020
Joulukalenteri #11: Serena Williamsin ranking
Joulukalenterin 11. luukku jatkaa numeroleikkiään. Tällä kertaa päivän luku tulee Serena Williamsin vuoden loppurankingistä, joka on siis 11.
Luisuvasta rankingistä huolimatta Serena tavoittelee edelleen sitä 24. Grand Slam-voittoa, minkä myötä hän tavoittaisi Margaret Court Smithin ennätyksen. Sen jälkeen hänet voitaisiin kiistatta julistaa kaikkien aikojen tennispelaajaksi.
Mutta vaikka kuinka toivoisimmekin hänelle tuota mestaruutta, niin aika on käymässä vähiin. Viimeisestä mestaruudesta tulee tammikuussa neljä vuotta, eivätkä Slamien tulokset enää muutenkaan mairittele suurta mestaria. Ikää alkaakin olla sen verran, Grand Slamien rasitukset tuntuvat kisa kisalta ja ottelu ottelulta rajummin ja rajummin ja loppua kohden aina kumuloituen. Kun moni muu kilpasisko jaksaa pelata tuntitolkulla kaiken vieläpä hakien, niin yksi mestaruus vaatisi melkoisen tulituksen ja flown Serenalta jollakin nopealla alustalla, kuten esimerkiksi Wimbledonissa.
Vuosi vuodelta Serenan vaarallisin lyöntialue on pienentynyt pienentymistään. Jos pallo tulee 2-3 askeleen päähän riittävällä tempolla, on Serenan nykyisin jo melko vaikea saada lyöntiin riittävää painoa, jolla vastustajan saisi kuriin. Jalkatyö ei vaan enää yksinkertaisesti riitä. Moni pelaaja on alkanut tämän myötä hyppiä silmille ajamalla Serenaa nurkkiin, joista tämä ei tunnu pääsevän millään lyönnillä enää pois.
Tämän päivän naistenniksessä, joka on täynnä loistavaa puolustuspelaamista, tämä yksittäinen tekijä on lopulta niin ratkaiseva, että on vaikea nähdä Serenaa enää Grand Slam-voittajana. Ranking jatkanee luisuaan ensi vuonnakin. Kuten aina, olisi tietysti ihanaa olla väärässä.
24/12/2018
Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat
Viimeinen luukku auki ja blogin palkinnot kehiin!
Vuoden paras: Novak Djokovic.
Hurja oli kauden jälkimmäinen puolisko, kun sai pelin jengoilleen. Lisää tulossa vuonna 2019?
Vuoden ottelu: Roger Federer vs. Juan Martin del Potro, Indian Wellsin finaali.
Pauketta, kauneutta ja draaman kaarta. Hienon hieno taistelu, joka toi lopulta argentiinalaiselle uran ensimmäisen Masters-voiton.
Vuoden valmentaja: Marian Vajda.
Paluu Djokovicin tiimiin ja niin, kaksi Grand Slamiä.
Vuoden comeback: Novak Djokovic.
Viidessä kuukaudessa top20:n ulkopuolelta paalulle.
Vuoden kakara: Nick Kyrgios.
Ei opi. Ei vaan opi. Juniorimaista, lapsellista kiukuttelua edelleen, vaikkei todellakaan ole enää juniori-iässä. Eikö voisi jo alkaa pelaamaan?
Vuoden senioripelaaja: Roger Federer.
Yksi Grand Slam-voitto. Tovi ranking-ykkösenä historian vanhimpana pelaajana. Ja tarina vaan jatkuu!
Vuoden eläkeläinen: Julien Benneteau.
Eläkeläispalkinto sympaattiselle ja tyylikkäälle ranskalaiselle, jolla 10 ATP-finaalia, muttei yhtäkään voittoa. Olisi varmasti ansainnut, mutta kuten aina, ei lopulta ansainnut. Siitä piti osaltaan myös Jarkko Nieminen (Sydneyn finaali 2012) huolen. No mutta, vasurilla-blogin titteli todennäköisesti lohduttaa.
Vuoden läpimurto: Stefanos Tsitsipas.
Ensimmäinen Masters-finaali ja reitillä kaatui hurjissa taisteluotteluissa mm. Djokovic, Anderson ja Zverev. Milanossa marraskuussa oli jo mies poikien joukossa ja lanasi kaikki.
Vuoden suomalainen pelaaja: Otto Virtanen.
Näin tänä vuonna Oton pariin otteeseen kentällä. Suosittelen sitä vahvasti muillekin. Käykää ihailemassa. Nautittavaa peliä!
Vuoden potilas: Andy Murray.
Kävi kokeilemassa, otti levon, kävi kokeilemassa ja otti levon, mutta ei lähtenyt. Pitkä paussi ja isot odotukset ensi vuoteen, mutta onko lopun alku jo hyvässä vauhdissa?
Vuoden pettymys: Grigor Dimitrov.
Lunasti vuosi sitten vihdoin odotuksia voittamalla mm. ATP-finaaliturnauksen, mutta sittemmin katosi lähes täysin kuvasta. Saman teki miehen kakkossyöttö.
Vuoden shokki: John Millman vs. Roger Federer, US Open, 4. kierros.
Käsi ylös kenellä tästä Millamanin voitolla Pitkäveto kiinni? Niinpä.
Vuoden kostea silmäkulma: Simona Halep ja Roland Garros-voitto.
Vihdoin! Halep ollut niin monta kertaa niin lähellä, että tämän hänelle todella soi, vaikkei tenniksessä suomisella olekaan mitään sijaa. Hieno kuitenkin nähdä, kun kova työ tuo haaveen toteen.
Vuoden turnaus: #NextGen-lopputurnaus, Milano.
Ennakkoluulottomia sääntökokeiluja, mielenkiintoisia nuoria pelaajia ja niin edelleen. Kiinnostus kasvaa vuosi vuodelta. Samalla tennis palaa pelaajien palvomisessa ja palvelemisessa hieman taaksepäin, mutta samalla mielestäni oikeaan, normaaliin suuntaan.
Vuoden fashion award: Serena Williams ja kissanaisasuste Roland Garrosilla.
Ehdottomasti jatkoon. Miksi siitä tehtiin niin iso numero? Jos ja kun sillä oli vieläpä jotain positiivista terveysvaikutusta, niin miksi ei?
Vuoden muotioikku: Blondatut hiukset.
Ööh, what? No joo. Kiitos ei. Lähinnä tähän sortuivat ranskalaiset (Monfils, Gasquet, Paire), mutta myös meidän Henri Kontinen. Miksi, oi miksi?
Vuoden överit: Serena Williams, US Open-finaali 2018.
Yli meni. Pahasti. Piste.
***
Näin paketoitiin blogin joulukalenteri sekä tämä vuosi! Blogi palaa tammikuun alkupäivinä kausiennakon muodossa, joten kauaa emme ehdi laakereillamme lepäämään, kun jo pelataan!
Nyt on kuitenkin aika avata lahjat ja nauttia läheisten seurasta. Hyvää joulua kaikille ja kiitos tästä vuodesta!
Vuoden paras: Novak Djokovic.
Hurja oli kauden jälkimmäinen puolisko, kun sai pelin jengoilleen. Lisää tulossa vuonna 2019?
Vuoden ottelu: Roger Federer vs. Juan Martin del Potro, Indian Wellsin finaali.
Pauketta, kauneutta ja draaman kaarta. Hienon hieno taistelu, joka toi lopulta argentiinalaiselle uran ensimmäisen Masters-voiton.
Vuoden valmentaja: Marian Vajda.
Paluu Djokovicin tiimiin ja niin, kaksi Grand Slamiä.
Vuoden comeback: Novak Djokovic.
Viidessä kuukaudessa top20:n ulkopuolelta paalulle.
Vuoden kakara: Nick Kyrgios.
Ei opi. Ei vaan opi. Juniorimaista, lapsellista kiukuttelua edelleen, vaikkei todellakaan ole enää juniori-iässä. Eikö voisi jo alkaa pelaamaan?
Vuoden senioripelaaja: Roger Federer.
Yksi Grand Slam-voitto. Tovi ranking-ykkösenä historian vanhimpana pelaajana. Ja tarina vaan jatkuu!
Vuoden eläkeläinen: Julien Benneteau.
Eläkeläispalkinto sympaattiselle ja tyylikkäälle ranskalaiselle, jolla 10 ATP-finaalia, muttei yhtäkään voittoa. Olisi varmasti ansainnut, mutta kuten aina, ei lopulta ansainnut. Siitä piti osaltaan myös Jarkko Nieminen (Sydneyn finaali 2012) huolen. No mutta, vasurilla-blogin titteli todennäköisesti lohduttaa.
Vuoden läpimurto: Stefanos Tsitsipas.
Ensimmäinen Masters-finaali ja reitillä kaatui hurjissa taisteluotteluissa mm. Djokovic, Anderson ja Zverev. Milanossa marraskuussa oli jo mies poikien joukossa ja lanasi kaikki.
Vuoden suomalainen pelaaja: Otto Virtanen.
Näin tänä vuonna Oton pariin otteeseen kentällä. Suosittelen sitä vahvasti muillekin. Käykää ihailemassa. Nautittavaa peliä!
Vuoden potilas: Andy Murray.
Kävi kokeilemassa, otti levon, kävi kokeilemassa ja otti levon, mutta ei lähtenyt. Pitkä paussi ja isot odotukset ensi vuoteen, mutta onko lopun alku jo hyvässä vauhdissa?
Vuoden pettymys: Grigor Dimitrov.
Lunasti vuosi sitten vihdoin odotuksia voittamalla mm. ATP-finaaliturnauksen, mutta sittemmin katosi lähes täysin kuvasta. Saman teki miehen kakkossyöttö.
Vuoden shokki: John Millman vs. Roger Federer, US Open, 4. kierros.
Käsi ylös kenellä tästä Millamanin voitolla Pitkäveto kiinni? Niinpä.
Vuoden kostea silmäkulma: Simona Halep ja Roland Garros-voitto.
Vihdoin! Halep ollut niin monta kertaa niin lähellä, että tämän hänelle todella soi, vaikkei tenniksessä suomisella olekaan mitään sijaa. Hieno kuitenkin nähdä, kun kova työ tuo haaveen toteen.
Vuoden turnaus: #NextGen-lopputurnaus, Milano.
Ennakkoluulottomia sääntökokeiluja, mielenkiintoisia nuoria pelaajia ja niin edelleen. Kiinnostus kasvaa vuosi vuodelta. Samalla tennis palaa pelaajien palvomisessa ja palvelemisessa hieman taaksepäin, mutta samalla mielestäni oikeaan, normaaliin suuntaan.
Vuoden fashion award: Serena Williams ja kissanaisasuste Roland Garrosilla.
Ehdottomasti jatkoon. Miksi siitä tehtiin niin iso numero? Jos ja kun sillä oli vieläpä jotain positiivista terveysvaikutusta, niin miksi ei?
Vuoden muotioikku: Blondatut hiukset.
Ööh, what? No joo. Kiitos ei. Lähinnä tähän sortuivat ranskalaiset (Monfils, Gasquet, Paire), mutta myös meidän Henri Kontinen. Miksi, oi miksi?
Yli meni. Pahasti. Piste.
***
Näin paketoitiin blogin joulukalenteri sekä tämä vuosi! Blogi palaa tammikuun alkupäivinä kausiennakon muodossa, joten kauaa emme ehdi laakereillamme lepäämään, kun jo pelataan!
Nyt on kuitenkin aika avata lahjat ja nauttia läheisten seurasta. Hyvää joulua kaikille ja kiitos tästä vuodesta!
23/12/2018
Joulukalenteri #23: Serenan Slamit
Luukusta 23 esiin tulee tänäkin vuonna Serena Williams ja hänen Grand Slaminsä!
Huikean uran pelannut ja nyt myös perhe-elämän vähintäänkin onnistuneesti yhdistänyt Serena on mielestäni kaikkien aikojen tennispelaaja. Uraan on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa, vastustajaa, mutta eniten totta kai sitä dominointia ja suurvoittoja, joita Grand Slamien määrässä mitattuna on jo 23. Ensi syksynä ensimmäisestä Grand Slam-voitosta tulee kuluneeksi jo 20 vuotta (US Open 1999), joten myös hurjan pitkä ura on Serenalla ollut.
Blogin joulukalentereissa myös hänen Grand Slaminsä ovat olleet tiukassa seurannassa lähes vuosittain ja kimpoilut suuntaan ja toiseen voi lukaista läpi vaikkapa tästä (2014), tästä (2015), tästä (2016) ja tästä (2017). Kysymykset ovat toki hieman matkan varrella vaihtuneet, mutta pidetään tällä kertaa fokus siinä, saavuttaako Serena Margaret Courtin vai meneekö hän tästä vieläpä ohi vai jääkö peräti hän näihin lukemiin?
Vuosi sitten epäilin, että Serena ei pääse Courtin lukemiin ja täytyy myöntää, että samaa epäilen tänäkin vuonna. Tämä siitä huolimatta, että vuosi 2018 oli Serenalle kahden Grand Slam-finaalin muodossa jopa erittäin hyvä ja myös ikään kuin lupaava Courtin ennätystä ajatellen.
Mutta sitten tulee se kuuluisa "mutta".
Molemmat finaalitappiot, sekä Wimbledonissa että US Openissa, olivat selkeät ja Serena hävisi selkeästi paremmalleen pelaajalle. Sekä Angelique Kerber ja Naomi Osaka tiesivät mihin iskeä ja se riitti molemmilla kerroilla Serenan uhitteluista huolimatta.
Monta kertaa olen jo todennut, että Serenan liikkeelle saaminen on avain, sillä häntä ei helposti lyödä ottelusta ulos ikään kuin hänen omilla aseillaan. Nyt niin kuitenkin tapahtui, varsinkin US Openin finaalissa, jossa nuori Osaka pommitti ja teki Serenasta ensinnäkin jopa hitaan näköisen, mutta ennen kaikkea puolustajan, mitä hän ei missään määrin ole. Tämä on vahva signaali siitä, että ihan kaikki voimat ja nopeudet eivät ole enää entisellään. Eikä ihme, sillä ikää todella on jo uskomattomat 37 vuotta.
Vahva peluri Serena toki edelleen on, mutta US Openin kaltaista show'ta ei kukaan kaipaa enää koskaan. Moista epäurheilijamaisuutta, jossa pyrittiin voiton (epä)toivossa vain ja ainoastaan vastustajan pelin sekoittamiseen tämän ensimmäisessä Grand Slam-finaalissa, oli jopa alhainen teko näin suurelle mestarille. Se jättää, aiempien aivopierujen ohella, jonkinlaisen tahran Serenan kilpeen.
Siinä mielessä olisi toki upeaa, että ensi vuonna tämän vuoden finaalitappiot kirkastuisivat voitoksi ainakin kerran, mutta uskallan viime vuoden tapaan vahvasti epäillä. Kisa naisten puolella on nyt niin kova, ettei Serenalle jää enää kirkkainta roolia.
Huikean uran pelannut ja nyt myös perhe-elämän vähintäänkin onnistuneesti yhdistänyt Serena on mielestäni kaikkien aikojen tennispelaaja. Uraan on mahtunut jos jonkinlaista tapahtumaa, vastustajaa, mutta eniten totta kai sitä dominointia ja suurvoittoja, joita Grand Slamien määrässä mitattuna on jo 23. Ensi syksynä ensimmäisestä Grand Slam-voitosta tulee kuluneeksi jo 20 vuotta (US Open 1999), joten myös hurjan pitkä ura on Serenalla ollut.
Blogin joulukalentereissa myös hänen Grand Slaminsä ovat olleet tiukassa seurannassa lähes vuosittain ja kimpoilut suuntaan ja toiseen voi lukaista läpi vaikkapa tästä (2014), tästä (2015), tästä (2016) ja tästä (2017). Kysymykset ovat toki hieman matkan varrella vaihtuneet, mutta pidetään tällä kertaa fokus siinä, saavuttaako Serena Margaret Courtin vai meneekö hän tästä vieläpä ohi vai jääkö peräti hän näihin lukemiin?
Vuosi sitten epäilin, että Serena ei pääse Courtin lukemiin ja täytyy myöntää, että samaa epäilen tänäkin vuonna. Tämä siitä huolimatta, että vuosi 2018 oli Serenalle kahden Grand Slam-finaalin muodossa jopa erittäin hyvä ja myös ikään kuin lupaava Courtin ennätystä ajatellen.
Mutta sitten tulee se kuuluisa "mutta".
Molemmat finaalitappiot, sekä Wimbledonissa että US Openissa, olivat selkeät ja Serena hävisi selkeästi paremmalleen pelaajalle. Sekä Angelique Kerber ja Naomi Osaka tiesivät mihin iskeä ja se riitti molemmilla kerroilla Serenan uhitteluista huolimatta.
Monta kertaa olen jo todennut, että Serenan liikkeelle saaminen on avain, sillä häntä ei helposti lyödä ottelusta ulos ikään kuin hänen omilla aseillaan. Nyt niin kuitenkin tapahtui, varsinkin US Openin finaalissa, jossa nuori Osaka pommitti ja teki Serenasta ensinnäkin jopa hitaan näköisen, mutta ennen kaikkea puolustajan, mitä hän ei missään määrin ole. Tämä on vahva signaali siitä, että ihan kaikki voimat ja nopeudet eivät ole enää entisellään. Eikä ihme, sillä ikää todella on jo uskomattomat 37 vuotta.
Vahva peluri Serena toki edelleen on, mutta US Openin kaltaista show'ta ei kukaan kaipaa enää koskaan. Moista epäurheilijamaisuutta, jossa pyrittiin voiton (epä)toivossa vain ja ainoastaan vastustajan pelin sekoittamiseen tämän ensimmäisessä Grand Slam-finaalissa, oli jopa alhainen teko näin suurelle mestarille. Se jättää, aiempien aivopierujen ohella, jonkinlaisen tahran Serenan kilpeen.
Siinä mielessä olisi toki upeaa, että ensi vuonna tämän vuoden finaalitappiot kirkastuisivat voitoksi ainakin kerran, mutta uskallan viime vuoden tapaan vahvasti epäillä. Kisa naisten puolella on nyt niin kova, ettei Serenalle jää enää kirkkainta roolia.
17/09/2018
Jälkipelit: Case Serena US Open 2018 finaali
No niin. Lähes kaikki lienee sanottu ja taustafaktatkin tutkittu US Openin naisten finaalista, mutta ehkä tähän asiaan mahtuu vielä yksi näkökulma.
Mutta ennen sitä kerrataan ne faktat, jotka ovat kuitenkin selvät.
Koutsaaminen on kiellettyä Grand Slam-ottelun aikana. Serenan valmentaja valmensi Serenaa Grand Slamin finaalissa. Tuomari huomasi, antoi varoituksen ja kyllä, täysin oikeutetusti. Ok, liian moni valmentaminen kesken ottelun menee ohi, mutta nyt ei mennyt ja se oli oikein. Vaikka kyseessä olikin Grand Slam-finaali.
Varoituksen jälkeisestä huomautuksesta tulee automaattisesti pisterangaistus. Serena laittoi mailan päreiksi, joka tietää automaattisesti rangaistusta. Eli myös pisterangaistus oli oikein.
Kolmanneksi. Jos purnaat tuomarille tarpeeksi pitkään, vaikkapa useita minuutteja kuten Serena, syyttäen tätä muun muassa 'valehtelijaksi' ja 'varkaaksi', julistamalla ettei tämä tuomitse enää koskaan hänen ottelujaan, osoittamalla tätä uhmakkaasti sormi pystyssä ja vaatimalla tältä anteeksipyyntöä, niin vaarana voi olla, että varoitus napsahtaa. Järjestyksessään kolmas huomautus tietää pelirangaistusta. Se tuli ja oli jälleen oikea tuomio.
Tuo tuli tietysti todella pahaan paikkaan Serenan kantilta, mutta tuomarilla ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoa.
Tuomari teki kaiken oikein. Serena ei. Serena olisi voinut rauhoittua jo ensimmäisen varoituksen ja viimeistään sen toisen varoituksen jälkeen, mutta ei. Sen sijaan hän takertui pisteen menettämiseen tai varastamiseen ja tuomarin sättimiseen. Teki tästä kamalan shown.
Uskon, että harmitti. Varoituksen pitää kuitenkin rauhoittaa.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta, miten 23-kertainen Grand Slam-mestari menettää malttinsa näin Grand Slam-finaalin ensikertalaista vastaan, ellei todella koe asemansa tulleen pahemman kerran uhatuksi. Mutta palataan tähän kohta.
Lisää faktoja. Naomi Osaka vei ottelua lähes kaikilla mittareilla lähes koko ajan. Ottelu oli hänen hallinnassaan täysin. Serenan murtokin toisessa erässä tuli kuitattua heti murron perään, jolloin Serenan maila saikin sitä kohtalokasta kyytiään.
Maltin menetys US Openissa ei ollut Serenalle myöskään ensimmäinen kerta. Ja kyllä, joka kerta vastustaja on ollut päivän parempi pelaaja. Tästä syystä mieleen hiipii väkisin monta ajatusta, joissa voin olla toki väärässä ja toivottavasti olenkin, mutta en voi olla ajattelematta niitä.
Kotiyleisön paine, oma erityisasema amerikkalaisena lempilapsena, 24 Grand Slamin ennätyksen jahtaaminen ja comebackin kruunaaminen toivat tietysti paineen, mutta myös asetelman, johon olisi upeaa saada onnellinen loppu.
Ei saatu ja onneksi ei tosiaankaan näin.
Mutta niin, ne mieleen tulleet ajatukset. Niitä on vahvasti kiteyttäen kaksi. Kuten sanottua, toivon kovasti, että olen niiden kanssa väärässä, mutta uskon, että yksin en niiden kanssa ole.
Ajatus yksi. Uskon, että Serena näki ja koki, mitä ottelussa oli tapahtumassa Osakan hurjan pelin johdosta. Tappio oli väistämätön. Tästä oli siis tehtävä show, kun paikka tuli. Oli saatava jotain, millä rikkoa japanilaisen rytmi. Luojan kiitos, tämä ei onnistunut.
Ja ajatus kaksi. Koska Serenan paikka jalustalla on varsinkin kotimaassa niin monumentaalinen, oli tappioon pakko saada myös syntipukki. Hänen ja monen muun amerikkalaisen tennishenkilön mielestä se ei tietenkään ollut Serena itse, vaan se helpoin maali, tuomari Carlos Ramos. Syntipukki antaa aina erinomaisen syyn tappiolle tenniksessä, jonka taakse voi verhoutua ja uhriutua popularismin ja pahimmillaan jopa seksismin ja rotusyrjinnän keinoin.
Kaksi viimeistä keinoa tulivat tähän tapaukseen mielestäni erittäin harmillisesti ja jopa hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mikä sävytti liiaksi muutenkin kuumentunutta keskustelua esimerkiksi twitterissä, jossa asetelma kärjistyi hyvinkin nopeasti Amerikka vs. muu maailma -akselille. Jo se teki välittelystä suuria ja mahtavia amerikkalaisia vastaan hyvinkin hankalaa.
Niin tai näin, 'you owe us an apology, Serena'.
Mutta ennen sitä kerrataan ne faktat, jotka ovat kuitenkin selvät.
Koutsaaminen on kiellettyä Grand Slam-ottelun aikana. Serenan valmentaja valmensi Serenaa Grand Slamin finaalissa. Tuomari huomasi, antoi varoituksen ja kyllä, täysin oikeutetusti. Ok, liian moni valmentaminen kesken ottelun menee ohi, mutta nyt ei mennyt ja se oli oikein. Vaikka kyseessä olikin Grand Slam-finaali.
Varoituksen jälkeisestä huomautuksesta tulee automaattisesti pisterangaistus. Serena laittoi mailan päreiksi, joka tietää automaattisesti rangaistusta. Eli myös pisterangaistus oli oikein.
Kolmanneksi. Jos purnaat tuomarille tarpeeksi pitkään, vaikkapa useita minuutteja kuten Serena, syyttäen tätä muun muassa 'valehtelijaksi' ja 'varkaaksi', julistamalla ettei tämä tuomitse enää koskaan hänen ottelujaan, osoittamalla tätä uhmakkaasti sormi pystyssä ja vaatimalla tältä anteeksipyyntöä, niin vaarana voi olla, että varoitus napsahtaa. Järjestyksessään kolmas huomautus tietää pelirangaistusta. Se tuli ja oli jälleen oikea tuomio.
Tuo tuli tietysti todella pahaan paikkaan Serenan kantilta, mutta tuomarilla ei yksinkertaisesti ollut vaihtoehtoa.
Tuomari teki kaiken oikein. Serena ei. Serena olisi voinut rauhoittua jo ensimmäisen varoituksen ja viimeistään sen toisen varoituksen jälkeen, mutta ei. Sen sijaan hän takertui pisteen menettämiseen tai varastamiseen ja tuomarin sättimiseen. Teki tästä kamalan shown.
Uskon, että harmitti. Varoituksen pitää kuitenkin rauhoittaa.
En kuitenkaan voi olla ajattelematta, miten 23-kertainen Grand Slam-mestari menettää malttinsa näin Grand Slam-finaalin ensikertalaista vastaan, ellei todella koe asemansa tulleen pahemman kerran uhatuksi. Mutta palataan tähän kohta.
Lisää faktoja. Naomi Osaka vei ottelua lähes kaikilla mittareilla lähes koko ajan. Ottelu oli hänen hallinnassaan täysin. Serenan murtokin toisessa erässä tuli kuitattua heti murron perään, jolloin Serenan maila saikin sitä kohtalokasta kyytiään.
Maltin menetys US Openissa ei ollut Serenalle myöskään ensimmäinen kerta. Ja kyllä, joka kerta vastustaja on ollut päivän parempi pelaaja. Tästä syystä mieleen hiipii väkisin monta ajatusta, joissa voin olla toki väärässä ja toivottavasti olenkin, mutta en voi olla ajattelematta niitä.
Kotiyleisön paine, oma erityisasema amerikkalaisena lempilapsena, 24 Grand Slamin ennätyksen jahtaaminen ja comebackin kruunaaminen toivat tietysti paineen, mutta myös asetelman, johon olisi upeaa saada onnellinen loppu.
Ei saatu ja onneksi ei tosiaankaan näin.
Mutta niin, ne mieleen tulleet ajatukset. Niitä on vahvasti kiteyttäen kaksi. Kuten sanottua, toivon kovasti, että olen niiden kanssa väärässä, mutta uskon, että yksin en niiden kanssa ole.
Ajatus yksi. Uskon, että Serena näki ja koki, mitä ottelussa oli tapahtumassa Osakan hurjan pelin johdosta. Tappio oli väistämätön. Tästä oli siis tehtävä show, kun paikka tuli. Oli saatava jotain, millä rikkoa japanilaisen rytmi. Luojan kiitos, tämä ei onnistunut.
Ja ajatus kaksi. Koska Serenan paikka jalustalla on varsinkin kotimaassa niin monumentaalinen, oli tappioon pakko saada myös syntipukki. Hänen ja monen muun amerikkalaisen tennishenkilön mielestä se ei tietenkään ollut Serena itse, vaan se helpoin maali, tuomari Carlos Ramos. Syntipukki antaa aina erinomaisen syyn tappiolle tenniksessä, jonka taakse voi verhoutua ja uhriutua popularismin ja pahimmillaan jopa seksismin ja rotusyrjinnän keinoin.
Kaksi viimeistä keinoa tulivat tähän tapaukseen mielestäni erittäin harmillisesti ja jopa hyvinkin aikaisessa vaiheessa, mikä sävytti liiaksi muutenkin kuumentunutta keskustelua esimerkiksi twitterissä, jossa asetelma kärjistyi hyvinkin nopeasti Amerikka vs. muu maailma -akselille. Jo se teki välittelystä suuria ja mahtavia amerikkalaisia vastaan hyvinkin hankalaa.
Niin tai näin, 'you owe us an apology, Serena'.
03/06/2018
Reality check, Roland Garros 2018
Ensimmäinen viikko Roland Garrosia takana ja lienee korkea aika tehdä jonkinlaista päivitystä tilanteeseen vai onko sittenkään?
Rafael Nadal jatkaa suosikkina
Nadalin lento on jatkunut Pariisissa vaarallisen pelottavasti. Ensimmäisen kierroksen raskas (=kostea) keli oli kuitenkin tehdä pieniä tepposia ja jopa erätappio oli harvinaisen lähellä. Tuon jälkeen meno on kuitenkin palannut melkoisen hurjaksi ja kolmannen kierroksen voitto Richard Gasquet'stä oli karu viesti espanjalaisen iskusta kaikille. Juuri nyt näyttääkin siltä, että vain kostean kelin ja kovan pommittajan (esim. John Isner, Marin Cilic tai Juan Martin del Potro) yhdistelmä voisi olla se yhtälö, jolla on mahdollisuuksia finaalipaikan ja siis 11. mestaruuden estämiseen. Tai sitten Djokovic haamut? Kenties, mutta kuivassa ja aurinkoisessa kelissä Nadalia ei voita tänä vuonna kukaan.
Kaavion toinen puoli
Turnausennakossa nostin haastajina esiin nimet Dominic Thiem, Alexander Zverev sekä Novak Djokovic. Kukaan heistä ei ole oikeastaan vielä vakuuttanut, enkä usko, että herrojen nähdyillä pelitasoilla Nadal olisi horjutettavissa.
Dominc Thiemin pitkä turnausputki saattaa alkaa näkymään jo tämänpäiväisessä Kei Nishikori -ottelussa, josta tullee fyysisesti erittäin raskas. Pitkään jatkunut pelaaminen lienee näkynyt jo Thiemin otteissa hieman epätyypillisenä tiuskimisena ja luulenkin, että tankki alkaa olla henkisellä puolella yllättävän tyhjä. Kova temppu olisi pelata itsensä finaaliin, kun Djokovicin ja Zverevin peikotkin vielä turnauksessa keikkuvat.
Alexander Zverev lienee puolestaan tuhlannut aivan liikaa energiaansa toisella ja kolmannella kierroksella, joilla hän puursi viisieräiset voitot vastustajistaan. Grand Slamin toinen viikko on varsinkin pidemmille kavereille yleensä varsin raskas, vaikkei Zverev toki raskasrakenteisimmasta päästä olekaan. Siitäkin huolimatta kuorma alkaa varmasti näkyä. Peliä on leimannut oikeastaan melkoinen aaltoilu aktiivisuudessa ajottaisine passiivisuuksineen ja toisaalta taas kylmine pommituksineen. Voitto edellyttäisi ehdottomasti lisää jälkimmäistä aaltoa.
Sitten on Djokovic. Novak Djokovic. Kierros kierrokselta mies on selviytynyt eteenpäin ja ajoittain hänen pelinsä on näyttänyt lähes majesteettiselta entiseltä itseltään ja onkin varmaa, että tästä eteenpäin, Grand Slamin toisella viikolla, häntä on vain erittäin vaikea kaataa. Häntä voi horjuttaa pahasti, mutta nälkä lienee nyt jo niin kova, että miehen kaatamiseen vaaditaan Grand Slam-voittajaa ja kaavion alaosasta ei sellaista enää löydy.
Serena vs. Maria
Maanantaina on naisten puolella tulossa herkullinen ottelu, kun kissanaisasussaan upeasti palannut Serena Williams kohtaa Maria Sharapovan. Ennen kisaa luulin, että Serena tulee raskaalla massalla tekemään lähinnä cameo-rooliin, mutta kuinka väärässä olinkaan. Serena on taistelija ja kolmannen kierroksen ottelu paljasti, että liikettä on sittenkin riittävästi, lyöntivoimasta luonnollisesti puhumattakaan. Ei hän Ranskaan ole missään nimessä puolikuntoisena tullut. Toki vastus kovenee nyt oleellisesti, mutta henkinen yliote Sharapovasta saattaa edelleenkin lamaannuttaa venäläisen täysin. Melkoinen herkkupala tämä monelta eri kantilta.
Rafael Nadal jatkaa suosikkina
Nadalin lento on jatkunut Pariisissa vaarallisen pelottavasti. Ensimmäisen kierroksen raskas (=kostea) keli oli kuitenkin tehdä pieniä tepposia ja jopa erätappio oli harvinaisen lähellä. Tuon jälkeen meno on kuitenkin palannut melkoisen hurjaksi ja kolmannen kierroksen voitto Richard Gasquet'stä oli karu viesti espanjalaisen iskusta kaikille. Juuri nyt näyttääkin siltä, että vain kostean kelin ja kovan pommittajan (esim. John Isner, Marin Cilic tai Juan Martin del Potro) yhdistelmä voisi olla se yhtälö, jolla on mahdollisuuksia finaalipaikan ja siis 11. mestaruuden estämiseen. Tai sitten Djokovic haamut? Kenties, mutta kuivassa ja aurinkoisessa kelissä Nadalia ei voita tänä vuonna kukaan.
Kaavion toinen puoli
Turnausennakossa nostin haastajina esiin nimet Dominic Thiem, Alexander Zverev sekä Novak Djokovic. Kukaan heistä ei ole oikeastaan vielä vakuuttanut, enkä usko, että herrojen nähdyillä pelitasoilla Nadal olisi horjutettavissa.
Dominc Thiemin pitkä turnausputki saattaa alkaa näkymään jo tämänpäiväisessä Kei Nishikori -ottelussa, josta tullee fyysisesti erittäin raskas. Pitkään jatkunut pelaaminen lienee näkynyt jo Thiemin otteissa hieman epätyypillisenä tiuskimisena ja luulenkin, että tankki alkaa olla henkisellä puolella yllättävän tyhjä. Kova temppu olisi pelata itsensä finaaliin, kun Djokovicin ja Zverevin peikotkin vielä turnauksessa keikkuvat.
Alexander Zverev lienee puolestaan tuhlannut aivan liikaa energiaansa toisella ja kolmannella kierroksella, joilla hän puursi viisieräiset voitot vastustajistaan. Grand Slamin toinen viikko on varsinkin pidemmille kavereille yleensä varsin raskas, vaikkei Zverev toki raskasrakenteisimmasta päästä olekaan. Siitäkin huolimatta kuorma alkaa varmasti näkyä. Peliä on leimannut oikeastaan melkoinen aaltoilu aktiivisuudessa ajottaisine passiivisuuksineen ja toisaalta taas kylmine pommituksineen. Voitto edellyttäisi ehdottomasti lisää jälkimmäistä aaltoa.
Sitten on Djokovic. Novak Djokovic. Kierros kierrokselta mies on selviytynyt eteenpäin ja ajoittain hänen pelinsä on näyttänyt lähes majesteettiselta entiseltä itseltään ja onkin varmaa, että tästä eteenpäin, Grand Slamin toisella viikolla, häntä on vain erittäin vaikea kaataa. Häntä voi horjuttaa pahasti, mutta nälkä lienee nyt jo niin kova, että miehen kaatamiseen vaaditaan Grand Slam-voittajaa ja kaavion alaosasta ei sellaista enää löydy.
Serena vs. Maria
Maanantaina on naisten puolella tulossa herkullinen ottelu, kun kissanaisasussaan upeasti palannut Serena Williams kohtaa Maria Sharapovan. Ennen kisaa luulin, että Serena tulee raskaalla massalla tekemään lähinnä cameo-rooliin, mutta kuinka väärässä olinkaan. Serena on taistelija ja kolmannen kierroksen ottelu paljasti, että liikettä on sittenkin riittävästi, lyöntivoimasta luonnollisesti puhumattakaan. Ei hän Ranskaan ole missään nimessä puolikuntoisena tullut. Toki vastus kovenee nyt oleellisesti, mutta henkinen yliote Sharapovasta saattaa edelleenkin lamaannuttaa venäläisen täysin. Melkoinen herkkupala tämä monelta eri kantilta.
23/12/2017
Joulukalenteri #23: Serenan Slamit
Päivä jouluun!!! Toiseksi viimeinen luukku tuo framille Serena Williamsin Grand Slam-voitot, jotka kasvoivat tänä vuonna yhdellä, joten mestaruuksia on nyt 23.
Tasan vuosi ja yksi päivä sitten kirjoitin viime vuoden joulukalenterin luukussa 22, että Serena ei tavoittaisi Margaret Courtia, jolla mestaruuksia on siis yksi enemmän, 24. Syitä tähän oli ja on edelleen kolme: ikä, kiristynyt kilpailu ja paineet. Tänä vuonna Serenan elämän prioriteetit saivat myös äitiyden myötä täysin uutta, mutta upeaa kulmaa, joka puolestaan voi vaikuttaa ajatuksiin paluun suhteen.
Mahdotonta se ei tietenkään ole. Mutta onko nälkä entisellään? Jo pelkän comebackin tekeminen tässä iässä voi olla vaikeaa, jopa Serenalle. Vaikka toivoisinkin Serenan jopa ohittavan tänä vuonna höpötyksillään hölmöilleen Courtin, niin en enää näe sitä tapahtuvan. Tasoihinkin pääseminen olisi kova juttu.
Vettä myllyyn lisää myös se huhu, että Australian Openiin ilmoittautunut Serena olisi lupautunut myös keynote-puhujaksi puolivälierien ajankohtaan Pohjois-Amerikkaan. Ei kuulosta kovin hyvältä. Toki focus voi olla suosiolla Wimbledonissa ja US Openissa, joissa menestymismahdollisuuksia parantaa suosikkialustat ja ajankohta, joka antaa enemmän aikaa treenaamiselle.
22/12/2016
Joulukalenteri #22: Serena Williamsin Grand Slamit
Luukku 22 tuo Serena Williamsin Grand Slamit, joiden määrä nousi tänä vuonna yhdellä ja siis 22:een. Tällä määrällä hän on tasoissa Steffi Grafin kanssa, edellään ainoastaan Margaret Court.
Menee varsin jännittäväksi pääseekö Serena vielä Courtin lukemiin. Itse veikkaan, että ei pääse. Syitä tähän on kolme.
1) Serenan ikä
Ikä hidastaa väkisin myös Serenaa, joka ei ole toki nopeudestaan koskaan elänyt. Mutta. Kun Serena on viime vuosina joutunut ottamaan lyöntiinsä 3-4 askelta, on peli tasoittunut kummasti. Kun se pienen pieni jaloista lyöntiin lähtevä paino jää iän myötä enemmän ja enemmän vajaaksi, on vaikea päästä lyöntiasentoihin, joista voi painavasti lyödä. Serena onkin saatava liikkeelle, jos tämän mielii voittaa, sillä paikaltaan lämäilyssä häntä ei voita edelleenkään kukaan. Hidastunut liike rajoittaa Serenan menestymismahdollisuudet käytännössä nopeimmille kentille Wimbledoniin ja US Openiin, jossa keskikaistan tykityksestä on vaikea löytää kulmia liikuttelulle. Nämä ovatkin ne paikat, jossa Courtin etumatka kaventuu, jos on kaventuakseen.
2) Serena ei ole enää voittamaton
Moni pelaaja on jo ottanut tärkeässäkin paikassa ison voiton Serenasta ja se tuo aina uskoa heille, mutta myös kaikille muille. Niin on käynyt miesten puolella Serenan valtakaudella jo monesti, mutta niin on käymässä lopulta myös Serenalle. Tuskin esimerkiksi Angelique Kerber tai Garbine Muguruza tuskin kokevat painetta siitä, että vastapuolella seisoo Serena. Näiden pelaajien määrä on kasvussa koko ajan.
3) Paineet kasvavat
Kuten kohdassa yksi tuli jo todettua, potentiaalisimmat menestymispaikat ovat Wimbledon ja US Open. Serena tiedostaa tämän todennäköisesti itsekin ja se itsessään lisää painetta, kuten kävi jo Steffiä tavoitellessa. Paine toi huonoja pelejä ja finaaleja jäykin jaloin ja lyönnein. On iso askel ottaa se voitto ollakseen "kaikkien aikojen paras".
Menee varsin jännittäväksi pääseekö Serena vielä Courtin lukemiin. Itse veikkaan, että ei pääse. Syitä tähän on kolme.
1) Serenan ikä
Ikä hidastaa väkisin myös Serenaa, joka ei ole toki nopeudestaan koskaan elänyt. Mutta. Kun Serena on viime vuosina joutunut ottamaan lyöntiinsä 3-4 askelta, on peli tasoittunut kummasti. Kun se pienen pieni jaloista lyöntiin lähtevä paino jää iän myötä enemmän ja enemmän vajaaksi, on vaikea päästä lyöntiasentoihin, joista voi painavasti lyödä. Serena onkin saatava liikkeelle, jos tämän mielii voittaa, sillä paikaltaan lämäilyssä häntä ei voita edelleenkään kukaan. Hidastunut liike rajoittaa Serenan menestymismahdollisuudet käytännössä nopeimmille kentille Wimbledoniin ja US Openiin, jossa keskikaistan tykityksestä on vaikea löytää kulmia liikuttelulle. Nämä ovatkin ne paikat, jossa Courtin etumatka kaventuu, jos on kaventuakseen.
2) Serena ei ole enää voittamaton
Moni pelaaja on jo ottanut tärkeässäkin paikassa ison voiton Serenasta ja se tuo aina uskoa heille, mutta myös kaikille muille. Niin on käynyt miesten puolella Serenan valtakaudella jo monesti, mutta niin on käymässä lopulta myös Serenalle. Tuskin esimerkiksi Angelique Kerber tai Garbine Muguruza tuskin kokevat painetta siitä, että vastapuolella seisoo Serena. Näiden pelaajien määrä on kasvussa koko ajan.
3) Paineet kasvavat
Kuten kohdassa yksi tuli jo todettua, potentiaalisimmat menestymispaikat ovat Wimbledon ja US Open. Serena tiedostaa tämän todennäköisesti itsekin ja se itsessään lisää painetta, kuten kävi jo Steffiä tavoitellessa. Paine toi huonoja pelejä ja finaaleja jäykin jaloin ja lyönnein. On iso askel ottaa se voitto ollakseen "kaikkien aikojen paras".
05/02/2016
Muotipoliisi: Australian Open 2016
Australian Open antoi luonnollisesti paljon viitteitä tulevan kauden pelillisistä voimasuhteista, mutta myös tennismuodista. Alkuasetelmat muodin osalta ovat seuraavat.
Rafael Nadal. Pikavisiitin Australiaan tehneen Nadalin asukokonaisuus oli viime vuoden asustekimpoilujen (mm. se Garrosin kokosininen smurffiasu) jälkeen varsin solidi esitys. Harmi, että peliesitys (yksikössä) ei ollut asun tasolla.
Jatketaan Nadalista ja hänen hiuksista. Olemme saavuttaneet kirjaimellisesti lakipisteen. Kaljuuntuminen on tosiasia ja ainutta jäljelle jäävää vaihtoehtoa voi tiedustella Andre Agassilta. Tukka pois, Agassi mentoriksi ja peli kuntoon.
Hitit:
Tomas Berdych. Ikuinen muodin uhri on saanut vihdoin päälleen kunnon releet. Uuteen Adidas-pakettiin kuului näköjään myös tyylitaju. Hyvä niin.
Rafael Nadal. Pikavisiitin Australiaan tehneen Nadalin asukokonaisuus oli viime vuoden asustekimpoilujen (mm. se Garrosin kokosininen smurffiasu) jälkeen varsin solidi esitys. Harmi, että peliesitys (yksikössä) ei ollut asun tasolla.
Missit:
Jatketaan Nadalista ja hänen hiuksista. Olemme saavuttaneet kirjaimellisesti lakipisteen. Kaljuuntuminen on tosiasia ja ainutta jäljelle jäävää vaihtoehtoa voi tiedustella Andre Agassilta. Tukka pois, Agassi mentoriksi ja peli kuntoon.
Hihattomat paidat. Auts. Vaikka peli on fyysistä ja keli kuuma, eivät marathon-tyyppiset juoksupaidat sekä NBA-tyyppiset koripallopaidat kuulu tenniskentille. Suurimmat uhrit ovat Grigor Dimitrov ja Nick Kyrgios, joista viimeisellä vieläpä slim fit-aluspaita, joka näytti lähinnä rintaliiveiltä löysän korispaidan alla. Ei näin.
Stan Wawrinkan kokonaisuus. Kirkkaan oranssia ja neonkeltaista??? Haluan vaikkapa ne ruudulliset Roland Garros-shortsit takaisin, mutta en tätä.
Serena Williams ja kokokeltaiset hepeneet. Se on joko kokovalkoinen tai -musta tai värien sopiva sekoitus, mutta ei herranjestas sentään kirkkaan keltainen kokonaisuus!
Stan Wawrinkan kokonaisuus. Kirkkaan oranssia ja neonkeltaista??? Haluan vaikkapa ne ruudulliset Roland Garros-shortsit takaisin, mutta en tätä.
Serena Williams ja kokokeltaiset hepeneet. Se on joko kokovalkoinen tai -musta tai värien sopiva sekoitus, mutta ei herranjestas sentään kirkkaan keltainen kokonaisuus!
No jaa:
Roger Federer: Tennismuodin kestomenestyjän valkoinen pelipaita, jossa vihreä raidoitus on retrohenkisyydessään todella ok, mutta siniset raidat samaan paitaan vihreiden sekaan iskee tv-kuvissa silmään varsin ikävästi. Laskussa muodinkin osalta?
Novak Djokovic. Periaatteessa asiallinen tämäkin, mutta samaa tylsää ja turvallista linjaa vuodesta toiseen. Jotain twistiä tarvittaisiin. Voisi tarttua magiikkana peliinkin.
Novak Djokovic. Periaatteessa asiallinen tämäkin, mutta samaa tylsää ja turvallista linjaa vuodesta toiseen. Jotain twistiä tarvittaisiin. Voisi tarttua magiikkana peliinkin.
21/12/2015
Joulukalenteri #21: Serenan Slamit
Luukku 21 ei varmasti yllätä. Serena Williams on enää yhden Grand Slamin päässä Steffi Grafin avoimen aikakauden ennätyksestä ja lienee vain ajan kysymys milloin ennätys menee uusiksi. Tämän vuoden tahdilla jopa kaikkien aikojen ennätys 24 (Margaret Court) on äkillisessä vaarassa.
Jos Novak Djokovic pelasi hirmuvuoden niin saman teki tosiaan Serenakin. Puhdas kalenterivuoden Grand Slam jäi lopulta US Openista kiinni. Yllätystappio Openin semifinaalissa Roberta Vincille järkytti koko tennismaailmaa, mutta siinä määrin myös Serenaa, että kausi loppui siihen paikkaan.
Australiassa nähtäneenkin uudelleen kyntensä teroittanut ja motivaationsa luonut Williams. Mikäli paikat kestävät, vaikuttaisi siltä, että numero 22 on melko lailla jo nurkan takana.
Mutta mihin saakka rahkeet riittävät? Serena ei ole enää nuori tyttö ja periaatteessa on yleisessä tiedossa, miten amerikkalaista horjutetaan. Jyrkät kulmat ja sivuttaisliike ovat myrkkyä raskasrakenteiselle Serenalle. Jos hän pääsee moukaroimaan 1-3 askeleen liikkumisella, peli on täysin hänen tykitystään, mutta jos taas vastustaja saa avattua kulmia ja Serenan liikkeeseen, on kaikki mahdollista, jos vain haastajan peli sekä pää kestävät. Toki kulmien availu pommituksessa on vaikeaa, muttei kuitenkaan mahdotonta. Kulma auki ja linjapommi perään.
Niin tai näin, virallinen veikkaukseni Serenan lopulliseksi Grand Slam-määräksi on 25. Tahti hidastuu ja lopulta aikakin alkaa tehdä tehtäväänsä.
17/12/2015
Joulukalenteri #17: Serenan ensimmäinen
Vuosi 1999 ja US Open. Serena Williams, 17 vuotta, voittaa turnauksen finaalissa toisen teinisensaation Martina Hingisin, 18 vuotta.
Siitä alkoi suurvoittojen tie, josta ensi vuoden US Openissa tulee kuluneeksi osuvasti 17 vuotta.
Pitkä ja täysin käsittämätön ura. Tämän vuoden perusteella voi todeta myös dominanssin jatkuneen. Serenan aloittaessa uraansa tennis oli tulossa hyvää vauhtia teinisensaatioiden lajiksi, mutta lajin ikäkehitys naisten puolella on mukaillut enemmän tai vähemmän Serenan ikää.
Ensi vuonna Grand Slam-ennätys rikki?
04/12/2015
Joulukalenteri #4: Grand Slam-mahdollisuus
So close, so far away,...
Niinpä. Tänä vuonna puhtaan kalenterivuoden Grand Slam oli niin miesten kuin naistenkin puolella erittäin lähellä. Vaikka Novak Djokovicin unelma mureni jo Pariisissa, vuoden toisessa Grand Slamissä, ei voi välttyä ajatukselta, etteikö temppu olisi miehelle mahdollinen. Ensi vuonna? Ehdottomasti ehkä tai ei sittenkään.
Tänä vuonna "lähellä" ollut Grand Slam ei tietenkään ole aivan niin yksioikoinen. Voittamalla tämän vuoden Ranskan avoimet Djokovicin paineet olisivat kertyneet ehkäpä Wimbledonissa tai viimeistään US Openissa todennäköisesti liian hurjiksi. Aivan kuten Serenalla, joka jopa lopetti kautensa tuohon US Open pettymykseen.
Djokovic on tämän hetken pelaajista paras, mutta myös se, jolle kaikkien alustojen yhtäaikainen dominointi on todellisuutta. Hän on kaikkialla tappavan hyvä. Rafael Nadalista huokui jotenkin aina turnausten projektimaisuus ja Roger Federerin kaskena oli olla parhaimmillaankin "vain" toiseksi paras massapelaaja. Tässä mielessä Novak Djokovic ei tavallaan edes yllättäisi, jos hän Grand Slamin saavuttaisi.
Uskon kuitenkin, että paras mahdollisuus siihen oli tänä vuonna. Ensi vuosi voi olla jopa yllättävän vaikea nyt kun suurin nälkä on, ainakin hetkeksi, tyydytetty. Voittamalla kaikki on tämä kääntöpuoli.
Mitä siis seuraavaksi? Olympiavuosi tuo varmasti tavoitteen, jollaista tänä vuonna ei ollut ja saattaa hyvinkin olla Ranskan ohella yksi päätavoitteista. Kristallipalloni näyttääkin kahta Grand Slam-voittoa ja olympiakultaa.
Niinpä. Tänä vuonna puhtaan kalenterivuoden Grand Slam oli niin miesten kuin naistenkin puolella erittäin lähellä. Vaikka Novak Djokovicin unelma mureni jo Pariisissa, vuoden toisessa Grand Slamissä, ei voi välttyä ajatukselta, etteikö temppu olisi miehelle mahdollinen. Ensi vuonna? Ehdottomasti ehkä tai ei sittenkään.
Tänä vuonna "lähellä" ollut Grand Slam ei tietenkään ole aivan niin yksioikoinen. Voittamalla tämän vuoden Ranskan avoimet Djokovicin paineet olisivat kertyneet ehkäpä Wimbledonissa tai viimeistään US Openissa todennäköisesti liian hurjiksi. Aivan kuten Serenalla, joka jopa lopetti kautensa tuohon US Open pettymykseen.
Djokovic on tämän hetken pelaajista paras, mutta myös se, jolle kaikkien alustojen yhtäaikainen dominointi on todellisuutta. Hän on kaikkialla tappavan hyvä. Rafael Nadalista huokui jotenkin aina turnausten projektimaisuus ja Roger Federerin kaskena oli olla parhaimmillaankin "vain" toiseksi paras massapelaaja. Tässä mielessä Novak Djokovic ei tavallaan edes yllättäisi, jos hän Grand Slamin saavuttaisi.
Uskon kuitenkin, että paras mahdollisuus siihen oli tänä vuonna. Ensi vuosi voi olla jopa yllättävän vaikea nyt kun suurin nälkä on, ainakin hetkeksi, tyydytetty. Voittamalla kaikki on tämä kääntöpuoli.
Mitä siis seuraavaksi? Olympiavuosi tuo varmasti tavoitteen, jollaista tänä vuonna ei ollut ja saattaa hyvinkin olla Ranskan ohella yksi päätavoitteista. Kristallipalloni näyttääkin kahta Grand Slam-voittoa ja olympiakultaa.
31/01/2015
Ennakko: Serena Williams vs. Maria Sharapova, Australian Open 2015
Nopeat teesit naisten finaaliin.
Vaikka Serena Williams on selvä suosikki, on Maria Sharapovalla pieni mahdollisuus yllätykseen, sillä Serena ei ole täysin vakuuttanut, vaikka onkin jyrännyt. Lisäksi hänellä on ollut pieniä terveysongelmia flunssan muodossa.
1) Henkinen peli
Sharapova on jäänyt Serenan jyrän alle nyt 15 kertaa peräkkäin ja viimeisin voitto on vuodelta 2004. Silloin maailma oli jokseenkin erilainen. Tämä ei voi olla vaikuttamatta Sharapovaan, mutta viime vuosina hän on jälleen lähestynyt Serenaa, eikä voitto ole kovin kaukana ole ollut. Voitto tänään vaatii reikäpäisyyttä ja ennen kaikkea uskoa.
2) Lyöntipeli
Sharapova kärsii monotonisesta pommituksestaan varsinkin Serenaa vastaan, joka taitaa kyseisen pelin paremmin kuin Maria. Jos Sharapova malttaisi hieman vähentää vauhtia ja lisätä samaan aikaan kulmia sekä syvyyssuunnan liikuttelua, niin Serenakin on yhtäkkiä tavallinen kuolevainen. Kovaa pommittamalla hän sitä harvoin on. Kummankaan vahvuus ei ole lyöminen 3-4 askeleen jälkeen.
3) Jaksaa, jaksaa
Vaikka kummankin liike on kaikkea muuta, kuin sulavaa ja eleganttia tanssia, niin Sharapovan tulisi jaksaa roikkua nyt mahdollisimman pitkään ja pistää myös Serena fyysisesti koville. Vielä yksi lyönti, vielä yksi lyönti jne.. Isona ja lihaksikkaana pelaajana ja mahdollisen flunssa jälkeen tai sen kourissa Serenalle voi tulla fysiikan kanssa yllättäviäkin ongelmia.
Omat pelimerkkini laitoinkin yllätyksen varaan eli Mariaan, sillä kaikki putket katkeavat aikanaan. Nyt on sen aika ja Maria kiljuu voittoon erin 2-1.
Vaikka Serena Williams on selvä suosikki, on Maria Sharapovalla pieni mahdollisuus yllätykseen, sillä Serena ei ole täysin vakuuttanut, vaikka onkin jyrännyt. Lisäksi hänellä on ollut pieniä terveysongelmia flunssan muodossa.
1) Henkinen peli
Sharapova on jäänyt Serenan jyrän alle nyt 15 kertaa peräkkäin ja viimeisin voitto on vuodelta 2004. Silloin maailma oli jokseenkin erilainen. Tämä ei voi olla vaikuttamatta Sharapovaan, mutta viime vuosina hän on jälleen lähestynyt Serenaa, eikä voitto ole kovin kaukana ole ollut. Voitto tänään vaatii reikäpäisyyttä ja ennen kaikkea uskoa.
2) Lyöntipeli
Sharapova kärsii monotonisesta pommituksestaan varsinkin Serenaa vastaan, joka taitaa kyseisen pelin paremmin kuin Maria. Jos Sharapova malttaisi hieman vähentää vauhtia ja lisätä samaan aikaan kulmia sekä syvyyssuunnan liikuttelua, niin Serenakin on yhtäkkiä tavallinen kuolevainen. Kovaa pommittamalla hän sitä harvoin on. Kummankaan vahvuus ei ole lyöminen 3-4 askeleen jälkeen.
3) Jaksaa, jaksaa
Vaikka kummankin liike on kaikkea muuta, kuin sulavaa ja eleganttia tanssia, niin Sharapovan tulisi jaksaa roikkua nyt mahdollisimman pitkään ja pistää myös Serena fyysisesti koville. Vielä yksi lyönti, vielä yksi lyönti jne.. Isona ja lihaksikkaana pelaajana ja mahdollisen flunssa jälkeen tai sen kourissa Serenalle voi tulla fysiikan kanssa yllättäviäkin ongelmia.
Omat pelimerkkini laitoinkin yllätyksen varaan eli Mariaan, sillä kaikki putket katkeavat aikanaan. Nyt on sen aika ja Maria kiljuu voittoon erin 2-1.
24/12/2014
Joulukalenteri #24: And the winner is...
Joulun kunniaksi ollaan tietenkin juhlatuulella, laitetaan kauluspaitaa ja suoria housuja ylle ja palkitaan perinteiseen tyyliin vuoden parhaat!
Yhden miehen raati on ollut ratkaisuissaan diktatuurisen yksimielinen.
Ja voittajat ovat:
Vuoden paras
Novak Djokovic. Ykkönen. Olisi voinut olla selvempikin ykkönen kuin mitä lopulta oli.
Vuoden matsi
Monta hienoa ehdokasta, mutta tänäkin vuonna nostan Stanislas Wawrinkan ja Novak Djokovicin puolivälierän Australiassa ykköseksi. Ottelussa kulminoitui kuitenkin niin moni asia. Stanin itseluottamus, usko ja aktiivinen pelin tekeminen sai kahden edellisvuonna Djokolle kärsityn Grand Slam-viisieräisen jälkeen palkintonsa. Ottelu johti lopulta myös hienoon turnausvoittoon. Ensimmäinen Grand Slam -voittaja yli 20 vuoteen, joka laittoi ranking ykkösen ja kakkosen lauluun samassa Slamissä.
Vuoden lyönti
Samoin tässä kategoriassa on aivan liian monta ehdokasta, mutta olihan nämä Dimitrovin Stockholm Open-kikkailut peräkkäisissä pinnoissa vertaansa vailla. Vuoden lyöntinä siis jompi kumpi tai molemmat. Molempi parempi.
Vuoden "comeback"
Roger Federer. Paluu loistavalle pelitasolle! Jatkuvaa hyökkäystä ja painetta kaverin päätyyn.
Vuoden comeback
Marin Cilic. Doping-pannasta US Open-voittajaksi.
Vuoden shokki
Marin Cilic ja US Open-mestaruus. Tuli täysin puskista, mutta loistopelillä, jolla olisi kaatunut kaikki. Ihan kaikki.
Vuoden pommittaja
Pakko jatkaa linjalla Marin Cilic. Käsittämätön US Open tulitus.
Vuoden teurastus
Roger Federer vs. Andy Murray, ATP World Tour finaalit. 6-0, 6-1. Auts.
Vuoden anemia
Andy Murray. Masentavan miehen masentavaa peliä lähes koko vuosi. Olkoon tennis jatkossakin lyömistä eikä juoksemista. Ensi vuonna muutama juttu to do-listalla ennen ensimäistäkään kannua.
Vuoden potilas
Rafael Nadal. Selkä, ranne, umpisuoli. Siinäpä sitä yhdelle vuodelle. Kunniamaininta Juan Martin del Potro.
Vuoden eläkeläinen
Nikolai Davydenko. Nelinkertainen Grand Slam -semifinalisti jäi pahasti uransa aikana Federerin ja muiden varjoon.
Vuoden valmentaja
Magnus Norman. Teki Stanislas Wawrinkasta Grand Slam -voittajan. Pieniä isoja asioita, potentiaalista maksimiin, usko voittoon. Good to Great akatemian perustaja, joka näkyi tänä vuonna myös Talissa oppeineen. Iso respect.
Vuoden sykähdyttävin hetki
Stanislas Wawrinkan Australian Open -voitto. Vihdoinkin! Pitkä, pitkä tie voittajaksi. Hienoa nähdä pelaajan saavan lopulta palkinnon uurastuksistaan.
Yhden miehen raati on ollut ratkaisuissaan diktatuurisen yksimielinen.
Ja voittajat ovat:
Vuoden paras
Novak Djokovic. Ykkönen. Olisi voinut olla selvempikin ykkönen kuin mitä lopulta oli.
Vuoden matsi
Monta hienoa ehdokasta, mutta tänäkin vuonna nostan Stanislas Wawrinkan ja Novak Djokovicin puolivälierän Australiassa ykköseksi. Ottelussa kulminoitui kuitenkin niin moni asia. Stanin itseluottamus, usko ja aktiivinen pelin tekeminen sai kahden edellisvuonna Djokolle kärsityn Grand Slam-viisieräisen jälkeen palkintonsa. Ottelu johti lopulta myös hienoon turnausvoittoon. Ensimmäinen Grand Slam -voittaja yli 20 vuoteen, joka laittoi ranking ykkösen ja kakkosen lauluun samassa Slamissä.
Vuoden lyönti
Samoin tässä kategoriassa on aivan liian monta ehdokasta, mutta olihan nämä Dimitrovin Stockholm Open-kikkailut peräkkäisissä pinnoissa vertaansa vailla. Vuoden lyöntinä siis jompi kumpi tai molemmat. Molempi parempi.
Vuoden "comeback"
Roger Federer. Paluu loistavalle pelitasolle! Jatkuvaa hyökkäystä ja painetta kaverin päätyyn.
Vuoden comeback
Marin Cilic. Doping-pannasta US Open-voittajaksi.
Vuoden shokki
Marin Cilic ja US Open-mestaruus. Tuli täysin puskista, mutta loistopelillä, jolla olisi kaatunut kaikki. Ihan kaikki.
Vuoden pommittaja
Pakko jatkaa linjalla Marin Cilic. Käsittämätön US Open tulitus.
Vuoden teurastus
Roger Federer vs. Andy Murray, ATP World Tour finaalit. 6-0, 6-1. Auts.
Vuoden anemia
Andy Murray. Masentavan miehen masentavaa peliä lähes koko vuosi. Olkoon tennis jatkossakin lyömistä eikä juoksemista. Ensi vuonna muutama juttu to do-listalla ennen ensimäistäkään kannua.
Vuoden potilas
Rafael Nadal. Selkä, ranne, umpisuoli. Siinäpä sitä yhdelle vuodelle. Kunniamaininta Juan Martin del Potro.
Vuoden eläkeläinen
Nikolai Davydenko. Nelinkertainen Grand Slam -semifinalisti jäi pahasti uransa aikana Federerin ja muiden varjoon.
Vuoden valmentaja
Magnus Norman. Teki Stanislas Wawrinkasta Grand Slam -voittajan. Pieniä isoja asioita, potentiaalista maksimiin, usko voittoon. Good to Great akatemian perustaja, joka näkyi tänä vuonna myös Talissa oppeineen. Iso respect.
Vuoden sykähdyttävin hetki
Stanislas Wawrinkan Australian Open -voitto. Vihdoinkin! Pitkä, pitkä tie voittajaksi. Hienoa nähdä pelaajan saavan lopulta palkinnon uurastuksistaan.
Vuoden nopein
Jarkko Nieminen. Miami. Ensimmäinen kierros. 28 minuuttia. 6-0, 6-1 taululle. Uhrina Bernand Tomic. 28 minuuttia!
Vuoden WTF?!
Serena Williams, nelinpeli, Wimbledon. Humalassa, krapulassa vai virallinen meriselitys "viral illness"? Kaksinpelitappion jälkeinen katoaminen kahdeksi päiväksi kuulostaa ihan kahden päivän ränniltä. Lontoo pubeineen tarjoaa siihen loistavan mahdollisuuden. Cheers!
Vuoden nolous
Mirka Federer ja "cry-baby" -episodi. Lontoon finaaleissa. Juuri ennen Davis Cupin finaalia. Oman miehen tiimikaverille. Auts.
Vuoden anti-fashion
Tomas Berdych jatkaa vahvaa Tshekkiperinnettä. Australiassa West Bromwichin pelipaita ja Ranskassa suhteellisen ankea kukkapaita. Onneksi sarjan katkaisi Wimbledon pukukoodeineen. Respektit kuitenkin rohkeudesta.
***
Näin paketoitiin samalla tämä hieno ja isossa kuvassa yllätyksellinen kausi. Ensi kaudesta luvassa kausiennakko tammikuun alkupäivinä ja jo nyt voi ennustaa, että sen ennustaminen vasta vaikeata onkin. Odotusarvoltaan se on edellistä mielenkiintoisempi. Jos siis tämä vuosi yllätti, niin ensi vuodesta on lupa odottaa jotain vieläkin hurjempaa.
Nyt on kuitenkin aika kiittää tästä vuodesta ja toivottaa Hyvää ja Rauhallista Joulua Sinulle ja läheisillesi! Hyvää Joulua!
Vuoden WTF?!
Serena Williams, nelinpeli, Wimbledon. Humalassa, krapulassa vai virallinen meriselitys "viral illness"? Kaksinpelitappion jälkeinen katoaminen kahdeksi päiväksi kuulostaa ihan kahden päivän ränniltä. Lontoo pubeineen tarjoaa siihen loistavan mahdollisuuden. Cheers!
Vuoden nolous
Mirka Federer ja "cry-baby" -episodi. Lontoon finaaleissa. Juuri ennen Davis Cupin finaalia. Oman miehen tiimikaverille. Auts.
Vuoden anti-fashion
Tomas Berdych jatkaa vahvaa Tshekkiperinnettä. Australiassa West Bromwichin pelipaita ja Ranskassa suhteellisen ankea kukkapaita. Onneksi sarjan katkaisi Wimbledon pukukoodeineen. Respektit kuitenkin rohkeudesta.
***
Näin paketoitiin samalla tämä hieno ja isossa kuvassa yllätyksellinen kausi. Ensi kaudesta luvassa kausiennakko tammikuun alkupäivinä ja jo nyt voi ennustaa, että sen ennustaminen vasta vaikeata onkin. Odotusarvoltaan se on edellistä mielenkiintoisempi. Jos siis tämä vuosi yllätti, niin ensi vuodesta on lupa odottaa jotain vieläkin hurjempaa.
Nyt on kuitenkin aika kiittää tästä vuodesta ja toivottaa Hyvää ja Rauhallista Joulua Sinulle ja läheisillesi! Hyvää Joulua!
18/12/2014
Joulukalenteri #18: Serena Williamsin Grand Slamit
Myös naisten puolella on mielenkiintoinen "Grand Slam-jahti" käynnissä, kun Serena Williams saavutti syksyn US Open voitollaan avoimen aikakauden mestaruuksissa kakkosijan tasaamalla puntit Martina Navratilovan ja Chris Evertin kanssa. Kolmikolla on nyt 18 mestaruutta ja matkaa listan kärkinaiseen, Steffi Grafiin, on siis neljä mestaruutta.
Kysymys kuuluukin, saavuttaako Serena Steffin?
Itse en tähän usko.
Ensinnäkin aika tulee väkisin vastaan. Ensi vuonna 34 vuotta täyttävä Serena on jo melkoinen veteraani nuorten naisten seurassa ja askel hidastunee entisestään tulevina vuosina.
Edellisiin viiteen mestaruuteen meni kolme kautta, joten tasaisen matkan vauhdilla neljä mestaruutta pariin kauteen saattaa kuulostaa Serenan tapauksessa periaatteessa realistiselta, mutta samaan hengenvetoon voi todeta, että viime kaudella voittoja tuli vain yksi. Muissa Grand Slameissa Serena tippui viimeistään neljännellä kierroksella. Osin toki vammojen ja sairasteluiden takia.
En kuitenkaan jaksa millään uskoa, että Serena on kahden vuoden päästä läheskään samanlainen pelote muille kuin viime vuosina.
En kuitenkaan jaksa millään uskoa, että Serena on kahden vuoden päästä läheskään samanlainen pelote muille kuin viime vuosina.
Toisekseen serenamainen pommitus ei enää aina riitä. Hyviä puolustajia ja vastaiskukykyisiä pelaajia on jo enemmän. Heistä parhaat löytävät myös loistavia kulmia ja saavat Serenaa liikkeelle. Jos tämä joutuu ottamaan toistuvasti vähintään kolmea askelta sivusuuntaan ollaan todennäköisesti jo melko hyvin pelissä mukana.
Williams onkin lopulta varsin yksipuolinen ja yllättävänkin monotoninen pommittaja, jolle brutaali voima on kaikki kaikessa. Muuta ei juuri ole. Toki jatkuvaan pommiin on aina ja myös jatkossa vaikea lyödä, mutta parhaat saavat rikottua tätä tulitusta.
Tässäkin jahdissa siis mennään lähelle, mutta näkisin, että Miss Forehand Steffi Graf jää listan kärkinimeksi.
Williams onkin lopulta varsin yksipuolinen ja yllättävänkin monotoninen pommittaja, jolle brutaali voima on kaikki kaikessa. Muuta ei juuri ole. Toki jatkuvaan pommiin on aina ja myös jatkossa vaikea lyödä, mutta parhaat saavat rikottua tätä tulitusta.
Tässäkin jahdissa siis mennään lähelle, mutta näkisin, että Miss Forehand Steffi Graf jää listan kärkinimeksi.
11/12/2014
Joulukalenteri #11: EleVen
Yhdestoista luukku pohdiskelee tennistähtien innostusta muotiin.
Siinä missä joka toisella uransa loppupuolella tai jo lopettaneella pelurilla on oma tennisakatemiansa, on jäljelle jäävällä puoliskolla mitä todennäköisimmin oma vaatemerkki tai vähintäänkin jonkin sortin mallisto vaatesponsorinsa kanssa.
Fred Perry, Lacoste ja Björn Borg lienevät merkeistä ne tunnetuimmat ja eipä taida olla huippupelaajaa ilman omaa, vähintään 3-4 kertaa vuodessa vaihtuvaa, designia. Mikäs siinä, raha toki kelpaa eikä porukka ole hullumman näköistä olekaan. Niin ja onhan oman liiketoiminnan pyörittäminen hienoa harrastustoimintaa vaikkapa uran jälkeiseen elämään. Hyvä siis niin.
Valitettavasti muodissa ja brändeissä on myös kääntöpuolensa.
Tshekkipelaajat Radek Stepanek ja Tomas Berdych ovat jo vuosia olleet parhaimmat ja karmeimmat esimerkit tennismuodin uhreista. Tästä on ollut aiemminkin jo puhetta, mutta en todella tiedä kuka nämä herrat pukee tai mistä he löytävät paitansa. Huh huh.
Toinen kääntöpuoli liittyy puolestaan omaan teoriaani, jonka mukaan oman logon tai brändin saava urheilija aloittaa urheilullisen alamäkensä täsmälleen samalla hetkellä. Uraa on siinä vaiheessa, varsinkin saavutusten osalta, pomminvarmasti enemmän takana kuin edessä. Roger Federer, Rafael Nadal ja Venus Williams vain muutamia mainitakseni.
Venus Williams on siskonsa Serenan ohella tehnyt loistavan tennisuran. On Grand Slamejä ja olympiakultia niin kaksin- kuin nelinpelistäkin, on Fed Cup ja niin edelleen ja niin edelleen. Useamman vuoden on ollut myös EleVen, Venuksen oma vaatemerkki vuodesta 2007 lähtien.
"10 is just a number, but EleVen is a lifestyle."
Niinpä. Sattumalta luku 11 edustaa myös viikkojen lukumäärää, jolloin Venuksen nimi komeili WTA rankingin kärkipaikalla.
Siinä missä joka toisella uransa loppupuolella tai jo lopettaneella pelurilla on oma tennisakatemiansa, on jäljelle jäävällä puoliskolla mitä todennäköisimmin oma vaatemerkki tai vähintäänkin jonkin sortin mallisto vaatesponsorinsa kanssa.
Fred Perry, Lacoste ja Björn Borg lienevät merkeistä ne tunnetuimmat ja eipä taida olla huippupelaajaa ilman omaa, vähintään 3-4 kertaa vuodessa vaihtuvaa, designia. Mikäs siinä, raha toki kelpaa eikä porukka ole hullumman näköistä olekaan. Niin ja onhan oman liiketoiminnan pyörittäminen hienoa harrastustoimintaa vaikkapa uran jälkeiseen elämään. Hyvä siis niin.
Valitettavasti muodissa ja brändeissä on myös kääntöpuolensa.
Tshekkipelaajat Radek Stepanek ja Tomas Berdych ovat jo vuosia olleet parhaimmat ja karmeimmat esimerkit tennismuodin uhreista. Tästä on ollut aiemminkin jo puhetta, mutta en todella tiedä kuka nämä herrat pukee tai mistä he löytävät paitansa. Huh huh.
Toinen kääntöpuoli liittyy puolestaan omaan teoriaani, jonka mukaan oman logon tai brändin saava urheilija aloittaa urheilullisen alamäkensä täsmälleen samalla hetkellä. Uraa on siinä vaiheessa, varsinkin saavutusten osalta, pomminvarmasti enemmän takana kuin edessä. Roger Federer, Rafael Nadal ja Venus Williams vain muutamia mainitakseni.
Venus Williams on siskonsa Serenan ohella tehnyt loistavan tennisuran. On Grand Slamejä ja olympiakultia niin kaksin- kuin nelinpelistäkin, on Fed Cup ja niin edelleen ja niin edelleen. Useamman vuoden on ollut myös EleVen, Venuksen oma vaatemerkki vuodesta 2007 lähtien.
"10 is just a number, but EleVen is a lifestyle."
Niinpä. Sattumalta luku 11 edustaa myös viikkojen lukumäärää, jolloin Venuksen nimi komeili WTA rankingin kärkipaikalla.
28/06/2014
Kuka tarvitsee jalkapalloa, kun tarjolla on (nais)tennistä?
Huh huh, olipa matsi!!! Ja ei, nyt en puhu jalkapallosta, en.
En, vaikka Brasilian ja Chilen matsi meni pilkuille saakka. Samaan aikaan Wimbledonissa pelattu naisten ottelu Alize Cornet vastaan Serena Williams pesi viihdyttävyydeltään potkupallon 100-0.
Ok, olihan se pilkkukisa sivusilmällä katsottava, mutta parinkymmenen äijän parin tunnin nuhjaus oli taktisesta vinkkelistä pääosin todella puuduttavaa seurattavaa.
Täysin toisenlaista herkkua tarjosi Cornetin ja Williamsin ottelu, jota seurasin huomattavasti tiiviimmin kaksi viimeistä erää.
Oli suorastaan ihana katsoa kun joku toteuttaa onnistuneesti juuri sitä pelisuunnitelmaa, jolla Serenan kaltainen loistava pommittaja, mutta huono liikkuja kaatuu. Se ei useinkaan ole, pommituksesta johtuen, helppo tehtävä, mutta nyt se onnistui lähes täydellisesti.
Lyö lyöntejä, joilla on tarkoitus. Liikuta vastustajaa kaikilla mahdollisilla tavoilla ja kaikkialta. Joka paikasta, joka kerta. Puolustuksesta ja hyökkäyksestä. Ei hetken rauhaa. Ei koskaan, ei milloinkaan.
Tässä käsittelyssä Serenan pelistä paljastuvat juuri ne puutteet, joita hänen pelissään on, mutta joita harva osaa tai pystyy hyödyntämään. Kun Williamsin on otettava vähintään 3-4 askelta sivulle, on hän täysin samanlainen, tönkköjalkainen kuolevainen kuin moni muukin nykyisistä naistennishuipuista. Noiden askelten jälkeen Serena ei vain ole enää vaarallinen. Eikä moni muukaan. Lisää tätä!
Pommitus kömpelyyden kera ei ole uusi musta. Myös liike ratkaisee.
06/01/2014
Vakuuttaa, ei vakuuta, vakuuttaa, ei vakuuta
Kausi on avattu. Päällimmäisiä tuntemuksia tähänastisista peleistä.
Vakuuttaa: Suomen Pikkuleijonat
Onnea ja kiitos! Tämä oli loistavaa terapiaa kevään Globen-reissun tuskalleni. Oikeasti. Joskus on vaan kiva nähdä Ruotsi myös häviämässä. Ei aina, mutta joskus. Lita på mig, mina vänner.
Ei vakuuta: Andy Murray
Pari turnausta takana. Hakee vielä. Pahasti. On comebackejä ja comebackejä. Murray tarvitsee enemmän matseja kuin Nadal.
Vakuuttaa: Novak Djokovic
Oli Abu Dhabissa sama ihmiskone mitä on ollut US Openin jälkeen. Ensimmäinen tappio häämöttää joskus huhti-toukokuussa.
Ei vakuuta: Roger Federer
Vaikka voitti Jarkon ja pari muuta Brisbanessa, ei vieläkään vaan vakuuta. Jarkko edelleen välilyöntinamuineen Rogerin ihannevastus dominointiin, mutta että tappio Lleyton Hewittille? Ohhoh. Täytyy palata monen monta vuotta taaksepäin kun Lleyton oli tässä parissa niskan päällä. Mikään maila (ei uusi, eikä vanha) ei poista esimerkiksi rystyn ongelmia. Menee aivan liikaa kurotteluksi ja slaissaamiseksi edelleen. Tulee mieleen loppuaikojen Steffi Graf.
Vakuuttaa: Serena Williams
Kolmesta neljään Grand Slamiä tänä vuonna ilman loukkaantumisia. Sharapovaa täysin tauluun ja Azarenkaakin aika lailla. Vain hehtaaripyssyily piti Vikaa finaalissa näennäisesti mukana. Serena virheiden määrissä varmasti vielä kaukana parhaastaan, mutta silti suhteellisen suvereeni turnausvoitto. The man to.. anteeksi, the woman to beat. Tuntuu kuin pelaisi väärässä sarjassa. Älä ymmärrä väärin, muut siis tyttöjä nais(t)en sarjassa.
Ei vakuuta (vielä): Rafael Nadal
Turnausvoitto, mutta mutta.. Syöttö hakee, samoin rysty. Jättää peruslyöntipelissään rystynsä toistuvasti kovin lyhyeksi, johon nopeasti reagoimalla pystyy iskemään aggrella kiinni ja ajamaan Nadalin puolustajaksi. Kun Nadal hakee rystyllään kulmia jopa kiireessä, niin ongelmat vain lisääntyvät, kun kulmat ovat viholliselle täysin auki ja pomppukin suht mukavasti suht ylhäällä. Miten olisi matala slice keskelle? Tylsempää, mutta fiksumpaa. Pystyy toki tälläkin pelillä voittamaan Australiassa lähes kaikki, mutta ei Djokoviciä.
Vakuuttaa: Suomen Pikkuleijonat
Onnea ja kiitos! Tämä oli loistavaa terapiaa kevään Globen-reissun tuskalleni. Oikeasti. Joskus on vaan kiva nähdä Ruotsi myös häviämässä. Ei aina, mutta joskus. Lita på mig, mina vänner.
Ei vakuuta: Andy Murray
Pari turnausta takana. Hakee vielä. Pahasti. On comebackejä ja comebackejä. Murray tarvitsee enemmän matseja kuin Nadal.
Vakuuttaa: Novak Djokovic
Oli Abu Dhabissa sama ihmiskone mitä on ollut US Openin jälkeen. Ensimmäinen tappio häämöttää joskus huhti-toukokuussa.
Ei vakuuta: Roger Federer
Vaikka voitti Jarkon ja pari muuta Brisbanessa, ei vieläkään vaan vakuuta. Jarkko edelleen välilyöntinamuineen Rogerin ihannevastus dominointiin, mutta että tappio Lleyton Hewittille? Ohhoh. Täytyy palata monen monta vuotta taaksepäin kun Lleyton oli tässä parissa niskan päällä. Mikään maila (ei uusi, eikä vanha) ei poista esimerkiksi rystyn ongelmia. Menee aivan liikaa kurotteluksi ja slaissaamiseksi edelleen. Tulee mieleen loppuaikojen Steffi Graf.
Vakuuttaa: Serena Williams
Kolmesta neljään Grand Slamiä tänä vuonna ilman loukkaantumisia. Sharapovaa täysin tauluun ja Azarenkaakin aika lailla. Vain hehtaaripyssyily piti Vikaa finaalissa näennäisesti mukana. Serena virheiden määrissä varmasti vielä kaukana parhaastaan, mutta silti suhteellisen suvereeni turnausvoitto. The man to.. anteeksi, the woman to beat. Tuntuu kuin pelaisi väärässä sarjassa. Älä ymmärrä väärin, muut siis tyttöjä nais(t)en sarjassa.
Ei vakuuta (vielä): Rafael Nadal
Turnausvoitto, mutta mutta.. Syöttö hakee, samoin rysty. Jättää peruslyöntipelissään rystynsä toistuvasti kovin lyhyeksi, johon nopeasti reagoimalla pystyy iskemään aggrella kiinni ja ajamaan Nadalin puolustajaksi. Kun Nadal hakee rystyllään kulmia jopa kiireessä, niin ongelmat vain lisääntyvät, kun kulmat ovat viholliselle täysin auki ja pomppukin suht mukavasti suht ylhäällä. Miten olisi matala slice keskelle? Tylsempää, mutta fiksumpaa. Pystyy toki tälläkin pelillä voittamaan Australiassa lähes kaikki, mutta ei Djokoviciä.
22/12/2013
Joulukalenteri #22: Steffi Graf
Luukusta 22 paljastuu Steffi "Miss Forehand" Graf ja hänen 22 Grand Slam -voittoa. Joukossa mm. puhdas ja kultainen Grand Slam vuodelta 1988 olympiakullan kera.
Hurjan kämmenen lisäksi muistissa on hänen rystyslicensa, jota hän viisti terävästi ja matalana varsinkin uransa loppupuolella lähes kyllästymiseen asti. Ajan hengen mukaisesti ja saksalaisen jalkapallon tapaan se oli tehokasta, mutta tappavan tylsää. Tappava oli toisaalta se kämmenkin, mutta muista syistä.
On muuten mielenkiintoista nähdä, mihin lukuun Serena Williams Grand Slameissään päätyy. Matkaa Steffiin on enää viisi Grand Slamiä...
Hurjan kämmenen lisäksi muistissa on hänen rystyslicensa, jota hän viisti terävästi ja matalana varsinkin uransa loppupuolella lähes kyllästymiseen asti. Ajan hengen mukaisesti ja saksalaisen jalkapallon tapaan se oli tehokasta, mutta tappavan tylsää. Tappava oli toisaalta se kämmenkin, mutta muista syistä.
On muuten mielenkiintoista nähdä, mihin lukuun Serena Williams Grand Slameissään päätyy. Matkaa Steffiin on enää viisi Grand Slamiä...
24/06/2013
Ennakko: Wimbledon 2013
Juhannuksena kukaan jaksa bloggailla... Eikä varmaan lukeakaan, joten tässä harhainen ennakko after day one.
Hahmottelin toki ennakkoani jo ennen turnausta ja varsinkin kaavioiden julkaisun yhteydessä nousi vesi kielelle: Rafael Nadal, Roger Federer ja Andy Murray kaikki samalla puolen kaaviota ja kaikki kärkinimet ensimmäistä kertaa mukana noin vuoden tauon jälkeen!
Moni mietti jo ennen arvontoja, että pitäisikö Nadalin saada parempi sijoitus kuin vitonen, mutta miksi olisi pitänyt? Hänen rankinginsa on mitä on, säännöt ovat sääntöjä ja viime vuoden tappio toisella kierroksella ei varsinaisesti nostanut osakkeita nurmialustan sijoituksia muutenkaan.
Mutta. Tämän ja huomisen päivän puheenaihe lienee selvä. Steve Darcisin voitto Rafael Nadalista oli yllätyksellisyydellään samaa luokkaa kuin Nadalin viimevuotinen Rosol-tappio. Samalla vesittyi ennakkoon kaavailtu unelmakvartsi Nadal vs. Federer, mutta tätähän urheilu parhaimmillaan on. Tietysti on kovin ikävää, jos ja kun siihen liittyy mahdollinen loukkaantuminen, mutta yllätykset ovat aina sitä suolaa, jota haluamme.
Itse pelissä Darcis antoi mielestäni kuitenkin hienon oppitunnin kierteiden käytöstä sekä Nadalille, mutta myös meille. Ikävän matalaa slicea liikuttelussa, jopa ohituksissa ja peruslyömisessä. Sen päälle napakoita ja painavia yläkierteitä molemmilta puolilta. Kerta kaikkiaan hienoa ja fiksua pelaamista koko ottelun ajan. Kokonaisuudessaan siis erittäin kypsä esitys ja oli hienoa nähdä, että se tosiaan kesti loppuun saakka. Pelaaja, jonka ranking on sadan pahemmalla puolen, ei välttämättä aina kestä näitä tilanteita, vaan sulaa kuin lumiukko kevätauringossa.
En ota kantaa mikä oli Nadalin polven kunto, mutta pahaltahan se näytti. Kun vastustaja saa palautettua syötöt 80-90-prosenttisesti nurmella, on syötössä jotain vialla. Näytti siltä, että Nadalin syöttämisessä eivät jalat olleet nyt täysin mukana. Liikkumisesta puhumattakaan. Ontuminen ja askeleiden varominen ei ole ikinä hyvä merkki.
Herää tietysti muutamia kysymyksiä: milloin Nadal nähdään kentällä seuraavan kerran? Tarvitaanko nyt jo puukkoa ja uutta puolen vuoden taukoa? Aika näyttää. Sääli, sillä paluu tähän saakka on ollut hyvin lupaava ja rohkaiseva.
Mutta sitten taas ennakkoon. Turha murehtia Nadalia tai hänen kohtaloaan sen enempää, sillä pelit jatkuvat, enkä muutenkaan laskenut Nadalia huimasta paluusta huolimatta ykkössuosikiksi. Korkeintaan finalistiksi.
Novak Djokovic on minun papereissani jälleen suosikki. Hänen paras pelinsä on tällä hetkellä muita parempaa ja näkisin, että nälkää hävityn Garros-semin jälkeen on taas yllin kyllin. Lisäksi häntä kantaa helpohko kaavio ja mahdollisesti myös se, että Murray ja Federer syövät toisiltaan sekä henkisiä, että fyysisiä voimavaroja finaalia ajatellen. Puolivälierissä Djokovicille on tarjolla ehkä Tomas Berdych ja semeissä mahdollisesti Juan Martin del Potro. Not bad, vaikka del Potro toki viime vuonna pronssin olympialaissa Djokovicin edestä veikin.
Sitten se kaavion mielenkiintoisempi puoli. Paitsi, että nyt kun Nadal on poissa, niin en näe mitään muuta välieräparia kuin Federer vastaan Andy Murray. Kieltämättä se Federer-Nadal olisi ollut hyvä puntari molemmille tähän ajanhetkeen, mutta myös isossa kuvassa.
Samaa voisi sanoa etukäteen kaavailemastani Murray-Nadal välierästä. Murray on ottanut isot voittonsa Nadalin poissa ollessa, joten vielä pientä kiillotusta Andyn kilpi varmasti vielä kaipaisi, eikä voitto terveestä Nadalista olisi Andyllekään hallaa tehnyt.
Nyt mennään kuitenkin näin.
Harhainen ennakkoni (suluissa harhaton ennen Nadalin tappiota tehty):
Puolivälierät:
Djokovic vs. Berdych
Raonic vs. del Potro
Isner (Nadal) vs. Federer
Murray vs. Cilic
Välierät:
Djokovic vs. del Potro
Federer (Nadal) vs. Murray
Finaali:
Djokovic vs. Murray (Nadal)
Voittaja:
Djokovic
Ja naisissa? Serena, ellei nokittelu Sharapovan kanssa ole käynyt korvien väliin. Azarenkan ikävän näköinen liukastuminen tänään ja siitä toipuminen on arvoitus. Voittajavetoon ennen kisaa tuli vedettyä yhdistelmä Djokovic-Azarenka lähes 30:n kertoimella, mutta toki Serena on ehdoton suosikki naisten puolella. Kerroin 3pistejotain ei kuitenkaan houkutellut.
Hahmottelin toki ennakkoani jo ennen turnausta ja varsinkin kaavioiden julkaisun yhteydessä nousi vesi kielelle: Rafael Nadal, Roger Federer ja Andy Murray kaikki samalla puolen kaaviota ja kaikki kärkinimet ensimmäistä kertaa mukana noin vuoden tauon jälkeen!
Moni mietti jo ennen arvontoja, että pitäisikö Nadalin saada parempi sijoitus kuin vitonen, mutta miksi olisi pitänyt? Hänen rankinginsa on mitä on, säännöt ovat sääntöjä ja viime vuoden tappio toisella kierroksella ei varsinaisesti nostanut osakkeita nurmialustan sijoituksia muutenkaan.
Mutta. Tämän ja huomisen päivän puheenaihe lienee selvä. Steve Darcisin voitto Rafael Nadalista oli yllätyksellisyydellään samaa luokkaa kuin Nadalin viimevuotinen Rosol-tappio. Samalla vesittyi ennakkoon kaavailtu unelmakvartsi Nadal vs. Federer, mutta tätähän urheilu parhaimmillaan on. Tietysti on kovin ikävää, jos ja kun siihen liittyy mahdollinen loukkaantuminen, mutta yllätykset ovat aina sitä suolaa, jota haluamme.
Itse pelissä Darcis antoi mielestäni kuitenkin hienon oppitunnin kierteiden käytöstä sekä Nadalille, mutta myös meille. Ikävän matalaa slicea liikuttelussa, jopa ohituksissa ja peruslyömisessä. Sen päälle napakoita ja painavia yläkierteitä molemmilta puolilta. Kerta kaikkiaan hienoa ja fiksua pelaamista koko ottelun ajan. Kokonaisuudessaan siis erittäin kypsä esitys ja oli hienoa nähdä, että se tosiaan kesti loppuun saakka. Pelaaja, jonka ranking on sadan pahemmalla puolen, ei välttämättä aina kestä näitä tilanteita, vaan sulaa kuin lumiukko kevätauringossa.
En ota kantaa mikä oli Nadalin polven kunto, mutta pahaltahan se näytti. Kun vastustaja saa palautettua syötöt 80-90-prosenttisesti nurmella, on syötössä jotain vialla. Näytti siltä, että Nadalin syöttämisessä eivät jalat olleet nyt täysin mukana. Liikkumisesta puhumattakaan. Ontuminen ja askeleiden varominen ei ole ikinä hyvä merkki.
Herää tietysti muutamia kysymyksiä: milloin Nadal nähdään kentällä seuraavan kerran? Tarvitaanko nyt jo puukkoa ja uutta puolen vuoden taukoa? Aika näyttää. Sääli, sillä paluu tähän saakka on ollut hyvin lupaava ja rohkaiseva.
Mutta sitten taas ennakkoon. Turha murehtia Nadalia tai hänen kohtaloaan sen enempää, sillä pelit jatkuvat, enkä muutenkaan laskenut Nadalia huimasta paluusta huolimatta ykkössuosikiksi. Korkeintaan finalistiksi.
Novak Djokovic on minun papereissani jälleen suosikki. Hänen paras pelinsä on tällä hetkellä muita parempaa ja näkisin, että nälkää hävityn Garros-semin jälkeen on taas yllin kyllin. Lisäksi häntä kantaa helpohko kaavio ja mahdollisesti myös se, että Murray ja Federer syövät toisiltaan sekä henkisiä, että fyysisiä voimavaroja finaalia ajatellen. Puolivälierissä Djokovicille on tarjolla ehkä Tomas Berdych ja semeissä mahdollisesti Juan Martin del Potro. Not bad, vaikka del Potro toki viime vuonna pronssin olympialaissa Djokovicin edestä veikin.
Sitten se kaavion mielenkiintoisempi puoli. Paitsi, että nyt kun Nadal on poissa, niin en näe mitään muuta välieräparia kuin Federer vastaan Andy Murray. Kieltämättä se Federer-Nadal olisi ollut hyvä puntari molemmille tähän ajanhetkeen, mutta myös isossa kuvassa.
Samaa voisi sanoa etukäteen kaavailemastani Murray-Nadal välierästä. Murray on ottanut isot voittonsa Nadalin poissa ollessa, joten vielä pientä kiillotusta Andyn kilpi varmasti vielä kaipaisi, eikä voitto terveestä Nadalista olisi Andyllekään hallaa tehnyt.
Nyt mennään kuitenkin näin.
Harhainen ennakkoni (suluissa harhaton ennen Nadalin tappiota tehty):
Puolivälierät:
Djokovic vs. Berdych
Raonic vs. del Potro
Isner (Nadal) vs. Federer
Murray vs. Cilic
Välierät:
Djokovic vs. del Potro
Federer (Nadal) vs. Murray
Finaali:
Djokovic vs. Murray (Nadal)
Voittaja:
Djokovic
Ja naisissa? Serena, ellei nokittelu Sharapovan kanssa ole käynyt korvien väliin. Azarenkan ikävän näköinen liukastuminen tänään ja siitä toipuminen on arvoitus. Voittajavetoon ennen kisaa tuli vedettyä yhdistelmä Djokovic-Azarenka lähes 30:n kertoimella, mutta toki Serena on ehdoton suosikki naisten puolella. Kerroin 3pistejotain ei kuitenkaan houkutellut.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)