Joulukalenteri #16: Paluu 16 sijoitettuun pelaajaan Grand Slameissä?

Luukussa 16 palataan keskusteluun, jota tennisväen kesken on käyty jo joitakin vuosia ja josta oli aikoinaan jo blogin ensimmäisessä joulukalenterissa v. 2013 puhetta.

Itse olen ollut vahvasti sen kannalla, että sijoitettuja pitäisi Grand Slameissä olla vain 16, eikä nykyistä 32 pelaajaa. Mielestäni nykyinen määrä ei sekoita pakkaa riittävästi, vaan järjestää kärkinimiä, niin ettei isompia herkkupaloja sijoitettujen (32 parasta) välillä pääse syntymään. Kun taas määrä tiputettaisiin puoleen, saataisiin jo alkukierroksille selvästi enemmän mielenkiintoa, kun suojaa ei niin paljon olisi.

Mutta. Grand Slamit päättivät syyskuussa yhteistuumin, että myös jatkossa mennään 32 sijoitetulla, joten se siitä sitten. Tällä erää näyttää siltä, että oma sekä usean muun toive 16 sijoitetusta ei siis tule toteutumaan.

Harmi, mutta se siitä. Nyt mennään näin ja se siitä. End of discussion.

Joulukalenteri #16: Sijoitettujen määrä

Luukun 16 aiheesta väännettiin ansiokkaasti jo kauden aikana ja kiitos siitä. Kyseessä on siis toiveeni sijoitettujen määrästä Grand Slam -turnauksissa.

Pysyn edelleen kannassani, eli Grand Slamien sijoitettujen määrä pitäisi laskea nykyisestä 32 pelaajasta 16 pelaajaan.

Grand Slamien ensimmäinen viikko ei tarjoa herkkupaloja nykyisin kovinkaan paljoa, joten muutoksella saataisiin vähän enemmän säpinää ensimmäisellekin viikolle. Enpä pistäisi pahakseni ainoastaan kahdeksan pelaajan sijoittamistakaan, mutta ehkä kuitenkin vain Masterseissä.

Tylsä ensimmäinen viikko?

Niin innoissaan kuin sitä Grand Slamien alla onkin, on ensimmäisellä viikolla usein odottava fiilis. Etukäteen ajatellen todellisia herkkuja on tarjolla todella vähän.

Lisäjännitystä näihin matseihin ei löydy ihan helpolla myöskään vedonlyönnistä, sillä suosikkien kertoimet liikkuvat noin 1.01:n ja 1.15:n välimaastossa. Overit, erä- ja geimitasoitukset tarjoavat toki jotain pelattavaa, mutta mutta... Äh, ei oikein jaksa.

Tilannekyttäilyksi ja yllätysten toivomiseksi siis menee.

Tänäänkin hain US Openin ohjelmasta kiinnostavia otteluita, mutta rehellisesti sanoen en löytänyt kuin yhden ja senkin vain sen takia, että siinä pelasi suomalainen. Ruotsalaiset tennisfanit katsoivat tänään varmasti Solsidania. Koko illan. Deeveedeeltä.

Miksi tilanne sitten on tämä? Suurin syy on tietysti sijoitettujen suuri määrä. Jopa 32 parasta pelaajaa sijoitetetaan kaavioon niin, että he alkavat kohdata toisiaan aikaisintaan kierroksella kolme. Muutama yllätys ja sijoitettu pelaaja saattaa kohta toisen vasta puolivälierissä. Viidennessä ottelussa! Ei näin.

On ehdottomasti palattava vanhaan 16 parhaan sijoitetun käytäntöön. Itse en pitäisi pahana kahdeksan sijoitetun systeemiäkään.

Niin tai näin, vähentämällä sijoitettujen määrää saataisiin pomminvarmaa säpinää joka kierrokselle ja päivälle. Kisat alkaisivat heti ensimmäisestä kierroksesta myös kärjen osalta. Jokainen kärkinimi saisi jännittää kaavio-onneaan aivan eri tavalla kuin nyt, kun jännitetään lähinnä vain sitä, kenen puoliskoon kolmonen tai joku yksittäinen musta hevonen arvotaan.

Ymmärrän toki ajattelumallin saavutetuista eduista ja niiden luopumisen vaikeudesta, mutta pahimmassa tapauksessa tämä sijoitettujen "holhous" tekee turnausten ensimmäisestä viikosta liian tylsän liian monelle katsojalle.

Itsekin katsoin tänään mieluummin sen Solsidanin.

Hajaheittoja: Roland Garros 2013 (ensimmäinen viikko)

Heti kärkeen täytyy myöntää, että aavistuksen vähiin jäi ensimmäisen viikon seuraaminen, vaikka esimerkiksi Eurosportin playerkin tuli juuri Garrosia varten hankittua. Kätevä ja suositeltava applikaatio joka tapauksessa. Kuvaa tulee pääkanavien lisäksi kaikilta muilta kamerakentiltä ja tarvittaessa myös ilman selostusta. Joissakin tapauksissa ne eivät tunnu antavan lähetykselle minkään sortin lisäarvoa, joten on kivempi katsella ilman kuin tuskastua sen tasoon. Valitettavasti.

***

Ensimmäisestä viikosta Grand Slam-kisoissa tekee usein tylsän muun muassa sijoitettujen määrä, joita on siis tälläkin kertaa 32. Hurja määrä "kovimpia" nimiä, jotka eivät siis voi kohdata toisiaan alkukierroksilla, vaikka yleisen mielenkiinnon vuoksi syytä olisi. Ensimmäisten kierrosten yllätykset ovat tätä nykyä melko tiukassa ja yhdynkin takavuosien sveitsiläistähden Marc Rosset'n näkemykseen, jossa sijoitettuja tulisi GS-tasolla olla korkeintaan 16 ja Masterseissa vain 8.

Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ensimmäiset etukäteen kiinnostavat ottelut saatiin vasta viikonloppuna.

***

Pelaajien omista kännyköistä ja varsinkin niiden kameroista on riittänyt juttua Garrosilla. Yksi otti kuvaa pallon jättämästä jäljestä puoltenvaihdon aikana "ilmiselvää" vääryyttä kokeneena ja toinen kuvaa tunnelmaa ja stadionia kiertävää aaltoa penkillä lepäillessään. Tähän on siis tultu. Ensimmäinen oli ehkä aavistuksen humoristista, mutta samanaikaisesti myös lapsellista, vaikka kuva hyvä olikin. Toisessa annetaan luonnonlapselle anteeksi moinen innostuminen, mutta mitä jos kiellettäisiin tämä pelleily kännykoiden kanssa ennen kuin homma karkaa lapasesta? Tipsejäkin voisi periaatteessa koutsi luuriin laittaa, kuten Rogerkin ehti jo maalailemaan.

***

Edelliskohtaan viitaten Kei Nishikorin ja Benoit Pairen ottelussa näin muistaakseni ensimmäisen penaltin katsomovalmennuksesta ehkä koskaan. Ja tämä siis vielä ilman sitä puhelinta katsomosta käsin. Paire oli taistellut itselleen eräpallon, mutta saikin tilanteessa varoituksen, joka oli järjestyksessään toinen ja tiesi näin ollen myös pisterangaistusta. Back to deuce. Auts.

Jälleen kerran peräänkuulutan kuitenkin myös tuomarin pelisilmää, kuten niiden "ajanpeluurangaistustenkin" kanssa. Onko ne pakko antaa noin kriittisissä paikoissa, kun tätä tapahtuu koko ajan eikä vain näillä ns. tärkeillä hetkillä? Pelaajia ja hyvää matsia on mielestäni turha pilata moisella draamalla, kun sen olisi voinut tehdä jo edellisessä geimissä tai vaikkapa seuraavassa.

Marginaalit ovat usein pienet ja erä sinne tai tänne moisen johdosta voi olla koko ottelun kannalta ratkaisevaa.

Rangaistuksena tämä on kuitenkin hyvä, sillä televisiokuvien perusteella katsomovalmennusta on paljon. Toki on vaikea määritellä mikä on tsemppausta ja mikä valmennusta, mutta suunta on oikea. Ehkä se vähentää samalla myös sitä juniorimaista ja jatkuvaa omaan boksiin vilkuilua.

***

John Isner. The Marathon Man. Tälläkin kertaa viidennen erän jatkogeimeissä. Nyt kahdesti. I rest my case.

Viidennen erän tie-break kaikkiin Grand Slameihin, kiitos! Nämä ovat mielestäni tulleet nyt tiensä päähän. Ei jaksa innostaa enää moinen kyttääminen, kun väsyneet taistelijat laahaavat ympäri kenttää. Pelin aikana nähdään jo ihan riittävästi pisteitä, jotka ratkeavat fyysisiin tekijöihin.

***

Tervetuloa viikko nro 2!