Heti kärkeen täytyy myöntää, että aavistuksen vähiin jäi ensimmäisen viikon seuraaminen, vaikka esimerkiksi Eurosportin playerkin tuli juuri Garrosia varten hankittua. Kätevä ja suositeltava applikaatio joka tapauksessa. Kuvaa tulee pääkanavien lisäksi kaikilta muilta kamerakentiltä ja tarvittaessa myös ilman selostusta. Joissakin tapauksissa ne eivät tunnu antavan lähetykselle minkään sortin lisäarvoa, joten on kivempi katsella ilman kuin tuskastua sen tasoon. Valitettavasti.
***
Ensimmäisestä viikosta Grand Slam-kisoissa tekee usein tylsän muun muassa sijoitettujen määrä, joita on siis tälläkin kertaa 32. Hurja määrä "kovimpia" nimiä, jotka eivät siis voi kohdata toisiaan alkukierroksilla, vaikka yleisen mielenkiinnon vuoksi syytä olisi. Ensimmäisten kierrosten yllätykset ovat tätä nykyä melko tiukassa ja yhdynkin takavuosien sveitsiläistähden Marc Rosset'n näkemykseen, jossa sijoitettuja tulisi GS-tasolla olla korkeintaan 16 ja Masterseissa vain 8.
Jos ollaan ihan rehellisiä, niin ensimmäiset etukäteen kiinnostavat ottelut saatiin vasta viikonloppuna.
***
Pelaajien omista kännyköistä ja varsinkin niiden kameroista on riittänyt juttua Garrosilla. Yksi otti kuvaa pallon jättämästä jäljestä puoltenvaihdon aikana "ilmiselvää" vääryyttä kokeneena ja toinen kuvaa tunnelmaa ja stadionia kiertävää aaltoa penkillä lepäillessään. Tähän on siis tultu. Ensimmäinen oli ehkä aavistuksen humoristista, mutta samanaikaisesti myös lapsellista, vaikka kuva hyvä olikin. Toisessa annetaan luonnonlapselle anteeksi moinen innostuminen, mutta mitä jos kiellettäisiin tämä pelleily kännykoiden kanssa ennen kuin homma karkaa lapasesta? Tipsejäkin voisi periaatteessa koutsi luuriin laittaa, kuten Rogerkin ehti jo maalailemaan.
***
Edelliskohtaan viitaten Kei Nishikorin ja Benoit Pairen ottelussa näin muistaakseni ensimmäisen penaltin katsomovalmennuksesta ehkä koskaan. Ja tämä siis vielä ilman sitä puhelinta katsomosta käsin. Paire oli taistellut itselleen eräpallon, mutta saikin tilanteessa varoituksen, joka oli järjestyksessään toinen ja tiesi näin ollen myös pisterangaistusta. Back to deuce. Auts.
Jälleen kerran peräänkuulutan kuitenkin myös tuomarin pelisilmää, kuten niiden "ajanpeluurangaistustenkin" kanssa. Onko ne pakko antaa noin kriittisissä paikoissa, kun tätä tapahtuu koko ajan eikä vain näillä ns. tärkeillä hetkillä? Pelaajia ja hyvää matsia on mielestäni turha pilata moisella draamalla, kun sen olisi voinut tehdä jo edellisessä geimissä tai vaikkapa seuraavassa.
Marginaalit ovat usein pienet ja erä sinne tai tänne moisen johdosta voi olla koko ottelun kannalta ratkaisevaa.
Rangaistuksena tämä on kuitenkin hyvä, sillä televisiokuvien perusteella katsomovalmennusta on paljon. Toki on vaikea määritellä mikä on tsemppausta ja mikä valmennusta, mutta suunta on oikea. Ehkä se vähentää samalla myös sitä juniorimaista ja jatkuvaa omaan boksiin vilkuilua.
***
John Isner. The Marathon Man. Tälläkin kertaa viidennen erän jatkogeimeissä. Nyt kahdesti. I rest my case.
Viidennen erän tie-break kaikkiin Grand Slameihin, kiitos! Nämä ovat mielestäni tulleet nyt tiensä päähän. Ei jaksa innostaa enää moinen kyttääminen, kun väsyneet taistelijat laahaavat ympäri kenttää. Pelin aikana nähdään jo ihan riittävästi pisteitä, jotka ratkeavat fyysisiin tekijöihin.
***
Tervetuloa viikko nro 2!
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tennisselostus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tennisselostus. Näytä kaikki tekstit
05/11/2012
"One of the best returners..."
Onko joku muukin kiinnittänyt huomiota muuten niin loistavien brittiselostajien lempifraasiin "one of the best returners on tour"?
Viime viikolla aloin kiinnittämään asiaan tarkemmin huomiota ja sain huomata, että noin kaksi kolmesta sai tämän kunnian. Ferrer, Simon, Tipsarevic, Murray ja Djokovic. Tyypit, jotka jäivät ilman moista statusta tai joiden kohdalla en fraasia bongannut olivat Janowicz ja Tsonga. Edellinen varmaan vielä sen takia, että kaveri tuli selostajille(kin) täysin puskista. Suhteellisen ikäviä palautuksia hänkin nimittäin viljeli vai mitä sanotte vaikkapa siitä stopparipalautuksesta Murrayta vastaan?
Kun soppaan lisätään vielä Christer Sarlinin vakionäkemys Jarkko Niemisen erinomaisesta palauttamisesta, niin asia alkaa olemaan aika lailla pihvi. Näyttäkää minulle keskinkertainen tai mielellään huono palauttaja viidenkympin sakista, niin minä näytän teille movember-viiksiäni vielä jouluna.
Lienee siis kutakuinkin niin, että palauttaminen on Jimmy Connorsia mukaellen tenniksen toiseksi tärkein lyönti eikä kenelläkään ole tänä päivänä varaa antaa niissäkään yhtään ylimääräistä siimaa?
En oikein usko siihen, että palauttaminen olisi kenttien hidastuessa jotenkin helpottunut, kun samaan aikaan huonoa syöttäjää saa hakea kissojen ja koirien kanssa. You've gotta get the ball in play. Tämä ajattelu leimaa lähes kaikkia palauttajia tänä päivänä ja vaikeinkin sörvi kaivetaan usein takaisin. Edellä mainituissa nimissä korostuvat ehkä hieman hyvät puolustajat, mutta silti sanoisin, että huonoa palauttajaa ei helpolla löydy.
Toki osa hakee isommalla riskillä heti winneriä tai yliotetta, mutta hyvä esimerkki kokonaisvaltaisen hyvästä palauttajasta lienee tietenkin Roger Federer, vaikkakin hänen kimmoisuutensa on parhaat päivänsä jo nähnyt. Hän tyytyy usein sivaltamaan rystysliceansa todella terävänä ja inhottavan matalana etukenttään, jonka jälkeen hän iskee ohituksensa kuin Räikkönen ohi verkolle tahtomattaan ajautuneen vastustajan. Hyvää palauttamista vai nerokasta pelikirjaa? Minä sanon, että molempia. Vähissä oli kesällä ne kaverit, jotka tuon haasteen klaarasivat. Totta kai hän edelleenkin näpäyttelee rystypalautuksiaan upeasti myös linjasta läpi, kämmenpommeista puhumattakaan, mutta katsokaapa tällä viikolla mihin ratkaisuihin hän päätyy, jos a) hänellä on aavistuksen kiire tai b) hänellä on murtopallo. Pallo tulee lähes aina edellä mainitulla tavalla takaisin ja samalla hän pakottaa vastustajansa voittamaan pisteen omilla ansioillaan hankalassa positiossa kentän sisäpuolella.
Palataan itse palautukseen lyöntinä tuonnempana ajan kanssa. Sitä odotellessa, nauttikaa hyvät ihmiset tämän viikon peleistä!
Viime viikolla aloin kiinnittämään asiaan tarkemmin huomiota ja sain huomata, että noin kaksi kolmesta sai tämän kunnian. Ferrer, Simon, Tipsarevic, Murray ja Djokovic. Tyypit, jotka jäivät ilman moista statusta tai joiden kohdalla en fraasia bongannut olivat Janowicz ja Tsonga. Edellinen varmaan vielä sen takia, että kaveri tuli selostajille(kin) täysin puskista. Suhteellisen ikäviä palautuksia hänkin nimittäin viljeli vai mitä sanotte vaikkapa siitä stopparipalautuksesta Murrayta vastaan?
Kun soppaan lisätään vielä Christer Sarlinin vakionäkemys Jarkko Niemisen erinomaisesta palauttamisesta, niin asia alkaa olemaan aika lailla pihvi. Näyttäkää minulle keskinkertainen tai mielellään huono palauttaja viidenkympin sakista, niin minä näytän teille movember-viiksiäni vielä jouluna.
Lienee siis kutakuinkin niin, että palauttaminen on Jimmy Connorsia mukaellen tenniksen toiseksi tärkein lyönti eikä kenelläkään ole tänä päivänä varaa antaa niissäkään yhtään ylimääräistä siimaa?
En oikein usko siihen, että palauttaminen olisi kenttien hidastuessa jotenkin helpottunut, kun samaan aikaan huonoa syöttäjää saa hakea kissojen ja koirien kanssa. You've gotta get the ball in play. Tämä ajattelu leimaa lähes kaikkia palauttajia tänä päivänä ja vaikeinkin sörvi kaivetaan usein takaisin. Edellä mainituissa nimissä korostuvat ehkä hieman hyvät puolustajat, mutta silti sanoisin, että huonoa palauttajaa ei helpolla löydy.
Toki osa hakee isommalla riskillä heti winneriä tai yliotetta, mutta hyvä esimerkki kokonaisvaltaisen hyvästä palauttajasta lienee tietenkin Roger Federer, vaikkakin hänen kimmoisuutensa on parhaat päivänsä jo nähnyt. Hän tyytyy usein sivaltamaan rystysliceansa todella terävänä ja inhottavan matalana etukenttään, jonka jälkeen hän iskee ohituksensa kuin Räikkönen ohi verkolle tahtomattaan ajautuneen vastustajan. Hyvää palauttamista vai nerokasta pelikirjaa? Minä sanon, että molempia. Vähissä oli kesällä ne kaverit, jotka tuon haasteen klaarasivat. Totta kai hän edelleenkin näpäyttelee rystypalautuksiaan upeasti myös linjasta läpi, kämmenpommeista puhumattakaan, mutta katsokaapa tällä viikolla mihin ratkaisuihin hän päätyy, jos a) hänellä on aavistuksen kiire tai b) hänellä on murtopallo. Pallo tulee lähes aina edellä mainitulla tavalla takaisin ja samalla hän pakottaa vastustajansa voittamaan pisteen omilla ansioillaan hankalassa positiossa kentän sisäpuolella.
Palataan itse palautukseen lyöntinä tuonnempana ajan kanssa. Sitä odotellessa, nauttikaa hyvät ihmiset tämän viikon peleistä!
28/07/2012
Avoin kirje YLElle
Kirjoitussarjassa lähetetään avoimia kirjeitä näköjään myös radio- ja tv-yhtiöihin.
Rakas YLE(läinen, joka olympialähetyksistä päättää),
En tiedä kuka olet, mutta kirjoitan sinulle silti, vaikka tämä tuskin sinua koskaan tavoittaakaan.
Olipas kertakaikkisen surkea olympia-avaus tenniksen osalta. Tiedän, tiedän, täysin marginaalilaji meillä täällä, maassa jossa kepin pitää lentää vähintään 73 metriä tai kypärän puristaa 350 kilometrin tuntivauhdissa. Muualla maailmassa laji on kuitenkin jo melkoista suosiota saavuttanut ja pienen pieni pioneeriporukka meillä Suomessakin sitä seuraa.
Mutta mennäänpä asiaan.
Elämme tänään lauantaita 28. heinäkuuta Herran vuonna 2012. Avaan iltapäivällä television, virittelen sen olympiataajuudellenne ja esiin ilmestyy Wimbledonin vihreä nurmikenttä kuin tilauksesta. Aivan loistavaa! Kiitos YLE, kiitos! Tunnen ruohon tuoksun melkein kotisohvalle asti. Mutta.
Otteluna näytetään ennakkoon täysin selvää naisten matsia Roberta Vinci (Roberta who?) vastaan uraansa lopetteleva ja WTA-rankingissä sijalla 36 majaileva olympiadebytantti Kim Clijsters. Toki Kimillä on Grand Slam-voittoja ja niin edelleen, mutta jotain rajaa. Pioneeripiirissämmekään tämä ei kiinnosta ketään. Kaikki käsi ylös, jotka halusivat nähdä kaikista päivän matseista juuri tämän? Huomaatko? Ei nouse tassu täällä, eikä nouse muuten sielläkään.
Kysymys 1: Kuka päättää näytettävistä tennisotteluista?
Avaankin välittömästi netin ja tutkailen, josko saisimme mahdollisesti jonkun makupalamatsin tuon ottelun jälkeen. Käyttämästäni mobiilipalvelusta (ei YLEn) esiin putkahtaa päivän tulokset, live-tilanteet ja tulevat matsit. Sillä samalla sekunnilla käy ilmi, että parhaillaan näyttämänne ottelu on jo päättynyt ja näytätte meille jälkilähetystä ottelusta, joka ei edelleenkään kiinnosta yhtään ketään. Kanavallanne Clijsters on hädin tuskin aloittanut ensimmäisen erän, kun tulospalvelu näyttää Clijstersin jo voittaneen 6-1, 6-4. Ziisus! Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta elämme vuotta 2012. Elämme digiaikaa. Elämme hetkessä. Elämme tuloksista ja uutisista. Varsinkin urheilussa.
Kysymys 2: Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Sitten on vielä se selostus. Ikuisuusaihe, mutta onko todellakin niin, että tässä maassa asiansa osaavia tennisselostajia on tasan yksi? Ei mennä tässä nyt nimiin, mutta raotetaan verhoa kuitenkin sen verran, ettei hän tee selostuksia edes päivätyökseen vaan valitettavan satunnaisesti.
Jos tarjoamanne tennisselostus on tasoa: "Kaksoisvirhe. 0-15. Ja siinä kämmen verkkoon. Tilanne tasan 15..." niin antakaa nyt ihmeessä pelkän kuvan kertoa moiset detaljit ja laittakaa selostajanne vaikkapa pubiin lukemaan The Sunia. Ei tuohon mitään selostajaa tarvita.
Kysymys 5 ja 6: Olisiko mahdollista saada tennisselostaja, joka ymmärtäisi lajia? Tai edes asiantunteva kommentaattori selostajaraasun kaveriksi kuten tämän päivän sulkapalloselostuksissa? Joku joka kertoisi hiukan pelaajien taktiikoista, lyönneistä, taustoista ja/tai vaikkapa pelin temposta, momentumista, asetelmista ja niin edelleen.
Kaikesta huolimatta, oikein hyviä olympialaisia teille! Ja kovasti tsemppiä jättiurakkaanne! Annan teille kernaasti vielä uuden mahdollisuuden myös tenniksen osalta.
Terveisin,
Tero
Rakas YLE(läinen, joka olympialähetyksistä päättää),
En tiedä kuka olet, mutta kirjoitan sinulle silti, vaikka tämä tuskin sinua koskaan tavoittaakaan.
Olipas kertakaikkisen surkea olympia-avaus tenniksen osalta. Tiedän, tiedän, täysin marginaalilaji meillä täällä, maassa jossa kepin pitää lentää vähintään 73 metriä tai kypärän puristaa 350 kilometrin tuntivauhdissa. Muualla maailmassa laji on kuitenkin jo melkoista suosiota saavuttanut ja pienen pieni pioneeriporukka meillä Suomessakin sitä seuraa.
Mutta mennäänpä asiaan.
Elämme tänään lauantaita 28. heinäkuuta Herran vuonna 2012. Avaan iltapäivällä television, virittelen sen olympiataajuudellenne ja esiin ilmestyy Wimbledonin vihreä nurmikenttä kuin tilauksesta. Aivan loistavaa! Kiitos YLE, kiitos! Tunnen ruohon tuoksun melkein kotisohvalle asti. Mutta.
Otteluna näytetään ennakkoon täysin selvää naisten matsia Roberta Vinci (Roberta who?) vastaan uraansa lopetteleva ja WTA-rankingissä sijalla 36 majaileva olympiadebytantti Kim Clijsters. Toki Kimillä on Grand Slam-voittoja ja niin edelleen, mutta jotain rajaa. Pioneeripiirissämmekään tämä ei kiinnosta ketään. Kaikki käsi ylös, jotka halusivat nähdä kaikista päivän matseista juuri tämän? Huomaatko? Ei nouse tassu täällä, eikä nouse muuten sielläkään.
Kysymys 1: Kuka päättää näytettävistä tennisotteluista?
Avaankin välittömästi netin ja tutkailen, josko saisimme mahdollisesti jonkun makupalamatsin tuon ottelun jälkeen. Käyttämästäni mobiilipalvelusta (ei YLEn) esiin putkahtaa päivän tulokset, live-tilanteet ja tulevat matsit. Sillä samalla sekunnilla käy ilmi, että parhaillaan näyttämänne ottelu on jo päättynyt ja näytätte meille jälkilähetystä ottelusta, joka ei edelleenkään kiinnosta yhtään ketään. Kanavallanne Clijsters on hädin tuskin aloittanut ensimmäisen erän, kun tulospalvelu näyttää Clijstersin jo voittaneen 6-1, 6-4. Ziisus! Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta elämme vuotta 2012. Elämme digiaikaa. Elämme hetkessä. Elämme tuloksista ja uutisista. Varsinkin urheilussa.
Kysymys 2: Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Ai niin ja samaan aikaan kun te näytätte jälkilähetystä, parin vuoden takainen Wimbledon-finalisti Tomas Berdych taistelee elämästä ja kuolemasta ensimmäisellä kierroksella lopulta myös tippuen ja aiheuttaen ensimmäisen päivän isoimman tennisyllätyksen. Vink vink.
Kysymys 3 ja 4: Jos tennistä halutaan näyttää, niin saisimmeko ensi kerralla jotain jo livenä? Entäpä onko mahdollista vaihtaa live-kuvaa matsien välillä ja siirtyä sinne missä oikeasti tapahtuukin jotain ikään kuin lennosta?
Sitten on vielä se selostus. Ikuisuusaihe, mutta onko todellakin niin, että tässä maassa asiansa osaavia tennisselostajia on tasan yksi? Ei mennä tässä nyt nimiin, mutta raotetaan verhoa kuitenkin sen verran, ettei hän tee selostuksia edes päivätyökseen vaan valitettavan satunnaisesti.
Jos tarjoamanne tennisselostus on tasoa: "Kaksoisvirhe. 0-15. Ja siinä kämmen verkkoon. Tilanne tasan 15..." niin antakaa nyt ihmeessä pelkän kuvan kertoa moiset detaljit ja laittakaa selostajanne vaikkapa pubiin lukemaan The Sunia. Ei tuohon mitään selostajaa tarvita.
Kysymys 5 ja 6: Olisiko mahdollista saada tennisselostaja, joka ymmärtäisi lajia? Tai edes asiantunteva kommentaattori selostajaraasun kaveriksi kuten tämän päivän sulkapalloselostuksissa? Joku joka kertoisi hiukan pelaajien taktiikoista, lyönneistä, taustoista ja/tai vaikkapa pelin temposta, momentumista, asetelmista ja niin edelleen.
Kaikesta huolimatta, oikein hyviä olympialaisia teille! Ja kovasti tsemppiä jättiurakkaanne! Annan teille kernaasti vielä uuden mahdollisuuden myös tenniksen osalta.
Terveisin,
Tero
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)