maanantai 6. helmikuuta 2012

Tapaus Berdych vs. Almagro: who's guilty?

Tämä aihe tulee käsittelyyn todella pahasti myöhässä, mutta palataan vielä hetkeksi Australia Openin tapahtumiin. Seuraava ammattilaisten hiekkalaatikkokinastelu sattui muutamia päiviä Baghdatisin mailaepisodin jälkeen ja jäi ehkä aavistuksen paitsioon. Käsitellään se kuitenkin nyt.

Kyse on siis tästä:







Berdych jättää Almagrolle namun ja tämä tinttaa päin. Eikä tässä kaikki. Taistelun loputtua Berdych ei suostu kättelemään Almagroa ja yleisö buuaa Berdychin ulos kentältä. Kumpi tai kuka tässä oli lopulta suurin kriminaali? Berdych, Almagro vai yleisö?

Lasten kanssa toimiessa peli olisi selvä. Joku vanhemmista kysyisi: "kumpi aloitti?" ja ennen pitkää palaset lutviutuisivat kohdilleen. Aloittajaa toruttaisiin enemmän, sitten pyydeltäisiin anteeksi ja lopulta oltaisiin taas parhaita kavereita. Mitä tekee nämä kaksi ilmeisen herkkähipiäistä tennisammattilaista? Osa nähtiin jo tällä videolla. Berdych ottaa asiaan varsin selvän kannanoton jo maasta noustuaan. Hän ei edes katso anteeksipyytelevän Almagron suuntaan, vaan julistaa välittömästi eleettömyydellään sodan alkaneen juurikin nyt. Hän vaikuttaa, oikeutetusti kylläkin, todella ärsytetyltä ja kylmän ulkokuoren alla kiehuu rajusti, vaikkei tämä lopulta mitenkään tavatonta olekaan.

Ennen kuin mennään seuraaviin vaiheisiin, niin mietitäänpä vielä hetki Almagron aivoituksia ja tekemisiä. Ennen videolla nähtävää pistettä hän johtaa Berdychin syötöissä 30-0 neljännen erän tilanteessa 5-5. Erät ovat 2-1 Berdychille ja Almagron on siis voitettava tämä erä pysyäkseen ottelussa mukana. Seuraavan pisteen voittamalla hän saisi siis kolme perättäistä murtopalloa. Motiivi on olemassa ja piste olisi voitettava hinnalla millä hyvänsä. Hän kokeekin paikkansa tulleen, kun Berdychin volley jää hänelle puolen kentän namuksi. Varsinkin linja olisi täysin auki, mutta hän päättää vetää voimalla päin Berdychiä, joka on jäänyt urhoollisesti seisomaan verkolle kuin toteemipaalu, vaikka tajuaa jo tässä vaiheessa, että piste on hänen osaltaan pelattu. Turpaan tulee. Lähestulkoon kirjaimellisesti. Hän ei sitä selvästikään odota, koska tuolta etäisyydeltä ei ole kovinkaan herrasmiesmäistä vetää päin, oli tilanne mikä tahansa. Säännöthän tätä eivät tietenkään kiellä, mutta mutta..

Oletetaan, että Almagro olettaa Berdychin aavistavan jompaan kumpaan suuntaan, mitä näissä tilanteissa yleensä näkee, ja hän on siksi päättänyt vetää keskelle. Toivon todella, että asia olisi näin. Ainakin hänen spontaani anteeksipyyntönsä viittaa tähän suuntaan. Mutta, jos hän tosiaan vetää tahallaan päin, puhutaan todella alhaisesta teosta. Vahinkohan tuo lyönti ei ole, koska lyönti lähtee täysin puhtaasti ja juuri sinne minne hän sen aikoikin lyödä. Tässä kohtia sympatiat siis Berdychille eikä siinä paljon Almagron anteeksipyytelyt auta. Tuo oli lyönti vyön alle, ehdottomasti. Kun tennispallo lähtee noin 6-7 metrin päästä toistasataa kohti ja osuu vaikkapa sitten käteen kuten nyt, niin varmaa on, että sattuu ihan.. Ihan todella paljon.

Se mitä tämän jälkeen tapahtuu, on jo toinen tarina. Ottelun voitettuaan joitakin minuutteja myöhemmin Berdych kieltäytyy kättelemästä Almagroa juurikin tästä syystä. Mitä ihmettä? Herrasmieslajissa ei lyödä kättä päälle taiston tauottua?

Kättelemättömyys on yksi suurimmista törkeyksistä heti huijaamisen jälkeen, mitä kanssapelaajalle voi tenniskentällä tehdä. Mielestäni täysin eri sarjassa päin lyömisen kanssa, oli vahinko tai ei. Kättely olisi tarjonnut vieläpä oivan paikan puhua asia selväksi, eikä olisi tarvinnut mennä lehdistötilaisuuteen avautumaan ja vieläpä väittämään, että kaveri yritti osua päähän. Hohhoijaa, etten paremmin sano. Itse olen hävinnyt ottelun kaverin huijaustuomiolla ottelupallossa, mutta kättelin silti. Toki hammasta purren.

Tuomio on kuitenkin selvä: kaikki syyllisiä. Myös yleisö, joka selvästikään ei edes halunnut ymmärtää Berdychin puolta asiasta. Suurin syyllinen kuitenkin löytyy tähänkin: Berdych. Herkkänahkaisuudellakin on rajansa, joten häneltä tämä oli kaikin puolin täydellinen ylireagointi, kuten koko tapaus ja periaatteessa myös tämä kirjoitus.

Jälkiajatukseksi ja pohdittavaksi kuitenkin: syöttö päin vastustajaa on neroutta, tämä sikailua. Missä menee nerouden ja sikailun raja?

6 kommenttia:

  1. Berdych saa syyttää vain itseään epäonnistuneesta volley-stopparistaan, jonka jälkeen otti vielä askeleen verkon suuntaan. Jokaisen pelaajan, joka on syöttöruudun sisällä tuollaisessa tilanteessa, on oltava tietoinen päällelyömisriskistä. Ohitusyritys Berdychin mittaista pelaajaa vastaan noin tärkeässä tilanteessa olisi riskaabelia.

    Berdych aloitti möhläyksensä jälkeen välittömästi psykologisen sodankäyntinsä, joka tehosi Almagroon, koska missasi Berdychin syöttövuoron jatkon 0-40:sta ....

    Muuten tapahtuma taisi olla jo kolmannessa erässä, koska neljännessä ei ollut kummallakaan yhtään murtomahdollisuuta.

    Tilanteessa oli Almagrolla kuitenkin aika hyvät mahdollisuudet pelata herrasmiestä, koska lyöntikulmia oli. Jos molempien sijainti olisi ollut yhtä lähellä mutta keskiviivalla, niin pallon ulosmenoriski olisi ollut ihan toista luokkaa ohitusyrityksessä. Silloin kohtilyönti olisi ainoa järkevä ratkaisu eikä se siten -ainakaan aina- voi olla sikailua.

    Tyhmyydestä sakotetaan, on vanha viisaus!

    VastaaPoista
  2. Siinä olet oikeassa, että Berdych tosiaan kaivaa tuossa verta nenästään vähän hölmöllä tavalla. Moni lähtisi vastaavassa tilanteessa aavistamaan kaikki-tai-ei-mitään -tyyliin jompaan kumpaan suuntaan, mutta Berdych jää ikään kuin urheasti torjumaan tai saamaan osumia.

    Mutta edelleen Almagro olisi voinut helposti vetää vaikka linjaan ja varmimmillaankin sen verran kierteisenä alas, että Berdych olisi korkeintaan voinut nostaa pallon peliin, jos sitäkään. Hänen verkkopelitatsillaan ei sellaisista paikoista ihmeitä tehdä. Hän ei ole kuitenkaan Federerin tasoinen verkkopelaaja.

    Kyllä tilanne tapahtui neljännessä erässä. Tämä näkyy videon alussa ja lopussa.

    VastaaPoista
  3. nerouden ja sikailun raja pyhittiin satoja vuosia sitten kun teollinen sikatuotanto aloitettiin.
    jos käytetään vertausta hyvästä verkkotatsista on väärä vertailla federeriä oikein olisi esim. verrata verkon valtiaaseen llodraan.
    ja mitä berditsiin tulee. mulkku!
    että näin

    VastaaPoista
  4. Käytin tässä Federeriä siksi, että hän on kaikille lukijoille varmasti tuttu ja hänen lentopelinsä on näistä suurista ja tutuista nimistä ehdottomasti parasta. Ajoittain jopa maagista. Mutta totta kai, Llodran lentopeli on ihailtavaa ja varmasti yksi parhaista lentopelaajista hänkin, ellei paras. Harmi vaan, että aika on vähän ajanut hänen pelityylinsä ohitse, eikä miehen muu peli ei ole lentopelin tasolla. Vasurina tunnen totta kai jonkinlaista lisäsympatiaa tätä ranskalaista vasuria kohtaan.

    VastaaPoista
  5. Off topicia tähän, mutta mahdollisesta fuskaamisesta on noussut paljon porua Aussieloppuottelun jäljiltä. Jim Courier kirjoitti vinoilevan kommentin Nolen ja Rafan ihmejuomista tenniscomiin. Oikeastaan jo US Openista asti
    salaliittoteroita vilisevällä saitilla Tennis has a steroid problem on riehunut kova polemiikki Rafan ja Nolen (mahdollisesta) douppaamisesta. Ja tuon mahdollisesta voi kyllä ottaa pois suluista sen valossa mitä saitilla on saatu selville ITF:n dopingtesteistä. Ihan free walk on kyllä tarjolla huipuille doupata, jos siihen on tarvetta. Epo nyt ilmiselvimpänä tarpeena. Mutta olisiko ihminen jo niin kehittynyt, että ei käytä edes tenniksen vaatimattomien palkkioiden toivossa tällaista mahdolisuutta hyväksi?

    VastaaPoista
  6. Joo, tämä on sen verran eri aiheesta, että enpä kommentoi tähän sen isommin vielä mitään. Täytyy vähän tutkailla tarkemmin noita juttuja ja ehkä seuraavissa postauksissa ottaa asiaa käsittelyyn.

    Noin yleisellä tasolla puhuttaessa, peli on menossa kuitenkin niin hurjaa vauhtia fyysisyyden äärirajoille, että ennemmin tai myöhemmin doping-tapauksia varmasti tulee. Tuolla tavalla ei kukaan jaksa pitkään. Toisaalta nämä kaverit ottanevat jatkossa lisääntyvässä määrin tälläisiä kuukauden breikkejä kesken kauden, jotta palautuminen vaikkapa GS-turnauksista helpottuisi ja he olisivat iskussa tärkeimmissä turnauksissa. Pienemmissä turnauksissa riehukoot muut.

    Tuohon testaamiseen, artikkelia siis lukematta, on kuitenkin sellainen kuva itselle muodostunut, että pelaajat ovat kokeneet sen jopa liian raskaana, kun esim. olinpaikka pitää tietää viikkoja etukäteen ja siitä sitten sitä mukaa ilmoitella. Mitä jos tippuu turnausviikon alussa ja haluaisi lähteä kotiin tai seuraavalle turnauspaikalle? Doping-testin välttelystä ei kai voi tässä tapauksessa puhua, vaikka käsittääkseni näilläkin kavereilla on velvollisuus ilmestyä testipaikkaan tietyn aikarajan puitteissa ja jos ei onnistu, se tulkitaan doping-rikkeeksi. Mutta kuten sanoin, tähän en ole kovinkaan syvällisesti perehtynyt.

    Mutta onhan tuossa testaamisessa kieltämättä epäilyksiäkin, kun muistelee, vaikkapa Agassin huumekäryä, josta ei lopulta tullut kuin varoitus ja melko kiltisti sekin julkisuudessa taputeltiin, ikään kuin hys hys -tyyliin.

    VastaaPoista