Jes, massakausi avattu!
Kausi avattiin Hiekkaharjun massoilla, jotka olivat jo nyt pelottavan hyvässä kunnossa! Toisin kuin tämä vasuri. No, mutta olihan se taas hienoa vetää ulkona, voi pojat! Linnut laulaa, aurinko paistaa ja pallo liikkuu.
Se miten lyönti lähti, on jo toinen tarina. Ensimmäiset 45 minuuttia tunnin vuorosta oli oikeastaan todella kivaa, vaikka luonnollisesti pientä hakemista vielä. Tästä huolimatta, usko omiin lyönteihin suorastaan raketoi taivaisiin saakka ensimmäisen puolen tunnin aikana.
Viimeisen vartin aikana kuitenkin niin vastus kuin massa opettivat nöyryyttä kovalla kädellä. Jälleen kerran. Yleensä tämä tapahtuu vasta ulkokauden toisella tai kolmannella kerralla, jolloin normaalia tiukempi keskittyminen alkaa salakavalasti muuntumaan ikään kuin rutiiniksi, mutta nyt se iski kuin metrin halko jo tunnin jälkimmäisellä puoliskolla. Useahkot puolen kentän sitterimissit verkkonauhaan hyvän myllyn päätteeksi syövät miestä rotan lailla. Siihen päälle pari pomppua sylipalloksi, niin uidaan jo syvissä vesissä, ystäväni. Syvissä vesissä.
Toivotaan kuitenkin, että tämä vartin pikaopetus nöyryydestä auttaa toista kertaa silmällä pitäen.
Nöyräksi siis vetää. Red clay, I salute you...
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
