Matkaraportti: Rooma Masters 2012

Blogin juuri virallistettu avustaja Jukka L. kävi viime viikolla Rooman Mastersissa seuraamassa miten pallo liikkuu.

Jukka L.

Jukka, mistä sait idean lähteä Roomaan katsomaan tennistä?
Jo kauan oli puhuttu ja puhuttu, että mennään katsomaan kun parhaat lätkii palloa. Mutsi ja faija oli kiertäny Pariisit ja Vimpelit ja itse vaan Tukholman. Lempeää kateutta oli siis ilmassa jopa perheen sisäisesti. No, kokoonpano matkalle oli muuttuva pitkin kevättalvea ja lopulta se oli varsin vaatimaton, ainakin kentän laidalla kuullusta huudosta päätellen. Meitä oli siis matkassa kolme henkeä: nainen 40v, tyttö 13v ja mä (mies 44v).

Mites logistinen puoli, lennot ja majoitukset?
Lennot Tampereelta Irlantilaisin siivin 110 eugenia eestaas. Ei paha. Ja homma toimii. Ja asuminen upeassa leikkarissa n.13 km keskustasta 75 egee 4 yötä (mökissä vielä 2 sänkyä tyhjänä). Eli ei todellakaan paha. Sinne maanantai-iltana ja tiistaina sitten peleihin.

Entäs liput?
Liput oli ostettu ennakkoon taktiikalla: tiistaina on Jarkko vielä mukana ja päällikkötason heebot aloittelee silloin omat pelinsä. Liput isolle areenalle ja niillähän pääsee myös ns. pikkukentille. Tiistaiaamuna netistä peliohjelma (leikkarin respa oli täysillä mukana ja printtas ohjelman ja meno-ohjeet pelipaikoille) ja eikun ympyröimään ukkojen nimiä suu vaahdossa paperista taktiikalla: ton mä ainakin haluun nähdä ja ton ja ton.

Tennisjumala. Naiset. Areena.

Miten puskitte pelipaikalle?
Dösä, metro ja spora ja Stadio Olympico häämötti jo edessä.

Ja pelipaikalla homma toimi, vai kuinka?
Joo, eikun liput lompsasta ja marssien sisään ja olo oli kuin karkkikaupassa. Kaikkea herkkua tarjolla mut vaan yhtä kerralla... ärsyttävää. Paikka on iso, viihtyisä, avoin, toimiva ja ennen kaikkea katsojaystävällinen. Lähelle pääsee ja jos nimmaria haluaa, niin ei se ainakaan ole puitteista kiinni. Lähelle pelaajia todellakin pääsee. Alueella on runsaasti myös ravintolapalveluita tarjoavia yrityksiä ja niitä myös käytettiin. Ja jos joku matsi oli kiinnostavuudessaan sitä tasoa, ettei edes ns. märkä (siis olut) saanut hanuria penkistä, niin ei hätää, katsomossa kierteli myyjiä ja olo oli kuin kuninkaalla: aurinkoa, tennistä ja Coronaa.

Kato kato. Saiko siideriä, GT:tä tai punaista jumalten juomaa?
Katsomossa ei saanu ku hiivaa ja limpparia. Niin ja vettä. Mut baareista tietty mitä vaan. Ei ne pojat jaksa kantaa vellihousujen juomia. Selkähän siinä menee.

No niin, ei mennä tähän tämän enempää, koska tiedän mitä tulisi seuraavaksi. Ketä näit?

Tietysti Jaken, jonka matsi oli ainoa koko matsi joka katsottiin. Sit Sharapova, Murray, Isner, Monfils, Simon, Nalbandian, Gasquet ja punaiseen massaan totuttelemassa myös Nole ja Kuningas itse (ei Rafa) sekä liuta muita huippunimiä niin miesten kuin naistenkin puolelta. Oli siinä ihmettelemistä.

Jarkko N.

Aivan varmasti. Menit siis Roomaan saakka katsomaan Jarkkoa. Hatunnosto. Entäpä Murray, onko koira?
On.

Voittaako koskaan mitään suurta?
Ei voita. Varsinkaan massalla.

No sitä minäkin. Miltä peli muuten näytti?
Pallo sai todella kyytiä ja kansa nautti. Itse peleistä ei tule kommenttia, koska suurin osa varmasti näki pelejä töllöstä tai netistä ja kaikki tietävät jo tulokset.

Sano kuitenkin vielä pelistä sen verran, että oliko pelin tempo, pelaajien liikkuminen, jengat ynnä muut millä tasolla sanotaan vaikka meihin RajaTe:n suhareihin?
No tempohan on ihan älytön, todella atleettista. Huonoistakin asennoista lähtee huikeita pommeja. Liike on todella hyvää. En voi sanoa, että joku olis liikkunu huonosti. Ja esimerkiksi nämä isot pojat, Querrey ja Isner, niin onhan se huikeeta miten hallitsevat kroppansa. Samoin jengojen käyttö on kans taianomaista, erityisesti ne stopparit viehättää. Paljon on vielä työtä RajaTen ja ehkä muittenkin pelaajien tehtävä että ko. taso saavutetaan.

Aikamoista. Entä tunnelma paikan päällä?

Gael M.

Paikan päällä sportti on aina erilaista kuin telkkarissa: ei hidastuksia ja niin edelleen. Mutta tunnelma on, miten sen nyt muotoilisi, käsin kosketeltavaa. Esimerkiksi niinku Monfilsin ja Simonin pelit, joihin ei muuta ku käveli ekalle riville, niin hikee lens katsomoon.

Oho. Jatka ihmeessä.

Isolla stadionilla kun ei ihan siihen viereen päässy, niin tunnelma ei jotenki ollu ihan siinä kädessä.

Roger F. Porukkaa.

Huomionarvoista oli se tyytyväisyys ja yhteenkuuluvaisuuden tunne joka vallitsi alueella. Ja huikeaa oli myös se, miten todelliset mestarit eli top kympin jäbät sai jengin sekaisin. Kun Roger jossain liikkui, kyynärpäätaktiikkaa harjoitettiin enemmän kuin Itiksen Hullujen Päivien herkkuosastolla. Mutta kyllä ainakin tässä turnauksessa järjestäjille voi antaa täyden tunnustuksen. Kun tuote eli tennis, pelaajat, kelit ja paikka ovat priimaa, niin edes italialaiset eivät voi pilata turnausta.

Vaikka Jarkko todistettavasti karjaisikin ilmoille voimaperäisen ja suomalaisen 'perkeleen' jäi tennispäivästä (9 tuntia) hyvä fiilis. Ehkä exelentsio voisi kuvata päivää osuvammin. Väsyneenä illan hämärtyessä lähdimme Rooman pimenevään iltaan, yllätys yllätys, pizzalle ja mielessä oli vaan ajatus, että tätä pitää saada lisää.

Jukka tai tennisjumala.

Epäilemättä. Mites jatkot?
Pakko lainata mainosslogania. Se nyt on vaan tyhmää olla menemättä Roomaan ensi vuonna.

OK. Mites ne kuvat?
Joo, mä hoidan ne loppuviikosta. Akillesjänne leikattiin eilen.

Auts. No mutta, paranemisia ja kiitos Jukka avusta!
Kiitos.