lauantai 9. kesäkuuta 2012

Ennakko: Novak Djokovic vs. Rafael Nadal, Roland Garros 2012

No niin. Finaali, odotettu ja melko lailla ennustettukin finaali on vihdoin täällä. Djokovic ja Nadal neljättä kertaa peräkkäin Grand Slam -turnauksen finaalissa ja nyt ensimmäistä kertaa Roland Garrosilla.

Djokovic hakee siis "Novak Slamia", eli kaikkien Grand Slam -turnausten yhtäaikaisen hallitsijan viittaa. Saavutusta, johon ei ole pystynyt kukaan sitten 60-luvun. Ei Federer, ei Nadal, ei kukaan. Saavutuksena tuo olisi sanalla sanoen huikea. Toki on sanottava, että ajat ovat toiset ja peli on muuttunut kovasti. Nykyisin kun on tavallaan melko lailla "se yksi ainoa ja oikea tapa pelata", niin Grand Slam -voitotkin jaetaan erittäin pienen porukan kesken. Samaan hengenvetoon on myös todettava ja toistettava, että tähän saavutukseen ei tosiaan ole kukaan viime aikoina pystynyt, joten aivan käsittämätön saavutus se siinäkin valossa olisi.

Tuon saavutuksen tiellä on vain ja ainoastaan enää yksi mies. Rafael Nadal. Mies, joka hakee seitsemättä Garrosin voittoa. Mies, joka juuri nyt tuntuu pelaavan hurjinta massapeliään vuosikausiin. Hän on tullut finaaliin häviämällä vain kourallisen geimejä ja vain kerran omat syöttönsä. Pelottavinta Djokovicin kannalta lieneekin se, että Nadalin parantuneen rystyn lisäksi juuri hänen syöttäminen on parantunut turnauksen edetessä rajusti. Toisin sanoen, juuri ne alueet, joihin viime vuoden Djokovic iski, on nyt jollain lailla tukittu.

Djokovic ei ole pelillisesti vielä täysin häikäissyt. Hän on ollut ajoittain jopa oudon virhealtis sekä haluttoman passiivinen, eikä missään nimessä ole näyttänyt viimevuotiselta tappajalta. Siltikään en näe sen olevan finaalivoiton esteenä, sillä nyt hän on kuitenkin jälleen finaalissa ja se on taas oma maailmansa. Hän on lisäksi niin hurja kilpailija, eikä hän tässäkään turnauksessa ole säikähtänyt edes vastustajien ottelupalloja, puhumattakaan 2-0-eräjohdoista. Lopulta hän on teurastanut nämäkin kaverit nostamalla tasoaan hurjasti, kun selkä on ollut kutakuinkin seinää vasten. Ja jos joku onnistuu voittamaan edellisellä kierroksella Roger Federerin erin 3-0, niin se on mielestäni aina vaaran merkki myös seuraavan kierroksen vastustajalle.

Nadal puolestaan on häikäissyt pelillisesti, varsinkin viime kierroksilla, joilla vastaan on astellut kuitenkin jonkin sortin 'massaspesialisteja' tyyliin Monaco (sai 2 geimiä), Almagro (sai 11 geimiä) ja Ferrer (sai 5 geimiä). Nadal on kuvainnollisesti puhuen raiskannut heidät kaikki yläkierrehelvetillään. Heikkoja kohtia on ollut nada ja mylly on pyörinyt niin rystyltä kuin kämmeneltäkin, jonka osuma paukkuu nyt siihen tahtiin, että alta pois. Lyönnit lähtevät lisäksi todella murhaavasti joka suuntaan ja kun tähän lisätään vielä hyvä syöttäminen, niin lyönnillisesti Nadalilla ei pitäisi finaalissakaan mitään hätää olla, varsinkin kun fyysinen turnauskuormitus on käytännössä nolla.

Mutta. Kuten monta kertaa aiemminkin, myös henkinen asetelma ratkaisee näitä otteluita. Nadal hävisi viime vuonna kaikki finaalit Djokovicia vastaan ja on hävinnyt myös kolme edellistä Grand Slam -finaalia. Taakkaa siis on, vaikka pientä lohtua on tullutkin niin Monte Carlon kuin Rooman massafinaalien voitoista. Tämä pieni itseluottamuslisä saattaa olla ratkaiseva, mutta toisaalta asetelma muuttunee nopeasti, jos Djokovic onnistuu voittamaan jommankumman kahdesta ensimmäisestä erästä. Pienetkin yskähtelyt Nadalin pelissä syövät hurjasti hänen itseluottamustaan ja molemmille mieliin palautunee väkisinkin viime vuoden tapahtumat.

Se, miten Djokovic kokee Novak Slam -paineet, jää nähtäväksi. Uskon, että hän tiedostaa tilanteen ainutlaatuisuuden, mutta osaa laittaa sen taka-alalle perspektiiviinsä. Pohjimmiltaan hän lienee kuitenkin edelleen se sama saalistaja kuin viime vuonna, joka ei kerta kaikkiaan suostu häviämään, joten hän ammentanee noista paineista ennemminkin vain lisävoimaa. Hän varmasti haluaa tätä puuttuvaa Garros -voittoa enemmän kuin pelkää sitä.

Djokovicin erävoittoon ja sitä kautta otteluvoittoon on kuitenkin vain yksi tuttu tie: kaikki aika Nadalilta pois ja hurjaa sekä varmaa pommitusta koko ottelun ajan. Tästä jatkuvasta hurjan ja varman pommittamisen yhtälöstä, joka ennen viime vuotta tuntui ennenkuulumattomalta, teki todellisuutta juuri Djokovic. Marginaalia tuntui löytyvän karmeasta tykityksestäkin. Kun tuohon lisättiin vielä se ennen näkemätön liike ja liikkuvuus koko kentän ja kropan alueella, oli maailman täydellisin takakenttäpelaaja nähty. Tänä vuonna häntä on nähty vain hetkittäin ja mikäli häntä ei finaalissa nähdä, ei nähdä myöskään Novak Slamiä.

Djokovicin tuleekin pyrkiä liikkumaan jälleen mahdollisimman lähellä takarajaa, joka vie Nadalilta aikaa ja avaa hänelle kenttää. Hän joutuu lyömään Nadalin kovia yläkierrepalloja hurjasta noususta, mutta on hän onnistunut siinä ennenkin, joten miksi hän ei onnistuisi siinä nyt. Rystyä hänen on lyötävä säännöllisesti ja paljon pitkin linjaa Nadalin rystypuolelle ja lätkittävä näistä lyhyiksi jääneet krossipallot kämmenellä läpi linjaan tai jyrkkänä krossina takaisin Nadalin selän taakse rystykulmaan. Pallotteluun en Djokovicinä tämän hetkisen Nadalin kanssa lähtisi mistään hinnasta, en edes Nadalin rystypuolelle. Varmuus on nyt niin hurjalla tasolla, että ennen pitkää Djokovic löytäisi itsensä ravaamassa itseään hengiltä ympäri kenttää juurikin tuossa yläkierrehelvetissä. Nadalin kakkossyöttöihin hänen on iskettävä aggressiivisesti myös. Ottamalla niistä aloitteet heti omiin käsiin, hän pitänee Nadalin pitkään varpaillaan.

Nadalin puolestaan kannattaa pelata juuri sitä peliä, mitä hän on esittänyt viime kierroksilla. Myllyä pystyyn, jolla hän saa vastustajat lähes poikkeuksetta yrittämään liikoja ja pelaamaan taitojensa ylärajojen yläpuolella ihmettä toivoen. Vain Djokovicin taso saattaa riittää tässä myllyssä pysymiseen tai jopa sen murentamiseen. Ajoittain nähtyyn passiivisuuteen saati kyttäilyyn ei ole Nadalillakaan nyt varaa, vaan mylly on saatava pystyyn heti alusta lähtien, eikä itseluottamus saa horjua tuuman vertaa. Avainlyöntinä matsin lopputulokselle pitäisin Nadalin rystyä, jonka on toimittava kuten se toimi Ferreriä ja kumppaneita vastaan. Hän on monipuolistanut sitä tai ainakin lisännyt sen käyttöä pitkin linjaa, jolloin hän saa pelin usein kääntymään omalle kämmenpuolelleen, jonne hän toki lyönneissään muutenkin aktiivisesti hakeutuu. Finaalissa ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin, sillä kämmen on melkoisessa iskussa tällä hetkellä.

Tennisfanina kiinnitänkin huomiota siihen, kumpi tätä peliä tulee lyönnillisesti viemään. Varmasti on nimittäin niin, että ainakin Nadal haluaa lyödä lähes koko ajan kämmentään, mutta se paljonko Djokovic antaa hänen sitä hyvän ja monipuolisen rystynsä ansiosta lyödä jää nähtäväksi. Djokovichan ei juuri tästä syystä niin paljon rystyään itse edes välttele, mutta se, miten hän pystyy sillä Nadalin kämmenmyllyn välttämään tai siihen vastaamaan, on ehdottomasti finaalin ratkaisevia teesejä.

Mutta tässäpä tätä sitten jännätään miten käy. Itse uskon, että Nadal vie erin 3-1 paremman vireensä ansiosta. Djokovicin vire on jättänyt liian paljon kysymysmerkkejä, joten hänen mahdollisuutensa lepäävät paljolti mentaalisen taistelun varassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti