Pettymys. Finaalin taso oli lopulta pettymys. Siinä päällimmäiset fiilikset tästä kovasti odotetusta unelmafinaalista. Ja nyt kun finaalista on kulunut reilut kaksi vuorokautta, eivät tunnelmat ole juurikaan muuksi muuttuneet.
Missä oli vapautunut tykitys? Entäpä toinen toistaan hienommat taistelupallot? Eivät juuri missään. Myös maagisuus loisti poissaolollaan. Sen sijaan nähtiin kahden mentaalijumalan orastavaa jännittämistä ja tukuittain virheitä.
Finaali oli kuitenkin asetelmiltaan ja tapahtumiltaan yksi mielenkiintoisimmista vaikkei se pelillisesti klassikkojen joukkoon noussutkaan.
Tarkastellaan ottelua ensin pelillisesti. Nadalin alku oli totutun tyrmäävä. Hän murjoi yläkierteillään Djokovicin pelin hetkessä sekaisin, mutta lähes yhtä nopeasti Djokovic sai juonesta kiinni ja ottelu eteni pari ensimmäistä erää melko tasaisissa merkeissä. Jotenkin kuitenkin tuntui siltä, että Nadalilla oli vielä rutkasti varaa pelissään, sillä niin perusduunilla kaksi ensimmäistä erää lopulta tulivat. Hän ei missään vaiheessa pelannut ikään kuin turbotennistä, vaan jotenkin katseli, kyttäili, passaili ja iski sen mukaan mitä tarve vaatii. Ratkaisuhetkillä hän kuitenkin teki loistavasti ajoitettuja iskuja, jotka toivat hänelle lähes ratkaisevan tuntuisen 2-0 -eräjohdon.
Moni, minä mukaan lukien, luuli, että matsi olisi ohi viimeistään siinä vaiheessa kun hän johti kolmatta erää murrolla 2-0. Mutta. Pieni tihkusade ja siitä seurannut olosuhteiden muuttuminen sekä Djokovicin hurja selkä seinää vasten pelaaminen käänsivät pelin nopeasti serbille ja hän otti peräti kahdeksan geimiä putkeen. Nadalin kierrepeli ei purrut kosteissa oloissa enää samalla tavalla ja Djoko tykitteli takarajan päältä ja sisältä massakuninkaan täysin köysiin. Nadalin voiton kannalta tärkein yksittäinen geimi lienee juuri se ennen sadetaukoa tullut syötönpito neljännessä erässä, jolla hän kavensi erän 1-2:een ja jonka jälkeen ottelu keskeytettiin. Tuplamurto tuohon paikkaan Djokovicille, niin olisimme melko varmasti nähneet maanantaina viidennenkin erän.
Maanantaina vaikutti kuitenkin siltä, että Nadal oli pelaajista valmiimpi ottamaan mestaruuden. Nadal tasoitti, kun Djokovic hävisi heti syöttönsä. Tämän jälkeen odoteltiin käytännössä sitä, milloin Nadal tekee taas iskunsa ja varsinkin erän lopulla Nadal vaikutti jälleen nälkäisemmältä ja sai sen murron ja samalla siis mestaruuden, joka kruunautui Djokovicin kaksoisvirheellä. En ihan äkkiä muista miesten Grand Slam -finaalia, joka päättyisi tuplaan. Ehdottomasti noloin tapa hävitä. Ikinä.
Lyöntikuviot olivat sitä mitä vähän ennakoitiinkin eli Djokovic pyrki asettamaan painetta Nadalin rystylle, johon tämä vastasi kuitenkin melko hyvin, eikä Djokovic saanut aloitteita, kuten vielä Australiassa. Nadalin rysty ei ollut nyt yhtä kiltti kuin läpi viime vuoden ja se lieneekin nykyisin hänen pelinsä selkein itseluottamusmittari, syötön ohella. Syöttökään ei ihan parhaimmassa iskussa ollut sillä ennen turnausta Nadal oli menettänyt syöttönsä vain kerran. Djokovic mursi sen seitsemän kertaa.
Toki ottelussa nähtiin sitä tuttuakin Nadalia, jossa peruskuvio totteli kaavaa: kaveri yläkierreriepotuksella ulos, kierto kämmenelle ja sieltä joko inside-out tai inside-in läpi. Tämä toistui säännöllisin väliajoin, mutta ei mielestäni niin usein saati varmasti, että tämä peli riittäisi esimerkiksi Wimbledonissa Djokoviciä vastaan. Aiemmilla kierroksilla nähtyä letkeätä aggressiivisuutta jäi nyt paljon näkemättä.
Djokovicin peliä leimasi se, että hän teki viime vuoden versioon verrattuna hurjan määrän virheitä. Ja olisiko ihan viimeinen silaus lyöntien tappavuudesta tällä erää poissa vai oliko se vain Nadalin hyvää liikkumista? Mene ja tiedä, mutta yksi hänen bravuureistaan ja varsinaisista syömähampaistaan varsinkin Nadalia vastaan, rysty pitkin linjaa, pätki nyt pahasti, eikä se saanut Nadalia tarpeeksi usein ahdinkoon. Vaikuttiko tähän mentaalinen väsymys ja/tai jännitys, nähtäneen kesän ja syksyn aikana.
Toisena aspektina voisi tutkailla ja kertailla olosuhteiden merkitystä pelinkulkuun. En edes halua tietää, mikä tämän ottelun lopputulos olisi ollut kuivassa, täysin aurinkoisessa kelissä, sillä pelkään, että Nadalin ylivoima olisi ollut jälleen musertavaa. Sen verran hyvin ja puhtaasti hänen kämmenensä paukkui koko turnauksen ajan. Tämän kokivat karuimmin ns. massaspesialistit tyyliin Almagro, Ferrer ja Monaco, jotka saivat edellisillä kierroksilla käytännössä isän kädestä.
Finaalissa sää oli kuitenkin melko kolea ja kostea jo ottelun alussa ja mitä kosteammaksi ja hitaammaksi peli tuli, sitä paremmin Djokovic pääsi peliin mukaan ja lopulta jopa dominoimaan. Sitä ei Nadalia vastaan usein tapahdu, varsinkaan Garrosin massalla.
Tunnustusta täytyy siis antaa myös Djokovicille, joka moukaroi raskaita ja kosteita palloja upeasti ja useasti jopa läpi kolmannen erän tihkusateessa. Pelin hidastuminen antoi molemmille myös enemmän aikaa, jonka varsinkin Djokovic osasi käyttää mainiosti. Hänen loistavan liikkeen ja balanssin siivittämä puolustuspelaaminen on kertakaikkisen ihailtavaa. Lisäksi hän onnistuu usein kääntämään hurjan puolustuksen hyökkäykseksi yhdellä ainoalla lyönnillä. Jopa paremmin kuin Nadal on koskaan pystynyt.
Mutta kun ottelu maanantaina koleassa, mutta kuivassa ja täten myös nopeammassa kelissä jatkui, oli ajajan paikalla jälleen Nadal. Jos näin nyt voi melko tasaisesta erästä sanoa.
Ottelun kolmantena kulmana voisi miettiä finalistien mentaalista taistelua. Varmasti kumpikin lopulta tunsi tietynlaista voittamisen pelkoa, sillä panoksena oli melkoista kuolemattomuutta. Nadal näytti lopulta enemmän mieheltä, jolla on selkeä missio, kun taas Djokovic sai kaivaa omaa draiviaan melko syvältä. Ottelun alku ja sadetauoilta paluut menivät poikkeuksetta täysin vihkoon.
Tämä epätasaisuus leimasi Djokovicia koko turnauksen ajan. Oli vastustajien ottelupalloja ja 2-0 -eräjohtoja, oli jatkuvaa käsien levittelyä, rikottuja mailoja, masentavaa laahustamista, väsymystä, haluttomuutta ja ties mitä. Paljon siis sitä, mitä viime vuonna ei ollut. Viime vuonna mies oli tilanteesta riippumatta lähes aina täysin tyyni ellei peräti ultracool. Mentaalisuus tuli esiin vasta otteluiden jälkeisinä paidanrepimisinä sekä maanisina tuijotuksina ja karjumisina. Ja kaikki tämä siis voiton jälkeen. Edelleen pohdin samaa, mitä koko kevät on pohdittu, olisiko serbin maha tällä erää täynnä? Pienet marginaalit kääntyvät nyt hänen tappioikseen.
Nadalille voitto oli henkisesti tärkein voitto vuosikausiin. Hän tituleerasi titteliään jopa yhdeksi kaikkien aikojen voitoistaan. Eikä ihme. Viimevuotinen tukkapölly tuntuu pitkään. Tukistukset palasivat varmasti mieleen finaalin kolmannessa erässä, joten sadetauko neljännen erän alussa maistui todennäköisesti erittäin hyvälle.
Djokovic on tietyllä tapaa ja tällä erää ainut pelaaja, joka saa lyönneillään Nadalin niin kauas mukavuusalueeltaan kuin mahdollista ja näin käy parhaimmillaan jopa massalla. Nadalin pelissä tämä Djokovicin shokkihoito näkyy järkyttävänä passivoitumisena ja ylivarovaisuutena, jolloin hän pahimmillaan tuuppaa lyöntejään sisään ja juoksee kuin skottikoira konsanaan. Rohkeasta kämmenmyllystä ei silloin ole tietoakaan ja hän valuu 3-4 metriä takarajan taakse, josta pallon läpilyöminen ei onnistu. Tässä finaalissa tämä ei korostunut ihan yhtä pahasti kuin vaikkapa Australiassa, mutta suurin syy tähän lienee se, että nyt pelattiin Nadalin lempialustalla.
Pääsikö Nadal tällä voitollaan Djokovic -kammostaan jää nähtäväksi. Ainakin viimevuotiset massatappiot on tämän kauden osalta kuitattu luvuin 3-0. Se voi olla tarpeeksi, mutta uudet haamut odottavat Wimbledonissa. Jäämmekin mielenkiinnolla odottamaan tuota finaalia. Tämä kaksikko on tällä hetkellä niin kaukana muista, että uusintamatsi jo Wimbledonissa lienee selviö.
Onnittelut kuitenkin Mallorcalle! Mestari on aina mestari. Kaiken kaikkiaan peli oli todella hyvin kuosissa, vaikka finaalissa peli hiukan pätkikin. Paras pelaaja voitti, kuten aina. Vamos.
Aika vaikuttava alkaa Nadalinkin palkintohylly olemaan: 7 Roland Garros- ja 11 Grand Slam -voittoa, olympikulta ja Davis Cupit siihen päälle ja mies on 26-vuotias. Jepu jee.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
