sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Viikon video, vko 3/2013

Eletään vuotta 2009. Australian Openissa nähdään välierä, jossa vastakkain on kaksi vasuria. Fernando Verdasco ja Rafael Nadal. Vasurina tietysti odotin tätä ottelua valtaisalla mielenkiinnolla. Ja mikä ottelu siitä tulikaan! Yksi parhaista näkemistäni otteluista ikinä. Taistelu, asenne, hurmos, tunteet, pelin taso,... kaikki kohdallaan. Vain ottelun viimeinen piste, Verdascon kaksoisvirhe, jätti toivomisen varaa.



Toisen täytyy kuitenkin aina hävitä. Valitettavasti. Olen miettinyt monta kertaa tuon jälkeen, mitä Verdascon ura olisi voinut olla, jos hän olisi tuon ottelun ja Nadalin pystynyt voittamaan. Olisiko hän nyt esimerkiksi Grand Slam -voittaja?

Pelaamalla elämänsä ottelun elämänsä paikassa, mutta häviämällä sen viidessä ympäripyöreässä erässä, sen täytyy sattua. Jotenkin mies ei tämän jälkeen enää koskaan noussut tuolle tasolle.

Nadalin uroteot sen sijaan jatkuivat jo finaalissa. On tämä raaka laji.

2 kommenttia:

  1. Jo aikanaan Stockholm Openissa 2004 katselin nuorta Verdascoa, että tuosta tulee vielä peluri. Vasurin videonosto oli eittämättä kyllä Verdascon uran ainakin toistaiseksi parasta antia. Koko vuosi 2009 oli siltä huikea! Tosin jo silloin nuorempana katselin, että se on todennäköisesti luontaisesti pikkuisen raskasjalkainen. Iän karttuessa erityisesti kovilla kentillä kerätyt kilometrit alkaa näkyä ja tuntua liikkeessä ja nivelissä, ellei jalat oo höyhenenkevyet ja liikkuminen luonnollista kuin Federerillä.

    VastaaPoista
  2. Joo, juuri tuo liikkuminen ei tunnu olevan ihan samalla tasolla esimerkiksi lyöntien suhteen. Massaa on tavalla tai toisella ollut kropassa aina aika paljon. Tuolloin oli ehkä timmeimmässä iskussaan, sillä alla oli hurja treenijakso Adidas-jengin sekä Agassin ja tämän koutsin Gilin kanssa. Nykyisin massaa on ehkä muusta kuin lihaksista johtuen aavistus liikaa.

    Kaikesta huolimatta, vasurina ollut aina hieno seurata hänen otteitaan.

    VastaaPoista