Tenniksen seuraamisessa kisaväsymystä helpottaa se, että loppua kohden pelit paranee ja samalla ne myös vähenee. Nerokasta. Australiassakin on enää yksi ottelu jäljellä ja hyvä niin. Miesten finaalin ennakko, olkaa hyvä!
Jos mennään ensin vielä hetkeksi Andy Murrayn ja Roger Federerin väliseen taisteluun, niin olihan tuo aika lailla mukavampi ja jännittävämpi ottelu kuin se aikaisempi semifinaali. Ihmeellisesti kolmen erän ottelusta tuli kuitenkin viisieräinen. Ottelu oli koko ajan mielestäni Andyllä hyvin lapasessa, mutta pienet lipsahdukset ja uinahdukset maksoivat tällä kertaa kaksi erää. Andyn syöttö toimi suuren osan ottelusta niin hyvin, että Andy teki periaatteessa federereitä Federerille! Kuten myös monissa muissa asioissa.
Mutta jälleen kerran saatiin yksi hieno näyte siitä, miksi tennis on niin kiehtova laji. Eli vaikka pelaat paremmin kuin vastustajasi, niin se ei aina korreloi suoraan tulostaululla. Federerhän roikkui ottelussa koko ajan hienosti mukana ja teki voittamisestaan Andylle maksimaalisen vaikeaa ja vieläpä näissä Andylle sopivissa olosuhteissa.
Novak Djokovic puolestaan antoi sen luokan myrskyvaroituksen torstain välierässään David Ferreriä vastaan, ettei Andy tule saamaan mitään ilmaiseksi finaalissakaan. Huolimatta siitä, että ennakoin tästä Djokon ja Ferrerin semifinaalista 3-0:aa, niin olihan tämä ottelu käytännössä raiskausta. Puolitoista tuntia ja Ferrer saa viisi geimiä! Grand Slam -välierässä! Kamoon...
Ferrerillä ei todellakaan ollut tällä kertaa mitään, millä Djokovicia olisi pystynyt nyt horjuttamaan. Kun toinen on kaikessa enemmän tai vähemmän parempi, niin tulos on usein juuri nähdyn kaltainen. Tästäkin oli ennakossa puhetta, mutta siitä huolimatta odotin kuitenkin hieman tasaisempaa peliä ja ennen kaikkea järjetöntä vääntöä, mutta minkäs teet. Djokovic oli tulessa, eikä suostunut lähtemään läpsyttelyyn mukaan. Ei ollenkaan. Hän tuleekin finaaliin todella freesinä, sillä hän saa alle kaksi lepopäivää, Murray vain yhden.
Finaalista tuli siis se mitä tässä kaksi viikkoa odoteteltiin. Alusta on kovaksi kentäksi sen verran hidas, että fyysisimmät kaverit olivat jälleen kerran vahvimmillaan ja lopulta myös vahvimpia. Pelkään vähän jo sitä, että sunnuntain finaalista tulee samanlainen triplamaratooni kuin viime vuoden finaalista. Joka tapauksessa kannattaa varata paljon sipsiä ja limua.
Toisaalta, jos Djokovicille ei juoksukisa tällä kertaa maistu, niin osaa hän pitää pisteet lyhyinäkin, kuten Ferreriä vastaan nähtiin. Andyn sitkeys on kuitenkin vähintään samaa luokkaa kuin Ferrerillä, mutta tulivoimaa erityisesti puolustuksessa on hurjasti enemmän. Ja hyvin nyky-Andy osaa peliä myös viedä. Oikeastaan hänen aktiivista peliään on jo kiva katsella, kun hänen repertuaaristaan löytyy monipuolista osaamista, eikä pelkkää monotonista mättöä. Mikä muutos Andyssä on vuosien aikana tapahtunutkaan. En olisi esimerkiksi viisi vuotta sitten voinut kuvitellakaan sanovani joskus noin, sillä pidin häntä todella pitkään vain nöyränä koirana. Noutajana. Hyvä kuitenkin näin.
Tulossa on sen verran fiftyfifty -ottelu, että voittajan veikkaaminen on todella vaikeaa. Jos Djokovic pelaa kuten Ferreriä vastaan, on hän vahvoilla, mutta taas toisaalta vastus on nyt maksimaalisen kova, joten se ei ihan samassa mittakaavassa onnistu. Ja kyllä se peli, mitä Andy esitti Rogeria vastaan riittää pitkälle myös finaalissa. Nyt onkin mielestäni turha puhua mistään lyöntisuunnista tai heikkouksiin iskemisestä, kun molemmilla on niin hurja puolustus ja hyvin vähän heikkouksia. Toki Andyn tulee huolehtia siitä, että hänen kakkossyöttönsä lähtee rennosti ja painavana koko ajan, eikä jää namuksi, kuten Rogeria vastaan neljännen erän lopussa.
Suurin taistelu käydäänkin pelaajien päässä. Kumpikaan ei voi mielestäni tuntea mitään ylitsevuotavaa itsevarmuutta ja -luottamusta toistensa suhteen. Siis sitä, jolla kaatuu noin 95% muista vastustajista. Vaikka Djokovicin voittaminen on näissä tilanteissa erittäin vaikeaa, niin uskon silti Murrayn vievän tämän viidessä. Hän osaa tarvittaessa sekoittaa Djokovicin peliä sen verran, että hän pelaa itsensä tämän päähän ja sitä kautta vahvasti myös otteluun.
Tasainen vääntö tästä tulee joka tapauksessa, eikä kumpikaan anna periksi, joten nautitaan hienosta ottelusta. It's going to get physical, but it's the head that counts...
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
