Semifinaali nro yksi pelataan huomenna. David Ferrer lähtee haastamaan Novak Djokoviciä juuri kuten ennakkoon odottelinkin, joten onhan tämä sikäli vähän tylsää. Isompia yllätyksiä ei juuri nähty, lukuunottamatta ehkä Juan Martin Del Potron tippumista Jeremy Chardylle.
Tylsästä puheen ollen, tylsä saattaa olla myös tämä semifinaalipari. Kummatkin pelaajat ovat todella fyysisiä ja varmoja lyöntiseiniä. Raataminen kovalla asenteella syö kaiken maagisuuden alkupaloina ja epätodelliset hetket tulevat lähinnä käsittämättömästä liikkeestä ja puolustuslyönneistä. Onhan siinäkin tietysti oma hohtonsa, mutta kyllä tässä rehellisyyden nimissä vähän ikävä niitä Federer-Nadal matseja tulee, joissa kämmenet paukkuivat, tatsit loistivat ja ennen kaikkea pelivariaatiot vaihtelivat.
Mutta näillä mennään, joten valitus pois. Onhan kavereiden asenne kuitenkin niin järjetön, että siitä voi jokainen ammentaa oppia. Juniorista senioriin ja aloittelijasta kilpapelaajaan. Varsinkin Ferrer on valmis puskemaan maaliin vaikeimmankin kautta. Paras esimerkki tästä saatiin puolivälierässä Nicolas Almagroa vastaan, jossa Almagro pääsi syöttämään ottelua kolme (3!!!) kertaa itselleen siinä onnistumatta. Niin ja johtihan hän otteluakin jo erin 2-0, kunnes Ferrer aloitti nousunsa kohti väistämätöntä voittoa. Piste. Kerrallaan. Taistellen.
Yhtä lailla myös Djokovic on käsittämätön taistelija. Roikkumalla kvartsissaan Wawrinkan mukana ja iskemällä ottelun tärkeimmillä hetkillä oli jälleen näyte Djokovicin voitontahdosta ja voittamisen taidosta. Djokon voittamiseen vaaditaan vain niin paljon. Vähän pelkään, että tänä vuonna siihen pystyy näissä karkeloissa tasan kaksi miestä, joista toinen ei ole vielä edes mukana. Toinen on, mutta se ei ole Ferrer.
Ferrerillä, sen koommin kuin Djokovicilläkään, ei ole mitään sellaista heikkoutta, johon voisi isosti iskeä. Voisikin kai sanoa, että Ferrer on vähän kuin köyhän miehen Djokovic. Kaikki osa-alueet hallussa, mutta harmi vain, että Djokovic on kaikessa vähintään piirun verran parempi. On enemmän tulivoimaa, enemmän lyöntisuuntia, parempi syöttö ja niin edelleen. Ja aina kun kaksi samantyyppistä pelaajaa (tai joukkuetta) kohtaa, on parempi yleensä selvästi parempi.
Perustankin veikkaukseni tuohon. Ottelu tulee toki olemaan näennäisesti tasainen, mutta jotenkin näen jo nyt, että aina kun Djokovicin pitää voittaa se tärkeä pallo, sen hän myös tekee. Fysiikka on molemmilla varmasti huomennakin timanttia, joten se tuskin ratkaisee tätä suuntaan tai toiseen. Jos Djokovic on hereillä heti alussa, nähdään taulussa 3-0. Jos ei, nähdään 3-1. Finaaliin siis Djokovic.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
