Kaavion yläosan semifinaalipariksi muodostui lopulta se Ferrer-Djokovic, jota turnausennakossani haistelinkin. Sen verran näköjään tuli vedettyä ristiin, että puolivälieräennakossa olin jo antamassa Berdychille toista paikkaa Djokovicin kustannuksella. Se oli virhe. Djokovic oli lopulta täysin freesi henkisesti ja ihme kyllä myös fyysisesti. Berdych ei todennäköisesti tuota parempaa paikkaa saa Djokovicin kaatamiseksi Grand Slam -tasolla, joten hänet voidaan tällä erää unohtaa täysin. Silence of the lamb.
Mutta sitten toisiin puolivälieräpareihin.
Ensi yönä Suomen aikaa kohtaavat Andy Murray ja Jeremy Chardy. Nyt täytyy sanoa, että ihan vähään aikaan en ole helpompaa puistokävelyä Grand Slam -välierään nähnyt kuin Andyn lonniminen tässä turnauksessa. Haase, Sousa, Berankis ja väsynyt Simon eivät ole minkään tason mittareita tämän kaliiberin miehelle, eikä sitä ole Jeremy Chardykaan. Aivan sama vaikka kuinka olisi Del Potron tappaja.
Nyt on kyyti kylmää helteestä huolimatta ja Andy vaikka juoksee tämän tason jätkät suohon. Ainut potentiaalinen vaara piileekin juuri tuossa. Nyt ei kannata olla passiivinen missään vaiheessa, vaan on pidettävä jalka kaasulla koko matka. On viimeinen hetki treenata aggressiivinen hyökkäyspeli kuntoon ennen tiukkaa semifinaalia ja selvitä ennätyksellisen kevyellä kuormalla sinne asti ja juosta tarvittaessa vaikka sitten siellä.
Tähän puolivälierään on turha käyttää nyt enempää aikaa. Andy vie 3-0. Betsit kehiin. Jos jostain löytyy yli 1.10 kerroin, tarttukaa kiinni ja ottakaa se kymmenen pinnan kurssinousu ilolla vastaan.
Toinen pari on hieman mielenkiintoisempi, mutta vain hieman. Jo-Wilfried Tsonga vastaan Roger Federer. Federer on tehnyt selvää kaikista ja tekee sitä Tsongastakin. Tällä alustalla Tsongalta vaaditaan melkoista flow'ta, että peli pysyy täydet kolme erää kasassa Federeriä vastaan, joka johtaakin keskinäisiä 8-3. Ei anneta sen kuitenkaan täysin hämätä, sillä usein on menty pidemmän kautta. Tsongakin siis periaatteessa tietää miten Roger on voitettavissa, eikä hän varmaankaan minkäänlaista alemmuutta tässä tunne. Onhan se tietysti vielä niinkin, että uusi peli on aina uusi peli.
Tsonga tulee murjomaan ja moukaroimaan välillä näyttävästikin, mutta sortuu ja kaatuu lopulta virheisiinsä ja yksinkertaisesti Federerin paremmuuteen. Kun Roger saa puolittaisenkin paikan, alkaa sellainen mylly, jossa Tsonga ei kauaa pysy. Hänen liikkeensä ei vaan riitä nyt. Tsongan rystylläkään ei pysty tarpeeksi Federerin rystyä rikkomaan ja kun jatkuva kämmenelle kiertäminenkin avaa kentän Federerin rystynäpäytyksille pitkin linjaa, niin tarkkana saa olla. Koko ajan on myös varottava sitä, ettei Federer pääse kiertämään kämmenelleen ja rankaisemaan inside-out-kämmenellään Tsongan rystylle, jossa isonkin miehen ulottuvuus kahdella kädellä lyötäessä on rajoittunutta. Federerin asearsenaali on siis kattavampi ja siihen tämä kai loppupeleissä kulminoituukin. Sekä siihen, ettei Tsonga saa Federerin peliä (rystyä) millään rikki.
Eipä siis ole kaukana 3-0 tässäkään. Tsongalla tulee toki usein se järkyttävän hyvä hetki, joten erävoitto voi olla mahdollinen, mutta siihen se jääkin.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
