lauantai 30. maaliskuuta 2013

Viikon video, viikot 12&13

Lomaviikko sotki bloggaamisen, joten tällä viikolla on videoissa tuplanumero (sisältäen viime viikon).

Aloitetaan kuitenkin videolla tältä viikolta ja naisten tenniksellä. Kyllä, olen liian moneen otteeseen (=ainakin kahdesti) mollanut naistennistä yksipuolisuudesta, kiljahtelusta ynnä muusta, mutta nyt on korkea aika myös hehkuttaa sitä. Seuraava lyönti osoittaa kaiken olennaisen naistennispelaajien koordinaatiosta, taidosta, reaktiokyvystä, tatsista ja ties miestä. Ottakaa mukava asento ja katsokaa oheinen piste. Ainakin kolmesti. Vuoden lyönti on nyt nähty. Ladies and gentlemen, Angienszka Radwanska, olkaa hyvä!


Palataan "viime viikon" videossa (itse asiassa videoissa, sillä laitan hyvityksenä tuplanäytteen) vielä Indian Wellsin voittaneeseen Rafael Nadaliin. Keskitytään tällä kertaa miehen sijasta kuitenkin vasurin rystyyn. Lyöntiin, jota olen myös itse yrittänyt omassa pelaamisessani kovasti kehittää. Ehkä lyönnissäni on mentykin eteenpäin, mene ja tiedä, mutta videot ovat olleet suureksi avuksi oppimisprosessissani.

Ensin hieman taustaa, miksi lyönti on vasureillekin usein se heikompi puoli. Voisiko sanoa, että jopa korostetusti? En tiedä, mutta usein tyydytään puhumaan vain siitä, että vasureilla on etua siitä ja tästä oikeakätisiä pelaajia vastaan. Varmasti näin onkin, mutta jos joltain on unohtunut, niin käsittääkseni samat edut ovat voimassa pelilikuvana myös toiseen suuntaan. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. 

Oli miten oli, vasurin rystyä on vastassa lähes aina "oikurin" kämmenlyönti, joka myös oikeakätisillä lienee se parempi puoli. Tästä johtuen vasureiden rysty joutuu melkoisen tulituksen alle, jos oikeakätinen pääsee peliä kämmenellään viemään. Vasurien vahvuus rystypuolelta on usein nimenomaan juuri puolustuspelaaminen ja vasureilla onkin lähes poikkeuksetta hyvä alakierrerysty. Sillä ei kuitenkaan otteluita ratkota, joten yläkierrekin on löydyttävä ja ohessa Nadal näyttää hyvää materialia siitä, miten rysty-yläjengaa lyödään normipalloon (ensimmäinen pätkä) sekä matalaan palloon (toinen pätkä). 

Puhuin rystyn (ja periaatteessa ihan minkä tahansa lyönnin) tekniikasta ja sen opettamisesta tällä viikolla myös Vierumäellä Heikki Sirkan kanssa ja hän totesi hyvin kuinka lyöntien opettamisessa keskitytään yhtä paljon mailan taaksevientiin ja saattoon kuin niiden väliin jäävään vaiheeseen eli muun muassa osumahetkeen, joka on kuitenkin se lyönnin tärkein vaihe. Se, mistä lyönnin voima tulee, ratkeaa taakseviennin ja saaton välissä, ei niiden aikana.

Omat muistiinpanoni itselleni tärkeistä pointeista rystylyönnin osalta jaan joskus myöhemmin, sillä nyt on aika tutkia Nadalin tekemistä.

Ensimmäisessä videossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten hienosti lyönti kulkee ns. läpi. Osumahetkellä maila, jalat, kädet, hartia- ja vartalonkierto ovat ihanteellisessa liikeketjussa ja pallo saa todella kyytiä. Kaikki lähtee tietenkin hyvästä balanssista ja jalkatyöstä, josta lyönti soljuu upeasti eteenpäin, kas näin.


Toisessa videossa on hidastuskuvaa, kuinka Nadal treenaa rysty-yläkierrettään matalaan ja kovaan palloon. Video on täynnä pieniä, mutta hurjan hienoja pointteja itse suorituksesta ja toisaalta myös siitä, kuinka hienosti valmentajaa voidaan käyttää eräänlaiseen täsmävalmennukseen. Koutsi pistää kentän puolesta välistä nopealla tahdilla matalia ja suoria palloja Nadalin rystykulmaan. Ei siis aina tarvitse välttämättä käyttää koko kenttää tämänkään lyönnin harjoitteluun. Toistoja tulee hurja määrä ja tempo säilyy hyvänä. Kun lyönnit annetaan puolesta välistä kenttää, ovat ne paremmin myös hallittavissa ja tuloksena tulee juuri sellaista palloa kuin Nadal on tilannut. Tämä siis vain sivuhuomautuksena.

Itse suorituksessa on ihailtava ennen kaikkea Nadalin jalkatyötä. Hän menee jaloistaan todella alas ja kaivaa lyönnin hyvällä asenteella kerta toisensa jälkeen. Laiskottelua ei esiinny myöskään siinä, missä sinä, minä ja miljoona muuta on aikanaan jossain vaiheessa lintsannut eli lyönnin jälkeisessä paluussa takaisin keskelle. Tämä toki korostuu vielä paremmin ensimmäisessä rystyvideossa. 

Lyönnin osalta on hyvä huomata myös se, miten Nadalin vasen jalka positioituu. Ensinnäkin se ottaa aina viimeisen askeleensa eteenpäin, eikä esimerkiksi suoraan sivulle ja lyöntiä tehdään näin luonnollisesti eteenpäin. Lisäksi jalkaterän asento on ennemmin linjassa sivu- kuin takarajan kanssa, jolloin lyönnin kineettinen ketju ei katkea "suljettuun asentoon" vaan jatkuu ihanteellisena loppuun saakka. Oikea käsi tuo lyöntiin voiman ja vasen käsi ohjaa liikettä oikeaan suuntaan. Kun tähän lisätään vielä melko kiva hartiakierto, alkaa tässäkin suhteellisen vaikeassa lyönnissä olemaan hurjasti terävyyttä ja kierrettä.

En tiedä teistä, mutta jotenkin tuo lyönti muistuttaa paljon salibandyn laukaisua. Ainkin itselleni tätä matalaa rystylyöntiä lyödessä muisto salibandyvedoista palaa väkisinkin mieleeni.


Hyvää pääsiäisenjatkoa kaikille!

3 kommenttia:

  1. "Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä."

    No korjataan nyt sitten Blogistin käsitystä siitä, että "oikurilla" olisi peilikuvamaisesti samat edut vasuria vastaan kuin toisin päinkin.

    On olemassa sanonta "harjoitus tekee mestarin", jonka voisi hyvinkin kirjoittaa myös muotoon: "harjaannus tekee mestarin." Kun oikuri pelaa vasureita vastaan 10 % otteluistaan ja vasuri oikureita vastaan 90 % otteluista, lienee selvää, että vasuri harjaantuu niihin "peilikuvamaisiin" tilanteisiin ihan toisella tavalla kuin oikuri vasureita vastaan.

    OK. Voidaan ajatella, että tuommoisen "pikku" eron voi sitkeällä harjoittelulla oikuri korjata, mutta harjoittelulla ei millään voi kuroa ihan kiinni asti tätä tositilanteiden määrästä johtuvaa eroa.

    Lisäksi pistesysteemi (ad-ruutu luonnollisesti on pelissä tärkeämpi) suosii vasureita. Niin Federer kuin aikoinaan Borgkin sattuneesta syystä harmittelivat oikeakätisyyttään.... Käsittääkseni heidän näkemyksensä lähtökohta oli juuri tuo syöttö- ja palautustilanteiden epäreiluus oikeakätisiä kohtaan. Ne suurimmat mestarithan eivät kai kehtaa käyttää tuota ensin mainitsemaani harjaantumisen puutetta minään syynä....

    VastaaPoista
  2. Hyvää luettavaa rystyn suosijalle! Oman kokemukseni perusteella vanhat jääkiekkoilijat ja salibandyilijät tosiaan omaavat selkeästi paremman kahden käden rystyn kuin kämmenen. Myös ainoan kerran golf rangea kokeilleena ei kannata mukisematta niellä "prota", joka väittää, että oikeakätisen on helpompi lyödä oikea alhaalla eli kämmenpuolelta.

    Sitten mielenkiintoiseen väitteeseen ad-puolen tärkeimyydestä. Psykologiasta voi aina kiistellä, siksi sitä ei tieteeksi kannata laskeakaan. Mutta eikös tasan-ruutuun syötetä pikkuisen useammin, eli kun pelaaja voittaa pelin häviten vain yhden pisteen. Näinollen tasanpuolen hallitseminen olisi matemaattisesti tärkeämpää?

    VastaaPoista
  3. Voidaan myös ajatella, että näistä harjaantumattomuussyistä vasuri on myös vasurille pahempi vastus kuin oikuri. Mutta kappas vain! Koska vasuri ei koskaan pelaa itseään vastaan, hän joutuu kohtaamaan heitä vähemmän kuin oikuri. Vasurilla on siten vähemmän niitä hankalimpia vastustajia, etu vasurilla!

    Aivan uskottavasti on niinkin, että koska oikurilla on vähän useammin vasuri vastassaan kuin oikurilla, niin oikuri harjaantuu vähän paremmaksi näissä vasuripeleissään kuin vasuri vasuripeleissään. En rupea miettimään tässä kohtaa olevan oikuriedun merkittävyyttä.....

    Kumoavatko nämä ristikkäiset erot ja edut toisensa? Taidan kallistua sille kannalle, että edellisen ajatuksen vasurietu painaisi vaa'assa hiukan enemmän kuin jälkimmäisen oikurietu. Todistamaan en taida pystyä kykenemään!

    VastaaPoista