Viikon video, viikot 12&13

Lomaviikko sotki bloggaamisen, joten tällä viikolla on videoissa tuplanumero (sisältäen viime viikon).

Aloitetaan kuitenkin videolla tältä viikolta ja naisten tenniksellä. Seuraava lyönti osoittaa kaiken olennaisen naistennispelaajien koordinaatiosta, taidosta, reaktiokyvystä, tatsista ja ties miestä. Ottakaa mukava asento ja katsokaa oheinen piste. Ainakin kolmesti. Vuoden lyönti on nyt nähty. Ladies and gentlemen, Angienszka Radwanska, olkaa hyvä!

Palataan "viime viikon" videossa (itse asiassa videoissa, sillä laitan hyvityksenä tuplanäytteen) vielä Indian Wellsin voittaneeseen Rafael Nadaliin. Keskitytään tällä kertaa miehen sijasta kuitenkin vasurin rystyyn. Lyöntiin, jota olen myös itse yrittänyt omassa pelaamisessani kovasti kehittää. Ehkä lyönnissäni on mentykin eteenpäin, mene ja tiedä, mutta videot ovat olleet suureksi avuksi oppimisprosessissani.

Ensin hieman taustaa, miksi lyönti on vasureillekin usein se heikompi puoli. Voisiko sanoa, että jopa korostetusti? En tiedä, mutta usein tyydytään puhumaan vain siitä, että vasureilla on etua siitä ja tästä oikeakätisiä pelaajia vastaan. Varmasti näin onkin, mutta jos joltain on unohtunut, niin käsittääkseni samat edut ovat voimassa pelilikuvana myös toiseen suuntaan. Korjatkaa ihmeessä, jos olen väärässä. 

Oli miten oli, vasurin rystyä on vastassa lähes aina "oikurin" kämmenlyönti, joka myös oikeakätisillä lienee se parempi puoli. Tästä johtuen vasureiden rysty joutuu melkoisen tulituksen alle, jos oikeakätinen pääsee peliä kämmenellään viemään. Vasurien vahvuus rystypuolelta on usein nimenomaan juuri puolustuspelaaminen ja vasureilla onkin lähes poikkeuksetta hyvä alakierrerysty. Sillä ei kuitenkaan otteluita ratkota, joten yläkierrekin on löydyttävä ja ohessa Nadal näyttää hyvää materialia siitä, miten rysty-yläjengaa lyödään normipalloon (ensimmäinen pätkä) sekä matalaan palloon (toinen pätkä). 

Puhuin rystyn (ja periaatteessa ihan minkä tahansa lyönnin) tekniikasta ja sen opettamisesta tällä viikolla myös Vierumäellä Heikki Sirkan kanssa ja hän totesi hyvin kuinka lyöntien opettamisessa keskitytään yhtä paljon mailan taaksevientiin ja saattoon kuin niiden väliin jäävään vaiheeseen eli muun muassa osumahetkeen, joka on kuitenkin se lyönnin tärkein vaihe. Se, mistä lyönnin voima tulee, ratkeaa taakseviennin ja saaton välissä, ei niiden aikana.

Omat muistiinpanoni itselleni tärkeistä pointeista rystylyönnin osalta jaan joskus myöhemmin, sillä nyt on aika tutkia Nadalin tekemistä.

Ensimmäisessä videossa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, miten hienosti lyönti kulkee ns. läpi. Osumahetkellä maila, jalat, kädet, hartia- ja vartalonkierto ovat ihanteellisessa liikeketjussa ja pallo saa todella kyytiä. Kaikki lähtee tietenkin hyvästä balanssista ja jalkatyöstä, josta lyönti soljuu upeasti eteenpäin, kas näin.

Toisessa videossa on hidastuskuvaa, kuinka Nadal treenaa rysty-yläkierrettään matalaan ja kovaan palloon. Video on täynnä pieniä, mutta hurjan hienoja pointteja itse suorituksesta ja toisaalta myös siitä, kuinka hienosti valmentajaa voidaan käyttää eräänlaiseen täsmävalmennukseen. Koutsi pistää kentän puolesta välistä nopealla tahdilla matalia ja suoria palloja Nadalin rystykulmaan. Ei siis aina tarvitse välttämättä käyttää koko kenttää tämänkään lyönnin harjoitteluun. Toistoja tulee hurja määrä ja tempo säilyy hyvänä. Kun lyönnit annetaan puolesta välistä kenttää, ovat ne paremmin myös hallittavissa ja tuloksena tulee juuri sellaista palloa kuin Nadal on tilannut. Tämä siis vain sivuhuomautuksena.

Itse suorituksessa on ihailtava ennen kaikkea Nadalin jalkatyötä. Hän menee jaloistaan todella alas ja kaivaa lyönnin hyvällä asenteella kerta toisensa jälkeen. Laiskottelua ei esiinny myöskään siinä, missä sinä, minä ja miljoona muuta on aikanaan jossain vaiheessa lintsannut eli lyönnin jälkeisessä paluussa takaisin keskelle. Tämä toki korostuu vielä paremmin ensimmäisessä rystyvideossa. 

Lyönnin osalta on hyvä huomata myös se, miten Nadalin vasen jalka positioituu. Ensinnäkin se ottaa aina viimeisen askeleensa eteenpäin, eikä esimerkiksi suoraan sivulle ja lyöntiä tehdään näin luonnollisesti eteenpäin. Lisäksi jalkaterän asento on ennemmin linjassa sivu- kuin takarajan kanssa, jolloin lyönnin kineettinen ketju ei katkea "suljettuun asentoon" vaan jatkuu ihanteellisena loppuun saakka. Oikea käsi tuo lyöntiin voiman ja vasen käsi ohjaa liikettä oikeaan suuntaan. Kun tähän lisätään vielä melko kiva hartiakierto, alkaa tässäkin suhteellisen vaikeassa lyönnissä olemaan hurjasti terävyyttä ja kierrettä.

En tiedä teistä, mutta jotenkin tuo lyönti muistuttaa paljon salibandyn laukaisua. Ainkin itselleni tätä matalaa rystylyöntiä lyödessä muisto salibandyvedoista palaa väkisinkin mieleeni.

Hyvää pääsiäisenjatkoa kaikille!

Hajaheittoja, Australian Open 2013, osa kaksi

Hajaheitot ovat jääneet vähiin, mutta palataanpa kevyempiin aiheisiin vielä kerran ennen "tosipelejä".

***

Muistatteko taannoisen muotipostaukseni? Ei se mitään. Voit lukea sen vaikka tästä. Se, että juuri tuo kirjoitus ampaisi vajaassa viikossa kaikkien postausteni top-kympiin yllätti totaalisesti, sillä se kertoo myös kaiken oleellisen juuri siitä asiantuntemattomuudesta, jota minulla muotitajun suhteen näköjään on. Nimittäin itse John McEnroe on twitterissä nostanut lyhyet shortsit uudelleen framille twiittaamalla aiheesta kuvan kera. Australiassa on kuulemma puhuttu paljon mm. Berdychin shortseista, jotka kieltämättä ovat aavistuksen lyhyempää mallia kuin vallitseva käytäntö, joten John napautti takaisin. "Minä teille lyhyet näytän." Ja oikeassahan mies on. Joku heitti twiitissään vielä lisää vettä myllyyn ja vaati lyhyitä shortseja äkkiä takaisin. You cannot be serious! 

Kaikesta huolimatta voitte olla varmoja, että muotibloggaamiseni saa jatkoja.

***

@Bojana Jovanovski. #huuto. #kirkuminen. #ärsytys. #ulosajo. #tästäontultavaloppu.

***

Gilles Simon toissapäivänä: täydet viisi erää. Gilles Simon tänään: täysin katkipoikkipuhki. Novak Djokovic eilen: täydet viisi erää (ja viisi tuntia). Novak Djokovic huomenna: ? Näkyykö missään mitään?

***

Toivottavasti katsoit muuten eilen Djokovicin ja Wawrinkan matsin. Potentiaalinen voittaja vuoden matsiksi on ehkä löytynyt. Matsin aikana ja varsinkin sen jälkeen mieleen tuli paljon asioita. Muun muassa se, mitä viikon videossakin nostin esille eli mitenkä kirvelevän tappion kokenut Wawrinka käsittelee tappionsa? Pelaat elämäsi peliä elämäsi paikassa ja laitat leijonaosan ottelusta hallitsevaa täysin köysiin, mutta lopulta häviät. Mielenkiintoista nähdä, masentaako vai motivoiko se miehen, kun paraskaan peli ei riittänyt? Toivotaan ehdottomasti jälkimmäistä, sillä niin käsittämätöntä ja miehekästä peliä Stan meille esitti.

***

Ennakko: Australian Open 2013

Odotus on ohi. Kauden ensimmäinen Grand Slam on käsillä! Ennakkoa siis kehiin.

Valitettavasti kauden alku vesittyy hieman siitä, mitä koko syksyn odotin. Toivoin, että olisimme olleet Australiassa vihdoin ja viimein tilanteessa, jossa tittelistä taistelisi koko hurja joukko enemmän tai vähemmän tuoreita Grand Slam -voittajia Andy Murraystä Juan Martin Del Potroon. Rafael Nadalin poisjäänti harmittaa, mutta kyllähän totuus on silti se, että aika kivat hipat saadaan nytkin. Ja olisiko Nadal sittenkään ollut pitkän tauon jälkeen vielä valmis voittotaisteluun? Tuskinpa.

Odotettavissa on kuitenkin yllin kyllin kuumuutta melko hitaalla kovalla kentällä, joten viime vuoden finaalin kaltainen loppuhuipennus lienee edessä tänäkin vuonna. Fyysisyys ratkaisee paljon, magiikka vähemmän.

Kaaviot arvottiin perjantaina ja kärkinimistä arpaonni suosi Novak Djokoviciä. Murray nostettiin hatusta Roger Federerin puolelle kaaviota, joten niin tai näin, serbin kovin uhkaaja tulee vastaan vasta finaalissa. Sitä ennen vastaan tullee toki testejä mm. Berdych puolivälierissä ja todennäköisesti Ferrer välierissä, mutta esimerkiksi Berdychillä tuskin riittää tasaisuus paras viidestä -ottelussa Djokoviciä vastaan. Alusta on kuitenkin sen verran hidas, ettei Djokovicin ulospommitus onnistu tshekiltä millään kolmea erää. Sitten on vielä David Ferrer. Mies, jolla voisi olla potentiaalia pärjätä hienosti juuri Australiassa. Mutta. Jostain syystä mies pelasi itsensä todennäköisesti tukkoon osallistumalla juuri ennen Openia kahteen perättäiseen turnaukseen ja voittamalla niistä jälkimmäisen Aucklandissä. Ei Ferrerilläkään vuosia enää montaa ole jäljellä, joten en käsitä tätä ratkaisua. Kyllä Ferrerinkin kaltainen ja ikäinen kuntoihme tarvitsisi täydet tankit Australian avoimiin lähdettäessä. Raataminen päättyneekin viimeistään semifinaaliin, jossa Djoko jallittaa Ferrerin täysin pihalle.

Federerin kaaviossa on monia vaaran paikkoja heti toiselta kierrokselta lähtien. Nikolai Davydenko on tekemässä paluuta kärkipäähän ja saattaa olla vaarallinen, varsinkin kun kuormaa on tuossa vaiheessa vasta yhden ottelun verran. Neljännellä kierroksella Milos Raonickin saattaisi pöljänä päivänään hätyytellä, mutta siitä on toki pitkä matka otteluvoittoon saakka. Australiassa viihtyvä Jo-Wilfried Tsonga onkin sitten jo edellisiä isompi uhka kvartseissa, jos hän sinne asti itsensä pelaa. Nämä ottelut Federer kuitenkin hoitanee ja toivottavasti mahdollisimman vähin vaurioin, sillä semifinaalissa odottaa herkkupala joko Murray'tä tai Del Potroa vastaan ja silloin olisi oltava täysissä ruumiin voimissa. Varsinkin jos vastaan tulee Murray, sillä Federerin fysiikka ja pommitusvarmuus ei taida tällä alustalla enää riittää Murraylle. Del Potrolle vielä ehkä, mutta vaikea reitti finaaliin on, joten Federerin päättäri lieneekin juuri semifinaalissa.

Murray sai syksyllä Grand Slam -tilinsä auki ja on sen ansiosta ehdottomasti toinen suurimmista ennakkosuosikeista. Aiemmin hän ei ainakaan minun papereissani ole sitä vielä koskaan ollut, vaikka hän kärkiporukoissa onkin jo monta vuotta liikkunut. Se, miten hän käsittelee moisen jää nähtäväksi, mutta uskon vahvasti, että nälkää ja rentoutta on nyt sen verran, että finaalipaikka on lähellä. Ennen puolivälieriä vastaan ei tule nykykuntoiselle Murraylle edes kunnon testiä, varsinkaan jos mies pelaa rohkeasti, eikä sorru rivimiehiä vastaan liikaa luontaiseen ajokoiratennikseensä. Kvartseissa kuitenkin Del Potro voi olla hengenvaarallinen, mutta en millään jaksa vieläkään uskoa, että Del Potron pienen marginaalin peli riittäisi tällä alustalla tarvittaessa hurjastikin puolustavaa Murray'tä vastaan. Sama koskee itse asiassa semifinaalivastus Federeriä. Murray on siinä mielessä mielenkiintoisessa vaiheessa uraansa, että hän on vasta nyt päässyt matkalle suurten joukkoon, joten uskon, että seuraava Grand Slam -voitto on jo nurkan takana. Ehkä jo kahden viikon päässä?

Potentiaalisia yllättäjiä puolivälieriin voisivat olla Grigor Dimitrov tai Jerzy Janowicz, mutta kyllä heidänkin paukut on siihen mennessä nähty. Grand Slamit ovat nykyisin melko lailla vielä isojen, tai siis vanhempien, poikien leikkipaikka. Lisäksi nämä poikaset kohtaavat toisensa jo ennen sitä, jos pelaavat itsensä edes niin pitkälle.

Kävisikö turnauksessa kuitenkin näin?

Puolivälierät:
Djokovic-Berdych
Ferrer-Tipsarevic
Del Potro-Murray
Federer-Tsonga

Välierät:
Djokovic-Ferrer
Murray-Federer

Finaali:
Djokovic-Murray

Voittaja:
Murray

Tällä kertaa teen ennakossani poikkeuksen ja otan naisten sarjan mukaan. Voittaja on Serena.

Palataan matkan varrella asiaan.

IPP Open & Ortolääkärit Open 2012, pe 16.11.2012, Helsinki

Hep!

Pitkästä aikaa ammattilaistennistä livenä paikan päällä! Tässä fiiliksiä Talista.

***

Työpäivän päätteeksi ennen IPP Openiin saapumista kävimme kollegan kanssa hakkaamassa palloa Espoonlahdessa. Kiirehän siinä tuli ja pelkäsin jo pahinta myöhästymisen ja varsinkin parkkipaikkojen suhteen.

Olin nimittäin Talin parkkipaikalla noin viisi minuuttia yli viiden, jolloin Jarkon ja Dudi Selan ottelun piti alkaa. Mutta mitä vielä? Parkkipaikan kaveri ohjasi minut sukkana parkkiin ja pääsin näkemään vielä jopa lämppärisyötöt. Toisaalta todella hienoa, että myöhäinen autoilija sai autonsa viime hetkellä kivasti parkkiin tennishallin viereen, mutta toisaalta sitä olisi toivonut, että porukkaa olisi ollut vähintäänkin niin paljon, että parkkipaikat tenniskeskuksen lähistöllä olisivat pullistelleet ja minulle olisi myyty niillä main 'ei oota'.

Vaikka itsekin on tullut Jarkon peliä ajoittain kritisoitua, niin on syytä muistaa kuinka kovasta jätkästä on silti kysymys. Edelleen. Mies on nytkin Top-50:n paikkeilla maailmassa ja vieläpä lajissa, joka on yksi kilpaillumpia ja haastavimpia yksilölajeja. Kaikella kunnioituksella vaikkapa keihäänheittoa, hiihtoa tai suunnistusta kohtaan, mutta nyt painitaan aivan eri sarjassa. Voi myös miettiä onko Suomella jalkapallossa tai jääkiekossa tällä hetkellä ketään pelaajaa maailman 50 parhaan pelaajan joukossa? Enpä usko.

Vinkkinä siis sen verran, Jarkko pelaa semifinaalin huomenna lauantaina noin klo 17 alkaen. Tätä herkkua ei enää montaa vuotta ole tarjolla, joten nautitaan tilanteesta nyt kun se on vielä mahdollista.

***

Tänään Jarkolta nähtiin melko lailla perussuoritus huonosta alusta huolimatta. Onhan se Jarkon normi tekeminen kuitenkin niin hurjalla tasolla, ettei siinä kaiken maailman dudiselat pääse paljoakaan silmille hyppimään. Alun kämmenvirhesuman jälkeen Jarkko sai pelinsä hyvin jengoilleen ja hyvällä duunilla sekä asenteella Sela kypsyi kuin joulupaisti aatonaattona. Lopullisesti Selan selän katkaisi ensimmäisen erän lopulla Jarkon kämmenlentolyönnin rajatuomio, joka ei miestä miellyttänyt. Mies jaksoi purnata siitä vielä toisessakin erässä, jossa hänen pelinsä meni jo vähän roiskimiseksi.

Ottelun toisen kulminaatiopisteen, tilanteessa 2-2, jälkeen Sela ei saanut enää geimiäkään. Siinä Nieminen mm. lobbasi Selan pallon lentäessä millintarkasti kattorakenteiden välistä, jonka tämä toki vielä palautti ja taisi sen päälle lobata kertaalleen vielä Jarkonkin. Lopullisesti piste ratkesi kuitenkin Jarkon rystylyöntiin, joka osui ensin verkkonauhaan, josta pallo kimposi ylöspäin tippuakseen vielä verkkonauhan kautta Selan puolelle verkkoa. Auts. Se varmasti sattui. Peli oli siinä vaiheessa käytännössä selvä, sillä niin stabiilia Jarkon peli oli.

***

Otin istumapaikkani Niemisen matsiin lähes kentän tasolta, sillä valinnan varaa oli ja siltä tasolta katseltuna pelin intensiteetti on lähes käsin kosketeltavaa. Liike ja sen tempo on niin järjetöntä, että se jaksaa ällistyttää edelleen joka kerta. Liike pallolle on niin lapasessa kuin vain olla voi ja balanssi lyöntihetkellä lähes täydellinen. Eikä se lyöntikään nyt ihan likaisin ole. Kaikki turha venkoilu on loistaa lyönneissä poissaolollaan ja niin pelkistetyn ja helpon näköistä lyöminen näillä on.

***

Niemisen matsin jälkeen vaeltelin messualueen läpi päätyäkseni seuraamaan hetkeksi naistennistä samaan aikaan käytävässä Ortolääkärit Openissa. Itä-Euroopan tennisbuumi näkyi Talissa asti, sillä kuudesta näkemästäni pelurista viisi oli näistä maista. Kuudes oli muuten Sveitsistä kuten sukunimestä Sadikovic voi selvästi päätellä.

Mutta pointtini ei ollut tämä, vaan se, että olin vaikuttunut siitä, miten lujaa nämä mimmit palloa tykittivät. Tuntui kuin heillä kaikilla olisi ollut vain yksi vaihde ja se oli "TÄYSIÄ!", mikä on lyömisen arvostettavin ja jaloin piirre nyt, ja aina, iankaikkisesti, aamen. Hienoa siis katsella, miten pallo liikkui. Pelilliset variaatiot olivat toki vähissä, mutta silti tätä monotonista tykitystäkin on kiva joskus katsella.

***

Nämä siis päällimmäisinä tästä päivästä. Huomenna jatketaan miesten nelinpelin finaalilla klo 13 alkaen, jonka jälkeen jatketaan miesten välierillä. Osukaa huudeille.

Kisastudio, Roland Garros 2012

Varoitus: Juttu sisältää tuotesijoittelua. 

Mitä tekee mies, kun vaimo ja lapset lähtevät viikonloppureissuun ja mies jää yksin kotiin? Kisastudion.

Kisastudio.

Roland Garrosilta puskee nimittäin matseja kaiket päivät ja vieläpä monelta kentältä yhtä aikaa. Sen lisäksi mm. Englanti pelasi viimeisen harjoitusottelunsa ennen ensi viikolla alkavia jalkapallon EM-kisoja. 

Koska tällainen kotoinen totaalirauhaisuus on kaikille maailman iseille melko harvinaista, oli päivästä otettava kaikki irti, sillä kahden alle kouluikäisen lapsen läsnä ollessa isän penkkiurheilu on sanalla sanoen mahdotonta. Kun ulkona on kaiken lisäksi noin kahdeksan plusasteen raikas kesäkeli, joka ei varsinaisesti kutsu a) treenaamaan tai b) terassille, oli kisastudiointi jopa luonnollista. Ja tällä kertaa nimenomaan vieläpä yksin, koska näitä rauhaisia hetkiä ei ole usein, hyvät ystäväni. Aikaa itselle, tiedät kyllä.

Katselinkin heti aamulla (klo 12) päivän ottelutarjonnan ja hahmottelin jonkinlaista aikataulua, joka tosin tenniksen osalta elää aina. Kerrottakoon se nyt, etten ole niin iso tennisfriikki, jolle kaikki ottelut olisivat mahtavuutta, koska ne eivät ole. Turnauksen tässä vaiheessa vain osa on etukäteen mielenkiintoisia. Niistä, jotka eivät ole katsottavuudessaan välttämättä niitä seksikkäimpiä, voi lisäjännityksen toivossa lyödä vaikka vetoa ja nolata itsensä julkisesti kirjoittamalla niistä vaikkapa tennisaiheiseen blogiin. Jännitykset saa tällä tavoin ikään kuin tuplana.

Alan lehtiä.

Myös vesi kielellä odotetuista otteluista voi muodostua pelkkää teurastusta, josta usein seuraa, pelaajasta toki riippuen, joko matsin vaihto tai seuraavan matsin odottelua, jota täytetään mm. musisoimalla naapurien iloksi kitaran kanssa. Kannattaakin varata oheistekeminen kisastudion välittömään läheisyyteen. Päivästä voi tulla pitkä.

Lisäksi aamupäivään ja kisastudioon kuuluu olennaisena osana uusimpien urheilulehtien lukemista ja netin selaamista. Lukeminen kuulemma kannattaa aina, dorka. Pahoittelut tarjoaa itse Jörn.

Iltapäivällä ennen maratonin alkua kävin nopeatempoisella puolen tunnin lenkillä, sillä muita tempoja ei noin lyhyelle lenkille eikä tuohon keliin ole. Pääasia, että olo on mahdollisimman freesi kun otteluputki alkaa. Muuten ei jaksa.

Sipsit ja kokis.

Myös kaupassa ja syömässä oli syytä käydä sillä mm. kokis ja sipsit olivat yllättäen loppu. Paitsi että, Pepsi Max on uusi kokis yhtä lailla kuin ruskea on uusi musta. Ollut jo vuosia. Ilman niitä, siis sipsiä ja kokista, ei vaan voi elää, varsinkaan kisastudiossa. Miehekkäämmät janojuomat jätin suosiolla hyllyyn, koska päivästä tulisi pitkä, eikä siinä ole varaa lipsua missään vaiheessa ja koska seuraavana päivänä on taas tarkoitus pelata itse. Rajiksessa, ei Garrosilla.

Studion paikaksi valikoitui kotisohvan vasen laita, josta on hyvä hyökätä one-timereilla matsien kimppuun. Sinne olikin valmiiksi kasaantunut oman läppärin lisäksi myös työläppäri etäpäivän jäljiltä. Hyötykäyttöön siis sekin. 

Kaksi läppäriä tuuttasivat siis suoraa kuvaa www.lshunter.tv:stä, jossa valinnan varaa riittää myös Garrosilta. Lisäksi iPhoneen oli aiemmin viikolla ostettu EuroSport Player hintaan 3,99€/kk, joka on vähintäänkin kohtuullista, sillä se näyttää aivan loistavaa laatukuvaa Garrosilta kahden kanavan voimin. Valitettavasti vain suomalaisella selostuksella, jolloin missaa mm. Mats Wilanderin ja Simon Reedin erinomaiset höpötykset. LSHunterin striimeistä heidät onneksi usein löytää, jos ja kun tulee ikävä. Myös iPod oli syytä ottaa käden ulottuville, sillä kolmen liikkuvan kuvan lisäksi tarvitaan vielä laite tulosten kätevälle liveseurannalle, jotta tiedetään tilanteet muilta kentiltä ja katsotaan aina oikeata ottelua. Hassua miten kisastudiot muuttuvat: telkkari ei ollut koko päivänä edes päällä. 

Matsit siis käyntiin! Ensimmäisenä vuorossa oli Murray ja Giraldo ja se "pomminvarma" Giraldo-voitto. Mutta hemmetti sentään, Murray oli sittenkin toipunut. Sinne. Meni. Nekin. Rahat. .com. D'ou!

Harmituksen päälle oli syytä ottaa pieni hetki kitarointia. Helpotti. Joskus, korostan, joskus settilistalta löytyy mm. I'm a Believer, Free Fallin' ja No Rain. Puhutaan kuitenkin todellisista helmistä, ok? Sitä minäkin.

Mutta takaisin matseihin. Soitannan jälkeen olikin jo monta mielenkiintoista matsia menossa ja tulossa. Vaihtelevalla menestyksellä seurasin mm. Gasquetin ja Haasin, Granollers ja Mathieun (vihdoinkin veto, joka osui!), Monacon ja Raonicin sekä Nadalin ja Schwankin välienselvittelyjä. Niin ja Eng-lan-nin jal-ka-pal-lo-maa-jouk-ku-een ot-tei-ta, mut-ta ku-va-yh-teys pät-pät-ki-ki-ki-ki niin pa-has-has-has-ti, et-tei sii-tä tul-lut mi-mi-mi-tään. Voittivat kuulemma 1-0. EM-kisoissa ehkä puolivälieriin? Sen jälkeen äkkiä kotiin. WAGs and English summer are waiting. Can't wait? Me neither.

Jos jotain nostaisi matseista esille, niin Nadalin kämmenmylly näyttää todella vakuuttavalta juuri nyt. Syöttö hakee vielä vähän parasta teräänsä, mutta muuten peli ja liike näyttävät aika valmiilta isompia otteluja silmällä pitäen. Monaco otti hyvän voiton Raonicistä viidessä erässä, joten palkinnoksi seuraavalla kierroksella: tadaa tadaa, Nadal! Auts. Granollers puolestaan jallitti pari erää, antoi sen jälkeen pari erää tasoitusta ja lopuksi teurasti väsyneen ranskalaisen. Gsus! Marcel Granollers, koulukiusaaja pahimmasta päästä. Mathieu joutui nimittäin vetämään tämän leikin seurauksena kymmenen erää (lähes kymmenen tuntia) kolmeen päivään. Ammatinvalintakysymyksiähän nämä ovat, mutta hattua kouraan, ystäväni. Voitaneen puhua lähdöstä saappaat jalassa.

Ilta päättyi Kanepin ja Wozniackin kolmanteen erään, joka kertoi minulle jälleen kerran, miksi en katso juurikaan naisten tennistä. Anteeksi, kaikki arvon naiset, olette ihania, mutta valitettavasti maailmankaikkeuden pahin voittamisenpelko löytyy naisten ammattilaistenniksestä eikä sitä tukkoilua vaan pysty katsomaan, koska pelkään sen tarttuvan. Kerta-annokset on pidettävä pieninä. Katsomaan ei tosin pysty Wozniackin tuuppaamistakaan. Voisiko joku kertoa Carolinelle, että läpikin saisi lyödä? Miten ihmeessä tuo pallottelija on voinut olla maailmanlistan ykkösenä yhteensä 67 viikkoa? En tiedä, eikä oikeastaan edes kiinnosta. Paitsi että just etsin tuon tarkan viikkomäärän wikipediasta...

Olipahan siis päivä. Ensi viikolla alkavat onneksi tosipelit, eikä tämänkaltaista matsibongailua tarvitse enää harrastaa. Kimpoilu sinne tänne ei johda mihinkään hyvään, kuten tästäkin jutusta voi päätellä. Keskitytään jatkossa olennaiseen ja yhteen asiaan kerrallaan ja tehdään se kunnolla, ok?

Hyvää yötä ja huomenta. Settilistalle? So not.