sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulukalenteri #15: Love-15

Viidestoista luukku. Love. 15. 30. 40. Deuce.

Kukaan ei varmuudella tiedä mistä tenniksen pistelasku on peräisin. Lähteestä riippuen pisteet ovat tulleet joko tykinkuulan painoista, ranskalaisesta lukuteoriasta tai kämmenpelin säännöistä, joissa pisteen voitettuaan pääsi 15, 15 (30) ja 10 (40) jalkaa lähemmäs verkkoa.

Entä kuka keksi rakkauden? Siitäkin on kinaa. Onko se ranskalaisesta kananmunasta, joka englannistuu rakkaudeksi vai onko selitys niinkin outo kuin, että 0-0 tilanteessa pelaajat vielä rakastaisivat toisiaan?

Kivahan nämäkin olisi varmuudella tietää, mutta toisaalta, mitä sitten? Kuuluu vähän samaan sarjaan kuin auto tai tietokone. Ihan sama miten se toimii, kunhan se toimii.

Kenelläkään ei varmaan liene purnattavaa tenniksen pistelaskusta?

3 kommenttia:

  1. Purnattavaa? No ei, mutta joskus tuntuu siltä, että geimin sisällä pisteiden laskenta on jollain tavalla puutteellista. Eihän ole mitään pistelukua sille tärkeälle geimin voitto- eli lopetuspisteelle. Tämä myös hankaloittaa ottelujen raportointia. Täytyy käyttää mutkikkaita kiertoilmaisuja, jos haluaa vähän avata sitä, kuinka joku aika ratkaiseva, esim. "maaginen" seitsemäs geimi päättyi.

    Mikseivät geimi-pisteet voisi mennä näin: 15, 30, 40, 50, (ja tarvittaessa) 60?

    VastaaPoista
  2. Joo, tavallaan noinkin, mutta olisiko "100-100" parempi kuin "kuudes tasan", 6th deuce? Enpä tiedä.

    VastaaPoista
  3. Blogistin esimerkit eivät enää ole varsinaista pisteiden laskentaa; vain jonkinlaista ruudulla vilahtavaa lisäinformaatiota. Etu pysyisi etuna ja tasan tasana.

    "Nieminen hallitsi ensimmäistä erää voittamalla syöttönsä yleensä 50-15, kun Montpierren lukemat olivat 50-30 tai 60-40. Jouduttiin kuitenkin katkaisupeliin, jossa....", kertoo erän kulusta lajin harrastajille paljon enemmän kuin sekavat litaniat murtopallojen saamisesta tai saamattomuudesta (mikä sitä paitsi on eri asiaakin).

    VastaaPoista