Neljästoista luukku tuo framille Pete Samprasin, 14 Grand Slamin miehen.
Samprasin saavutukset ovat kiistattomat ja moni puhuikin, osa puhuu vieläkin, hänestä kaikkien aikojen parhaana. Tuli kuitenkin muuan Roger Federer, joka iski Samprasista ohi ensin Grand Slamien määrässä ja sittemmin myös ykkösranking-viikoissa. Samprasin puolustukseksi tässä yhteydessä on kuitenkin nostettava aikakausi, jolla hän pelasi. Todellisia uhkaajia oli koko uran ajan huomattavasti enemmän kuin Federerillä primetimenaan. Heti samaan hengenvetoon on toki todettava se, ettei ole tietenkään Federerin vika, että hän nousi niin paljon muiden yläpuolelle.
Niin tai näin, itsekin arvostan Peten toki korkealle, jos mietitään aina yhtä naiivia "kaikkien aikojen suurinta". Edelle omalla listallani menee kuitenkin muutamia pelaajia, kuten Federer, Rafael Nadal ja Andre Agassi. Tämä lähinnä siksi, että Samprasin massapelaaminen oli sanalla sanoen surkeaa hänen normitasoonsa nähden. Kaikki Grand Slam -voitot tulivat nopeilta alustoilta. Roland Garrosin rekordi on oikeastaan masentava muihin Grand Slameihin verrattuna - yksi semifinaali ja kolme puolivälierää.
Ura Grand Slam on saavutuksena ehdottomasti yksi hienoimpia, sillä se kertoo paljon pelaajan kyvystä mukautua erilaisille alustoille ja olosuhteisiin. Siksi pelkkä määrä ei aina ratkaise suurinta.