keskiviikko 27. elokuuta 2014

Massakausi ohi

Ensin tunnustuksia. 1) Rakastan, tai ainakin rakastin, massakenttiä. 2) Massatennis vaatii järjettömästi duunia. Tänä vuonna en sitä tehnyt.

Massakaudestani ei siis "yllättäen" tullut myöskään valmista. Varsinkaan kentän puolella. Vyötäröllä kausi oli kylläkin lupauksia herättävä, mutta ei siitä sen enempää. Tilanne on jo normalisoitumassa. Takaisin tennikseen.

En muista pelanneeni näin surkeaa massakautta vuosiin. En ehkä koskaan. Sukelsin todella syvissä, suorastaan mutaisissa, vesissä koko kesän. Olenkin todella onnellinen, että pääsin eilen takaisin halliin.

Jos kuitenkin summaan menneen kesän ongelmat viiteen kohtaan, niin tehdään se vaikka tässä ja nyt, jonka jälkeen äkkiä eteenpäin taakse vilkuilematta.

1) Vammat
Kevään aikana vähemmän pelaamisen ja vähemmän kitaransoiton vuoksi paremmin voinut golfkyynärpääni alkoi kesällä lisääntyneen pelaamisen ja lisääntyneen kitaransoiton vuoksi jälleen oireilemaan. Syöttäminen ei ollut vielä niin tuskaista, mitä se oli vuosi sitten, mutta ikäviä tuntemuksia kesän massoilla oli. Syöttäminen tapahtui jälleen ikään kuin käsijarru päällä ja tietyt syöttösuunnat olivat kivun takia tavoittamattomissa.

Käden status tältä osin vaihtelee lähes päivittäin ja esimerkiksi juuri alkanut sisäkauteni alkoi oireettomasti, jopa syöttäessä. Which was nice.

Keväällä muuton yhteydessä vasen ranteeni rasittui miljoonien ja ziljoonien muuttolaatikoiden ynnä muiden esineiden kantamisesta niin, että kevään ja kesän ensimmäiset massatunnit tuli vedettyä enemmän tai vähemmän rannetta jännittäen. Tämä on johti pieneen ja tilapäiseen tekniikkavirheeseen, josta lisää myöhemmin. Jäkityksestä pääsin lopulta helpommin eroon kuin tekniikkavirheestä.

Kolmas vamma oli luonteeltaan akuutimpi kuin aiemmat. Kesän toisessa sarjaottelussa sama vasen käsi venähti oudosti jo pallottelun aikana. Vamma tuli tällä kertaa juuri siihen kohtaan, mihin virallinen ja ihkaoikea tenniskyynärpää muodostuu. Tämä parani onneksi nopeasti viikon sisällä, mutta se matsi oli menoa. Olisi ollut toki ilman vammaakin. Muna, muna.

Anyway, mitä opin tästä? Todennäköisesti en juuri mitään, mutta paikkojen tukkoillessa olisi hyvä tehdä jotain ihan muuta ja odottaa kär-si-väl-li-ses-ti paikkojen parantumista.

2) Tekniikkavirhe
Tosiaan, ranteen letkeyden puuttuessa kesän alkupuolella kämmenlyöntiini pesiytyi tosiaan virhe.Väänsin palloon hieman väkisin kierrettä nostamalla lyöntikäteni kyynärpäätä liiaksi ylös ikään kuin ranteen yläpuolelle osumahetkellä ja sen jälkeen. Suljin mailan lapaa liian aikaisin ja jotenkin täysin absurdisti, enkä uskaltanut antaa jäykällä ranteellani palaa. Kun myös osuma ja ajoitus hakivat pahasti, oli kämmen suuren osan kesää sekä karmean tuntuinen, että varmasti myös näköinen.

Sittemmin tilanne on onneksi korjaantunut ja hallialoitus oli lupauksia herättävä. Lyönnit tuntuivat jälleen hyviltä ja luonnollisilta syöttö mukaan lukien.

3) Jalkatyö
Keväisen, parin kuukauden mittaisen, "motivaatiotauon" jälkeen jalkatyöni tuntui taantuneen merkittäväksi, mikä korostui erityisesti massalla. Tämä lienee osaltaan suurin yksittäinen tekijä surkeaan kesään. Pää käski kyllä jalkoja, mutta tiedon välityksessä oli käsittämätöntä viivettä, jolloin olo kentällä oli kuin elefantilla. Ei liiku jalka, eikä mies.

Viime vuosina olen toki huomannut, että pelikerrat jolloin jalkatyö on todella kohdillaan ovat nykyisin huomattavasti harvemmassa kuin aiempina vuosina. Projekti40 auttaa tässä toivottavasti ennen pitkää, mutta vaarana on, että tila olisi pysyvämpää sorttia.

Getting old? Getting old. Kyllä, kyllä mutta kaikkeni teen, jotta jalat tästä virkoaisivat.

4) Itseluottamus
Vajavaisen syöttämisen ja tukkoilevan kämmenen seurauksena itseluottamustaso vajosi hurjan matalalle, enkä rehellisesti sanoen odottanut voittavani ketään tänä kesänä. Yksi voitto sentään, mutta rehellisyyden nimissä, minut pelasti vain kevyempi vastus.

Kun kaksi tärkeintä lyöntiäni olivat koko kesän niin sanotusti "poissa pelistä", on taistelutahtoa todella vaikea kaivaa esiin. Olo kentällä oli kuin neuvottomalla lampaalla. Jatkuvasti vääriä ratkaisuja pikaisesti mieleen hiipineen luovuttajafiiliksen kera.

5) Mailat ja jänteet
"Kädentappajaksikin" kutsuttu mailani Wilson Blade 98 K Factor on alkanut epäilyttämään minua. Onko maila sittenkin niin jäykkä, ettei se ainakaan auta golfkyynärpääni parantumisessa? Vai johtuuko käden ajoittainen kipu kitaran soittamisesta, kuten olen alkanut epäilemään. Jää nähtäväksi, mutta testiin pääsevät seuraavaksi mailat.

Jännekireys on kuitenkin nyt alimmalla mahdollisella tasolla (22 kg) ja lempeämpiä jänteitä on testattu kohta sellainen läjä, että niistä voisi rakentaa jotain, jotain todella suurta. Parhaalta on toistaiseksi tuntunut uusin tuttavuus eli Signum Pro Twister, joka vaikuttaa käden suhteen lempeältä, mutta samalla myös tarpeeksi "räjähtävältä".

Summatakseni fiilikset jotenkin, niin massakauden paketointi ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä. Juuri nyt vaikuttaakin siltä, että parikymmentä vuotta vanha rakkaustarinamme massan kanssa on päätepisteessään. Annan massalle kuitenkin mahdollisuuden ja ensi vuonna vaikka sitten parisuhdeterapian kautta takaisin onneen.

The end?
PS. Viisi ongelmakohtaa taklaan jo syksyn aikana ja työ sitä kohti on aloitettu jo. Perästä kuuluu.

3 kommenttia:

  1. Vähän kuin omasta kynästä toi kesäkautesi. Paitsi mailan piikkiin en laita;)

    VastaaPoista
  2. Moi Vasuri! Katselin tuossa juuri Federerin ja Sam 1)Grothin välisiä highlightseja YouTubesta, ja mieleeni nousi pari kysymystä, joihin toivoisin sinun voivan vastata erillisessä postauksessa.

    1) Groth on kaveri, joka syöttää kevyesti 230 km/h. Kämmen näytti kulkevan, hän nousee aggressiivisesti verkolle ja volleyt olivat tehokkaita (toki ne ovat sitä US Openissa yleensäkin). Missä tulee se pienenpieni ero, että Federer voitti suoraan kolmessa erässä, 6-4, 6-4, 6-4? Mikä erotti tuossa pelissä heidät voittajaksi ja häviäjäksi?

    2) Olisin enemmän kuin kiinnostunut lukemaan sinun kirjoittaman jutun samasta aiheesta, laajasti pureksittuna, eli missä tulevat erot tennismaailman huipulla. Miksi "Big Four" on niin vaikea voitettava? Mitä he tekevät paremmin? Näin amatöörille kun moni pelaaja ainakin ulkoisesti näyttää osaavan lyödä todella hyvin ja on jotenkin vaikea kuvitella, että siinä olisi suurin syy, kaikkihan kuitenkin osaavat lyödä erinomaisella tasolla (toki lyömisessäkin on suuria eroja, en sitä väitä). Onko syy syöttämisessä, tärkeiden pisteiden voittamisessa, fysiikassa, vähän kaikissa jne. vai missä? Pyytäisin sinulta laajaa pohtivaa artikkelia, jossa kaikki asiat on otettu huomioon.

    Kiitos jo etukäteen ja hyvää alkavaa syksyä sinulle!

    VastaaPoista
  3. Moi Anonyymi,
    Tämä on erittäin hyvä aihe ja lupaan palata siihen lähiaikoina. Tällä hetkellä on pieniä ajankäytöllisiä haasteita viikonloppuna alkavan seuravalmentajakoulutuksen etätehtävän sekä US Openin seuraamisen kanssa.
    -Tero

    VastaaPoista