keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #3: Parasta sitten kesän 2012

En ole juurikaan avautunut omista otteluistani, mutta nyt on pakko. Fiilis on ollut pari viikkoa sen verran hyvä.

Pelasin marraskuun puolivälissä pitkästä aikaa virallisen ottelun. Peli ei ollut mikään sen kummempi kuin yksi sarjapeli muiden joukossa, mutta merkittäväksi sen tekee kuitenkin kolme asiaa.
  1. Pelasin matsin pitkästä aikaa täysin terveenä
  2. Ottelu oli varmasti yksi parhaistani koskaan 
  3. Sain ottelun jälkeen käyttööni ottelustatistiikat ensimmäistä kertaa niin sanotulla "urallani"
Voi olla, että hehkuttaisin fiilistäni ilman voittoakin, sillä pari vuotta vaivannut käsivamma on nyt ilmeisen onnellisesti ja virallisesti ohi. Ensimmäinen tulikoe terveellä kädellä meni täydellisesti nappiin. Kipu, joka on vaivannut kaksi vuotta syötössä oli nyt poissa ja syöttöjälki sen mukaista.

Huomasin heti ottelun alussa, että vastustajani kamppailee jonkin verran pelinsä ja erityisesti vasurisyötön kanssa, joten päätös jengan lisäämisestä oli helppo. Varsinkin kun pystyn näin jälleen tekemään. Syksy on ollut lupaavaa aikaa käden kanssa treeneissä, mutta tosi paikka on aina tosi paikka. Annoin kuitenkin mennä rennolla fiiliksellä, hyvän syöttämisen kera, jolloin pelaaminen tuntui suorastaan mahtavalta. Syötöllä on käsittämättömän iso vaikutus omaan peliin, itseluottamukseen ja yleiseen pelihuumoriin. Niin minulla kuin varmasti sinullakin.

En matsin jälkeen edes tajunnut, miten hyvin olin syöttänyt, mikä on hyvä merkki siitä, että myös keskittyminen on ollut kohdillaan. Flow ei liene ollut kovinkaan kaukana.

Vastustajani ystävä oli pitänyt ottelun ajan tietämättämme tilastoja. Kun hän ottelun jälkeen tuli kyselemään, että mitä luulin ykkössyötön onnistumisprosenttini olleen, ei minulla ollut hajuakaan. Lukema 79 % yllätti minut täysin. Neljä viidestä sisään on kova prosentti, sillä kuritin palloa tosissani, toki lähes maksimikierteen, mutta myös rennon voiman kera. Ensimmäisessä erässä lukema oli ollut 87% ja toisessa 72%.

Asiaa hetken sulateltuani melkein herkistyin. En muistanut edellistä kertaa, jolloin olisin syöttänyt noin saati terveenä. Nyt se oli kuitenkin tapahtunut ja fiilis oli todella upea. Sain vihdoin syötettyä myös sitä ihanaa vasurin yläsivukierrettä kakkosruutuun ulospäin! Yes!!!

Muutenkin ottelutilaston tutkiminen oli varsin hauskaa. Breikkipalloja sain yhdeksän, joista voitin neljä. Kaverille niitä kertyi 11, mutta murtoja ei siitä huolimatta tullut yhtään. Valtaosa, varmaankin 9 breikkipalloista oli tietenkin kakkosruutuun. Parissa, mukaan lukien viimeisessä, geimissä kaveri johti 15-40, mutta senkin onnistuin hyvällä syöttämisellä selvittämään. Tuplia otteluun minulla kertyi kolme, joka on normihajontani ylempää puoliskoa, sillä normaalisti liikutaan välillä 0-2 per ottelu. Jännä muuten huomata, miten kaksoisvirheiden määrä jää päähän ottelusta ja sen lopputuloksesta riippumatta.

Winnereitä kertyi 12 ja pakottamattomia virheitä 16, mihin olin äkkiseltään myös tyytyväinen. Vaikka vertailukohtaa aiempiin tilastoihin ei ole, elää epäilys vahvana, että teen yleensä helppoja virheitä paljon, paljon enemmän. Toki tässä matsissa, kuten yleensäkin, tulee haettua aktiivisesti myös ratkaisuja, joka osaltaan aina vaikuttaa pakottamattomien virheiden isohkoon määrään.

Sen sijaan, mielenkiintoisin statistiikka oli vasta tulossa. Aggressive margin oli minulle tilastojen osalta uusi tuttavuus, mutta mittarina se on varsin hyvä sellainen, jota oikeastaan kaipailisin myös tennislähetysten statistiikoihin. Mittarissa lasketaan omat winnerit ja vastustajan pakotetut virheet ja vähennetään tästä summasta omat pakottamattomat virheet. Ottelussa tuo luku oli minulla +26, jota voi pitää vähintäänkin kohtuullisena. Yksittäisenä mittarina se antaakin hyvää kuvaa siitä mitä pelissä tapahtui ja minkä tyyppistä peliä on pelaaja on pelannut.

Mutta tilastoista viis, sillä fiilis ajaa edelleen järjen yli, niin käden kuin pelihuumorinkin ansiosta. Pitkä korpivaellus puolivaloilla pelaten on toivottavasti ohi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti