perjantai 5. joulukuuta 2014

Joulukalenteri #5: TOP5

Viitosluukku paljastaa perinteiseen tyyliinsä top-vitosen.

Loppuvuosi on kaiken maailman listojen ja best of-levyjen aikaa, joten blogissakin on viimeistään nyt vuoden ensimmäisen top5-listan aika. Vuoron saakin henkilökohtainen näkemykseni kaikkien aikojen top5:stä!

Vain se lienee varmaa, että näkemyksiä riittää. Asiaan saadaan tuskin koskaan yhtä kollektiivistä näkemystä. Hyviä perusteluja puolesta ja vastaan löytyy satoja, joten ymmärretään tämä. Moisen listan tekeminen onkin täynnä täysin olematonta viihdearvoa, mutta tehdään se nyt silti.

1) Rafael Nadal
Ensimmäinen ja ainoa kaveri, joka pystyi laittamaan Rogerille hanttiin tämän huippuhetkinään. Absoluuttinen pelitaso lopulta vielä hurjempi kuin Federerillä. Nadalin paras peli voitti Federerin vastaavan jopa ruoholla. Massalla täysin vertaansa vailla. Voitollinen ottelusuhde käytännössä kaikista isoimmista nimistä. Käsittämätön pää. Käsittämätön Pelaaja.

2) Roger Federer
Saavutuksiltaan ykkönen vaikka kaksinpelin olympiakulta uupuukin. Määrä korvaa usein laadun, mutta Federer on myös kauneinta mitä tennis on koskaan nähnyt. Tämän vuoden näyttävät otteet olivat parasta Rogeria aikoihin ja Davis Cup oli hieno kruunu uralle. Pieni inflaatio siitä, että uran alkupuolella todelliset haastajat loistivat poissaolollan. Ei toki ole Federerin vika, vaikka tavallaan onkin. Asetti tason täysin uuteen sfääriin.

3) Novak Djokovic
Melkein väittäisin, että väläyksittäin ollut absoluuttisesti maailman paras ikinä. Kärsii kuitenkin ailahtelevaisuudesta ja siitä, että sortuu prosenttitennikseensä liian usein noustakseen piikkipaikoille minun listallani. Ei ole myöskään tuonut osaltaan peliin mitään täysin uutta kulmaa. Porukan kovin atleetti.

4) Andre Agassi
Hurjat saavutukset aikakaudella, jolloin maailman kärki oli kenties laajin ja tasaisin. Jäi jossain määrin Samprasin varjoon, mutta monipuolisempana kiilaa minun kirjoissani Peten edelle. Toisin kuin Pete, Agassi voitti massallakin ja hän on myös ensimmäinen modernin tenniksen ura-Grand Slamiin yltänyt pelaaja. Vaikka tenniskentän ulkopuoliset ansiot jätetään tässä noteeraamatta sai varmasti enemmän pelaajia lajin pariin kuin väritön Sampras. Niin esityksillään kuin vaikkapa hiuksillaankin (kun niitä vielä oli).

5) Pete Sampras
Habitukseltaan lähes kuollettavan tylsä, mutta tappavan tehokas. Selvisi tiukasta paikasta aina ässällä. Käsittämätön syöttö, eikä se kämmenkään huono ollut. Antoi pelinsä puhua ja kyllähän se puhuikin - 14 Grand Slamia aikana, jolloin haastajia riitti. Silti, ylivertainen vain kovilla kentillä. Okei, sekä ruoholla. Sama peli, kesät talvet.

Mielenkiinnolla lukisin myös teidän listojanne perustelujen kera! Sana on vapaa!

2 kommenttia:

  1. Mielipiteensä kullakin. Itselleni ykkönen on aina Federer. Toinen on Djokovic. Kolmantena on Nadal. Jos ei Tero muista niin vuonna 2008 Federerillä oli jokin virus ja muitakin vammoja. Mitään en ota Nadalin Wimbledonin voitosta vuonna 2008 mitään pois,mutta jotain tuo ehkä selittää. H2H en juuri perusta. Tai sit Davydenko on parempi pelaaja kuin Nadal. Usein näen kun Nadal häviää,niin jotain hän sit vammoistaan puhuu. Federer ei juuri koskaan. Hän vain sanoo,että vastustaja oli parempi. Upea persoona. Ehkä paras urheilija koskaan. Tämän tulkitseminen on toki tosi vaikeaa. Federer on tenniskenttien kuningas kuten Messi jalkapallossa. Katsotaan sit muutamien vuosien päästä miten Djokovic ja Nadal pärjää näiden nuorten kanssa. Vai jatkavatko uraansa ylipäänsä niin pitkälle kuin Federer. Federerin ja Nadalin H2H voisi olla jotain ihan muuta jos vaikka 10 kohtaamista olisi pelattu sisäkentillä. Mutta turhaa jossittelua. Faktat on nyt nämä.

    VastaaPoista
  2. Tenniksen asema osana suurta urheiluperhettä on ollut kiistattamon komea jo satakunta vuotta. Blogistin listalla on kuitenkin kolme ensimmäistä nykypelaajia, eivätkä jäännössijojenkaan pelaajien urasta ole vielä kauaa kulunut.

    Jos ja kun joukkotiedotusvälineet ovat tuoneet viime aikoina tenniksen katsomiskokemuksen kaikkien ulottuville, ei sillä sinällään saisi olla mitään merkitystä tämmöisissä arvionnissa, jossa pelaajat pannaan eräänlaiseen paremmuus- tai suuruusjärjestykseen.

    Koska ns. suuruuteen vaikuttaa eniten luonnollisesti menestyminen aikalaisiaan vastaan, niin on aika vaikeata ajatella, että kahdesta mainitusta ikätoveriparista se huonompikin mahtuisi aivan kärkikaartiin.

    Kuka on ollut maksimissaan (edes "väläyksittäin") absoluuttisesti paras pelaaja, onkin sitten ihan mahdotonta arvioida.

    Pakko mainita vielä, että Björn Borgin Grand Slam -tilastossa voitettujen otteluiden prosenttiosuus on 90. Edellä on vain yksi pelaaja, Don Budge (92 %, 1930-luvulta). Nadal on listan viides 88 %:lla.

    VastaaPoista