Mutta ei auta, finaalipäivä koittaa heti tänään, eikä eilinen enää paljon paina. Paitsi ehkä jaloissa. Lauantain taistelijat del Potron ja Nadalin muodossa ovat tiukan paikan edessä sunnuntaina.
Pronssiottelu: Rafael Nadal vs. Kei Nishikori
Tosiaan, nelinpelin kultaa jo voittanut espanjalainen on pelannut melkoisen määrän tennistä viikon, mutta myös parin viime päivän, sisään. Äkkiseltään laskien mies on ollut kentällä yksistään perjantain ja lauantain aikana noin yhdeksän tuntia. Kun alla on parin kuukauden pelaamattomuus ja noin kolmen viikon jakso treeniä ja olympiapelejä, niin sen täytyy tuntua ja näkyä sunnuntain pronssiottelussa.
Haasteet eivät kuitenkaan lopu pelkkään jaksamiseen. Vastassa on sitkeä Kei Nishikori, jolla riittää nälkää ja virtaa, mutta myös peliä, jota vastaan tuorekin Nadal joutuisi vääntämään äärimmäisen rajusti voittaakseen.
Nishikori tulee hyvin suurella todennäköisyydellä seisomaan takarajan tuntumassa ja ottamaan kaiken ajan Nadalilta pois, jolloin tämä joutuu kiireessä ja väsynein jaloin sutimaan lyöntejään vähän sinne päin. Painoa täytyisi saada lyöntiin rajusti lisää, jotta pallot eivät jää täysin namuiksi japanilaiselle, mutta Nadalin jalat eivät ole olleet ilman tätä kuormaakaan enää entisellään. Lyönti menee usein taaksepäin nojailuksi ja ylöspäin nosteluksi, jolloin Nishikori pääsee ohjailemaan ja riepottelemaan espanjalaista tuhoisasti ja tuloksena voi olla jopa teurastus. Vain Nadalin hurja taistelutahto ja mitalinälkä voi tasoittaa pelin säädylliseksi.
Nishikori ottaa pronssia luvuin 6-2, 6-4.
Loppuottelu: Andy Murray vs. Juan Martin del Potro
Vähän samankaltainen asetelma on finaalissakin. Del Potron fysiikkaa on koeteltu rajusti jo tähän mennessä, eikä asetelma helpotu finaalissakaan. Haaste on itse asiassa melko lailla maksimaalinen nyt, sillä Andy Murray on peleineen sekä fysiikkoineen erittäin hurjassa kunnossa, vaikka otteluissa ennen semifinaalia pientä toivomisen varaa olikin.
Niin tai näin, Andy finaalissa on valmis juoksemaan vaikka kuuhun ja se jo yksinään nostaa del Potron vaatimustason todella korkealle. Ehkä jopa liian korkealle.
Jos del Potro pääsi semifinaalissa iskemään Nadalin lyhyehköihin yläkierteisiin todella tappavia kämmeniään, ei finaalin peruspelissä tule aivan samankaltaista palloa. Välipalapallot ja suoranaiset namut keskikenttään puuttuvut lähes täysin. Andyn peruslyönti on lisäksi suorempaa, ja painavampaa ahdistettunakin, jolloin pomppu jää matalammaksi ja del Potron marginaalit käyvät ahtaammiksi. Riskiä on pakko ottaa enemmän ja se kostautuu usein virheinä.
Kun alla on vielä tosiaan hurja fyysinen kuorma, niin pieni räiskimisen vaara miehen yllä edelleen leijuu. Voittaakseen argentiinalaisen on siitä huolimatta tulitettava kaikkialta. Pitkät pallot Andyn kanssa ovat tuhoon tuomittuja, sillä siinä myllyssä iso mies katkeaa varmasti.
Mahdollisuudet makaavatkin siinä, että hyvällä ja rauhallisella tekemisellä mies voi pommittaakin Andyä ulos ottelusta. Kaikki lähtee vahvasta syöttämisestä, jonka päälle mies voi Andyn loistavasta palautuksesta huolimatta yrittää rakentaa kakkos- tai kolmoslyönnin tappopaikkaa. Jos sitä ei tule, miehen tulee moukaroida niin painavasti, että tappopaikan todennäköisyys kasvaa lyönti lyönniltä.
Isoin vaikeus finaalissa vastustaja poislukien se fakta, että finaalin voittoon vaaditaan kolme erää. Murrayn tasaisuus ja sitkeys on pitkässä juoksussa niin tappavaa, että vaikea nähdä Del Potron riemukulun jatkuvan enää finaalissa. Jos Andy pääsee alussa eräjohtoon, on ilmassa jo ratkaisun makua.
Isoin vaikeus finaalissa vastustaja poislukien se fakta, että finaalin voittoon vaaditaan kolme erää. Murrayn tasaisuus ja sitkeys on pitkässä juoksussa niin tappavaa, että vaikea nähdä Del Potron riemukulun jatkuvan enää finaalissa. Jos Andy pääsee alussa eräjohtoon, on ilmassa jo ratkaisun makua.
Hieno tuhkimotarina ei siis aivan saa kliimaksiaan ja Murray on toistamiseen olympiavoittaja erin 3-0 (7-5, 7-6, 6-3).
