Vuosi on vaihtunut ja tenniskausi on alkamaisillaan! Tätä kirjoittaessa WTA Tourilla pelataan jo ja ATP Tourillakin on jo karsintaottelut käynnissä. Kausiennakoissa maalataan perinteisesti kuitenkin kauden isoa kuvaa, joten tervetuloa mukaan kauteen 2021!
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Olympialaiset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Olympialaiset. Näytä kaikki tekstit
07/01/2021
21/12/2019
Joulukalenteri #21: Emil Ruusuvuori ja #NextGen
Luukkuja ei ole enää montaakaan jäljellä ja joulu on jo lähes ovella! Luukussa 21 ensi kaudella 21 vuotta täyttävän Emil Ruusuvuoren kausipovaus.
Emilin peliä ja tilannetta on seurattu blogissakin suhtellisen tarkasti varsinkin tämän syksyn aikana, joten taustoja voi lukea täältä, täältä, täältä ja vielä täältäkin. Mutta kun taustoitetaan näitä juttuja vielä puolentoista vuoden takaisella jutulla Davis Cup-ottelusta Liettuaa vastaan tai parin vuoden takaisella joulukalenterilla, niin aletaan nähdä Emilin ihanaa ja todellista kehityskaarta hieman pidemmälläkin perspektiivillä. Eteenpäin on menty. Rajusti. Ja hyvä niin!
Kurkistus kristallipalloon kertoo kehityksen jatkuvan ensi kaudella. Milanon NextGen-turnaus alle 21-vuotiaille pelaajille tulee olemaan selviö, sillä Emilin ranking painuu reilusti alle sadan ja jos nyt jotain pitäisi veikata, niin loppuvuoden ranking 2020 tulee olemaan 74. Toki tämä vaatii kehittymisen lisäksi myös terveen kauden.
Alkukaudesta Emilillä on herkullinen tilaisuus kerätä pisteitä ja kokemusta ATP-tasolta, sillä puolustettavia pisteitä ei juuri ole. Kesän ja syksyn (2019) hyvä menestys Challengereissä puolustettavine pisteineen tulee toki ensi kesän kohdalla vastaan, mutta muutama hyvä ATP-suorituspiikkaus kattaa nuo pisteet mainiosti ja se tietää nautinnollista ranking-nousua.
Nousu vaatii kuitenkin kovaa duunia, sillä myös vastustajien taso nousee rajusti. Huima vuosi on kuitenkin tulossa, joten tsemppiä Emil!!!
Nautitaan peleistä, sillä kohta sitä kirkkaimpien valojen tennistä voi alkaa katsomaan taas suomalaisin silmälasein!
PS. Olethan muuten kuunnellut tuoreimman OlympiaCastin, jossa Emiliä haastattelee Hyvinkään Tennisseuran kuntosarjassa kauhua kämmenellään niittävä Ilkka Palomäki.
Emilin peliä ja tilannetta on seurattu blogissakin suhtellisen tarkasti varsinkin tämän syksyn aikana, joten taustoja voi lukea täältä, täältä, täältä ja vielä täältäkin. Mutta kun taustoitetaan näitä juttuja vielä puolentoista vuoden takaisella jutulla Davis Cup-ottelusta Liettuaa vastaan tai parin vuoden takaisella joulukalenterilla, niin aletaan nähdä Emilin ihanaa ja todellista kehityskaarta hieman pidemmälläkin perspektiivillä. Eteenpäin on menty. Rajusti. Ja hyvä niin!
Kurkistus kristallipalloon kertoo kehityksen jatkuvan ensi kaudella. Milanon NextGen-turnaus alle 21-vuotiaille pelaajille tulee olemaan selviö, sillä Emilin ranking painuu reilusti alle sadan ja jos nyt jotain pitäisi veikata, niin loppuvuoden ranking 2020 tulee olemaan 74. Toki tämä vaatii kehittymisen lisäksi myös terveen kauden.
Alkukaudesta Emilillä on herkullinen tilaisuus kerätä pisteitä ja kokemusta ATP-tasolta, sillä puolustettavia pisteitä ei juuri ole. Kesän ja syksyn (2019) hyvä menestys Challengereissä puolustettavine pisteineen tulee toki ensi kesän kohdalla vastaan, mutta muutama hyvä ATP-suorituspiikkaus kattaa nuo pisteet mainiosti ja se tietää nautinnollista ranking-nousua.
Nousu vaatii kuitenkin kovaa duunia, sillä myös vastustajien taso nousee rajusti. Huima vuosi on kuitenkin tulossa, joten tsemppiä Emil!!!
Nautitaan peleistä, sillä kohta sitä kirkkaimpien valojen tennistä voi alkaa katsomaan taas suomalaisin silmälasein!
PS. Olethan muuten kuunnellut tuoreimman OlympiaCastin, jossa Emiliä haastattelee Hyvinkään Tennisseuran kuntosarjassa kauhua kämmenellään niittävä Ilkka Palomäki.
13/12/2017
Joulukalenteri #13: Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla
Luukusta 13 tulee esiin Andy Murrayn kaudet ATP Tourilla.
Tosiaan, Andyn kunnioitettavat 13 kautta ovat tuoneet paljon menestystä, mutta erityisen paljon myös kehitystä. Muistan kuinka nuoren Murrayn peliä leimasivat muun muassa (rakki)koiramainen hakeminen (ja räksyttäminen). Andystä on kuitenkin vuosien saatossa kuoriutunut aggressiivisempi koko kentän hallitsija ja upea taktikko. Vaikka uran alkupuolen peli ei välttämättä silmää hivellytkään, niin pelaajan kehityspolku on ollut upea, josta muun muassa kaksi Wimbledonia, kaksi henkilökohtaista olympiakultaa ja jopa yksi Andyyn henkilöitynyt Davis Cup ovat todisteena.
Toki pelissä on ja tulee aina olemaan myös vahva fyysisyys läsnä. Jopa Andy itse tietää ja myöntää, ettei hänen pelityylillään ole välttämättä kovin montaa isoa vuotta enää edessä. Peli vaatisi edelleen rajuja panostuksia rohkeampaan suuntaan. Liian usein Andy tyytyy vain hakemaan ja puolustamaan hyvän fysiikkansa avulla tiensä voittoon. Tämä on toisaalta tuonut hänelle paljon menestystä, mutta yhtä lailla voisi väittää, että paljon se on vienytkin. Finaaleissa Murray on usein ollut jo liian väsynyt voitosta aidosti taistellakseen.
Seuraavat kaksi kautta, kaudet numero 14 ja 15, ovat menestyksen kannalta äärimmäisen tärkeitä skotille. Niiden jälkeen lienee aika keskittyä perhe-elämään. Toisaalta Andyn kohdalla en ihmettelisi yhtään aikaista eläköitymistäkään.
No, mutta. Ensi kaudella iskee kuitenkin levännyt ja vammoistaan kuntoutunut Murray. Kerran vielä?
Tosiaan, Andyn kunnioitettavat 13 kautta ovat tuoneet paljon menestystä, mutta erityisen paljon myös kehitystä. Muistan kuinka nuoren Murrayn peliä leimasivat muun muassa (rakki)koiramainen hakeminen (ja räksyttäminen). Andystä on kuitenkin vuosien saatossa kuoriutunut aggressiivisempi koko kentän hallitsija ja upea taktikko. Vaikka uran alkupuolen peli ei välttämättä silmää hivellytkään, niin pelaajan kehityspolku on ollut upea, josta muun muassa kaksi Wimbledonia, kaksi henkilökohtaista olympiakultaa ja jopa yksi Andyyn henkilöitynyt Davis Cup ovat todisteena.
Toki pelissä on ja tulee aina olemaan myös vahva fyysisyys läsnä. Jopa Andy itse tietää ja myöntää, ettei hänen pelityylillään ole välttämättä kovin montaa isoa vuotta enää edessä. Peli vaatisi edelleen rajuja panostuksia rohkeampaan suuntaan. Liian usein Andy tyytyy vain hakemaan ja puolustamaan hyvän fysiikkansa avulla tiensä voittoon. Tämä on toisaalta tuonut hänelle paljon menestystä, mutta yhtä lailla voisi väittää, että paljon se on vienytkin. Finaaleissa Murray on usein ollut jo liian väsynyt voitosta aidosti taistellakseen.
Seuraavat kaksi kautta, kaudet numero 14 ja 15, ovat menestyksen kannalta äärimmäisen tärkeitä skotille. Niiden jälkeen lienee aika keskittyä perhe-elämään. Toisaalta Andyn kohdalla en ihmettelisi yhtään aikaista eläköitymistäkään.
No, mutta. Ensi kaudella iskee kuitenkin levännyt ja vammoistaan kuntoutunut Murray. Kerran vielä?
02/12/2016
Joulukalenteri #2: Murrayn olympiakullat
Kakkosluukku jatkaa vielä Andy Murrayn hehkutusta.
Kaksi kaksinpelin kultaista olympiamitalia on saavutuksena todella hurja. Aikana, jolloin miesten kaksinpelin taso on ollut historian kovinta, on Murray noussut juuri olympialaisissa kirkkaimpiin valoihin.
Voitot ovat tulleet hieman yllättäen, ikään kuin senhetkisen kärkinimen takaa, joka tekeekin saavutuksesta mielenkiintoisen. Aikojensa ehdottomat kuninkaat Roger Federer ja Novak Djokovic eivät mielialustoistaan huolimatta pystyneet koskaan nappaamaan kaksinpelin olympiakultaa.
Voitot ovat tulleet hieman yllättäen, ikään kuin senhetkisen kärkinimen takaa, joka tekeekin saavutuksesta mielenkiintoisen. Aikojensa ehdottomat kuninkaat Roger Federer ja Novak Djokovic eivät mielialustoistaan huolimatta pystyneet koskaan nappaamaan kaksinpelin olympiakultaa.
Murray pystyi ja huolimatta olympiatenniksen vaihtelevasta arvostuksesta pelaajien keskuudessa, on selvää, että nämä voitot merkitsevät Andylle äärettömän paljon. Ja hyvä niin, sillä myös tämänvuotinen olympiatennis Riossa oli draamaa ja tunnetta parhaimmillaan! Kisan merkityksen mukana olleiden pelaajien keskuudessa pystyi aistimaan helposti vaikka rahaa tai ATP-pisteitä ei jaettukaan. Pelaajien tunteet vyöryivät kotisohville saakka ja oli vaikea katsella esim. Novak Djokovicin ja Juan Martin del Potron ottelun kättelyjä liikuttumatta, puhumattakaan mitalipeleistä ja mitalien jaosta.
16/08/2016
Jälkipelit: Rion Olympialaiset 2016
Palataan vielä hetkeksi olympialaisiin, vaikka Cincinnatin Masters on jo hyvällä alulla. Ennakko siihen tulossa pikapuoliin tähän perään.
Mutta siis, olipa hienot tennikset tarjolla Riosta! Kerrassaan upeita otteluita, tarinoita ja draamaa! Tämä siitäkin huolimatta, että miesten puolella voittaja ei ollut varsinkaan Novak Djokovicin tippumisen jälkeen mikään yllätys.
Naisten mestari sen sijaan oli sitä. Aivan mahdottomasti en Rionkaan kohdalla naisten otteluita seurannut, mutta Monica Puigin otteita oli varsinkin finaalissa hieno seurata. Ennakkoluulonta peliä ja nimekkäämmän pelurin tiukkaa haastamista on aina hieno seurata. Sekä tietysti niitä vilpittömiä onnen- ja riemuntunteita, kun olympiaunelma toteutuu.
Koko turnauksen ajan vaikuttikin siltä, että olympiahenki elää edelleen erittäin vahvana tennispelaajien keskuudessa ja kisat merkitsivät hyvin paljon pelaajille. Voittohetket ja pelaajien kokemat tunteet niin voittojen kuin tappioidenkin hetkillä, tuntuivat välillä kosteutena jopa omissa silmäkulmissa, ei ainoastaan pelaajien. En ihan äkkiä muista tilannetta, jossa sekä hävinnyt, että voittava pelaaja kyynelehtisivät vuolaasti ottelun jälkeen, kuten kävi Juan Martin del Potron ja Djokovicin välisessä, ensimmäisen kierroksen, ottelussa.
Novak Djokovicille kisa oli tosiaan karmea pettymys. Mies oli varmasti asettanut tämän kisan ja kirkkaimman mitalin yhdeksi kauden päätavoitteistaan, mutta lopulta kisat menivät tuloksellisesti täysin penkin alle, kun nelinpelikään ei tuonut minkäänlaista menestystä. Tappio del Potrolle oli karvas, mutta toisaalta argentiinalainen pelasi yhden elämänsä matseista, joka onkin samalla erittäin kova ehdokas tämän vuoden otteluksi. Siinä mielessä serbin ei ole syytä painaa päätä puskaan. Se oli hieno ottelu, jossa ei annettu tuumaakaan periksi ja jonka ratkaisi pääosin onnistuneet suoritukset, eivätkä niinkään kaverin virheet. Del Potro käytti paikkansa ja oli muutenkin aavistuksen edellä tekemisessään kuin ehkä aavistuksen jännittynyt Djokovic.
Del Potron paluu ehdottomalle huipulle onkin Rion kisojen parasta antia, sillä tätä on odotettu pitkään ja hartaasti. On todella sydäntälämmittävää nähdä miehen onnistuvan lukuisten ranneoperaatioiden ja pitkän tauon jälkeen. Nähdyissä onnenkyyneleissä oli niin paljon työtä ja tuskaa takana, että mies todella ansaitsi hopeansa. Tuskin maltan odottaa US Openia, sillä on kutkuttavaa nähdä, mihin mies pystyy New Yorkissa.
Andy Murray oli kuitenkin lopulta se olympialaistenniksen suurin nimi ja onnistuja. Mies ratsastaa hurjassa voittoputkessa ja on ottanut seuraavan askeleen eteenpäin varsinkin henkisesti. Miehestä huokuu itseluottamus, joka konkretisoituu pelien tärkeimmillä hetkillä tasonnostoina, eikä niinkään notkahduksina. Peli on puolustussuuntaan lähes täydellistä ja hyökkäyskin lähtee kun paikka on, ehkä vieläpä aiempaa herkemmin. Toki esimerkiksi finaalissa mies joutui del Potron pommituksessa hurjasti puolustamaan, mutta hyvin hän onnistui myös del Potron liikuttelussa ja väsyttämään jo valmiiksi väsynyttä argentiinalaista lisää. Myös Murrayta on mielenkiintoista seurata loppukauden ajan, mihin tämä hyvä vire miestä vie. Yksi iso voitto Djokovicista voisi olla jälleen mahdollista.
Työn sankarin viitan Riosta ansaitsee Rafael Nadal. Täysi uurastus niin kaksin- kuin nelinpelikentällä maksoi itsensä takaisin kultamitalin muodossa. Toki nelinpelimenestys vei ehkä mitalin kaksinpelin puolella, mutta kultamitali maistunee erittäin hyvälle.
Jos ennen kisoja oli lukuisten poisjääntien takia huoli siitä, että olympiatennis ja sen tuoma kiima on pelaajien keskuudessa kuihtumassa, niin mielestäni se voidaan tällä erää unohtaa. Otteluissa nähtiin niin paljon tunnetta, että olympia-aatteella on selkeästi oma paikkansa huippujen keskuudessa edelleen. Se välinpitämättömyys, jota joskus näkee pelaajien otteissa jopa Grand Slameissä ja Masterseissa, loisti nyt poissaolollaan ja siis siitäkin huolimatta, että ranking-pisteet jätettiin tällä kertaa jakamatta.
Mutta siis, olipa hienot tennikset tarjolla Riosta! Kerrassaan upeita otteluita, tarinoita ja draamaa! Tämä siitäkin huolimatta, että miesten puolella voittaja ei ollut varsinkaan Novak Djokovicin tippumisen jälkeen mikään yllätys.
Naisten mestari sen sijaan oli sitä. Aivan mahdottomasti en Rionkaan kohdalla naisten otteluita seurannut, mutta Monica Puigin otteita oli varsinkin finaalissa hieno seurata. Ennakkoluulonta peliä ja nimekkäämmän pelurin tiukkaa haastamista on aina hieno seurata. Sekä tietysti niitä vilpittömiä onnen- ja riemuntunteita, kun olympiaunelma toteutuu.
Koko turnauksen ajan vaikuttikin siltä, että olympiahenki elää edelleen erittäin vahvana tennispelaajien keskuudessa ja kisat merkitsivät hyvin paljon pelaajille. Voittohetket ja pelaajien kokemat tunteet niin voittojen kuin tappioidenkin hetkillä, tuntuivat välillä kosteutena jopa omissa silmäkulmissa, ei ainoastaan pelaajien. En ihan äkkiä muista tilannetta, jossa sekä hävinnyt, että voittava pelaaja kyynelehtisivät vuolaasti ottelun jälkeen, kuten kävi Juan Martin del Potron ja Djokovicin välisessä, ensimmäisen kierroksen, ottelussa.
Novak Djokovicille kisa oli tosiaan karmea pettymys. Mies oli varmasti asettanut tämän kisan ja kirkkaimman mitalin yhdeksi kauden päätavoitteistaan, mutta lopulta kisat menivät tuloksellisesti täysin penkin alle, kun nelinpelikään ei tuonut minkäänlaista menestystä. Tappio del Potrolle oli karvas, mutta toisaalta argentiinalainen pelasi yhden elämänsä matseista, joka onkin samalla erittäin kova ehdokas tämän vuoden otteluksi. Siinä mielessä serbin ei ole syytä painaa päätä puskaan. Se oli hieno ottelu, jossa ei annettu tuumaakaan periksi ja jonka ratkaisi pääosin onnistuneet suoritukset, eivätkä niinkään kaverin virheet. Del Potro käytti paikkansa ja oli muutenkin aavistuksen edellä tekemisessään kuin ehkä aavistuksen jännittynyt Djokovic.
Del Potron paluu ehdottomalle huipulle onkin Rion kisojen parasta antia, sillä tätä on odotettu pitkään ja hartaasti. On todella sydäntälämmittävää nähdä miehen onnistuvan lukuisten ranneoperaatioiden ja pitkän tauon jälkeen. Nähdyissä onnenkyyneleissä oli niin paljon työtä ja tuskaa takana, että mies todella ansaitsi hopeansa. Tuskin maltan odottaa US Openia, sillä on kutkuttavaa nähdä, mihin mies pystyy New Yorkissa.
Andy Murray oli kuitenkin lopulta se olympialaistenniksen suurin nimi ja onnistuja. Mies ratsastaa hurjassa voittoputkessa ja on ottanut seuraavan askeleen eteenpäin varsinkin henkisesti. Miehestä huokuu itseluottamus, joka konkretisoituu pelien tärkeimmillä hetkillä tasonnostoina, eikä niinkään notkahduksina. Peli on puolustussuuntaan lähes täydellistä ja hyökkäyskin lähtee kun paikka on, ehkä vieläpä aiempaa herkemmin. Toki esimerkiksi finaalissa mies joutui del Potron pommituksessa hurjasti puolustamaan, mutta hyvin hän onnistui myös del Potron liikuttelussa ja väsyttämään jo valmiiksi väsynyttä argentiinalaista lisää. Myös Murrayta on mielenkiintoista seurata loppukauden ajan, mihin tämä hyvä vire miestä vie. Yksi iso voitto Djokovicista voisi olla jälleen mahdollista.
Työn sankarin viitan Riosta ansaitsee Rafael Nadal. Täysi uurastus niin kaksin- kuin nelinpelikentällä maksoi itsensä takaisin kultamitalin muodossa. Toki nelinpelimenestys vei ehkä mitalin kaksinpelin puolella, mutta kultamitali maistunee erittäin hyvälle.
Tapa, jolla mies pelasi esimerkiksi nelinpelin finaalissa oli niin täynnä sitä vanhaa taistelija-Nadalia, että se saattaa heijastella myös kaksinpelin otteisiin loppukaudella. Mies kannatteli nelinpelipariaan Marc Lopezia finaalin ratkaisuvaiheessa lähes täysin ja pitkään näytti jo siltä, että espanjalaispari jää hopealle, mutta taistelu ei koskaan loppunut ja palkinto oli sen mukainen. Kaksinpelit päättyivät kahteen tappioon del Potroa ja Kei Nishikoria vastaan, mutta alla oli tosiaan jopa Nadalin mittapuulla järkyttävä määrä tennistä, varsinkin kun treeniä oli alla kaksi viikkoa ja taukoa yli kaksi kuukautta. Tappioista huolimatta positiivinen lopputulema kokonaisuudessaan. Isossa kuvassa on kuitenkin edelleen vaikea nähdä Nadalin jaloissa isoa voittoa. Rystyn pituus ei ole enää ainut ongelma, vaan myös kämmen alkaa väsynein jaloin lyhentymään vuosi vuodelta. Näissä piireissä se tietää menoa.
Jos ennen kisoja oli lukuisten poisjääntien takia huoli siitä, että olympiatennis ja sen tuoma kiima on pelaajien keskuudessa kuihtumassa, niin mielestäni se voidaan tällä erää unohtaa. Otteluissa nähtiin niin paljon tunnetta, että olympia-aatteella on selkeästi oma paikkansa huippujen keskuudessa edelleen. Se välinpitämättömyys, jota joskus näkee pelaajien otteissa jopa Grand Slameissä ja Masterseissa, loisti nyt poissaolollaan ja siis siitäkin huolimatta, että ranking-pisteet jätettiin tällä kertaa jakamatta.
14/08/2016
Ennakko: Rion olympialaiset 2016, mitaliottelut
Jep jep. Jos näistä olympiakisoista jää tenniksen osalta joku muistijälki, niin se on melko varmasti Juan Martin del Potron upeat otteet turnauksessa! Kerrassaan mahtavaa peliä! Kaikkien niiden vaikeuksien jälkeen hänelle jos kenelle tämän menestyksen suo. Ottelu Novak Djokovicia vastaan oli jo hurja näyte miehen osaamisesta, mutta vähintäänkin yhtä hieno peli oli semifinaali Rafael Nadalia vastaan. Se. Oli. Ottelu.
Mutta ei auta, finaalipäivä koittaa heti tänään, eikä eilinen enää paljon paina. Paitsi ehkä jaloissa. Lauantain taistelijat del Potron ja Nadalin muodossa ovat tiukan paikan edessä sunnuntaina.
Pronssiottelu: Rafael Nadal vs. Kei Nishikori
Tosiaan, nelinpelin kultaa jo voittanut espanjalainen on pelannut melkoisen määrän tennistä viikon, mutta myös parin viime päivän, sisään. Äkkiseltään laskien mies on ollut kentällä yksistään perjantain ja lauantain aikana noin yhdeksän tuntia. Kun alla on parin kuukauden pelaamattomuus ja noin kolmen viikon jakso treeniä ja olympiapelejä, niin sen täytyy tuntua ja näkyä sunnuntain pronssiottelussa.
Haasteet eivät kuitenkaan lopu pelkkään jaksamiseen. Vastassa on sitkeä Kei Nishikori, jolla riittää nälkää ja virtaa, mutta myös peliä, jota vastaan tuorekin Nadal joutuisi vääntämään äärimmäisen rajusti voittaakseen.
Nishikori tulee hyvin suurella todennäköisyydellä seisomaan takarajan tuntumassa ja ottamaan kaiken ajan Nadalilta pois, jolloin tämä joutuu kiireessä ja väsynein jaloin sutimaan lyöntejään vähän sinne päin. Painoa täytyisi saada lyöntiin rajusti lisää, jotta pallot eivät jää täysin namuiksi japanilaiselle, mutta Nadalin jalat eivät ole olleet ilman tätä kuormaakaan enää entisellään. Lyönti menee usein taaksepäin nojailuksi ja ylöspäin nosteluksi, jolloin Nishikori pääsee ohjailemaan ja riepottelemaan espanjalaista tuhoisasti ja tuloksena voi olla jopa teurastus. Vain Nadalin hurja taistelutahto ja mitalinälkä voi tasoittaa pelin säädylliseksi.
Nishikori ottaa pronssia luvuin 6-2, 6-4.
Loppuottelu: Andy Murray vs. Juan Martin del Potro
Vähän samankaltainen asetelma on finaalissakin. Del Potron fysiikkaa on koeteltu rajusti jo tähän mennessä, eikä asetelma helpotu finaalissakaan. Haaste on itse asiassa melko lailla maksimaalinen nyt, sillä Andy Murray on peleineen sekä fysiikkoineen erittäin hurjassa kunnossa, vaikka otteluissa ennen semifinaalia pientä toivomisen varaa olikin.
Niin tai näin, Andy finaalissa on valmis juoksemaan vaikka kuuhun ja se jo yksinään nostaa del Potron vaatimustason todella korkealle. Ehkä jopa liian korkealle.
Jos del Potro pääsi semifinaalissa iskemään Nadalin lyhyehköihin yläkierteisiin todella tappavia kämmeniään, ei finaalin peruspelissä tule aivan samankaltaista palloa. Välipalapallot ja suoranaiset namut keskikenttään puuttuvut lähes täysin. Andyn peruslyönti on lisäksi suorempaa, ja painavampaa ahdistettunakin, jolloin pomppu jää matalammaksi ja del Potron marginaalit käyvät ahtaammiksi. Riskiä on pakko ottaa enemmän ja se kostautuu usein virheinä.
Kun alla on vielä tosiaan hurja fyysinen kuorma, niin pieni räiskimisen vaara miehen yllä edelleen leijuu. Voittaakseen argentiinalaisen on siitä huolimatta tulitettava kaikkialta. Pitkät pallot Andyn kanssa ovat tuhoon tuomittuja, sillä siinä myllyssä iso mies katkeaa varmasti.
Mutta ei auta, finaalipäivä koittaa heti tänään, eikä eilinen enää paljon paina. Paitsi ehkä jaloissa. Lauantain taistelijat del Potron ja Nadalin muodossa ovat tiukan paikan edessä sunnuntaina.
Pronssiottelu: Rafael Nadal vs. Kei Nishikori
Tosiaan, nelinpelin kultaa jo voittanut espanjalainen on pelannut melkoisen määrän tennistä viikon, mutta myös parin viime päivän, sisään. Äkkiseltään laskien mies on ollut kentällä yksistään perjantain ja lauantain aikana noin yhdeksän tuntia. Kun alla on parin kuukauden pelaamattomuus ja noin kolmen viikon jakso treeniä ja olympiapelejä, niin sen täytyy tuntua ja näkyä sunnuntain pronssiottelussa.
Haasteet eivät kuitenkaan lopu pelkkään jaksamiseen. Vastassa on sitkeä Kei Nishikori, jolla riittää nälkää ja virtaa, mutta myös peliä, jota vastaan tuorekin Nadal joutuisi vääntämään äärimmäisen rajusti voittaakseen.
Nishikori tulee hyvin suurella todennäköisyydellä seisomaan takarajan tuntumassa ja ottamaan kaiken ajan Nadalilta pois, jolloin tämä joutuu kiireessä ja väsynein jaloin sutimaan lyöntejään vähän sinne päin. Painoa täytyisi saada lyöntiin rajusti lisää, jotta pallot eivät jää täysin namuiksi japanilaiselle, mutta Nadalin jalat eivät ole olleet ilman tätä kuormaakaan enää entisellään. Lyönti menee usein taaksepäin nojailuksi ja ylöspäin nosteluksi, jolloin Nishikori pääsee ohjailemaan ja riepottelemaan espanjalaista tuhoisasti ja tuloksena voi olla jopa teurastus. Vain Nadalin hurja taistelutahto ja mitalinälkä voi tasoittaa pelin säädylliseksi.
Nishikori ottaa pronssia luvuin 6-2, 6-4.
Loppuottelu: Andy Murray vs. Juan Martin del Potro
Vähän samankaltainen asetelma on finaalissakin. Del Potron fysiikkaa on koeteltu rajusti jo tähän mennessä, eikä asetelma helpotu finaalissakaan. Haaste on itse asiassa melko lailla maksimaalinen nyt, sillä Andy Murray on peleineen sekä fysiikkoineen erittäin hurjassa kunnossa, vaikka otteluissa ennen semifinaalia pientä toivomisen varaa olikin.
Niin tai näin, Andy finaalissa on valmis juoksemaan vaikka kuuhun ja se jo yksinään nostaa del Potron vaatimustason todella korkealle. Ehkä jopa liian korkealle.
Jos del Potro pääsi semifinaalissa iskemään Nadalin lyhyehköihin yläkierteisiin todella tappavia kämmeniään, ei finaalin peruspelissä tule aivan samankaltaista palloa. Välipalapallot ja suoranaiset namut keskikenttään puuttuvut lähes täysin. Andyn peruslyönti on lisäksi suorempaa, ja painavampaa ahdistettunakin, jolloin pomppu jää matalammaksi ja del Potron marginaalit käyvät ahtaammiksi. Riskiä on pakko ottaa enemmän ja se kostautuu usein virheinä.
Kun alla on vielä tosiaan hurja fyysinen kuorma, niin pieni räiskimisen vaara miehen yllä edelleen leijuu. Voittaakseen argentiinalaisen on siitä huolimatta tulitettava kaikkialta. Pitkät pallot Andyn kanssa ovat tuhoon tuomittuja, sillä siinä myllyssä iso mies katkeaa varmasti.
Mahdollisuudet makaavatkin siinä, että hyvällä ja rauhallisella tekemisellä mies voi pommittaakin Andyä ulos ottelusta. Kaikki lähtee vahvasta syöttämisestä, jonka päälle mies voi Andyn loistavasta palautuksesta huolimatta yrittää rakentaa kakkos- tai kolmoslyönnin tappopaikkaa. Jos sitä ei tule, miehen tulee moukaroida niin painavasti, että tappopaikan todennäköisyys kasvaa lyönti lyönniltä.
Isoin vaikeus finaalissa vastustaja poislukien se fakta, että finaalin voittoon vaaditaan kolme erää. Murrayn tasaisuus ja sitkeys on pitkässä juoksussa niin tappavaa, että vaikea nähdä Del Potron riemukulun jatkuvan enää finaalissa. Jos Andy pääsee alussa eräjohtoon, on ilmassa jo ratkaisun makua.
Isoin vaikeus finaalissa vastustaja poislukien se fakta, että finaalin voittoon vaaditaan kolme erää. Murrayn tasaisuus ja sitkeys on pitkässä juoksussa niin tappavaa, että vaikea nähdä Del Potron riemukulun jatkuvan enää finaalissa. Jos Andy pääsee alussa eräjohtoon, on ilmassa jo ratkaisun makua.
Hieno tuhkimotarina ei siis aivan saa kliimaksiaan ja Murray on toistamiseen olympiavoittaja erin 3-0 (7-5, 7-6, 6-3).
13/08/2016
Ennakko: Rion olympialaiset 2016, semifinaalit
Olympiaturnaus on edennyt nyt jo semifinaalivaiheeseen. Tässä ennakot!
Nishikorin täytyykin olla koko ajan aktiivinen ja haettava ratkaisuja. Pitkissä palloissa Andy lienee tämän hetken pelaajista varmin, joten sille tielle ei japanilaisen kannata lähteä. Aktiivinen ja monipuolinen takakenttäpeli oikea-aikaisilla nousuilla tuettuna voisi olla mahdollisuuksien rajoissa toimivaa.
Harmi vaan, että myös Murray taitaa tuon pelin ja jopa paremmin kuin Nishikori. Kun siihen lisätään tämän hetken hurjin puolustus ja Murrayn parantunut syöttöpeli, on yksinkertaisesti vaikea nähdä Murrayn lipsuvan tässä.
Murray finaaliin 6-4, 6-3.
Rafael Nadal vs. Juan Martin del Potro
Kahden ties monennettako comebackia tekevän pelaajan kohtaaminen olympialaisten semifinaalissa saa kyynisimmänkin tennisihmisen pomminvarmasti syttymään tähän otteluun. Molemmilla pelaajilla on ollut hurjat loukkaantumishistoriansa, joten tulevat mitaliottelut maistuvat varmasti molemmille. Voisikin väittää, että nälkää riittää.
Ottelu on monelta kantilta suorastaan herkullinen. Kumpikin tietää mahdollisuutensa, mutta pelaajien tähänastinen fyysinen kuorma ja sen vaikutus peliin tulee varmasti näkymään ottelussa.
Nadalin viime päivien pelimäärät ovat olleet päätyyn saakka menneiden nelinpelienkin myötä hurjat ottaen huomioon, että mies on omien sanojensa mukaan treenannut ja pelannut nyt noin kolme viikkoa. Toki eilinen olympiakulta nelurissa ruokkii varmasti myös kaksinpeliä poistaen samalla sopivasti menestyspainetta. Jännittävä nähdä, onko Nadal vapautuneempi kuin aiemmilla kierroksilla.
Del Potro on puolestaan pelannut pitkästä aikaa näin paljon ja jo puolivälierässä näytti vähän siltä, että kolmas erä olisi saattanut olla isolle miehelle liikaa. Sinne saakka ei kuitenkaan menty, joten täysin tyhjällä tankilla mies tuskin vielä on.
Taistelu saattaa kuitenkin kulminoitua juuri tähän. Jos Nadal saa väännettyä matsin ensimmäisen tunnin aikana fyysiseksi, on hänellä väsyneenäkin hyvät mahdollisuudet finaaliin. Jos taas del Potro saa pidettyä oman pommituksensa tasaisen varmana, saattaa finaalipaikka hyvinkin olla argentiinalaisen ulottuvilla.
Nadal selvitti omassa kvartsissaan jo yhden pommittajan brasilialaisvasuri Thomaz Belluccin muodossa ja juuri tuo pommituksen murtaminen isohkoa miestä liikuttelemalla käänsi ottelun lopulta Nadalille. Samaa vaaditaan siis nyt. Liikkeen lisääntyessä isot miehet väsyvät välillä nopeastikin ja lyönnit lähtevät yhä heikommista asennoista, jolloin iso peli saattaa mennä roiskimiseksi.
Del Potro täytyykin keskittyä oman pelinsä eheyteen ja hakea pelin painopistettä kämmenelleen. Sitä vastassa on Nadalin ratkaisukyvyttömämpi rysty, mutta toisaalta ikävän matalaksi jäävä slice, johon del Potron pitää iskeä astetta varovaisemmin välttääkseen virheitä. Jos pallot jäävät lantion seudulle, niin se tietää kyllä menoa Nadalille. Argentiinalaisen on hyökättävä kämmeneltä paljon myös pitkin linjaa ja pakotettava Nadal hurjalla voimalla nostelemaan kämmentään ylöspäin, jonka perään del Potro voi sitten tulla eteenpäin ja pistää pallot poikki kentän sisäpuolelta tai jopa verkolta.
Nadalinkin on haettava pelin painopistettä kämmenelle, josta on hyvä kuormittaa del Potron heikompaa rystypuolta. Rystyn yläkierre on lisääntynyt, mutta edelleen del Potro joutuu slaissaamaan paljon, jota Nadal ei voi jättää hyödyntämättä. Tilanne suorastaan huutaa Nadalin myllyä, jos del Potro vain passaa rystyltään.
Tiukka taistelu on siis tulossa ja veikkaan, että Nadal saa käännettyä lopulta tämänkin lukemin 2-6, 7-5, 6-3.
Andy Murray vs. Kei Nishikori
Kova taistelu on tulossa myös toisesta semifinaalista kun kolmieräisiä tahkonnet Andy Murray ja Kei Nishikori kohtaavat.
Jossain mielessä tämän ottelun kuva on selkeämpi. Molemmat muistuttavat pelillisesti hieman toisiaan, joten hyvin paljon riippuu päivän vireestä. Hyvänä päivänään miehistä parempi Andy Murray on samoin asein iskevälle Nishikorille liian ikävä vastus, mutta toisaalta Andyn vire ei ole edelliskierroksilla vakuuttanut. Kahdessa viime ottelussaan mies on ollut breikillä ratkaisuerää jäljessä. Tarvittaessa mies on toki löytänyt uuden tason, jolta virheitä on lähes mahdoton kaivaa.
Nishikorin täytyykin olla koko ajan aktiivinen ja haettava ratkaisuja. Pitkissä palloissa Andy lienee tämän hetken pelaajista varmin, joten sille tielle ei japanilaisen kannata lähteä. Aktiivinen ja monipuolinen takakenttäpeli oikea-aikaisilla nousuilla tuettuna voisi olla mahdollisuuksien rajoissa toimivaa.
Harmi vaan, että myös Murray taitaa tuon pelin ja jopa paremmin kuin Nishikori. Kun siihen lisätään tämän hetken hurjin puolustus ja Murrayn parantunut syöttöpeli, on yksinkertaisesti vaikea nähdä Murrayn lipsuvan tässä.
Murray finaaliin 6-4, 6-3.
06/08/2016
Ennakko: Rion Olympialaiset 2016
Olympiatennis on jälleen täällä! Lukuisten poisjääntien värittämä Rion turnaus ei vesity, sillä olympiamitalin arvostus on edelleen kova tennispiireissäkin. Paikalle saapuneista kärkinimistä moni haluaa menestyä juuri olympialaisissa, vaikka ranking-pisteitä ei tällä kertaa jaossa olekaan.
Novak Djokovic hakee Riosta luonnollisesti kruunua kaudelleen sekä myös uralleen ja on myöntänyt tämän olevan kauden päätavoite. Andy Murraylle hallitsevana mestarina voiton puolustaminen on kunnia-asia ja pelin toimiessa motivaatiota riittää. Rafael Nadalin ties monesko paluu osuu sopivasti juuri olympialaisiin, eikä Lontoon kisojen kaltainen poissaolo tullut loukkaantumisista huolimatta tällä kertaa enää mieleenkään, vaan mies kisaa jopa kolmessa (!!!) sarjassa.
Kaavio on mielenkiintoinen, vaikka kärkinimet tähän 64 pelaajan kaavioon omille paikoilleen ilman aikaisia kohtaamisia asettuvatkin. Kun kisassa on vähän kahden kerroksen väen makua, avaa se haastajille, paras kolmesta -systeemillä finaalia lukuun ottamatta pelattaessa, oman yllätysmahdollisuutensa. Pelin "hakemisaika" tavallaan puuttuu ja hereillä on oltava heti. Hidas aloitus voi kostautua karusti.
Erityisen mielenkiintoista nähdä, miten esimerkiksi juuri Nadal ja Murray kisan avaavat. Nadalilla ottelu tulee olemaan ensimmäinen sitten toukokuun, eikä Murraykaan ole kisapeliä pelannut sitten voittoisan Wimbledonin. Kaksikko on treenannut olympialaisiin yhdessä Mallorcalla ja nähtäväksi jääkin, onko Andyn loistovire Wimbledonin voiton jäljiltä tuonut vai vienyt Nadalin itseluottamusta.
Molemmilla arpaonni kaavion suhteen oli armollinen. Varsinkin Nadalilla on mahdollisuudet melkein heittämällä mitalipeleihin, olettaen toki, että mies on tosiaan terve, eikä loukkaa itseään monissa otteluissaan.
Hyvästä arpaonnesta ei aivan voida kuitenkaan puhua Djokovicin kohdalla, sillä ensimmäisellä kierroksella vastaan tulee Lontoon olympialaisten pronssiottelussa Nolen kaatanut Juan Martin del Potro. Toki argentiinalainen hakee vielä itseään ja peliään, mutta painajainenhan hän on kenelle tahansa, jos pommitus toimii syötön ja kämmenen muodossa. Del Potron hyvä flow ja Djokovicin pieni jännitys voisi muodostaa tästä hurjan taistelun heti kisan kärkeen.
Serbin valmistautuminen meni Torontossa kuitenkin täysin nappiin jälleen yhden Masters-voiton myötä ja senkin varjolla hän on tietysti suuri mestarisuosikki. Lempialusta tuo varmasti itsevarmuutta lisää, joten vähän "nyt tai ei koskaan"-fiilis tässä on. Toki se voi tuoda myös painetta, kuten pitkään kestänyt Ranskan valloituskin osoitti. Vaikuttaisi kuitenkin siltä, että akut on nyt ladattu, nälkää riittää ja mies olisi valmis rullaamaan voittoon saakka.
Suurin uhka lieneekin hyvän vireen löytänyt Andy Murray, jolla saattaa hyvänä päivänään sittenkin olla eväät kaiken muun paitsi tietysti yliluonnollisen Djokovicin lyömiseen. Näillä paineilla Djokovic tuskin kuitenkaan on sitä. Andyllä ei hallitsevana olympiavoittajana menestymispainetta näissä ympyröissä enää luonnollisesti ole.
Näillä mennään:
Puolivälierät:
Djokovic vs. Tsonga
Nadal vs. Goffin
Nishikori vs. Monfils
Murray vs. Ferrer
Välierät:
Djokovic vs. Nadal
Murray vs. Nishikori
Pronssiottelu:
Nadal vs. Nishikori
Pronssia:
Nishikori
Loppuottelu:
Djokovic vs. Murray
Hopeaa:
Djokovic
Kultaa:
Murray.
13/08/2012
Ennakko: Cincinnati 2012
Toronto tuli ja meni. Parhaista, tässä tapauksessa noin top-4:stä, mukana oli vain Djokovic ja serbihän se voiton vei, vaikka vasurienpäivää tänään töihinpaluulla juhlinut vasuri miehen kuntoa ja virettä epäilikin. Se oli kohtalokasta. Mies vei voiton pelillä, joka ainakin kahdessa viimeisessä ottelussa muistutti jo viime vuoden versiota tästä samaisesta kumiukosta. Uskomaton kaveri, vaikka totuuden nimissä vastustajista kaikki kuuluivat korkeintaan sarjaan 'kevyempää keskisarjaa'. Mutta silti, Djokovic pelasi olympialaisissa edellisviikolla viisi matsia viikon sisään ja sama toistui Cincinnatissa. Kuormaa siis oli ilman maanosan vaihtoakin, mutta kun voittoja puskee, niin ei näköjään tunnu missään. On tämä aikamoista.
Torontossa koettiin kuitenkin melko paljon odotettuja, mutta myös odottamattomia yllätyksiä, joista Gasquetin finaalipaikka oli yksi. Hyvä niin, sillä kärkipäässä ja voittotaisteluissa tarvitaan näinä aikoina lisää kunnon tuuletusta. Vaikuttaa vain kovasti siltä, että kun isot pojat kuntoutuvat ja/tai hetken lepäävät, ei näille yllätyksille ole läheskään niin paljon tilaa. Olen melko varma, ettei Toronton kaltaisia kaavion aukeamisia nähdä esimerkiksi juuri alkaneessa Cincinnatin turnauksessa yhtä paljon.
Varsinkin kun mukana on nyt myös muuan Federer. Levänneenä ja varmasti motivoituneena, sillä varsinkin US Openia ajatellen tärkeä maailmanlistan ykköspaikka on jälleen liipaisimella. Finaaliin selviytyminen toki riittää Federerille, mutta se riittää myös Djokovicille, jos Federer ei sinne selviydy.
Kaavio näyttää kuitenkin kovemmalta Djokovicille, sillä välierissä vastaan töpöttelee todennäköisesti joko Murray tai Del Potro, jotka viime viikolla vetäytyivät tai tippuivat melko aikaisessa vaiheessa ja ovat täten paremmin levänneinä todellinen uhka Djokolle. Moinen välierä voi olla Djokovicille tässä vaiheessa liikaa, riippuen hieman alkukierrosten rasituksista. Pieni lisälepo ennen US Openia ei olisi hänellekään pahitteeksi ja se voi hyvinkin tulla tällä viikolla.
Federerille pahin uhka olisi ehkäpä Milos Raonic, mutta hänelle sattui sellainen monsterikaavio (Gasquet, Simon, Berdych, Ferrer) ennen mahdollista Federer-välierää, joten en millään jaksa uskoa vielä Raoniciin. Se aika ei ole kuitenkaan enää kaukana. Kohta pamahtaa ja kunnolla. Kirjaimellisesti. Katsokaapa vaikka hänen syöttöä, niin tiedätte mistä puhun.
Taidan tässä vaiheessa taidan jatkaa vasurienpäivän juhlimista menemällä ajoissa nukkumaan, joten näinkään ei taida käydä:
Puolivälierät:
Federer-Fish
Ferrer-Raonic
Del Potro-Murray
Tipsarevic-Djokovic
Välierät:
Federer-Raonic
Murray-Djokovic
Finaali
Federer
Djokovic
Voittaja:
Djokovic
Onnea kaikille vasureille!
Torontossa koettiin kuitenkin melko paljon odotettuja, mutta myös odottamattomia yllätyksiä, joista Gasquetin finaalipaikka oli yksi. Hyvä niin, sillä kärkipäässä ja voittotaisteluissa tarvitaan näinä aikoina lisää kunnon tuuletusta. Vaikuttaa vain kovasti siltä, että kun isot pojat kuntoutuvat ja/tai hetken lepäävät, ei näille yllätyksille ole läheskään niin paljon tilaa. Olen melko varma, ettei Toronton kaltaisia kaavion aukeamisia nähdä esimerkiksi juuri alkaneessa Cincinnatin turnauksessa yhtä paljon.
Varsinkin kun mukana on nyt myös muuan Federer. Levänneenä ja varmasti motivoituneena, sillä varsinkin US Openia ajatellen tärkeä maailmanlistan ykköspaikka on jälleen liipaisimella. Finaaliin selviytyminen toki riittää Federerille, mutta se riittää myös Djokovicille, jos Federer ei sinne selviydy.
Kaavio näyttää kuitenkin kovemmalta Djokovicille, sillä välierissä vastaan töpöttelee todennäköisesti joko Murray tai Del Potro, jotka viime viikolla vetäytyivät tai tippuivat melko aikaisessa vaiheessa ja ovat täten paremmin levänneinä todellinen uhka Djokolle. Moinen välierä voi olla Djokovicille tässä vaiheessa liikaa, riippuen hieman alkukierrosten rasituksista. Pieni lisälepo ennen US Openia ei olisi hänellekään pahitteeksi ja se voi hyvinkin tulla tällä viikolla.
Federerille pahin uhka olisi ehkäpä Milos Raonic, mutta hänelle sattui sellainen monsterikaavio (Gasquet, Simon, Berdych, Ferrer) ennen mahdollista Federer-välierää, joten en millään jaksa uskoa vielä Raoniciin. Se aika ei ole kuitenkaan enää kaukana. Kohta pamahtaa ja kunnolla. Kirjaimellisesti. Katsokaapa vaikka hänen syöttöä, niin tiedätte mistä puhun.
Taidan tässä vaiheessa taidan jatkaa vasurienpäivän juhlimista menemällä ajoissa nukkumaan, joten näinkään ei taida käydä:
Puolivälierät:
Federer-Fish
Ferrer-Raonic
Del Potro-Murray
Tipsarevic-Djokovic
Välierät:
Federer-Raonic
Murray-Djokovic
Finaali
Federer
Djokovic
Voittaja:
Djokovic
Onnea kaikille vasureille!
07/08/2012
Ennakko: Toronto 2012
Juuri kun olympiahuumasta on toivuttu (kisathan ovat periaatteessa ohi), niin palloa hakataan täysillä jo toisaalla. Tällä kertaa Toronton Mastersissa. Kovien kenttien US Open series on alkanut.
Kaikki eivät ole kuitenkaan matkaan lähdössä, sillä Nadal potee edelleen polveaan, Federer toipuu olympialaisista ja sitten on vielä näitä ynnä muita tyyliin Ferrer, Monfils ja Roddick, joita ei Torontossa nähdä.
Enkä ollenkaan ihmettelisi, jos esimerkiksi Andy Murray jättäytyisi kisasta vielä viime hetkellä pois, vaikka hän onkin pelipaikalle omien sanojensa mukaan saapumassa. Toisaalta, rauta on nyt niin kuumaa, joten miksipä sitä ei nyt takoisi. Tankki ei varmaankaan ihan täysi löpöstä ole, joten järjetöntä menestystä en Murraylle vielä Torontossa povaa. Kohtaloksi koitunee itse asiassa Milos Raonic jo kolmannella kierroksella. Raonic viihtyi kanukkina Ameriikassa jo alkukaudesta, joten miksei nytkin.
Menestystä en povaa myöskään Djokovicille enkä olympialaisten pronssimiehelle Del Potrolle. Peruspelillä kaatuu tietysti tukku tusinamiehiä, mutta vaaran paikat ovat nyt liian pahoja ja kuormitusta on tällä erää heilläkin liikaa. Ehkä sitten jo Cincinnatissa ensi viikolla, mutta melkoisen hurjassa kunnossa on se heebo, jos joku kolmikosta Murray-Del Potro-Djokovic Toronton vie.
Etukäteen ajateltuna olenkin melko varma, että voittaja on jonkin sortin musta hevonen ja löytyy nimistä Tsonga, Raonic, Fish, Isner, Berdych ja ehkä jopa tässä järjestyksessä. Tsonga siis suurimpana suosikkina. Kaikilla heistä on sopivasti nälkää sekä suurella osalla hyvin myös energiavarastoja ja/tai hyvä vire, joten uskon vahvasti tällä kertaa yllätykseen.
Sen verran on olympiarasitusta tällä hetkellä myös vasurilla, joten ennakko ei pureudu Torontoon tämän enempää. Ensi viikon Cincinnatiin panostetaan taas paremmin. Nyt mennään kuitenkin näin ja otetaan vahvasti riskiä.
Puolivälierät:
Djokovic-Del Potro
Tsonga-Cilic
Fish-Berdych
Isner-Raonic
Välierät:
Djokovic-Tsonga
Fish-Raonic
Finaali:
Tsonga-Raonic
Voittaja:
Tsonga
Kaikki eivät ole kuitenkaan matkaan lähdössä, sillä Nadal potee edelleen polveaan, Federer toipuu olympialaisista ja sitten on vielä näitä ynnä muita tyyliin Ferrer, Monfils ja Roddick, joita ei Torontossa nähdä.
Enkä ollenkaan ihmettelisi, jos esimerkiksi Andy Murray jättäytyisi kisasta vielä viime hetkellä pois, vaikka hän onkin pelipaikalle omien sanojensa mukaan saapumassa. Toisaalta, rauta on nyt niin kuumaa, joten miksipä sitä ei nyt takoisi. Tankki ei varmaankaan ihan täysi löpöstä ole, joten järjetöntä menestystä en Murraylle vielä Torontossa povaa. Kohtaloksi koitunee itse asiassa Milos Raonic jo kolmannella kierroksella. Raonic viihtyi kanukkina Ameriikassa jo alkukaudesta, joten miksei nytkin.
Menestystä en povaa myöskään Djokovicille enkä olympialaisten pronssimiehelle Del Potrolle. Peruspelillä kaatuu tietysti tukku tusinamiehiä, mutta vaaran paikat ovat nyt liian pahoja ja kuormitusta on tällä erää heilläkin liikaa. Ehkä sitten jo Cincinnatissa ensi viikolla, mutta melkoisen hurjassa kunnossa on se heebo, jos joku kolmikosta Murray-Del Potro-Djokovic Toronton vie.
Etukäteen ajateltuna olenkin melko varma, että voittaja on jonkin sortin musta hevonen ja löytyy nimistä Tsonga, Raonic, Fish, Isner, Berdych ja ehkä jopa tässä järjestyksessä. Tsonga siis suurimpana suosikkina. Kaikilla heistä on sopivasti nälkää sekä suurella osalla hyvin myös energiavarastoja ja/tai hyvä vire, joten uskon vahvasti tällä kertaa yllätykseen.
Sen verran on olympiarasitusta tällä hetkellä myös vasurilla, joten ennakko ei pureudu Torontoon tämän enempää. Ensi viikon Cincinnatiin panostetaan taas paremmin. Nyt mennään kuitenkin näin ja otetaan vahvasti riskiä.
Puolivälierät:
Djokovic-Del Potro
Tsonga-Cilic
Fish-Berdych
Isner-Raonic
Välierät:
Djokovic-Tsonga
Fish-Raonic
Finaali:
Tsonga-Raonic
Voittaja:
Tsonga
06/08/2012
Jälkipelit: Roger Federer vs. Andy Murray, olympialaiset 2012
Ohhoh. Nyt voi kaataa ämpäritolkulla tervaa sekä kassillisen höyheniä niskaan ja juurikin tähän suuntaan, olkaa hyvä! Andy Murray voitti siis vihdoin jotain suurta!
Kuten pitkäaikaisimmat blogilukijat ovat jo illan aikana ehtineet henkilökohtaisesti muistuttaa (kiitos vaan), niin tätä päivää en uskonut koskaan näkeväni.
Heti perään täytyy kuitenkin sanoa, että tämä voitto oli ehkä parasta mitä tennikselle voi juuri nyt toivoa. Ainakin noin jatkoasetelmien kannalta, mutta toki se oli sitä tänään nähdyllä esityksellä myös pelillisesti. Käännänkin kelkkaani lähes 180 astetta samoin tein, sillä tämän jälkeen Andy tulee olemaan todellinen uhka kaikille kärkikolmikkoa myöten myös Grand Slameissä ja pakka onkin ihanasti levällään kun lähestytään US Openia. Andyltä noin neljä tonnia painanut apina on vihdoin poissa niskasta ja pelissä on, ainakin nurmella, sitä paljon kaipaamaani aggressiivisuutta ja ennen kaikkea aktiivisuutta. Hyvä Andy!
Toki sen verran haluan tässä kohtia myös puolustautua, että jotenkin aloin ounastelemaan tätä voittoa jo vähän ennen kisaa, kuten riveille ja rivien väliin olympiaennakossani kirjailinkin. Isommat etiäiseni sain kuitenkin vasta välierien jälkeen. Andyn voitto Djokovicistä kasvatti pahasti kuivuneen pelikassaani ohella Andyn itseluottamusta, sillä voitto isossa kisassa isosta starbasta isossa vaiheessa maistui varmasti hyvälle. Kun Federer oli tukkoillut yli neljä tuntia oudon virheherkkänä ja yllättävänkin passiivisena rystyllä slaissaten Del Potro -semissään, päätin iskeä olemattomattomista pelikassarahoistani olemattoman osan uudelleen Andyyn kiinni (kertoimella 2.32) myös finaalissa.
Odotin finaalista kuitenkin tasaisempaa vääntöä. Etukäteen moiset teurastusluvut olisivat tuntuneet melko uskomattomilta, mutta Andy pelasi kertakaikkisen kypsästi ja tasaisen varmasti. Hän löi hienosti läpi koko ottelun, onnistuen lähes kaikessa, kun taas Federer esitti parastaan vain ajottain. Valitettavasti.
Federerin oudot virheet niin kämmenellä, rystyllä (jopa sillä pomminvarmalla rystyslaissilla) ja verkkopelissä pistivät ikävästi silmään aivan liian usein. Oliko jaloissa sittenkin liikaa painoa edelliskierroksen ja historian pisimmän olympiaottelun jäljiltä? En tiedä, mutta melkoisen vaisulta mies vaikutti. Tästä kieli parhaiten Federerin löysähkö liikkuminen ja ne lähes epätoivoiset läpilyöntiyritykset pitkien pallojen päätteeksi. Jotenkin hän ei ottelussa päässyt palloihin tarpeeksi aggressiivisesti kiinni, eikä näin ollen saanut myöskään tappajapeliään missään vaiheessa kunnolla esiin. Kun yhtälöön lisätään Murrayn hurja liike, ei homma Federerin kannalta varsinaisesti helpottunut sillä pallojen tappamisissa piti yrittää ehkä normaalia enemmän, joka väkinäisti miehen lyömistä. Tämä ajoi miehen välillä jopa epätoivoisiin tilanteisiin, jolloin hän sortui joko yrittämään selvästi liikaa tai vaikkapa nousemaan aivan liian huolimattomasti verkolle. Kun tiedetään miten hyvä vastaiskijä Andy parhaimmillaan on, niin sanomattakin on selvää, että ohitukset ja vaikeat volleyt seurasivat toisiaan.
Murrayn pelissä oli sekä Wimbledonissa että olympialaisissa aiempaa enemmän juuri sitä paljon kaipaamaani aktiivisuutta joka erottaa koirat leijonista. Hän haki ratkaisuja varsin hanakasti jopa kämmenlämäilyillään, eikä sortunut pallottelemaan juuri missään vaiheessa. Hänen varsin monipuolinen lyöntipelinsä, joka parhaimmillaan liikuttaa vastustajaa kuin märkää rättiä, toimi niin Niemistä, Djokoviciä kuin Federeriäkin vastaan. Hänen lentopelinsä ei ole saanut ehkä koskaan arvoistansa huomiota, mutta kertokoon tämänpäiväinen olympiahopea sekanelinpelistä siitä kaiken olennaisen. Syötön toimiessa hänen pelinsä näyttää juuri niin helpolta kuin sen kuuluukin näyttää. Voisi jopa sanoa, että pelissä on nyt aivan eri lailla sitä voittajan karismaa tai mojoa tai ihan vaan munaa, kuin vaikkapa alkukaudesta, viime vuosista puhumattakaan. Ja mikä parasta, ne pikkupoikamaiset kiukuttelut ovat historiaa ainakin tällä hetkellä. Muutamat pakolliset "f**k offit" tulee toki edelleen, mutta niitä nyt tulee itse kullekin. Pääasia Andyn kannalta lieneekin se, että ne eivät sekoittaneet miehen peliä. Hän ei jäänyt juurikaan kieriskelemään itsesääliin vääryyttä kokiessaan, vaan siirtyi jopa suhteellisen esimerkillisesti eteenpäin seuraavaan palloon. Ei tokikaan yhtä coolisti kuin Federer, mutta tämä pieni särmä hänelle suotakoon. Nyt emme nähneet myöskään niitä valtaisia kiputiloja tai kuolemisia kesken otteluiden. Which was nice.
Murrayn lyönneistä tänään esiin nousi se miljoona kertaa nähty kämmenkrossi juoksusta hurjalla kulmalla ja painolla Federerin kämmennurkkaan, jolle Federer ei useinkaan voinut mitään sekä rystykrossi, jonka stabililius, varmuus ja paino Federerin rystyä vastaan toimi voittavasti koko ottelun ajan. Hyvin toiminut syöttö ja palautuspeli olivat voiton muita avaimia. Murray löi tänään mainiosti myös pitkin linjaa, vaikka se välillä vähän kulmikkaalta näyttääkin. Hän sai niillä kuitenkin Federeriä hyvin liikkeelle, jolloin hän pakotti Federerin ottamaan ylimääräisiä riskejä tai hän pääsi itse päättämään pisteitä murhaavilla krosseillaan ottamalla niitä ihailtavan aikaisin takarajan päältä, ellei Federer ollut jo sortunut virheeseen.
Pakka on nyt sopivasti levällään loppukautta ajatellen. Varsinkin kun Del Potro löi vielä pronssiottelussa Djokovicin ja Andyn apina loistanee jatkossa vain poissaolollaan. Jääkäämme jännityksellä odottelemaan mitä tuleman pitää. Kukaan ei nyt dominoi ja US Openin voittajaehdokkaita voisi kuvitella olevan vähintään 5-7 ja tämä siis nopeasti laskien. On tämä hienoa aikaa tennikselle! Pysykää linjoilla!
PS. Onnittelut muuten sille onnekkaalle veikkaajalle, joka ainoana blogin hurjasta kisailijamäärästä (7) tiesi Murrayn voittavan! Onnea! Kaikki muut olivatkin Federer-uskovaisia, minä mukaanlukien, jotka voivatkin nyt nuolla haavojaan tai iskeä heti takaisin ATP World Tour Draw Challengessä!
Kuten pitkäaikaisimmat blogilukijat ovat jo illan aikana ehtineet henkilökohtaisesti muistuttaa (kiitos vaan), niin tätä päivää en uskonut koskaan näkeväni.
Heti perään täytyy kuitenkin sanoa, että tämä voitto oli ehkä parasta mitä tennikselle voi juuri nyt toivoa. Ainakin noin jatkoasetelmien kannalta, mutta toki se oli sitä tänään nähdyllä esityksellä myös pelillisesti. Käännänkin kelkkaani lähes 180 astetta samoin tein, sillä tämän jälkeen Andy tulee olemaan todellinen uhka kaikille kärkikolmikkoa myöten myös Grand Slameissä ja pakka onkin ihanasti levällään kun lähestytään US Openia. Andyltä noin neljä tonnia painanut apina on vihdoin poissa niskasta ja pelissä on, ainakin nurmella, sitä paljon kaipaamaani aggressiivisuutta ja ennen kaikkea aktiivisuutta. Hyvä Andy!
Toki sen verran haluan tässä kohtia myös puolustautua, että jotenkin aloin ounastelemaan tätä voittoa jo vähän ennen kisaa, kuten riveille ja rivien väliin olympiaennakossani kirjailinkin. Isommat etiäiseni sain kuitenkin vasta välierien jälkeen. Andyn voitto Djokovicistä kasvatti pahasti kuivuneen pelikassaani ohella Andyn itseluottamusta, sillä voitto isossa kisassa isosta starbasta isossa vaiheessa maistui varmasti hyvälle. Kun Federer oli tukkoillut yli neljä tuntia oudon virheherkkänä ja yllättävänkin passiivisena rystyllä slaissaten Del Potro -semissään, päätin iskeä olemattomattomista pelikassarahoistani olemattoman osan uudelleen Andyyn kiinni (kertoimella 2.32) myös finaalissa.
Odotin finaalista kuitenkin tasaisempaa vääntöä. Etukäteen moiset teurastusluvut olisivat tuntuneet melko uskomattomilta, mutta Andy pelasi kertakaikkisen kypsästi ja tasaisen varmasti. Hän löi hienosti läpi koko ottelun, onnistuen lähes kaikessa, kun taas Federer esitti parastaan vain ajottain. Valitettavasti.
Federerin oudot virheet niin kämmenellä, rystyllä (jopa sillä pomminvarmalla rystyslaissilla) ja verkkopelissä pistivät ikävästi silmään aivan liian usein. Oliko jaloissa sittenkin liikaa painoa edelliskierroksen ja historian pisimmän olympiaottelun jäljiltä? En tiedä, mutta melkoisen vaisulta mies vaikutti. Tästä kieli parhaiten Federerin löysähkö liikkuminen ja ne lähes epätoivoiset läpilyöntiyritykset pitkien pallojen päätteeksi. Jotenkin hän ei ottelussa päässyt palloihin tarpeeksi aggressiivisesti kiinni, eikä näin ollen saanut myöskään tappajapeliään missään vaiheessa kunnolla esiin. Kun yhtälöön lisätään Murrayn hurja liike, ei homma Federerin kannalta varsinaisesti helpottunut sillä pallojen tappamisissa piti yrittää ehkä normaalia enemmän, joka väkinäisti miehen lyömistä. Tämä ajoi miehen välillä jopa epätoivoisiin tilanteisiin, jolloin hän sortui joko yrittämään selvästi liikaa tai vaikkapa nousemaan aivan liian huolimattomasti verkolle. Kun tiedetään miten hyvä vastaiskijä Andy parhaimmillaan on, niin sanomattakin on selvää, että ohitukset ja vaikeat volleyt seurasivat toisiaan.
Murrayn pelissä oli sekä Wimbledonissa että olympialaisissa aiempaa enemmän juuri sitä paljon kaipaamaani aktiivisuutta joka erottaa koirat leijonista. Hän haki ratkaisuja varsin hanakasti jopa kämmenlämäilyillään, eikä sortunut pallottelemaan juuri missään vaiheessa. Hänen varsin monipuolinen lyöntipelinsä, joka parhaimmillaan liikuttaa vastustajaa kuin märkää rättiä, toimi niin Niemistä, Djokoviciä kuin Federeriäkin vastaan. Hänen lentopelinsä ei ole saanut ehkä koskaan arvoistansa huomiota, mutta kertokoon tämänpäiväinen olympiahopea sekanelinpelistä siitä kaiken olennaisen. Syötön toimiessa hänen pelinsä näyttää juuri niin helpolta kuin sen kuuluukin näyttää. Voisi jopa sanoa, että pelissä on nyt aivan eri lailla sitä voittajan karismaa tai mojoa tai ihan vaan munaa, kuin vaikkapa alkukaudesta, viime vuosista puhumattakaan. Ja mikä parasta, ne pikkupoikamaiset kiukuttelut ovat historiaa ainakin tällä hetkellä. Muutamat pakolliset "f**k offit" tulee toki edelleen, mutta niitä nyt tulee itse kullekin. Pääasia Andyn kannalta lieneekin se, että ne eivät sekoittaneet miehen peliä. Hän ei jäänyt juurikaan kieriskelemään itsesääliin vääryyttä kokiessaan, vaan siirtyi jopa suhteellisen esimerkillisesti eteenpäin seuraavaan palloon. Ei tokikaan yhtä coolisti kuin Federer, mutta tämä pieni särmä hänelle suotakoon. Nyt emme nähneet myöskään niitä valtaisia kiputiloja tai kuolemisia kesken otteluiden. Which was nice.
Murrayn lyönneistä tänään esiin nousi se miljoona kertaa nähty kämmenkrossi juoksusta hurjalla kulmalla ja painolla Federerin kämmennurkkaan, jolle Federer ei useinkaan voinut mitään sekä rystykrossi, jonka stabililius, varmuus ja paino Federerin rystyä vastaan toimi voittavasti koko ottelun ajan. Hyvin toiminut syöttö ja palautuspeli olivat voiton muita avaimia. Murray löi tänään mainiosti myös pitkin linjaa, vaikka se välillä vähän kulmikkaalta näyttääkin. Hän sai niillä kuitenkin Federeriä hyvin liikkeelle, jolloin hän pakotti Federerin ottamaan ylimääräisiä riskejä tai hän pääsi itse päättämään pisteitä murhaavilla krosseillaan ottamalla niitä ihailtavan aikaisin takarajan päältä, ellei Federer ollut jo sortunut virheeseen.
Pakka on nyt sopivasti levällään loppukautta ajatellen. Varsinkin kun Del Potro löi vielä pronssiottelussa Djokovicin ja Andyn apina loistanee jatkossa vain poissaolollaan. Jääkäämme jännityksellä odottelemaan mitä tuleman pitää. Kukaan ei nyt dominoi ja US Openin voittajaehdokkaita voisi kuvitella olevan vähintään 5-7 ja tämä siis nopeasti laskien. On tämä hienoa aikaa tennikselle! Pysykää linjoilla!
PS. Onnittelut muuten sille onnekkaalle veikkaajalle, joka ainoana blogin hurjasta kisailijamäärästä (7) tiesi Murrayn voittavan! Onnea! Kaikki muut olivatkin Federer-uskovaisia, minä mukaanlukien, jotka voivatkin nyt nuolla haavojaan tai iskeä heti takaisin ATP World Tour Draw Challengessä!
31/07/2012
Jälkipelit: Jarkko Nieminen vs. Andy Murray, Olympialaiset 2012
Eipä oikeastaan mitään uutta englantilaisen sateen alla. Keskuskentän kattokin alkaa olemaan jo vanha juttu.
Jarkolta jälleen kerran surkeaa syöttämistä sekä pelonsekaisen arkaa ja epävarmaa pallon läpsyttelyä noin tunnin verran. Näistä on puhuttu jo niin monta kertaa, jopa blogissani (siellä sun täällä), ettei oikein jaksaisi sanoa enää mitään. Ei yhtään mitään.
Mutta jotain kuitenkin.
Siitä alkaa olla jo niin pitkä aika, kun olen viimeksi nähnyt yhtäaikaa aloitteellisen, järkevän, taistelevan ja aggressiivisen Niemisen tenniskentällä, etten tahdo sitä enää edes muistaa. Valitettavasti. Jotenkin tuntuu, että Jarkko saa draivinsa päälle vasta kun selkä on jo niin pahasti seinää vasten, että seuraavaksi kaatuu seinä ja mies sen mukana.
Kuten tänäänkin. Viimeiset puolitoista geimiä oli jo täynnä hyvää villelångmaista asennetta ja lähes uunoturhapuromaista yritystä, jota olisi mielellään katsellut koko ottelun ajan. Mutta miksi tätä nähtiin vasta sitten, kun peli oli jo ohi? Miksi näimme taas lähes lammasmaisen esityksen?
Tuntuu siltä, kuin mies ei saisi parastaan itsestään irti, ei sitten millään. Haluja varmasti on, muta jotenkin ne eivät kanavoidu peliin saakka. Lyönnit ovat lepsuja vailla kunnon painoa ja liikekin vaikuttaa jotenkin kulmikkaalta.
Valitettava totuus on se, että kun ikää tulee lisää (kyllä kyllä, Jarkollekin), liikkeestä katoavat ne pienet räjähtävyydet, joiden mukana pallolle liikkuminen hidastuu. Lyönteihin ei tulekaan enää sitä samaa painoa kuin aiemmin, vaan niitä lyödään huonoista asennoista ja lisääntyneellä kurottelulla, jolloin lyönnit menevät helposti tuuppaamiseksi tai, kuten usein Jarkon kohdalla käy, järjettömäksi riskiräiskimiseksi. Mielen ja ennen kaikkea fysiikan piiputtaessa tämä vaan kertautuu kuuluisan lumipallon tavoin ja johtaa jo sen luokan ongelmiin, joista ei nousta edes hurmiolla. Tämä piirre on valitettavasti lisääntynyt Jarkon peleissä huolestuttavissa määrin viime aikoina.
Kun tämä peruspelin taso liikkeen aavistuksenkinomaisen hiipumisen myötä laskee, vaaditaan täysosumapäivään jo suotuisaa taivaankappaleidenkin asentoa, jotta jalat olisivat terävyydessään edes auttavasti huippuvuosien tasolla.
Tätä olisi tänäänkin ehdottomasti ja vähintäänkin vaadittu, sillä niin stabiilia ja karua tennistä Murray esitti. Ei mitään yliluonnollista, mutta peruspeliä, jossa Jarkko joutui aloitekyvyttömyydessään lähes poikkeuksetta takaa-ajajaksi. Sekä pelillisesti että tuloksellisesti. Eikä siinä olisi tänään parempi liikekään auttanut. Ikävä velvollisuuteni on olla nyt rehellinen. Perustekemisessä, aina syötöstä kämmenlyöntiin, on tällä hetkellä niin paljon petrattavaa, ettei näiden tennisässien kaataminen ole kuin märkää päiväunta.
Katseet siis kohti Amerikkaa! Ei siinä muu auta. Amerikan kiertueen jälkeinen hallikausi määrittelee tänäkin vuonna hyvin pitkälti Jarkon uran suuntaa. Jos onnistumiset antavat odottaa itseään myös silloin, on oikeasti tullut aika huolestua ja siinä vaiheessa jo toden teolla.
PS. Erityiskiitokset YLElle! Matsihan tuli jo suorana ja selostajakin oli parantunut! Mahtavuutta!
30/07/2012
Hyvä Lång! Hyvä sulkapallo!
Katsoin tänään sulkapalloa. Kyllä sulkapalloa! Tätä ei usein pääse tapahtumaan, mutta lähinnä kai siksi, että eipä niitä matsejakaan ikinä missään näy. Valitettavasti pitää ilmeisesti aina olla vähintään olympialaiset, ennen kuin laji televisiossa näkyy.
Anu Niemisen uran päätösottelu päivällä ei vielä järisyttäviä tunnepurkauksia aiheuttanut. Siitäkään huolimatta, miten hienon ja pitkän uran Anu on tehnyt. Tämänkin tiedämme tosin osittain lähinnä siksi, että Anu on tiedämme kyllä kenenkä vaimo. Mutta Anu on varmasti aivan loistava lähettiläs lajille myös jatkossa, joten hyviä eläkepäiviä toivotellen!
Ville Långin hieno taistelu maailmanlistan kakkosmiestä, Lee Chong Weitä, vastaan sen sijaan ei jättänyt minuakaan kylmäksi. Kertakaikkisen upeaa peliä puolitoista erää toisesta erästä alkaen. Eihän laji tietenkään tennisheebo(i)lle samalla tavalla aukea kuin sulkapallokuninkaille, joten en edes yritä sanoa mitään fiksua lyöntivalinnoista tai Långin mallikkaasta verkkopelistä. Onnittelen kuitenkin Villeä ehdottomasti sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä näissä kisoissa ja erinomaisesta pelistä! Hyvä Lång!
Samalla hallilla samaan aikaan treenanneena täytyy lisäksi nostaa hattua molemmille vielä erikseen. Ihan joka päivä ei näe vastaavaa asennetta, intohimoa ja fyysisyyttä kuin tällä kaksikolla. Ei edes omalla treenivuorolla.
Sulkapallo on ehdottomasti valitettavan aliarvostettu ja jäänyt esimerkiksi sponsorieuroissa varmasti alakynteen esimerkiksi juuri tennikseen verrattuna, enkä ainakaan noin neljän vuoden välein käsitä miksi. Toki laji on maailmanlaajuisesti pienempi, pallo helpommin kesytettävissä ja niin edelleen, mutta se ei poista sitä, miten hienosta lajista on pohjimmiltaan kyse.
Hyvä Suomen sulkapallo! Tämä oli ehdottomasti parasta mahdollista mainosta lajille pitkään aikaan, kutakuinkin siis juuri neljään vuoteen, joten nyt vaan rautaa takomaan!
Anu Niemisen uran päätösottelu päivällä ei vielä järisyttäviä tunnepurkauksia aiheuttanut. Siitäkään huolimatta, miten hienon ja pitkän uran Anu on tehnyt. Tämänkin tiedämme tosin osittain lähinnä siksi, että Anu on tiedämme kyllä kenenkä vaimo. Mutta Anu on varmasti aivan loistava lähettiläs lajille myös jatkossa, joten hyviä eläkepäiviä toivotellen!
Ville Långin hieno taistelu maailmanlistan kakkosmiestä, Lee Chong Weitä, vastaan sen sijaan ei jättänyt minuakaan kylmäksi. Kertakaikkisen upeaa peliä puolitoista erää toisesta erästä alkaen. Eihän laji tietenkään tennisheebo(i)lle samalla tavalla aukea kuin sulkapallokuninkaille, joten en edes yritä sanoa mitään fiksua lyöntivalinnoista tai Långin mallikkaasta verkkopelistä. Onnittelen kuitenkin Villeä ehdottomasti sykähdyttävimmästä urheiluhetkestä näissä kisoissa ja erinomaisesta pelistä! Hyvä Lång!
Samalla hallilla samaan aikaan treenanneena täytyy lisäksi nostaa hattua molemmille vielä erikseen. Ihan joka päivä ei näe vastaavaa asennetta, intohimoa ja fyysisyyttä kuin tällä kaksikolla. Ei edes omalla treenivuorolla.
Sulkapallo on ehdottomasti valitettavan aliarvostettu ja jäänyt esimerkiksi sponsorieuroissa varmasti alakynteen esimerkiksi juuri tennikseen verrattuna, enkä ainakaan noin neljän vuoden välein käsitä miksi. Toki laji on maailmanlaajuisesti pienempi, pallo helpommin kesytettävissä ja niin edelleen, mutta se ei poista sitä, miten hienosta lajista on pohjimmiltaan kyse.
Hyvä Suomen sulkapallo! Tämä oli ehdottomasti parasta mahdollista mainosta lajille pitkään aikaan, kutakuinkin siis juuri neljään vuoteen, joten nyt vaan rautaa takomaan!
28/07/2012
Avoin kirje YLElle
Kirjoitussarjassa lähetetään avoimia kirjeitä näköjään myös radio- ja tv-yhtiöihin.
Rakas YLE(läinen, joka olympialähetyksistä päättää),
En tiedä kuka olet, mutta kirjoitan sinulle silti, vaikka tämä tuskin sinua koskaan tavoittaakaan.
Olipas kertakaikkisen surkea olympia-avaus tenniksen osalta. Tiedän, tiedän, täysin marginaalilaji meillä täällä, maassa jossa kepin pitää lentää vähintään 73 metriä tai kypärän puristaa 350 kilometrin tuntivauhdissa. Muualla maailmassa laji on kuitenkin jo melkoista suosiota saavuttanut ja pienen pieni pioneeriporukka meillä Suomessakin sitä seuraa.
Mutta mennäänpä asiaan.
Elämme tänään lauantaita 28. heinäkuuta Herran vuonna 2012. Avaan iltapäivällä television, virittelen sen olympiataajuudellenne ja esiin ilmestyy Wimbledonin vihreä nurmikenttä kuin tilauksesta. Aivan loistavaa! Kiitos YLE, kiitos! Tunnen ruohon tuoksun melkein kotisohvalle asti. Mutta.
Otteluna näytetään ennakkoon täysin selvää naisten matsia Roberta Vinci (Roberta who?) vastaan uraansa lopetteleva ja WTA-rankingissä sijalla 36 majaileva olympiadebytantti Kim Clijsters. Toki Kimillä on Grand Slam-voittoja ja niin edelleen, mutta jotain rajaa. Pioneeripiirissämmekään tämä ei kiinnosta ketään. Kaikki käsi ylös, jotka halusivat nähdä kaikista päivän matseista juuri tämän? Huomaatko? Ei nouse tassu täällä, eikä nouse muuten sielläkään.
Kysymys 1: Kuka päättää näytettävistä tennisotteluista?
Avaankin välittömästi netin ja tutkailen, josko saisimme mahdollisesti jonkun makupalamatsin tuon ottelun jälkeen. Käyttämästäni mobiilipalvelusta (ei YLEn) esiin putkahtaa päivän tulokset, live-tilanteet ja tulevat matsit. Sillä samalla sekunnilla käy ilmi, että parhaillaan näyttämänne ottelu on jo päättynyt ja näytätte meille jälkilähetystä ottelusta, joka ei edelleenkään kiinnosta yhtään ketään. Kanavallanne Clijsters on hädin tuskin aloittanut ensimmäisen erän, kun tulospalvelu näyttää Clijstersin jo voittaneen 6-1, 6-4. Ziisus! Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta elämme vuotta 2012. Elämme digiaikaa. Elämme hetkessä. Elämme tuloksista ja uutisista. Varsinkin urheilussa.
Kysymys 2: Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Sitten on vielä se selostus. Ikuisuusaihe, mutta onko todellakin niin, että tässä maassa asiansa osaavia tennisselostajia on tasan yksi? Ei mennä tässä nyt nimiin, mutta raotetaan verhoa kuitenkin sen verran, ettei hän tee selostuksia edes päivätyökseen vaan valitettavan satunnaisesti.
Jos tarjoamanne tennisselostus on tasoa: "Kaksoisvirhe. 0-15. Ja siinä kämmen verkkoon. Tilanne tasan 15..." niin antakaa nyt ihmeessä pelkän kuvan kertoa moiset detaljit ja laittakaa selostajanne vaikkapa pubiin lukemaan The Sunia. Ei tuohon mitään selostajaa tarvita.
Kysymys 5 ja 6: Olisiko mahdollista saada tennisselostaja, joka ymmärtäisi lajia? Tai edes asiantunteva kommentaattori selostajaraasun kaveriksi kuten tämän päivän sulkapalloselostuksissa? Joku joka kertoisi hiukan pelaajien taktiikoista, lyönneistä, taustoista ja/tai vaikkapa pelin temposta, momentumista, asetelmista ja niin edelleen.
Kaikesta huolimatta, oikein hyviä olympialaisia teille! Ja kovasti tsemppiä jättiurakkaanne! Annan teille kernaasti vielä uuden mahdollisuuden myös tenniksen osalta.
Terveisin,
Tero
Rakas YLE(läinen, joka olympialähetyksistä päättää),
En tiedä kuka olet, mutta kirjoitan sinulle silti, vaikka tämä tuskin sinua koskaan tavoittaakaan.
Olipas kertakaikkisen surkea olympia-avaus tenniksen osalta. Tiedän, tiedän, täysin marginaalilaji meillä täällä, maassa jossa kepin pitää lentää vähintään 73 metriä tai kypärän puristaa 350 kilometrin tuntivauhdissa. Muualla maailmassa laji on kuitenkin jo melkoista suosiota saavuttanut ja pienen pieni pioneeriporukka meillä Suomessakin sitä seuraa.
Mutta mennäänpä asiaan.
Elämme tänään lauantaita 28. heinäkuuta Herran vuonna 2012. Avaan iltapäivällä television, virittelen sen olympiataajuudellenne ja esiin ilmestyy Wimbledonin vihreä nurmikenttä kuin tilauksesta. Aivan loistavaa! Kiitos YLE, kiitos! Tunnen ruohon tuoksun melkein kotisohvalle asti. Mutta.
Otteluna näytetään ennakkoon täysin selvää naisten matsia Roberta Vinci (Roberta who?) vastaan uraansa lopetteleva ja WTA-rankingissä sijalla 36 majaileva olympiadebytantti Kim Clijsters. Toki Kimillä on Grand Slam-voittoja ja niin edelleen, mutta jotain rajaa. Pioneeripiirissämmekään tämä ei kiinnosta ketään. Kaikki käsi ylös, jotka halusivat nähdä kaikista päivän matseista juuri tämän? Huomaatko? Ei nouse tassu täällä, eikä nouse muuten sielläkään.
Kysymys 1: Kuka päättää näytettävistä tennisotteluista?
Avaankin välittömästi netin ja tutkailen, josko saisimme mahdollisesti jonkun makupalamatsin tuon ottelun jälkeen. Käyttämästäni mobiilipalvelusta (ei YLEn) esiin putkahtaa päivän tulokset, live-tilanteet ja tulevat matsit. Sillä samalla sekunnilla käy ilmi, että parhaillaan näyttämänne ottelu on jo päättynyt ja näytätte meille jälkilähetystä ottelusta, joka ei edelleenkään kiinnosta yhtään ketään. Kanavallanne Clijsters on hädin tuskin aloittanut ensimmäisen erän, kun tulospalvelu näyttää Clijstersin jo voittaneen 6-1, 6-4. Ziisus! Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta elämme vuotta 2012. Elämme digiaikaa. Elämme hetkessä. Elämme tuloksista ja uutisista. Varsinkin urheilussa.
Kysymys 2: Miten ihmeessä tämä on mahdollista?
Ai niin ja samaan aikaan kun te näytätte jälkilähetystä, parin vuoden takainen Wimbledon-finalisti Tomas Berdych taistelee elämästä ja kuolemasta ensimmäisellä kierroksella lopulta myös tippuen ja aiheuttaen ensimmäisen päivän isoimman tennisyllätyksen. Vink vink.
Kysymys 3 ja 4: Jos tennistä halutaan näyttää, niin saisimmeko ensi kerralla jotain jo livenä? Entäpä onko mahdollista vaihtaa live-kuvaa matsien välillä ja siirtyä sinne missä oikeasti tapahtuukin jotain ikään kuin lennosta?
Sitten on vielä se selostus. Ikuisuusaihe, mutta onko todellakin niin, että tässä maassa asiansa osaavia tennisselostajia on tasan yksi? Ei mennä tässä nyt nimiin, mutta raotetaan verhoa kuitenkin sen verran, ettei hän tee selostuksia edes päivätyökseen vaan valitettavan satunnaisesti.
Jos tarjoamanne tennisselostus on tasoa: "Kaksoisvirhe. 0-15. Ja siinä kämmen verkkoon. Tilanne tasan 15..." niin antakaa nyt ihmeessä pelkän kuvan kertoa moiset detaljit ja laittakaa selostajanne vaikkapa pubiin lukemaan The Sunia. Ei tuohon mitään selostajaa tarvita.
Kysymys 5 ja 6: Olisiko mahdollista saada tennisselostaja, joka ymmärtäisi lajia? Tai edes asiantunteva kommentaattori selostajaraasun kaveriksi kuten tämän päivän sulkapalloselostuksissa? Joku joka kertoisi hiukan pelaajien taktiikoista, lyönneistä, taustoista ja/tai vaikkapa pelin temposta, momentumista, asetelmista ja niin edelleen.
Kaikesta huolimatta, oikein hyviä olympialaisia teille! Ja kovasti tsemppiä jättiurakkaanne! Annan teille kernaasti vielä uuden mahdollisuuden myös tenniksen osalta.
Terveisin,
Tero
26/07/2012
Ennakko: Olympiatennis 2012, miesten kaksinpeli
Good evening Sir/Madam!
Olympialaisten tenniskaaviot on siis arvottu ja aika pistää homma ennakkopakettiin.
Kuten kaikki jo tietävät, pelit pelataan Wimbledonin nurmikentillä, joilla saatiin juuri tämän vuoden Wimbledon hakattua. Onko tässä mitään järkeä, niin totta kai on, kun kisat kerran Lontoossa ovat. Mikä olisi perinteisille kisoille legendaarisempi kisapaikka kuin Wimbledon? Ei mikään.
Asetelmat ovatkin tuon normi-Wimbledonin jäljiltä melko selvät vai ovatko sittenkään? Nyt pelataan nimittäin vain 64 pelaajan kaavio ja vieläpä paras kolmesta -järjestelmällä, joten hereillä on oltava heti. Yhtäkään "treenikierrosta" ei nyt ole. Jos katsoo tämän vuoden Wimbledonia, niin esimerkiksi kisan voittanut Roger Federer olisi tippunut olympiajärjestelmällä pelattuna periaatteessa jo kolmannella kierroksella Julien Benneteaulle, vaikkei tätä tietenkään näin voi katsoakaan. Mutta noin ajatuksen tasolla on hyvä tiedostaa, miten pienestä olympiatennis voi olla kiinni, kun voittoon riittääkin ne kaksi voitettua erää.
Lisäksi aikataulu kisassa on melkoisen hurja, kaikki on ohi yhdeksässä päivässä. Mitalistit ja nelonen pelaavat siis kuusi ottelua 8-9 päivän aikana kaavion puolesta riippuen. Se voi vaikuttaa fyysisessä kuormituksessa, vaikka ottelut toki lyhyempiä ovatkin.
Federer lienee kuitenkin suosikki kultamitalistiksi. Hän voitti jo muutama viikko sitten ja on aina viihtynyt Wimbledonissa. Voiton tuoma lisärentous ja itseluottamusboosti ottanevat helpon niskalenkin mahdollisista paineista kultamitalin suhteen, joka häneltä olympialaisten kaksinpelistä vielä siis puuttuu. Kun vielä henkisesti suurin peikko Rafael Nadal on ikuisten polvivammojensa vuoksi kisoista kokonaan sivussa, niin ilman muuta nostamme Federerin kisan ennakkosuosikiksi. Taivaalla näkyvät tummat pilvetkin pelaavat Federerin pussiin, sillä halliolosuhteissa keskuskentän katon alla Federeriä voittaa tuskin kukaan tänä kesänä.
Vaikka kaaviossakin kävi jokseenkin armollinen arpaonni, on myös Federerin oltava hereillä ja mielellään heti kisan alusta lähtien, kun vastaan astelee Kolumbian Alejandro Falla. Vuoden 2010 Wimbledonissa Federer nimittäin hävisi Fallalle ensimmäisen kierroksen ottelussa kaksi ensimmäistä erää, mutta toki ajat ovat nyt toiset, joten eiköhän hän tämän helposti selvitä. Toisella kierroksella vastaan astelee kuitenkin pieni uhka eli juuri tämän vuoden Wimbledon-kiusaaja Benneteau, jos tämä hankalahkosta avauskierroksestaan Mikhail Youzhnyä vastaan selviää. Kolmas kierros on jo helpompi tuli vastaan kuka tahansa, mutta siitä eteenpäin voi olla vaikeaakin, jos vastustajille tyyliin John Isner, David Ferrer tai Juan Martin Del Potro sattuu 'pöljä päivä'. Tuskinpa kuitenkaan. Finaalissa nähtäneen siis ainakin Federer.
Kakkossuosikiksi nostan melkein Andy Murrayn. Kyllä, luit aivan oikein. Andy Murrayn. Hänen hieno ja sinettiä vaille valmis Wimbledon jätti sopivasti nälkää ja vei varmasti turhat kotikisapaineet pois. Tai ainakin hän osaa ne käsitellä entistäkin paremmin. Kotiyleisön tuella hän saavuttanee jälleen jonkinlaisen hurmoksen, joka siivittää hänet vaaranpaikkojen yli, joita tosiaan riittää ihan alusta asti. Wawrinka, Nieminen (pakko vetää välillä kotiinkin päin), Gasquet, Berdych, Djokovic ja lopulta Federer. Ei kuulosta ihan unelmakaaviolta, sanoisin.
Mutta mikäli kunto kestää ja ottelut eivät kaikki ole kolmen erän vääntöjä, niin Andy on koko kisan musta hevonen ja toinen ennakkosuosikki yhtä aikaa. Tämä on paljon sanottu, varsinkin minulta, sillä sorrun Andy Murray -hehkutukseen nyt ensimmäistä kertaa. Ehkä minua vain säälittää nähdä kaveri itkemässä hävittyjen finaalien jälkeen ja/tai jotenkin soisin hänelle jo arvovoiton, mutta nyt on jotenkin toisenlaista kutinaa aiempaan verrattuna. Tervat ja höyhenet siis esiin, jos menen tässä nyt metsään.
Novak Djokovic oli asettanut tälle kaudelle kaksi päätavoitetta, joista tämä on toinen. Ensimmäinen, Roland Garros, valui sateen mukana Pariisin viemäreihin, joten jos näemme nälkäisen Djokovicin, mitä tahansa voi tapahtua. Edellisten olympialaisten pronssimies voi hyvinkin kirkastaa mitalinsa väriä, mutta voi hyvin olla ettei kirkasta. Puolivaloilla hän ei tänä vuonna kärkimiehiä voita ja nälkäisempi Murray saattaa vetää semifinaalissa pidemmän korren. Aijai, siinä olisi toteutuessaan hieno semifinaali.
Djokovicin vaarat liittyvät yhtä lailla tuohon 'pöljään päivään': Roddick, Cilic, Tsonga tai Raonic. Kuka tahansa heistä voi esimerkiksi syöttää niin hyvin päivän ajan, että siinä menee serbinkin vellit sekaisin, vaikka hän hyvä palauttaja onkin. Itse epäilen kuitenkin edelleen, että Djokovicin masu on viime vuodesta niin täynnä, että tämäkään ei ole riittävä kiihottava paikka hänelle ja hän jää pronssiotteluun näissäkin kisoissa. Roihu ei riehu vieläkään samalla liekillä kuin viime vuonna.
Mustia hevosia Murrayn lisäksi on tuossa jo iso liuta mainittukin, mutta vaikka tämä on pienestä kiinni, niin mitalit ratkottaneen mitä todennäköisimmin tämän kolmikon Federer-Murray-Djokovic kesken.
Jotenkin siis näkisin, että näin käy:
Neljännesfinaalit:
Federer-Isner
Ferrer-Del Potro
Berdych-Murray
Tsonga-Djokovic
Semifinaalit:
Federer-Ferrer
Murray-Djokovic
Pronssiottelu:
Ferrer-Djokovic
Finaali:
Federer-Murray
Mitalikolmikko: kultaa Federer, hopeaa Murray, pronssia Ferrer, lämmintä kättä Djokovic.
Sana on vapaa. Kommentteja, kiitos! Äänestys on avattu. Ääniä, kiitos!
Olympialaisten tenniskaaviot on siis arvottu ja aika pistää homma ennakkopakettiin.
Kuten kaikki jo tietävät, pelit pelataan Wimbledonin nurmikentillä, joilla saatiin juuri tämän vuoden Wimbledon hakattua. Onko tässä mitään järkeä, niin totta kai on, kun kisat kerran Lontoossa ovat. Mikä olisi perinteisille kisoille legendaarisempi kisapaikka kuin Wimbledon? Ei mikään.
Asetelmat ovatkin tuon normi-Wimbledonin jäljiltä melko selvät vai ovatko sittenkään? Nyt pelataan nimittäin vain 64 pelaajan kaavio ja vieläpä paras kolmesta -järjestelmällä, joten hereillä on oltava heti. Yhtäkään "treenikierrosta" ei nyt ole. Jos katsoo tämän vuoden Wimbledonia, niin esimerkiksi kisan voittanut Roger Federer olisi tippunut olympiajärjestelmällä pelattuna periaatteessa jo kolmannella kierroksella Julien Benneteaulle, vaikkei tätä tietenkään näin voi katsoakaan. Mutta noin ajatuksen tasolla on hyvä tiedostaa, miten pienestä olympiatennis voi olla kiinni, kun voittoon riittääkin ne kaksi voitettua erää.
Lisäksi aikataulu kisassa on melkoisen hurja, kaikki on ohi yhdeksässä päivässä. Mitalistit ja nelonen pelaavat siis kuusi ottelua 8-9 päivän aikana kaavion puolesta riippuen. Se voi vaikuttaa fyysisessä kuormituksessa, vaikka ottelut toki lyhyempiä ovatkin.
Federer lienee kuitenkin suosikki kultamitalistiksi. Hän voitti jo muutama viikko sitten ja on aina viihtynyt Wimbledonissa. Voiton tuoma lisärentous ja itseluottamusboosti ottanevat helpon niskalenkin mahdollisista paineista kultamitalin suhteen, joka häneltä olympialaisten kaksinpelistä vielä siis puuttuu. Kun vielä henkisesti suurin peikko Rafael Nadal on ikuisten polvivammojensa vuoksi kisoista kokonaan sivussa, niin ilman muuta nostamme Federerin kisan ennakkosuosikiksi. Taivaalla näkyvät tummat pilvetkin pelaavat Federerin pussiin, sillä halliolosuhteissa keskuskentän katon alla Federeriä voittaa tuskin kukaan tänä kesänä.
Vaikka kaaviossakin kävi jokseenkin armollinen arpaonni, on myös Federerin oltava hereillä ja mielellään heti kisan alusta lähtien, kun vastaan astelee Kolumbian Alejandro Falla. Vuoden 2010 Wimbledonissa Federer nimittäin hävisi Fallalle ensimmäisen kierroksen ottelussa kaksi ensimmäistä erää, mutta toki ajat ovat nyt toiset, joten eiköhän hän tämän helposti selvitä. Toisella kierroksella vastaan astelee kuitenkin pieni uhka eli juuri tämän vuoden Wimbledon-kiusaaja Benneteau, jos tämä hankalahkosta avauskierroksestaan Mikhail Youzhnyä vastaan selviää. Kolmas kierros on jo helpompi tuli vastaan kuka tahansa, mutta siitä eteenpäin voi olla vaikeaakin, jos vastustajille tyyliin John Isner, David Ferrer tai Juan Martin Del Potro sattuu 'pöljä päivä'. Tuskinpa kuitenkaan. Finaalissa nähtäneen siis ainakin Federer.
Kakkossuosikiksi nostan melkein Andy Murrayn. Kyllä, luit aivan oikein. Andy Murrayn. Hänen hieno ja sinettiä vaille valmis Wimbledon jätti sopivasti nälkää ja vei varmasti turhat kotikisapaineet pois. Tai ainakin hän osaa ne käsitellä entistäkin paremmin. Kotiyleisön tuella hän saavuttanee jälleen jonkinlaisen hurmoksen, joka siivittää hänet vaaranpaikkojen yli, joita tosiaan riittää ihan alusta asti. Wawrinka, Nieminen (pakko vetää välillä kotiinkin päin), Gasquet, Berdych, Djokovic ja lopulta Federer. Ei kuulosta ihan unelmakaaviolta, sanoisin.
Mutta mikäli kunto kestää ja ottelut eivät kaikki ole kolmen erän vääntöjä, niin Andy on koko kisan musta hevonen ja toinen ennakkosuosikki yhtä aikaa. Tämä on paljon sanottu, varsinkin minulta, sillä sorrun Andy Murray -hehkutukseen nyt ensimmäistä kertaa. Ehkä minua vain säälittää nähdä kaveri itkemässä hävittyjen finaalien jälkeen ja/tai jotenkin soisin hänelle jo arvovoiton, mutta nyt on jotenkin toisenlaista kutinaa aiempaan verrattuna. Tervat ja höyhenet siis esiin, jos menen tässä nyt metsään.
Novak Djokovic oli asettanut tälle kaudelle kaksi päätavoitetta, joista tämä on toinen. Ensimmäinen, Roland Garros, valui sateen mukana Pariisin viemäreihin, joten jos näemme nälkäisen Djokovicin, mitä tahansa voi tapahtua. Edellisten olympialaisten pronssimies voi hyvinkin kirkastaa mitalinsa väriä, mutta voi hyvin olla ettei kirkasta. Puolivaloilla hän ei tänä vuonna kärkimiehiä voita ja nälkäisempi Murray saattaa vetää semifinaalissa pidemmän korren. Aijai, siinä olisi toteutuessaan hieno semifinaali.
Djokovicin vaarat liittyvät yhtä lailla tuohon 'pöljään päivään': Roddick, Cilic, Tsonga tai Raonic. Kuka tahansa heistä voi esimerkiksi syöttää niin hyvin päivän ajan, että siinä menee serbinkin vellit sekaisin, vaikka hän hyvä palauttaja onkin. Itse epäilen kuitenkin edelleen, että Djokovicin masu on viime vuodesta niin täynnä, että tämäkään ei ole riittävä kiihottava paikka hänelle ja hän jää pronssiotteluun näissäkin kisoissa. Roihu ei riehu vieläkään samalla liekillä kuin viime vuonna.
Mustia hevosia Murrayn lisäksi on tuossa jo iso liuta mainittukin, mutta vaikka tämä on pienestä kiinni, niin mitalit ratkottaneen mitä todennäköisimmin tämän kolmikon Federer-Murray-Djokovic kesken.
Jotenkin siis näkisin, että näin käy:
Neljännesfinaalit:
Federer-Isner
Ferrer-Del Potro
Berdych-Murray
Tsonga-Djokovic
Semifinaalit:
Federer-Ferrer
Murray-Djokovic
Pronssiottelu:
Ferrer-Djokovic
Finaali:
Federer-Murray
Mitalikolmikko: kultaa Federer, hopeaa Murray, pronssia Ferrer, lämmintä kättä Djokovic.
Sana on vapaa. Kommentteja, kiitos! Äänestys on avattu. Ääniä, kiitos!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)