Gael Monfils vs. Lucas Pouille
Ranskalaisparin kohtaaminen, jonka lähtökohdat otteluun eivät turnauskuormituksen osalta voisi olla juurikaan epätasaisemmat. Gael Monfils seilaa edelleen ilman erätappioita, kun taas Rafael Nadalin edelliskierroksella tiputtanut Lucas Pouille on pelannut nyt kolmessa ottelussa peräkkäin täydet viisi erää ja turnauksen avauskierroksellakin neljä erää. On hurja ero pelaako viikon sisään 12 vai 19 erää.
Gael Monfilsin kaavio on vastaavasti tasoittunut hurjasti, kun etukäteen ajateltuna ne isoimmat karikot Milos Raonicin ja Rafael Nadalin muodossa tippuivat pois jo aiemmin ja vastassa on ollut enemmän tai vähemmän kevyemmän sarjan pelureita. Ja kun vastaan astelee nyt jo väkisinkin väsynyt Pouille, voi olla, että polku kohti seminaalia tulee olemaan lopulta harvinaisen kivuton.
Toki odotin Pouillen olevan liian väsynyt jo edellisessä ottelussaan Nadalia vastaan ja hyytyvän viimeistään matsin edetessä, mutta näin ei lopulta käynyt. Pouille pystyi viemään matsia omilla ehdoillaan pitkiä aikoja, eikä järjettömiä palloralleja päässyt syntymään. Pelit ratkeavatkin nykyisin usein niihin alle viiden lyönnin palloihin, mutta tästä joku toinen kerta.
Pouillen pelissä on hurja määrä luonnollista painoa lyöntien letkeyden ja eteenpäin virtaavan energian ansiosta. Varsinkin miehen rentoa kahden käden rystyä tuli ihailtua Nadal-ottelussa erityisen paljon. Kun sekä rystyltä, että myös kämmeneltä löytyy lyöntisuunnat joka suuntaan, on mies varsin hankala vastus kaikille ja pomminvarma top10-pelaaja tulevina vuosina. Syöttö on toimiessaan lähes loistelias, mutta ykkössyötön onnistumisprosentti jätti paljon toivomisen varaa Nadal-ottelussa.
Hyvän syöttämisen päälle miehen olisi puolivälieräasä pystyttävä rakentamaan hyvää ja monipuolista koko kentän peliä, jota nähtiin paljon Nadalia vastaan. Hän sai työnnettyä painavilla peruslyönneillään Nadalin todella kauas takarajasta ja samaa vaaditaan Monfilsia vastaan. Sieltä ei saa lyötyä juurikaan läpi, eikä avattua kulmia vastustajan liikutteluun. Pelillisesti tämä on tänään aivan välttämätöntä, varsinkin kun kroppa on väsynyt. Se on jo toinen asia, jaksaako Pouille enää tätä raakaa duunia vai meneekö homma huonontuneen liikkeen ja tasapainon tuloksena kiireessä räiskimiseksi.
Huonosti ei pelaa, eikä ole pelannut Monfilskaan. Takana on upea kovien kenttien kausi ja uusi valmentajakuvio Good to Great-akatemian kanssa on tuonut peliin tarvittavaa piristystä ja voi hyvinkin olla, että miehestä tulee vielä Stan Wawrinkan tavoin hyvästä suuri pelaaja. On tullut ikään kuin aika, ja tässä tapauksessa jopa korkein aika, ottaa miehen lahjakkuus kokonaisvaltaisesti käyttöön.
Turnauksen osalta mies on vielä tuore ja jaksaa tarvittaessa nuorta ranskalaista pidempään. Varmin tapa voittaa onkin fysiikan kautta pitämällä pallot turvallisella marginaalilla painavina, joihin Pouille pystyy iskemään vain ison riskin kautta. Monfilsin takavuosien perisynti, ajoittainen passiivisuus, jopa ajoittainen tuuppaaminen ja kultainen noutaminen on periaatteessa valttia nyt. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä semifinaalissa olisi oltava edelleen teräskunnossa.
Uudempi versio Monfilsista on kuitenkin aiempaa fokusoituneempi ja mielestäni myös jonkin verran aggressiivisempi. Ajoittain mies vielä tyytyy tutkailemaan ja passailemaan, mutta pääosin peli on terävöitynyt. Rento tyyli kohdistuu lähinnä hyvään fiilikseen kentällä ja liiallisesta kikkailusta on fokus siirtynyt pisteiden tekemiseen ja käytännössä siis voittamiseen. Syöttö ja peruslyönnit ovat hyvällä tasolla ja tarvittaessa jopa moukaroivat vastustajaa. Puolustuspeli ohituksineen on ollut aina hyvää ja mikäli Pouille ei väsyneenä valmistele hyökkäyksiään kunnolla, niin Monfils nauttii jälleen kevyemmän iltapalan New Yorkissa.
Pouillen pelissä on hurja määrä luonnollista painoa lyöntien letkeyden ja eteenpäin virtaavan energian ansiosta. Varsinkin miehen rentoa kahden käden rystyä tuli ihailtua Nadal-ottelussa erityisen paljon. Kun sekä rystyltä, että myös kämmeneltä löytyy lyöntisuunnat joka suuntaan, on mies varsin hankala vastus kaikille ja pomminvarma top10-pelaaja tulevina vuosina. Syöttö on toimiessaan lähes loistelias, mutta ykkössyötön onnistumisprosentti jätti paljon toivomisen varaa Nadal-ottelussa.
Hyvän syöttämisen päälle miehen olisi puolivälieräasä pystyttävä rakentamaan hyvää ja monipuolista koko kentän peliä, jota nähtiin paljon Nadalia vastaan. Hän sai työnnettyä painavilla peruslyönneillään Nadalin todella kauas takarajasta ja samaa vaaditaan Monfilsia vastaan. Sieltä ei saa lyötyä juurikaan läpi, eikä avattua kulmia vastustajan liikutteluun. Pelillisesti tämä on tänään aivan välttämätöntä, varsinkin kun kroppa on väsynyt. Se on jo toinen asia, jaksaako Pouille enää tätä raakaa duunia vai meneekö homma huonontuneen liikkeen ja tasapainon tuloksena kiireessä räiskimiseksi.
Huonosti ei pelaa, eikä ole pelannut Monfilskaan. Takana on upea kovien kenttien kausi ja uusi valmentajakuvio Good to Great-akatemian kanssa on tuonut peliin tarvittavaa piristystä ja voi hyvinkin olla, että miehestä tulee vielä Stan Wawrinkan tavoin hyvästä suuri pelaaja. On tullut ikään kuin aika, ja tässä tapauksessa jopa korkein aika, ottaa miehen lahjakkuus kokonaisvaltaisesti käyttöön.
Turnauksen osalta mies on vielä tuore ja jaksaa tarvittaessa nuorta ranskalaista pidempään. Varmin tapa voittaa onkin fysiikan kautta pitämällä pallot turvallisella marginaalilla painavina, joihin Pouille pystyy iskemään vain ison riskin kautta. Monfilsin takavuosien perisynti, ajoittainen passiivisuus, jopa ajoittainen tuuppaaminen ja kultainen noutaminen on periaatteessa valttia nyt. Tämä on kuitenkin lyhytnäköistä, sillä semifinaalissa olisi oltava edelleen teräskunnossa.
Uudempi versio Monfilsista on kuitenkin aiempaa fokusoituneempi ja mielestäni myös jonkin verran aggressiivisempi. Ajoittain mies vielä tyytyy tutkailemaan ja passailemaan, mutta pääosin peli on terävöitynyt. Rento tyyli kohdistuu lähinnä hyvään fiilikseen kentällä ja liiallisesta kikkailusta on fokus siirtynyt pisteiden tekemiseen ja käytännössä siis voittamiseen. Syöttö ja peruslyönnit ovat hyvällä tasolla ja tarvittaessa jopa moukaroivat vastustajaa. Puolustuspeli ohituksineen on ollut aina hyvää ja mikäli Pouille ei väsyneenä valmistele hyökkäyksiään kunnolla, niin Monfils nauttii jälleen kevyemmän iltapalan New Yorkissa.
Monfils vie 3-0.
Novak Djokovic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Iltamatsina, Suomessa siis yömatsina, pelataan Novak Djokovicin ja vielä yhden ranskalaisen, Jo-Wilfried Tsongan, välinen puolivälierä. Etukäteen ajatellen tämä vaikuttaa puolivälierien tylsimmältä ottelulta, sillä en millään jaksa uskoa Tsongan pelin kestävän nousukuntoa osoittaneen Djokovicin mankelissa.
Turnaukseen rannevammaisena tullut Djokovic on saanut ranteelleen kovasti kaivattua lepoa lähes kahden kierroksen verran, kun Jiri Vesely ei lähtenyt toisella kierroksella edes viivalle ja Mikhail Youzhni heitti pyyhkeen kehään kolmannen kierroksen ensimmäisessä erässä. Neljännen kierroksen esitys Kyle Edmundia vastaan ei jättänyt oikeastaan mitään arvailujen varaan, vaan mies lanasi jo tuttuun tyyliinsä, mikä tietää kaikille muille hurjaa haastetta. Miehen kunto alkaa lähestyä piikkiään. On toki jonkinlainen kysymysmerkki, miten miehen peli kulkee tai se ranne kestää, jos ja kun serbiä päästään kunnolla testaamaan.
Ensimmäinen testi voi toki olla jopa Tsonga, sillä periaatteessa hänellä on tulivoimaa ja peli-ideaakin, jolla Djokovic voisi kaatua. On hyvä syöttö ja sen päälle rakentuva kämmenpommi, jota serbikin kyllä tottelee, mutta miehen rystypuoli ei kestä tässä vertailussa päivänvaloa. Sitä ei tee myöskään hänen mentaalinen valmiutensa haastaa Djokovicin kaltaista kärkinimeä näin kovassa paikassa. Ellei Tsonga saa kaivettua ykköspeliään esiin, jolla voisi ampua serbiä ulos ottelusta tai ainakin riepotella miestä laajalla säteellä ympäri kenttää, niin on tosiaan vaikea nähdä tässä isompia menestysmahdollisuuksia ranskalaiselle.
Djokovic kääntänee kipeästä tukikädestään huolimatta peliä rystykrosseilla Tsongan rystylle ja iskee sen saamattomuuteen armotta. Paras vastalääke kovaan hyökkäykseen on vielä kovempi hyökkäys ja tällä serbi on usein yllättänyt. Jotenkin näkisin, että ensi yönä hän ei pitkään aio kentällä viihtyä ja vie tämän nopeaan tahtiin 3-0.
Novak Djokovic vs. Jo-Wilfried Tsonga
Iltamatsina, Suomessa siis yömatsina, pelataan Novak Djokovicin ja vielä yhden ranskalaisen, Jo-Wilfried Tsongan, välinen puolivälierä. Etukäteen ajatellen tämä vaikuttaa puolivälierien tylsimmältä ottelulta, sillä en millään jaksa uskoa Tsongan pelin kestävän nousukuntoa osoittaneen Djokovicin mankelissa.
Turnaukseen rannevammaisena tullut Djokovic on saanut ranteelleen kovasti kaivattua lepoa lähes kahden kierroksen verran, kun Jiri Vesely ei lähtenyt toisella kierroksella edes viivalle ja Mikhail Youzhni heitti pyyhkeen kehään kolmannen kierroksen ensimmäisessä erässä. Neljännen kierroksen esitys Kyle Edmundia vastaan ei jättänyt oikeastaan mitään arvailujen varaan, vaan mies lanasi jo tuttuun tyyliinsä, mikä tietää kaikille muille hurjaa haastetta. Miehen kunto alkaa lähestyä piikkiään. On toki jonkinlainen kysymysmerkki, miten miehen peli kulkee tai se ranne kestää, jos ja kun serbiä päästään kunnolla testaamaan.
Ensimmäinen testi voi toki olla jopa Tsonga, sillä periaatteessa hänellä on tulivoimaa ja peli-ideaakin, jolla Djokovic voisi kaatua. On hyvä syöttö ja sen päälle rakentuva kämmenpommi, jota serbikin kyllä tottelee, mutta miehen rystypuoli ei kestä tässä vertailussa päivänvaloa. Sitä ei tee myöskään hänen mentaalinen valmiutensa haastaa Djokovicin kaltaista kärkinimeä näin kovassa paikassa. Ellei Tsonga saa kaivettua ykköspeliään esiin, jolla voisi ampua serbiä ulos ottelusta tai ainakin riepotella miestä laajalla säteellä ympäri kenttää, niin on tosiaan vaikea nähdä tässä isompia menestysmahdollisuuksia ranskalaiselle.
Djokovic kääntänee kipeästä tukikädestään huolimatta peliä rystykrosseilla Tsongan rystylle ja iskee sen saamattomuuteen armotta. Paras vastalääke kovaan hyökkäykseen on vielä kovempi hyökkäys ja tällä serbi on usein yllättänyt. Jotenkin näkisin, että ensi yönä hän ei pitkään aio kentällä viihtyä ja vie tämän nopeaan tahtiin 3-0.
