tiistai 28. maaliskuuta 2017

Uudet mailat! (Wilson Blade 98)

Oli tullut aika. Vanhat, hyvin palvelleet Wilsonit Blade ysikasit saivat siirtyä syrjään, kun tilalle astuivat uudet ysikasibleidit. Pari sukupolvea uudempana versiona toki.

Olin pohtinut mailanvaihtoa jo tovin ja sisäkauden aikana alkoi tuntua siltä, että puhti alkoi loppua miehen ohella myös kolmisen vuotta käytössä olleista mailoista. On tiettyjä speksejä joiden kohdalla en, täälläkin dokumentoitujen käsiongelmieni vuoksi, uskalla riskeerata oikeastaan enää mitään mailavalinnassa.

Mailan jännetiheys on ehdottomasti yksi niistä. On pomminvarmaa, että 16 pysty- ja 19 poikittaisjännettä tulevat säilymään mailan spekseissä siihen asti kunnes mailat seinään naulataan.

Toinen selvä asia on mailan paino ja erityisesti jakauma. Alle 300 grammainen maila on selkeästi liian kevyt, vaikka paino olisikin kärkeen painottunut. Bladen 304 grammaa oikealla jakaumalla on vaikuttanut jo kolmen sukupolven ajan varsin sopivalta. Näiden uusien mailojen kohdalla olen kuitenkin testimielessä laittanut lisäpainoa "lyijyteipin" muodossa mailojen kehään kello kolmeen ja yhdeksään. Mailasta tulee hieman raskaampi, mutta samalla vakaampi ja lyönti tuntuu kulkevan kuin juna eteenpäin tuottaen lisäpainoa myös lyöntiin. Tämän suhteen on kuitenkin oltava tarkkana, ettei kikkailun suhteen tule ylilyöntejä, sillä en halua myöskään menettää mailan käsittelynopeutta.

Tuo pieni lisäpaino on ainakin tällä erää tuonut vain plussaa omaan peliin. Peruslyönnit tuntuvat tukevimmilta ja syötöt (suorat ja kickit) lähtevät kohdalle osuessaan rentouden saattelemana varsin mukavasti.

Kehän koko mailoissani on ollut nyt kolmien mailojen ajan tuo 98 neliötuumaa. Haussa oli tällä kertaa 100-tuumainen kehä, mutta en vain ole löytänyt käteen sopivaa. Testasin mm. Babolatin ja Headin mailoja, mutta jokin niissä ei vain istunut käteen.

Testimailojen kanssa ongelmina ovat lähes poikkeuksetta itselle sopimattomat jänteet, joilla mailasta kuin mailasta saa aivan toisenlaisen. Huono tai sanotaanko itselle sopimaton jänne pilaa hyvänkin mailan, eikä toisaalta hyväkään jänne pelasta huonoa mailaa. Sitten on vielä tietysti pari muutakin muuttujaa, kuten jännekireys, jänteen paksuus ja niin edelleen. Siitäkin huolimatta Blade on mailana aina tuntunut istuvan todella hyvin käteeni. Mailan balanssi sekä kierre- ja voimantuotto-ominaisuudet ovat käyneet nopeasti ilmi, kun mailaan olen tarttunut.

Nyt hankitut Bladet ovatkin jo kolmannet laatuaan ja toiset peräkkäin 16x19 jännetiheydellä, joten kovin suurta riskiä en tälläkään kertaa tosiaan ottanut.

Parissa sukupolvessa mailan teknologiaa on kuitenkin viety jonkin verran taas eteenpäin. Maila tuntuu uuden teknologian myötä käsiystävällisemmältä kuin edeltävät mailani ja mailan sweetspottia väitetään suuremmaksi. Osumahetki tuntuu aluksi jopa liiankin pehmeältä, mutta se on loppujen lopuksi tottumiskysymys. Käsi oppii tuntemaan kyllä osuman herkkyyden yllättävän nopeasti.

Kierrettä maila ei ihan samalla tavalla maila ei tunnu tuottavan kuin edeltävä versio (vm. 2014), joten tällä hetkellä testissä ovatkin kierreystävälliset jänteet, kuten Babolatin Pro Hurricane Tour sekä RPM Blast. Pitkään käyttämäni jänne Kirschbaumin Super Smash 1.25mm ei tunnu pitävän kireyttään tarpeeksi pitkään kovissa peleissä, joten olen samassa yhteydessä vaihtamassa myös jännettä. Mailan originaalijänne oli Wilson oma säierakenteinen polyesterijänne Sensation ja se ei todellakaan sopinut itselleni. Kierteentuotto-ominaisuudet olivat olemattomat ja voimakkaammat yläkierrelyönnit lensivät hädin tuskin verkkoon saakka. Mutta mennään jänteisiin joku toinen kerta tarkemmin.

Takana on nyt toistakymmentä tuntia uusien mailojen kanssa eri jäntein ja pakko myöntää, että tässä vaiheessa mailojen kanssa alkaa olemaan melko lailla sinut. Pientä hakemista on tosiaan ollut riittävän yläkierteen kanssa, sillä luonnostaan maila tuntuu suosivan suoraa pommitusta. Oikealla jänteellä kierrettäkin toki syntyy aivan riittävästi. Suoraa syöttöä syöttäessä tuntuu suorastaan ihanalta pommittaa palloja ylhäältä alaspäin ja nauttia vauhdin hurmasta. Lisäpainon ja oikean jänteen kanssa myös kick-syötöt vaikuttavat melko painavilta, kuten myös siis peruslyönnit. On suorastaan ihana tuntea kädessä kuinka maila tulee lyöntiin kuin juna ja kuinka osumahetken puhtaus sinkoaa palloa eteenpäin!

Ei tämä edelleenkään ole mailoista kiinni ollut, mutta kieltämättä alkaa olla taas kiva tunne kun pelivälineeseen pystyy luottamaan 100-prosenttisesti. Hinku kentille on suorastaan järjetön!

New babies! Wilson Balde 98 (16x19).

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ennakko: Miami 2017

Indian Wells päättyi sunnuntaina Roger Federerin lähes suvereeniin turnausvoittoon, joten kaikkien huulilla on kysymys jatkuuko sama meno Miamissa. Tässä ennakkoa!

Todellakin, Roger Federer tuntui vain lisäävän pelinsä kierroksia Indian Wellsissä. Ei juurikaan jäänyt arvuuttelun varaan kuka on tämän hetken kuumin pelaaja tourilla. Ottelut varsinkin Rafael Nadalia ja Stan Wawrinkaa vastaan olivat tahoillaan sellaista näytöstä muun muassa Federerin nykyrystyn kestävyydestä ja monipuolisuudesta, mutta myös hyökkäyspelin pelinopeudesta, että vastaavaa tasoa saa hakea Federerinkin historiasta varsin kaukaa. Kun väliin mahtui vielä yksi luovutuksen kautta tullut voitto, toki turnauksen ja tämän kaksikon herkullisuuden kannalta harmittavasti, Nick Kyrgiosista, niin Federer tuskin tuskailee pahemmin palautumisen kanssa.

Kentät Miamissa ovat perinteisesti olleet Indian Wellsiä nopeimmat, mikä sopii luonnollisesti Federerille hyvin, joten siinä mielessä kentät eivät tuo juuri apuja muille pelureille. Sitä saattaa tuoda toki Miamissa usein puhalteleva tuuli, sillä niin kovassa kunnossa kuin Federerin peli onkin, niin palloa hurjan aikaisin ottamalla osuman merkitys korostuu valtavasti. Pienikin tuulenvire tiputtaa pelitasoa rajusti. Tämä koskee toki kaikki muitakin.

Federerin kauden ensimmäistä kohtaamista Novak Djokovicin tai Andy Murrayn kanssa ei tulla näkemään Miamissakaan, sillä molemmat ovat vammojen vuoksi sivussa. Tämä on tietysti varsin harmillista, mutta jossain määrin jopa ennakoitavaa oikeastaan molempien osalta. Fyysinen pelitapa rajun liikkumisen ohella kuluttaa, eikä molemmat ole enää mitään teinipoikia. Viime vuosi oli molemmille varsin raskas, joten uudet madot lienevät koukussa vasta kesällä, kun Wimbledon ja US Open ovat lähempänä, varsinkin jos vammat vievät pidempään. Federerin reitille osunee jo kolmannella kierroksella kuitenkin Juan Martin del Potro ja se kuulostaa tällä hetkellä sarjaan 'pakko nähdä'. Myös mahdolliset kohtaamiset kaavion samalla puolella olevien Dominic Thiemin ja tietysti Stanin kanssa ovat sitä.

Rafael Nadal jäi tosiaan pahasti Federerin jyrän alle Indian Wellsissä ja niistä syistä kirjoittelinkin jo turnauksen aikana. Ei mennä siihen nyt siis sen enempää, mutta selvää on, että isoimmat odotukset espanjalaisen kohdalla voidaan siirtää jo massakauteen. Kaavio on haastava ja suuren suuria vaaroja tulee matkan varrella jo neljännesvälieristä lähtien Grigor Dimitrov, Milos Raonic, Kei Nishikori/Marin Cilic ja finaalissa mahdollisesti Federer. Ei kuulosta realistiselta nyt.

Stan Wawrinka yllätti varsin positiivisesti kypsällä pelillään ja henkisellä vireellään Indian Wellsissä. Federerin nopeaan tempoon ei Stanillakaan ollut vastausta, mutta otteet antavat odottaa tänäkin vuonna isoa voittoa. Lyönnit ovat kuosissa ja vaikuttaisi siltä, että viimeistään kevään massat lisäaikoineen tuovat hedelmää. Lyönnissä on voimaa rajusti takana ja lisäaggressiivisuutta tulee todennäköisesti lisää kun kenttäpositio nousee taas aavistuksen eteenpäin.

Sanoisin, että voittaja löytyy edellä mainitusta joukosta, joten näillä mennään:

Puolivälierät:
Wawrinka vs. Kyrgios
Federer vs. Thiem
Dimitrov vs. Raonic
Cuevas vs. Nishikori

Välierät:
Wawrinka vs. Federer
Dimitrov vs. Nishikori

Finaali:
Federer vs. Dimitrov

Voittaja:
Federer.

VeikkausTV ja TennisTV näyttävät turnauksen.

torstai 16. maaliskuuta 2017

Miksi Federer voittaa nyt Nadalin?

Indian Wellsissä ja Australian Openissa on nähty pitkästä aikaa kahden legendan, Roger Federerin ja Rafael Nadalin, kohtaamisia. Molemmissa voiton on vienyt Roger Federer ja siihen on syynsä.

Listasin kymmenen, keskenään osittain tai vahvasti korreloivaa syytä, mikä tämän kaksikon asetelman on kääntänyt.

1) Federerin loistava vire
Federer on ollut alkukauden vireellään, yhdestä yllätystappiosta huolimatta, alkukauden paras pelaaja. Lepo on tehnyt hyvää, sillä otteet ovat olleet kerrassaan hurjia ja mies on entisaikojen kaltainen pelote kenelle tahansa juuri nyt, ikämiehenä vieläpä! Virettä ruokkinee myös sen tosiasian tiedostaminen, että muut bigfourista tai bigfivesta ovat enemmän tai vähemmän vaiheessa peliensä kanssa. Osa jopa pysyvästi, kuten juuri Nadal, jonka vire on toki parantunut viime vuosista, mutta tippunut parhaista vuosista.

Federerin on siis jatkossakin on helppoa pelata vapautuneesti kun isompaa mörköä ei juuri miltään suunnalta näytä löytyvän. Vaikka rauta on nyt kuumaa, tulee sveitsiläisen olla tarkkana kalenterinsa kanssa. Massakausi kannattanee suurelta osin rauhoittaa.

2) Federerillä oikea ja ennen kaikkea kestävä pelitapa
Federer on vihdoin pystynyt, peliään hajottamatta, toteuttamaan sitä aggressiivistä pelitapaansa, jolla Nadalin pystyy toistuvasti voittamaan. Ennen ei näin ole ollut. Tähän on auttanut erityisesti kohdat 3 ja 5.

3) Federerin rysty kestää
Nadalin Federer-taktiikan yhtenä kulmakivenä on koko uran ajan ollut sveitsiläisen rystyn painottaminen ja sen hajoaminen. Tämä ei ole tänä vuonna ainakaan kovilla kentillä toiminut. Nadal ei ole saanut eri syistä johtuen palloja pomppaamaan tarpeeksi korkealle edes kämmenpuolen krosseilaan, jotta Federer olisi joutunut lyömään rystyään vaikeasta positiosta hartialinjan tasolta. Kun lyönti jää lähes ihanteellisesti lantion tasolle, ottaa Federer lyönnin upeasti ajoissa ja laittaa siihen usein lisää vauhtia. Nadal inhoaa kiirettä ja jää tällöin kaipaamaan niitä Federerin alakierteitä, joiden kautta hän pystyisi peliä viemään. Nyt niin ei yksinkertaisesti tapahdu, kun Federerin rysty on käytännössä timanttia. Isolla mielenkiinnolla odotammekin mahdollista massakohtaamista, jos sellainenkin tällä kaudella jossain tulisi. Olisiko tämä edelleen Nadalin tapa pelata?

4) Nadalin härkäpäisyys käy kalliiksi
Nadal puskee tällä hetkellä liiaksi Federerin rystyn kautta. Uusia temppuja ei ole juurikaan nähty. Uran alkuvaiheessa kehitys ja monipuolisemmat keinot pistivät silmään, mutta nyt peli on polkenut jo vuosia paikallaan. Nadal on vaikuttanut välillä täysin aseettomalta, jos vastustajan rystypuoli on pitänyt. Vaikeuksia ovat tarjoilleet erityisesi Novak Djokovic, Stan Wawrinka, mutta myös useat vasurit, joilla Nadalin kämmenkrossia ottaa vastaan kämmen.

Edessä siintävä valmentajanvaihdos, Toni Nadalin siirtyessä takavasemmalle, ei tule hetkeäkään liian aikaisin. Vanhan koiran on opittava uusia temppuja.

5) Nadalin syöttö < Federerin syöttö
Indian Wellsissä Federer käytännössä teurasti Nadalin syöttöä, jossa ei tällä hetkellä ole tarpeeksi painoa kickin tai pommin muodossa. Sivukierrepainotus ei yksinään riitä, ei varsinkaan Federerin nykyrystylle. Jalat, lantio, yläkroppa ja hartiat on saatava paremmin syöttöön mukaan, jotta lyönti saa painoa taakseen. Nyt syöttö on lähinnä kädellä tehty sutaisu, joka jää voimattomana pörriäisenä ajoittain jopa namuksi.

Syöttö onkin isoin yksittäinen osa-alue, jossa Nadal todella rajusti Federeriä jäljessä. Kun lisätään se, ettei murtopalloja Federerin suunnasta juuri tipu, kasvaa omien syöttöjen merkitys rajusti ja pienelläkin kipsaamisella syötöstä katoavat tehot entisestään.

Sikäli hassua, että juuri syötön taso olisi Nadalin pelissä kenties helpointa kehittää, mutta mitään ei ole muutamaan vuoteen tällä saralla juuri tapahtunut.

6) Nadalin paras taso tippunut
Historiassa aina Nadal saanut parhaan pelinsä juuri Federeriä vastaan ja vain se on riittänyt voittoihin. Nyt asetelma kääntynyt päälaelleen. Federer tuntuu saavan parhaansa irti Nadalia vastaan.

7) Vanhat haamut unohtuneet
Pitkä tauko miesten välisissä kohtaamisissa on tehnyt erityisesti Federerille hyvää. Vanhat taakat ovat ikään kuin unohtuneet ja entisaikojen keinot ovat vastaavasti Nadalilta vanhentuneet. Uusia haamuja on kertynyt lähinnä Nadalille, joka lienee tällä hetkellä yhtä neuvoton kuin entisaikojen Federer Nadalia vastaan.

8) Alustat
Uran loppumetreillä menestys tulee usein sillä alustalla, joka pelaajalle on ollut luontaisesti sopivin jo uran alussa. Federer elää tällä hetkellä kovista ja nopeista alustoista, Nadal hitaista massakentistä.

9) Henkinen asetelma
Nadal tarvitsisi kipeästi ison voiton, joka rentouttaisi peliä. Hän voisi tehdä federerit esimerkiksi Roland Garrosilla. Ilman federermäistä pelaamisen rentoutta on vaikea nähdä, että Nadal saisi pelistään kaikkea irti. Edelleen miestä riivaa jonkinasteinen tiukkuus kovissa paikoissa, jolloin tekemisestä tulee väkinäistä puurtamista, kierteen määrä lisääntyy tehoja rajusti syöden ja liike näyttää kovin raskaalta. Tätä ei juuri huippuvuosina nähty.

10) Nadalin fysiikka
Espanjalaisen fysiikka ei enää riitä pitämään entistä pelitasoa yllä. Jalkojen voimantuotosta lyöntiin olen Nadalin kohdalla puhunut viime vuosien aikana useasti ja edelleen jauhan samaa, jalkojen energia suuntautuu liikaa ylös tai valuu jopa taakse, eikä sitä virtaa saa tarpeeksi eteenpäin. Paluuta entiseen ei vain ole. Varsinkin nopeilla kentillä hidastuva jalkojen liike, jättää jatkuvasti lyönnin jalkatyötä vajaaksi. Toki vain marginaalisesti, mutta huipulla nämä marginaalit ratkaisevat.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Ennakko: Indian Wells 2017

Edellisessä postauksessa tulikin jo pohdittua sitä, mihin ollaan tällä kaudella menossa, tulevaisuuteen vai sittenkin menneisyyteen?

Uuttaa suuntaa antaa mahdollisesti kauden ensimmäinen Masters-turnaus, Indian Wells, joka alkaa huomenna! Tässä ennakkoa.

Roger Federerin voittokulku pysähtyi Dubaissa yllättäen jo toisessa ottelussa Evgeni Donskoyhin. Ottelu oli kaikessa draamaattisuudessaan varsin hurja, sillä Federerin kantilta katsottuna ottelu oli periaatteessa täysin lapasessa. Ainakin kolmesti. Oli hurja johto, oli "ratkaiseva" breikki, oli matsipalloja, mutta ei, ei se vaan tullut.

Tätä tennis tietysti on. Voittaminen on joskus mestareillekin vaikeaa ja vastustajan hurjan pelin aiheuttama paine näkyy välillä väkisinkin otteissa, vaikka juuri suurvoiton ottaneena voisi kuvitella paineiden olevan minimissään, mutta eihän se tietenkään niin mene.

Niin tai näin, on suorastaan herkullista nähdä kuinka kausi tästä Federerinkin osalta jatkuu. Ikää on, joten Australian Openin kaltaisiin kuntopiikkeihin panostaminen pitkän lepojakson siivittämänä saattaa olla se todennäköisin tie mestaruuksiin jatkossakin. Niin on käynyt aikoinaan muillekin. Järkevää kisakalenteria vaaditaan nyt kaikissa kauden vaiheissa.

Indian Wellsin olosuhteet ovat aina kuumat. Kentät ovat perinteisesti olleet kiertueen hitaimpia kovia kenttiä jo pitkään, mikä tietysti jossain määrin suosii ennemmin esimerkiksi kolmikkoa Rafael Nadal, Novak Djokovic ja Andy Murray kuin vaikkapa juuri Federeriä. Tai esimerkiksi lyhyellä hallikaudella loistaneita pelureita.

Edellä mainitusta big four-kolmikostakaan kukaan ei ole aivan täydellisessä iskussaan vaikka Nadalin kaksi finaalipaikaa tai Murrayn Dubai-voitto hienoja suorituksia ovatkin.

Nadalilla suoritustasoon on löytynyt muutama taso lisää ja miehen voittamiseen vaaditaan nyt paria viime vuotta enemmän. Siltikin sanoisin, että keinot voittoon ovat edelleen entiset ja ne ovat kaikkien tiedossa. Jatkuvan kiireen ja liikkeen aiheuttaminen, hyvä syöttäminen sekä kovaa pommittaminen ovat edelleen ne keinot, jolla Nadalia saa pois tolaltaan. Paljon rystyjä jää lyönnin petraantumisesta huolimatta edelleen lyhyeksi ja jos espanjalainen ei saa lyödä rauhassa myöskään kämmentään, niin pommien nosteluksi vahvemman puolen peli usein menee. Nadalin on elintärkeää saada omat syöttönsä toimimaan monien syöttösuuntiensa kautta, sillä kuten Australian finaalissakin nähtiin, mies on välittömästi pulassa, jos syöttö jää heikoksi tai suunnaltaan arvattavaksi.

Andy Murrayn voitto Dubaissa oli totta kai loistava saavutus ja voitto on aina voitto, mutta todellista testiä ja käsitystä iskukyvystä en ainakaan itse saanut. Puhtaasti vastustajien rankingejä ajatellen (15., 29., 35., 51. ja 97.) voitto lienee yksi 500-historian "helpoimpia". Kolme erää, kauden toistaiseksi huikein tiebreak (20-18) ja järjetön määrä pelastettuja matsipalloja Philipp Kohlschreiberin kanssa kertoo edelleen kenties siitä, että Australiassa Murrayn päihittäneen Mischa Zverevin tavoin paljolti verkkopeliä pelaavien pelureiden kanssa Andy on ajoittain pahoissa ongelmissa.

Suurimpana mysteerinä pidän edelleen Djokoviciä. Peli ei ole uomissaan eikä kaikki ole myöskään kohdillaan henkisellä ja/tai fyysisellä puolella. Peli on ollut aivan liian passiivista ja mies on henkisesti täysi varjo viime vuosien kylmyydestään. Neljä mestaruutta kuuden vuoden aikana, sisältäen kolme edellisvuotta, on Indian Wellsin osalta kuitenkin paljon puhuva. Mutta jos peli ei aavikollakaan lähde kulkemaan mysteeri jatkuu, muut saavat lisää uskoa ja lumipallo kasvaa kasvamistaan. Jossain kohtaa puheet alamäestä voimistuvat entisestään.

Kaavio on serbille kerrassaan hurja. Samassa kaavion neljänneksessä on mm. Federer, Nadal, Juan Martin del Potro, Nick Kyrgios ja Alexander Zverev, joten ihan helpolla ei semifinaalipaikka kenellekään heistä irtoa. Jo del Potro kolmannella kierroksella voi olla serbin tämän hetkiselle itseluottamukselle liikaa, vaikka alla tuore voitto argentiinalaisesta onkin. Tai sitten olen jälleen täysin yössä ja miehen hyvät muistot IW:stä siivittävät serbin heittämällä neljänteen peräkkäiseen mestaruuteen.

Edellä mainittujen sankarien lisäksi katseet kohdistuvat Grigor Dimitroviin ja edellisessä postauksessa poissaolollaan loistaneeseen Stan Wawrinkaan. 

Dimitrov on pelannut upean alkukauden ja nyt olisi mitä oivallisin aika lunastaa niitä suuria odotuksia Masters-tasolla. Tämä vuosi voi olla monessa mielessä tärkeä, sillä vanha kaarti on joskus raivattava pois tieltä ja mielellään ennen kuin vuoden verran hehkutettu #nextgeneration sen tekee, sillä silloin Dimitrov on vaarassa jäädä vähän välimallin jätkäksi, kuten viime vuonna taisin miehen syvimmän laakson aikaan kirjoitellakin.

Wawrinka on jatkanut tuttua Grand Slam-voiton (US Open 2016) jälkeistä aaltoiluaan myös tänä vuonna. Australiassa semeissä, Dubaissa heti lauluun. Pelillisesti on vaikea hahmottaa, mistä moinen johtuu, mutta tuntuu siltä, kuin miehen motivaatio heittelisi joka puolelle jopa turnausten aikana. Niin upeaa kuin sveitsiläisen peli onkin, on kolikon toinen puoli haluttomuudessaan suorastaan vastenmielinen. Ehkä helpompi kaavio Indian Wellsissä saa tarvittavan määrän nälkää esiin.

Näillä kuitenkin mennään:

Puolivälierät:
Andy Murray vs. David Goffin
Stan Wawrinka vs. Dominic Thiem
Grigor Dimitrov vs. Kei Nishikori
Rafael Nadal vs. Novak Djokovic

Välierät:
Murray vs. Thiem
Dimitrov vs. Djokovic

Finaali:
Murray vs. Dimitrov

Voittaja:
Murray.