lauantai 16. joulukuuta 2017

Joulukalenteri #16: Rafael Nadalin Grand Slamit

Luukku 16 ja Rafael Nadalin Grand Slamit!

Kun Nadalin Slam-määrä kolme vuotta sitten oli 14, tuli vastaavassa luukussa pohdittua espanjalaisen Grand Slamien lopullista määrää. Päädyin silloin 16-19 Slamiin ja nyt tuo alaraja on siis saavutettu. Tänä vuonna tullut Roland Garrosin voitto oli miehen nykyvireellä odotettu ja myös US Open tuli erinomaisella vireellä, mutta toki kaavion sopivasti auetassakin.

Ja tätä se on. Roland Garrosilla Nadal voi rohkealla ja aggressivisella pelillään olla uhka vielä joitakin vuosia, mutta muualla on vähän toivottava kaavioiden aukenemisia. Toki myös Australia voisi olla mahdollisuuksien rajoissa, sillä finaaleja on kertynyt jo useita. Kuukauden päästä starttaavassa Openissa en kuitenkaan usko Nadalin olevan vielä iskussa tämän kauden jäljiltä. Ajoitusta haetaan varmasti massakaudelle ja kaikki muu menestys on vain plussaa.

Ensi kaudesta ei muutenkaan ole tulossa helppo, kun Roger Federerin lisäksi rivissä ovat myös Novak Djokovic, Stan Wawrinka ja Andy Murray. Tämä sekoittaa pakkaa varmasti.

Mutta hurja luku tuo 16 kuitenkin on. Mukana on tietysti käsittämättömät 10 Garrosia, mutta iso määrä myös kovien kenttien ja ruohoalustan mestaruuksia. Monet puhuvat Djokovicin ja erityisesti Federerin monipuolisuudesta, mutta tässä suhteessa Nadal on näyttöjensä suhteen omassa luokassaan.

4 kommenttia:

  1. Siis... mitä helv*ttiä? Nadal omassa luokassaan monipuolisuudessa?? Muuan herralla Roger Federer KOLMESSA eri Grand Slamissa 5 tai enemmän mestaruutta. Älä nyt ihan höpöjä puhu, kyllä se on nimenomaan RF joka monipuolisin pelaaja. Ok, vain yksi Garrosin voitto mutta sitäkin useampi finaali kyseisessä turneessa. Joten palautetaanpas arvon blogisti taas faktapohjaiseen argumentointiin eikä jatketa tuota ilmiselvää Rogerin aliarvostamista ja tunneperäistä kirjoittelua. Nadal ei missään tapauksessa ole monipuolisuudessaan omassa luokassaan - yhden alustan hevonen ollut aina. Djokovic ja Federer molemmat tasaisempia ja monipuolisempia, ei kysymystäkään.

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommenteista Anonyymeille!

    Arvasin, että tämä nostaa tunteita varsinkin Federer-leirissä. Ei nyt kuitenkaan nosteta myrskyä vesilasiin, sillä pitäähän maailmaan näkemyksiä mahtua. Tunneperäiseen kirjoitteluun en sen enempää nyt mene, koska ensimmäisessä replyssä oli varsin vahva lataus jo itsessään, jollaista tämän blogin teksteistä mielestäni harvemmin löytyy. Mutta, let’s calm down, brothers and sisters!

    Pointti alustojen suhteen on luonnollisesti se, että Nadalin voitot hitaiden ja nopeiden kenttien välillä ovat tasaisemmin jakautuneita kuin vaikkapa Federerillä ja Djokovicillä.

    En tiedä tennistaustoistanne, mutta usein jopa meillä kansallisen tason kilpapelaajilla ja/tai suhareilla on vaikeuksia sopeutua eri alustoille ja jotkut alustat sopivat toisille paremmin kuin toisille. Nadalilla paras alusta on tietysti massa, Federerillä ja Djokovicillä nopeampi kenttä. Siinä mielessä Nadalin voitot esimerkiksi Wimbledonissa ovat olleet hurja näyttö ennen kaikkea pelin mukauttamisesta ja siitä, että Nadal ei tästä porukasta välttämättä olisikaan se ilmeisin ”yhden alustan hevonen”. Minun kirjoissani ja kyllä, myös faktapohjaiseen argumentointiin perustuen Nadal näyttäisi taitavan sopeutumisen pitkässä ajankuvassa eri alustoille lopulta jopa parhaiten. Monipuolisuuden suhteen kyse oli nimenomaan siis eri alustojen hallitsemisesta. Tasaisuudesta en sanonut mitään, mutta selvää on, että siinä varsinkin Federer on omassa luokassaan, mitä monet faktat myös tukevat, mutta niistä joskus myöhemmin lisää.

    VastaaPoista
  3. Jep, mahtuuhan niitä, ja hyvä asiahan on se että nytkin syntyi hyvää keskustelua! Todettakoon myös että me lukijat arvostamme suuresti näkemääsi vaivaa, kun jaksat vastailla kommentteihimme - se tekee lukukokemuksesta kokonaisvaltaisemman ja mielenkiintoisemman! Kiitos siis blogistille siitä.

    Mitä tulee monipuolisuuteen niin edelleen kyseenalaistaisin väitettäsi hieman ja siihen on muutamia syitä:

    Rogerilla kolmena vuotena 3 GS, toki jokaisena näistä vuosista RG jäänyt nappaamatta. Nadalilla puolestaan vain yksi 3:n GS:n vuosi (2010). Eikä Masters voitotkaan ihan puhu monipuolisuuden puolesta: 30:stä kannusta 22 massalta. Toki voi huomauttaa Rogerin massakannujen vähäisyydestä mutta toisaalta johtuu nimenomaan siitä, että samalla "eralla" pelannut muuan Rafael Nadal joka kaikkien aikojen massakuninkaana (oikeutetusti) vienyt suurimman osan kannuista. Vaan miten olisi Rogerin Mastersien laita, jos nykyisen määrän (3) verran kisoja pelattaisiin massan sijasta/lisäksi ruoholla?

    Toinen seikka, jonka blogistikin allekirjoittanee, liittyy kenttien järjestelmälliseen hidastamiseen sanotaanko nyt vaikka siitä 2000-luvun puolivälistä eteenpäin - kenttiä hidastettiin systemaattisesti, jotta palloralleja saatiin pidemmiksi ja jotta yleisö viihtyisi otteluiden parissa paremmin. Tämä luonnollisesti suosi jauhajia tyyliin Nadal/Djoko ja teki "sopeutumisesta" helpompaa kun jopa ruohokentätkin, kovien kenttien slameista puhumattakaan, hidastuivat merkittävästi entisestä. Tästä löytyy lukuisia artikkeleita, kun vähän googlailee.

    Ja vielä yksi: Rogerilla valloittamatta Masterseistä ainoastaan Monte Carlo ja Rooma. Nadalilla Miami, Pariisi, Shanghai ja otetaan mukaan vielä World Tour Finals.

    On siis vaikea perustella väitettä Rafan monipuolisuudesta tai sopeutumiskyvystä, kun ainakin itse näen luvut täysin tämän argumentin vastaisina. Sen sijaan Rogerin slam- ja masters monipuolisuus myös massafinaalit mukaanlaskien on mykistävää luettavaa. Hänellä on luontainen kyky sopeuttaa peliään niin vastustajan kuin alustankin mukaan, ja lyöntivalikoiman monipuolisuudesta nyt tuskin täytyy mainita - se kun on tunnustetusti laajinta, mitä on tenniksen pelaajalta koskaan ikinä missään milloinkaan nähty, sori vaan. Every single shot from the book.

    Palaan mieluusti argumentoimaan lisää luettuani blogistin vastineen, jos sellaisen tähän kommenttiini vielä saan! =)

    VastaaPoista