Luukku neljä ja big four! Tai siis sen kuolema.
Pitkään, aivan liian pitkään on puhuttu jääräpäisesti ja laiskasti big fourista, jolla tarkoitetaan nelikkoa, Roger Federer, Rafael Nadal, Novak Djokovic ja Andy Murray.
Aivan liian usein meillä on kuitenkin ollut oikeastaan ja ainoastaan big one, yksi kuningas, joko siis Federer, Nadal, Djokovic tai ehkä jossain määrin jopa Murray. Välillä, kuten tänä vuonna, meillä on ollut puolestaan big two (Nadal ja Federer). Hetken aikaa meillä ehti olla jopa big five, kun Stan sai jo kolmannen Grand Slam-voittonsa, mutta niin vain termi jäi pimentoon, vaikka Stan saavutti samalla Murrayn pokaalimäärän. Pienenä sivuhuomautuksena vielä sen verran, että tämä vuosi oli ensimmäinen neljään vuoteen, kun Stan jäi ilman Grand Slam-voittoa, eikä big five tosiaankaan saanut missään vaiheessa oikein tuulta alleen.
Toki nämä fraasit ovat aina määrittelykysymyksiä, mutta big four-termin käyttäminen vielä vuonna 2018 lienee melko laiskaa journalismia. Ainakin alkuvuodesta. Ehkä. Ehdottomasti ehkä.
Vasurilla on nimestään huolimatta poliittisesti täysin sitoutumaton tennisblogi,
joka käsittelee tennistä niin katsojan, pelaajan, valmentajan kuin yrittäjänkin vinkkelistä.
