torstai 19. heinäkuuta 2018

Jälkipelit: Wimbeldon 2018

No niin. Wimbledon on ohi. Jalkapallon MM-kisat ovat ohi. Penkkiurheilullisen tyhjiön täyttämiseksi palatkaamme vielä hetkeksi Wimbledoniin ja katsokaamme isoa kuvaa sen kautta.

Niinhän siinä sitten kävi, että Novak Djokovic lopulta korjasi koko potin. Tätä vähän jo ennakossani ounastelin, jos siis suursuosikille Roger Federerille jotain matkan varrella tapahtuisi.

Federerin yllättävä tippuminen Kevin Andersonille oli totta kai yllätys ja varsinkin siitä tilanteesta, mistä ottelu lähti kääntymään. Tämänkaltainen tapaturma voi tapahtua tietysti kenelle tahansa, mutta kysymys kaikkien huulilla on, että oliko tämä nyt tässä?

En mene itse sanomaan mitään, mutta melkoista vuoristorataa Federerin pelilliset esitykset tällä ruohokaudella lopulta olivat. Missään vaiheessa ei ehkä aivan nähty sitä letkeintä sveitsiläistä, vaan hyvää peliä seurasi hieman vaatimattomampi ottelu ja pelitason vaihtelu oli lopulta yllättävänkin isoa.

Monet ovat puhuneet suuresta kuormasta ja varmasti monen kuukauden pelaamattomuus ja täydet viikot Wimbledonin alle jättivät jonkinlaiset merkit Federerin kroppaan. Tietynlainen liikkeiden räjähtävyys esimerkiksi Andersonia vastaan oli lopussa jo poissa, mikä selittää varmasti myös sitä hienoista passiivisuutta sekä huonoa osumaa, johon Roger hieman sortui. Hän ei päässyt jaloillaan aivan Andersonin peliin, eikä varsinkaan syöttöihin kiinni, jolloin kurottavaa jäi vain liikaa. Huolestuttavaa tässä oli se, että Kevin Anderson pystyi pitämään Federerin hyvin kurissa myös takakenttäpelissä, eikä sveitsiläinen päässyt hyökkäämään parhaimpien päiviensä malliin, vaan joutui ottamaan monesti liian suuria riskejä, jotka kostautuivat virheinä tai Andersonin ohituksina.

Mutta isoin huoli Federerille ja kaikille muillekin on Novak Djokovic sekä hänen kertakaikkisen onnistunut nousu ja paluu Grand Slam-voittajaksi. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon tämän vielä uudestaan: suurimmat hyötyjät Djokovicin alamäestä loukkaantumisineen ja motivaatio-ongelmineen ovat olleet juuri kuusi edellistä Grand Slamiä jakaneet Federer ja Rafael Nadal.

Djokovic on tehnyt paluuta jo tovin, mutta pala palalta paketti on valmistunut ja hioutunut kohti parempaa ja täydellisempää Djokovicia. Hurjinta voitossa onkin se, että Djokovic on vielä prosessissa pelinsä kanssa. Hän ei ollut vielä missään vaiheessa se lanaaja-Djokovic, joka mursi kaikki allensa jyräämällä vastustajat eräänlaisella totaalitenniksellään, kuten vielä muutama vuosi sitten.

Hänen pelissään on aina ollut valtavan kova puolustus, joka näytteli ison roolin myös Wimbledonissa, kysykää vaikka Rafael Nadalilta. Nadal löi päätään Djokovicin puolustukseen hienossa semifinaalissa lähes jatkuvasti. Djokovic sai kontrailtua Nadalin hyökkäykset ja käännettyä niitä ilkeästi omiksi vastaiskupaikoiksi ja ottamalla kentän takarajan haltuun hän vei Nadalilta aikaa pois. .

Nadalilla oli pitkästä aikaa toki hieno Wimbledon ja periaatteessa paikat jopa viedä Djokovic-ottelu, mutta pieni kärsimättömyys hyökkäämisessä ja varmasti myös vanhat peikot pitivät sitkeästi pintansa espanjalaisen päässä. Djokovic vei ottelun lopulta sen kummempiä ihmeitä esittämättä. Ja juuri tämä kertoo sen tason, jolla Nole juuri nyt liikkuu. Nadalilta olisi vaadittu lähes vuoden peliä (muuall kuin massakentällä), kun taas Djokovicille riitti melko lailla ”perussetti”, toki omalla kovalla tasollaan.

Hänen mentaliteetti ja itseluottamus ovatkin nousseet ja nousivat Lontoossakin peli peliltä. Myös selkeästi alkuvuodesta parantunut fysiikka säestää pelaamista jo erinomaisesti, joten mitä vielä?

Niinpä, kun Djokovic saa peliinsä vielä hyökkäyspelaamisen oikealle vaatimustasolle, mikä voi hyvinkin tulla tämän Wimbledon-voiton seurauksena, on paketti niin timanttisessa kunnossa, että uusi valtakausi on totta. Periaatteessa jo US Openissa voi tärähtää heti uudestaan, sillä se oli hyvinkin todennäköisesti tämän kauden isoin maali. Wimbledon tuli mukavana bonuksena ja ikään kuin etuajassa.

Olemme siirtyneet Djokovicin aikaan.

3 kommenttia:

  1. Ei voi kun ihmetellä tätä blogistin Djokovic hekumaa :D Kannu nousee ensimmäistä kertaa yli kahteen vuoteen ja heti povataan uutta Djokovicin aikaa. Blogistille huomauttaisin, että muuan Roger Federer teki vastaavan tempun suurin piirtein samassa iässä vuonna 2012, kun parin vuoden tauon jälkeen nosti Wimpelissä pyttyä, ja seuraava GS odotutti itseään 4,5 vuotta. Myös Nolella kello käy ja nälkäiset nuoret haastajat vaanivat ja saavuttavatkin koko ajan.

    Rakkautesi Nolea kohtaan on niin läpinäkyvää, että se vaikuttaa jo lukukokemukseenkin, eikä välttämättä positiivisesti. Rafa, Roger ja Nole kovimpia suosikkeja kun lähdetään jenkkilään kierrokselle. Rogerilla ikää, mutta kyllä pelissä edelleen on elementit ja hyvällä jaksottamisella 1-2 kannua vielä mahdollisia. Toki realismia on se, että kello tikittää vääjäämättä kilpakumppanien eduksi.

    Lisäksi Rafan ja Rogerin 6 jaetun kannun ikään kuin "aliarvottaminen" ja väheksyminen vain siksi, että yksi kova peluri on ollut (kuten huippu-urheilijan uraan vuoristoratamaisuus kuuluu) poissa voittotaisteluista, on vähän tympeää, jopa törkeää. Yhden kaverin puuttuminen ei ota mitään pois siltä faktalta, että eipä ollut ketään muutakaan, joka olisi nuo 6 kannua voittanut, joten pulinat pois: historian kaksi parasta pelaajaa kylmänviileästi hyödynsivät upeasti tilanteen ja kirjoituttivat lisää tennishistoriaa älyttömän kovalla pelillä. Harmi Nolelle, mutta jokainen ymmärtää, miten kova saavutus on jakaa kannut tuolla iällä ja jättää nuoret edelleen nuolemaan näppejään.

    Syksy näyttää, miten käy.

    VastaaPoista
  2. Voidaan sanoa myös kun djokovic vei pyttyjä konsanaan 2-4v sitten,niin eipä roger ja rafa ollut läheskään omalla tasollaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos palautteesta Anonyym(e)ille! Pahoittelut, että palaan tähän vasta nyt.

    Ensin pois harhaluulo, että olisin suuren suuri Djokovic- tai vaikkapa Nadal-, Federer- tai mikään muukaan fani. Fanitan tennistä ja tutkin sitä sekä sen ilmentymiä pelien näkökulmasta. Hienoja ja suuria saavutuksia saa ja pitää hehkuttaa ansion mukaan, mutta tulee myös muistaa tarinat lukujen ja tulosten takana. Tähän pyrin aina.

    Ja mitä tulee Djokovicin peliin ja saavutuksiin, niin piti miehen pelistä tai ei, niin hän on primetimessaan vienyt niin Nadalia kuin Federeriä mielestäni siten, ettei siihen ole kukaan muu pystynyt. Se ei tee minusta kuitenkaan Djokovic-fania, eikä ole välttämättä edes fakta, vaan näkemys. Oma henkilökohtainen näkemys, jonka omassa blogissani saanen perustellusti tuoda esiin.

    Hyviä pointteja oli kirjoituksessasi myös ja allekirjoitan ne suurelta osin. Aika näyttää ja erityisesti syksy mihin kaverit peliensä kanssa ovat menossa. Jääkäämme mielenkiinnolla seuraamaan mitä tuleman pitää!

    Kaikkea hyvää loppukesään ja isot kiitokset vielä hyvästä palautteesta!

    VastaaPoista