Tennismatkailua: New York (US Open 2018)

Täsmälleen vuosi sitten yksi suuri unelmani New Yorkin matkasta US Openin kera toteutui, kun olimme poikani (11-v.) kanssa vuotta aiemmin päättäneet lähteä isä-poika-matkalle Atlantin toiselle puolen.

New York. New York.

Reissua suunniteltiin jo vuotta aiemmaksi, mutta sattumien summa siirsi reissua vuodella. Nyt kun reissusta on vuosi ja US Open on jälleen tukevasti käynnissä on vihdoin ja viimein aika laittaa jakoon omat tipsit onnistuneelle New York/US Open-reissulle, jos matkaa olet miettimässä tai jopa parhaillaan toteuttamassa.

Lennot

Ehdottomasti yksi reissun helpoimpia rasteja. Hintavahti päälle puoli vuotta aiemmin esimerkiksi Skyscanner-palvelusta ja säännölliset hälytykset New Yorkin lennoista vaikkapa päivittäin sähköpostiin. Budjetista riippuen on tietysti suoriakin lentoja, mutta omalle kohdalle valikoitui lennot välilaskun (Reykjavik) kera IcelandAirilla. Homma toimi, vaikka vaihto oli hyvin tiukka, sillä lähtömme Helsingistä viivästyi vajaan tunnin. Ehdimme kuitenkin ajoissa (toki juosten) ja olimme viimeiset koneeseen ehtineet, kun 1.5 tunnin vaihtoaika kutistui käytännössä noin 20 minuuttiin. Jaloittelu, käytännössä juoksu, koneesta lähtöportille oli kuitenkin kropan kannalta hyvä asia ja myös siis lapsen kanssa matkustaessa. Lento tällä kombolla on noin 1.5 tuntia pidempi kuin suora lento esimerkiksi Finnairilla, mutta näkipä koneesta lähietäisyydeltä samalla Islannin upeaa rantaviivaa.

Hotelli

Toinen helppo rasti. Koska matkaamme kuului muutakin kuin vain tenniksen seuraamista, niin oli selvää, että hotelli oli syytä ottaa Manhattanilta, jossa on järkyttävän paljon nähtävää, koettavaa ja tekemistä lapsenkin kanssa. Hotelleissa jälleen posketon hintahaitari, mutta pienen kyttäilyn jälkeen special offer hyvään hotelliin (Club Quarters Grand Central) selvästi alle normihinnan Hotels.comin kautta. Huoneet pieniä, mutta nukkumassa siellä toisaalta vain käytiinkin. Plussaa siitä, että kaikki urheilukanavat näkyivät, joista Openin seuraaminen onnistui myös niinä päivinä, kun ei oltu paikan päällä. Hotellin sijainnissa olimme tarkkana ja valitsimme hotellin Grand Centralin läheltä, joka melko lailla ytimessä ja josta pääsisi kätevästi metrolla tenniskeskukseen.

Lentokentältä hotellille
Otimme kentältä etukäteen varatun ns. shuttle bussin Manhattanille ja siis ovelta ovelle henkeen suoraan hotellin eteen. Bussi tosin kierteli reaaliaikaisen seurannan perusteella jo sitä odotellessa noin tunnin, joten ensi kerralla taidan sittenkin ottaa suosiolla taksin, joka on kuitenkin vähintään tuplahintainen tähän vaihtoehtoon nähden. Toki pikkubussi vie ovelta ovelle, mutta aikaa menee hotellien kiertelyyn ja lähtöpäivänä myös melko aikaiseen noutoajankohtaan, sillä lähtö oli jo nelisen tuntia ennen koneen nousua. Hinta kuitenkin ok kahdelta eli menopaluu noin 90 USD.

ESTA-hakemus

Kolmas helppo rasti. Pakollinen matkustuslupa USA:han, joka pitää tehdä vähintään 72 tuntia ennen matkaa kaikille matkaajille. Lupa voimassa kaksi vuotta, jos tulee mentyä uudestaan Pohjois-Amerikkaan. Linkki viralliseen ESTA-hakemukseen tässä! Lupa maksaa tasan 14 USD, joten varo sivustoja, jotka yrittävät nyhtää luvasta lähemmäs 100 USD "tekemällä hakemuksen puolestasi". 

Liput US Openiin

Liput.

Ensikertalaiselle matkan suurin mysteeri ja paljon tulee kysymyksiä. Minne milläkin lipulla pääsee? Entä päivä- ja iltasessiot? Miksi hinnat vaihtuvat koko ajan?

Me päädyimme ottamaan ennen matkaa lippujen tullessa kesäkuussa myyntiin US Open-applikaatioon ns. Ground Passit ensimmäisen viikon perjantaille jolloin pelattaisiin kolmatta kierrosta ja jolle hinta vaihteli satunnaisesti välillä 50-120 USD. Saimme liput lopulta hintaan 65 USD per henkilö, enkä todellakaan tiedä miksi.

Ground Passille pääsee kuitenkin alueelle ja kaikille stadioneille Arthur Ashe-stadionia lukuunottamatta koko päiväksi. Hyviä paikkoja on vapaasti valittavissa stadionien toisessa kerroksessa, varsinkin 2018 uusitulla Louis Armstrong-stadionilla, sillä sessiot eivät olleet ensimmäisellä viikolla (1-4. kierros) vielä täysin täynnä. Myös Grandstand on hieno ja avara stadion, mutta taivaan alla, joten kelivaraus.

Jos sinulla on American Express, niin Amex-asiakkaana voit ostaa lippuja ennakkoon jo viikkoa ennen muita, mitä kannattaa pelkästään jo tästä syystä harkita. Iltasessiot myydään stadionlippujen parhaiden paikkojen osalta äkkiä loppuun, vaikka liput ovat hyvin hintavia. Kannattaakin katsoa mitä ilmeisimmin jotain lippupaketteja, mutta melko kallista touhua sekin ymmärtääkseni oli. Itse en halunnut maksaa ennen reissua lähes 200 USD per lippu Arthur Ashen iltasession piippuhyllypaikoista tietämättä ketä siellä pelaa. Tietysti paikan päällä selvisi, että samana iltana pelattu Rafael Nadal vs. Karen Khachanov oli yksi turnauksen otteluita, jonka pauhu kuului myös Louis Armstrongille todella hyvin.

Paikan päällä lippuja upgreidata, ellei settejä ole myyty loppuun. Lippujen hinnat seuraavat myös kummasti markkinaa päivä päivältä. Kun Roger Federer tippui turnauksesta, muun muassa ground passien hinnat tippuivat rajusti.

Stadioneiden päivä- tai iltasessiolipulla pääsee alueelle myös koko päiväksi ja ne toimivat samaan tapaan kuin ground passit plus että lipuilla pääsee siis omille paikoille stadionilla.

Metro 

Oikea metropysäkki.

Manhattanilta US Openiin pääsee suoraan metrolinjalla numero 7. Pysäkki on Mets-Willets Point, joka on aivan Flushing Meadowsin ja siis Billie Jean King National Tennis Centerin vieressä. Toisella puolen kiskoja on baseball-seura New York Metsin kotistadion. Kun tenniskeskus avautuu metron oikeanpuoleisista ikkunoista pysäkin lähestyessä, alkaa tajuntaan iskeä, kuinka iso laji tennis todellakin on. Arthur Ashe stadion on kuin jalkapallostadion jo kauempaakin katsottuna. Metrolippu maksaa 3 USD per suunta per henkilö, joten MetroCardille kannattaa ladata 12 USD per päivä, jos matkassa esim. kaksi henkilöä.

Pääaukio.

US Openissa
Saavuimme Openiin heti aamupäivällä, jolloin ei ollut minkäänlaisia jonoja, kuten ei koko päivänäkään, yhtään missään.



Porteilla on hyvä tietää muutama asia. Isoja reppuja alueelle ei saa viedä, vaan alueella pitää pärjätä pienellä manbagillä tai ilman laukkua. Kaikki laukut tarkastetaan, mutta se sujuu ilman sen suurempia jonotuksia, ainakin jos on ajoissa liikkeellä.

Kaaviot.

Alueelle päästyä kannattaa varautua tunnelataukseen, varsinkin jos on Openissa ensimmäistä kertaa. Omalla kohdalla meinasi tulla suoraan sanoen poru, sillä reilu 30 vuotta oli tullut haaveiltua reissusta Flushing Meadowsiin. Kun ensimmäisen kerran kuulee alueen ylilentävät lentokoneet, joita on tosiaan vuosikymmeniä Openin tennislähetyksissä kuullut, niin jo se on suorastaan nostalginen fiilis. Pojan kanssa/takia skarppasin itseni minkä pystyin, mutta olihan esimerkiksi myös kaaviotaulut livenä jo hyvin vaikuttavia. Siinä kyllä kieltämättä piti hetki penkillä tuumailla ja kerätä itseään.

Louis Armstrong ennen pelejä.

Sen jälkeen alkaa äkkiä helpottamaan ja ihmettely kohdistuu seuraavaksi stadioneihin. Uusittu Louis Armstrong-areena aukeaa heti oikealla, jonka jälkeen vastaan tulee Arthur Ashe Stadion. Huh huh.

Myös Grandstand ja harjoituskentät kannattaa kierrellä heti ja tehdä aluetta itselleen tutuksi. Otteluohjelmaa voi seurata näytöiltä, kuten myös tähtien harjoitusvuoroja, jotka näytetään myös. Satuimme tuurilla harjoituskentille, kun muuan Rafael Nadal oli lopettelemassa omaa treenivuoroaan ja kentän pieni katsomo oli käytännössä aivan täynnä faneja. Hieman rauhallisemmin sai treenata vaikka Victor Troickin kaltaiset pelaajat, sillä hänen treenaamistaan pääsi sivukentälle seuraamaan käytännössä aivan kentän viereen.

Sivukenttiä.

US Open-kauppoja ja kojuja on oikeastaan kaikkialla, joten niihin kannattaa varata oma budjettinsa. Hienoa muistoa pyyhkeistä lippiksiin, avaimenperistä paitoihin ja niin edelleen riittää valtavasti. American Express -kortin haltijoille kovasti kaikenlaisia tarjouksia, joten jälleen yksi syy, miksi Amex-jäsen kannattaa ehkä Openin aikaan olla.

Ruokaa saa hyvin stadioneilla ja niiden ulkopuolella. Homma toimii ilman järjettömiä jonoja tässäkin ja myös katsomossa saa syödä ja juoda. Hinnat tietysti vähän koholla, mutta kerrankos sitä ja pakkohan sitä on syödäkin.

Alueelle kannattaa ottaa muuten oma vesipullo, jota voi kätevästi täyttää vesipisteillä. New Yorkissa on usein kuuma ja vettä kuluu oikeasti aika paljon.

Alueella vallitsee hyvin rento tunnelma ja kaikki ovat paikalla yhdestä ja samasta syystä, nauttiakseen tenniksestä. Katsomossa voi huoletta jutella amerikkaa vierustoverin kanssa ja armottomia asiantuntijoita he ovat käytännössä kaikki. Ainakin omasta mielestään. Muuan bloggaaja mukaan lukien. Ekaan otteluun bloggaajan viereen sattui eräs eläkeikää lähestyvä texasilaispariskunta, jotka tulevat joka vuosi 1-2 päiväksi Openiin, vaikkeivat itse edes harrasta tennistä. Turnaus vain kuuluu heidän jokavuotiseen traditioonsa ja on kuulunut itse asiassa jo 30 vuotta.

Ottelut
Päivän otteluohjelma kannattaa suunnitella hyvin jo etukäteen ja muutamilla skenarioilla. Jos ottelu ei nouse "riittävälle" tasolle, niin varasuunnitelma käyttöön. Usein se tietää stadionin vaihtoa tai vaikkapa ruokataukoa.

Meidän suunnitelma ja oikeastaan toteutuskin oli seuraava.

Thiem vs. Fritz
(@Grandstand).

Ensimmäinen tunti haahuilua, pelaajien treenaamista katsellen ja alueeseen tutustuen. Pienet shoppailut (pyyhkeet ja lippikset) hoidettiin myös jo tässä vaiheessa pois päiväjärjestyksestä.

Ensimmäiseksi otteluksi valikoitui jopa puolivälieriin yltäneen Anastasia Sevastovan ottelu Ekaterina Makarovaa vastaan Grandstandillä, sillä sen jälkeen kentälle tulisi pelaamaan Dominic Thiem ja Taylor Fritz.

Grandstandin "yläkatsomopaikat" alkoivat täyttyä melko nopeasti naisten ottelun loppupuolella, joten siinäkin mielessä kannattaa mennä hyvien matsien kohdalla jo edellisen ottelun loppuun. Naisten ottelu oli hyvätasoinen ja tiukka kolmieräinen taistelu, mutta Fritzin ja Thiemin ottelu oli ehkä aavistuksen vaisu ennakko-odotuksiin nähden. Fritz vei alkua ja Thiem vaikutti olevan jotenkin off. Kun erät olivat tasan aloimme miettiä seuraavaa siirtoa, joka olisi Denis Shapovalov vs. Kevin Anderson Louis Armstrongilla.

Anderson vs. Shapovalov
(@ Louis Armstrong).

Siirryimmekin sinne kun Thiem alkoi saada enemmän otetta ja ottelu vaikutti kääntyneen. Shapovalovin ja Andersonin ottelu oli hyvätasoinen ja viisieräinen täynnä tulitusta, joten sitä oli todella kiva nauttia. Shapovalov antoi kaikkensa ja otti upeasti yleisöä välillä messiin.

Maratonin jälkeen Louis Armstrongille tulivat Stan Wawrinka ja Milos Raonic, joten päätimme pysyä paikoillamme, vaikka stadionilla jonkinlainen tyhjennys ennen iltasessiota olevinaan tehtiinkin. Itse notkuimme stadionin käytävillä päivän kolmannet purilaiset nauttien. Wawrinka oli hyvässä vireessä, mutta ei lopulta voinut vielä kovempivireiselle Raonicille ja aivan erityisesti tämän hurjalle syöttämiselle yhtään mitään. Onhan se Raonicin syöttö parhaimmillaan kyllä karmea pommi ja aika voimattomaksi siinä helposti vastustaja jää.

Yksi tähtihetki oli myös Louis Armstrong -areenan katon sulkeminen pienen tihkusateen vuoksi sekä aivan viereen tulleen the shirt guyn shöy, jossa hän riisui päältään 6-7 US Open-paitaa yleisölle ne heittäen. Viereinen rouva sai paidoista yhden, kun shirt guy antoi sen hänelle hampaillaan: Grrr! Just. Show must go on.

Raonicin voiton jälkeen alkoi tankki olla sekä pojalta, että itseltä melkoisen tyhjä, joten suuntasimme vielä viimeisten shoppailujen jälkeen metrolle ja hotelliin. Siellä nautittiin iltapalaksi vielä Nadal vs. Khachanov-matsin herkkupalat ja summaryt päivältä, jonka jälkeen uni maistuikin melkoisen makeasti, sillä aikaerokin oli reissun toisena täytenä päivänä painamassa vielä hieman päälle.

Perjantaipäivä, jolle visiittimme osui, oli onneksemme viikon viilein ja pilvisin, mutta siltikin katsomossa oli todella kuuma. Mukaan kannattaakin tosiaan varata se vesipullo, aurinkorasvaa ja joku päähine, joita toki saa myös paikan päältä. Vielä kertauksena, katsomossa on todella kuuma.

Muuta tekemistä
No sitähän riittää. Meidän reissuun kuului muun muassa Empire State Building, Times Square, World Trade Center Memorial, Wall Street, jokiristeily mm. Ala-Manhattan silhuetteineen ja Vapauden patsas -ohituksineen, Central Park vuokrapyörillä ympäri pyöräillen ja puiston tenniskentät tsekaten, John Lennonin murhapaikka ja muistomerkki Strawberry Fields, Lentotukialusmuseo (Intrepid Aircraft Carrier Museum), jossa mm. Concorde, NASA:n avaruussukkula, hävittäjiä ja kuumoduleita sekä tietysti sightseeing-bussin kiertoajelu ympäri Manhattania, jonka varrella mm. Flatiron building, YK:n päämaja ja niin edelleen ja niin edelleen.

Markkanen ja NBA-store.

Lisäksi shoppailut mm. NBA Storessa ja asianmukaisissa urheilukaupoissa sekä etelä-Manhattanilla olevassa outlet-keitaassa nimeltä Century 21st kevensivät matkakassaa, mutta jenkkimerkkien halpuus (Hilfiger, Levi's jne.) oli puolestaan kotiin päin. Tarpeeseen toki kaikki, sillä matkan varmistuttua puoli vuotta aiemmin, ei välillä oikeastaan mitään kamaa ostettukaan, vaan kasvatettiin lähinnä matkakassaa.

Manhattinilla pyörii Openin ajan valtavasti tennisturisteja ja luonnollisesti myös pelaajia. Törmäsimme muun muassa iltakävelyllä olleeseen Stefanos Tsitsipakseen sekä aamulenkillä olleeseen ex-tähteen Robin Söderlingiin. Lisäksi toisen viikon junioriturnauspelaajia näki jo ensimmäisen viikonlopun aikana useampia.

Muutenkin US Open näkyy joka paikassa. Hotellilla, ravintoloissa, pubeissa, käytännössä kaikkialla näytetään pelejä ja onpa Manhattanilla pystytetty jopa useampia pop-up-terasseja sekä tenniskenttiä Openin ajaksi.

Suosittelen siis kaikille lämpimästi US Openia, jos Grand Slam-tenniksen pariin mieli halajaa. Pääsääntöisesti kaikki toimii ilman turhia jonotuksia ja ilmapiiri on todella rento. Palvelu toimii ja asiakaspalvelijoillakin on hieno gruuvi päällä. Tis is ameerika, mään!

Arvio: ****** (6/5!!!)

Ennakko: Australian Open 2019

Grand Slam-kausi ja -mania alkaa sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun Australian Open polkaistaan pääsarjojen muodossa käyntiin! Tiedossa on armotonta taistelua kauden ensimmäisestä isosta pokaalista. Tässä ennakko kaavioon!

Tiedossa on jo nyt, että Australiaa ovat vaivanneet ennätyshelteet, joten voittajalta tullaan vaatimaan äärimmäistä kuntoa ja kuumuuden sietokykyä, mikä mahdollisesti rajoittaa potentiaalisten voittajien määrää jo sekin. Seitsemän otteluvoittoa paras viidestä -järjestelmällä ei tule helpolla ikinä, ei varsinkaan 40 asteen helteessä. Varmasti moni iso nimi halajaakin useampana päivänä pelaamaan iltasessioihin, joten sekin on mielenkiintoista nähdä, miten nämä iltavuorot jakautuvat. 

Pientä helpotusta pelaajille on kuitenkin luvassa. Ylipitkät ottelut ovat tällä tietoa Roland Garrosia lukuun ottamatta historiaa (tsekkaa joulukalenterin luukku 11) ja Australiassa on siis käytössä super-tiebreak 10:een, jos viides erä venyy tilanteeseen 6-6. Varmasti tervetullut sääntö juuri Australian kuumuuteen!

Toinen helpotus monelle on ilmeisen nopeat kentät. Twitterin puolella on raportoitu jopa viime vuotta nopeammista kentistä, joten sekin kannattaa pitää mielessä kun matseja ja turnausta etukäteen arvioi. Samoin pallon vaihtuminen Wilsonin Australian Openista uuteen Dunlopiin voi tuoda uutta, mutta toki vain marginaalista, kulmaa peleihin.

Mutta mennäänpä kaavioihin. Tällä kaudella ajattelin kokeilla hieman jäsennetympää, jopa kaavamaista tapaa näissä ennakoissani, joten siinä mielessä vähän uutta matoa koukkuun.

Kaavion 1. neljännes:

Ehdottomanana suosikkina kisaan lähtee Novak Djokovic, joka hakee siis jo seitsemättä Australian Open-voittoa. Djokovicia on hehkutettu nyt jo blogissakin puoli vuotta putkeen, sillä miehen paluu "lähes puskista" oli viime vuonna hurjaa seurattavaa kauden jälkimmäisellä puoliskolla. Wimbledonissa peli loksahti kohdilleen ja se oli menoa oikeastaaan kaikille muille. Sama meno jatkunee tänä vuonna, sillä huhujen mukaan miehen loppu-uran tärkein tavoite on kirkastunut: Roger Federerin ohittaminen Grand Slamien määrässä. Motivoituneena Djokovic on aina ollut ja tulee varmasti aina olemaan äärimmäisen vaikea voitettava. Federerin saavuttaminen ei ole tietenkään helppoa ja nämä ovatkin kriittisiä Slamejä ennen uuden sukupolven valtaan astumista, mikä voi toki tuoda odottamatonta painettakin serbille. Tämä Slam hänen ikään kuin "kuuluu voittaa".

Muita pelaajia kaavion tässä neljänneksessä on toki 31 kappaletta, mutta melkoinen ihme saa tapahtua, jos Djokovic ei pelaa tästä porukasta itseään semifinaaliin. Hyviä haastajia ja mielenkiintoisia seurattavia toki riittää, mutta nuoret Dennis Shapovalov ja Daniil Medvedev eivät vielä pysty isojen kaatoon Grand Slameissä ja vahvasti tuntuu siltä, ettei siihen pysty myöskään esimerkiksi hyvävireinen ja Brisbanen juuri voittanut Kei Nishikori tai David Goffin. Heillä paukut eivät sittenkään oikein ikinä näissä kemuissa riitä.

Puolivälierä: Djokovic vs. Nishikori

Kaavion 2. neljännes:

Toinen neljännes on täynnä lupaavaa nuoruutta, mutta yksi nimi nousee yli muiden. Odotukset Alexander Zverevin kohdalla alkavat Grand Slam-menestyksen osalta saavuttamaan jo hurjia mittasuhteita, mutta onko pitkässä nuoressa miehessä sittenkään vieläkään tarvittavaa kestävyyttä ja sitkeyttä aivan maaliin saakka? Itse en tähän vielä tässä raskaassa slamissä usko, mutta toki nyt olisi hyvä paikka iskeä ainakin semeihin. Kaavio ei ole mahdottomin ja kun samassa osassa on liuta muita nuoria kuten Hyeon Chung, Borna Coric, Nick Kyrgios, Lucas Pouille ja Dominic Thiem, niin ei tämä nyt ihan pahalta näytä. Toki heti avausvastustajan, Aljaz Bedenen, kanssa Zverevin on oltava äärimmäisen tarkkana ja kärsivällinen.

Muita nostoja tästä neljänneksestä voisi olla Nick Kyrgioksen ensimmäisen kierroksen herkkuottelussa kohtaava Milos Raonic. Hänellä voisi olla eväät pitkällekin, mutta tämä hieman yksipuolinen kanadalaisjätti nousee ja kaatuu aivan liiaksi syöttönsä varassa. Syötön pettäessä peli usein puuroutuu pahoin. Kyrgioksessakin riittää kanadalaisella tekemistä, jos australialainen on kotiturnauksessaan pelipäällä.

Kaavion tässä osassa majailee myös vanha mestari Stan Wawrinka, joka mojonsa löytäessään voisi olla jopa kisan musta hevonen, mutta vähän tuntuu siltä hänenkin kohdallaan, että loukkaantumiset ovat vieneet parhaan terän ja suurimman motivaation sveitsiläiseltä.

Puolivälierä: Zverev vs. Coric

Kaavion 3. neljännes:

Niin ikään seitsemättä Australian Open-mestaruutta hakeva Roger Federer tulee kisaan puolustavana mestarina ja edellisestä tappiosta Australiassa on jo kolme vuotta! Valmistautuminen kauteen on ollut ilmeisen onnistunut ja alla on nyt myös toinen perättäinen Hopman Cup-voitto Belinda Bencicin kanssa. Kaikki vaikuttaa siis olevan kunnossa, mutta viime vuoden loppu alkoi osoittamaan merkkejä ainakin pienestä alamäestä, joten Australiassa mies on erityistarkkailun alla heti turnauksen alusta saakka. US Openin hiipuminen kuumuudessa on tuoreessa muistissa ja sekin voi olla merkki, että vanha kroppa kestä enää aivan samaan tapaan kuin ennen. Nurkkiin meneminen ja sieltä lähteminen mahdollisine polven notkahduksineen kertoo paljon iskusta. Jos Federer ei pääse kämmenellään "lyönnin päälle" 3-4 askeleen päähän, niin iso syömähammas on poissa. Isoja vaaroja juuri tässä mielessä lienevät Stefanos Tsitsipas (4. kierros) ja viimevuotinen finaalivastus Marin Cilic puolivälierässä, jotka saavat vastustajia hyvin liikkeelle sekä puolustusasemiin. 

Andy Murraylle (katso edellinen bloggaus) turnaus on valitettavasti uran lopun viimeisiä isoja stageja ja terveystilanteen takia onkin vaikea nähdä Andyä paria ensimmäistä kierrosta pidemmällä. Avauskierros lienee nyt siis liikaa, kun Dohan voittanut Roberto Bautista Agut taistelee leijonan lailla ja hurjalla itseluottamuksella juuri nyt.  

Puolivälierä: Federer vs. Cilic

Kaavion 4. neljännes:

Jos Andy Murrayn tilanne on nyt valitettavan selvä, niin Rafael Nadalin kohdalla tilanne ei sitä vielä ole, mutta ei sekään hyvältä vaikuta juuri tällä hetkellä. Vammat ja nilkkaleikkaus ovat varmasti häirinneet pahoin tekemistä ja valmistautuminen kauteen on kärsinyt. Valmistavat turnauksetkin ovat jääneet pelien osalta hyvin vähiin. Tappiossa Kevin Andersonille Mubadala Openissa Abu Dhabin näytösturnauksessa oli oikeastaan hyvin vähän mitään lupaavaa. Peli vaikutti lähinnä jalkojen säästelyltä ja käsillä lämimiseltä, joten kovien kenttien rasitukset lienevät Nadalille tänäkin vuonna ehkä liikaa. Sitä ne ovat todennäköisesti heti Australiassa, joka tulee lopulta liian nopeasti.

Toki jos Nadal pääsee minimaalisella kuormalla toiselle viikolle, niin sitten on tietysti Djokovicin tilanteesta riippuen ehkä kaikki mahdollista, paitsi ehkä juuri serbin lyöminen. Jalkavaivaisena ei kuitenkaan mennä pitkälle enää. Kaavion tässä osassa on potentiaalisia kiusaajia useammalle kierrokselle Alex De Minaur (3. kierros), Diego Schwartzman (4. kierros) ja sitten juuri mainittu Kevin Anderson, josta on kuoriutunut kovan tason Grand Slam-pelaaja, jolla voi olla vielä yksi vaihde näissä ympyröissä. On kuitenkin Grand Slam-finaaleja alla, joten miksipä ei?

Niin ja sitten olisi se mahdollisuus Nadal vs. Federer-semifinaaliin, mutta siihen ei nyt riitä usko kummankaan kohdalla.

Puolivälierä: Nadal vs. Anderson

Semifinaalit:

Djokovic vs. Zverev
Cilic vs. Anderson

Finaali:
Djokovic vs. Anderson

Voittaja:
Djokovic.

Siinäpä se. Nyt ei muuta kuin Eurosportit tulille ja nauttimaan Grand Slam-maniasta!

Eurosport ja EurosportPlayer näyttävät turnauksesta kaikki ottelut. Vasurilla ja Eurosport ovat yhteistyössä koko kauden ajan.

Kausiennakko 2019

Uusi vuosi, mutta että uudet kujeet? Oikeastiko? Niinpä.

Vuosi vuodelta on lähempänä se hetki, jolloin joku uudesta sukupolvesta tai kokonaan uusi sukupolvi ottaa vallan tenniksessä. Merkkejä on saatu matkan varrella jo jonkin verran, mutta lopullinen valta-asema ei tunnu siirtyvän akselilta Novak Djokovic-Rafael Nadal-Roger Federer millään.

Voisiko tämä vuosi olla jo SE vuosi?

Toivon kovasti olevani jo pahasti väärässä, mutta itse en siihen sittenkään enkä vieläkään usko. Varsinkin jos mittarina käytetään vaikkapa Grand Slam-voittoa tai rankingin ykköspaikkaa. Matkaa Grand Slam-mestariksi on jokaisella nuorimman sukupolven pelaajalla edelleen liikaa ja jonkin sortin välisukupolveksi jäävä Kei Nishikori, Grigor Dimitrov, Milos Raonic ja kumppanit ei näytä pystyvän lopulliseen murtautumiseen. Turpaan lienee tullut yksinkertaisesti liian monta kertaa.

Tulevaa kautta pohjustettiin jo kovasti blogin joulukuisessa joulukalenterissa ja voikin olla paikallaan lukea kertaukseksi tai off-seasonlaisille uutena iltalukemisena ainakin luukut 1 (Djokovic, numero 1), 3 (Kolme uutta Masters-voittaja, 4 (Zverev, ranking 4), 8 (Thiem, ranking 8), 9 (Djokovic ja Golden Masters), 10 (TOP10 2019), 12 (Nadal ja Roland Garros nro 12), 14 (Djokovicin slamit), 15 (Tsitsipas, ranking 15), 17 (Nadalin slamit) ja 20 (Rogerin Slamit).

Näyttääkin siltä. että tämä vuosi mennään vielä vanhassa tutussa komennossa. Voi tosin olla, että tämä vuosi mennään myös kovin yksipuolisessa komennossa, jos Djokovicin loppukesästä alkanut vire oli enne tulevasta. Hän on selvästi jälleen motivoitunut ja Grand Slamit ovat ne mittarit, joiden lukemissa hän ensisijaisesti haluaa tulostaan kohentaa. Nadalin ja ehkä jopa Federerin on syytä olla huolissaan, jos Djokovic joulukalenterissa ennakoimani maksimin eli kaksi Slamiä nappaa. Matka on toki pitkä, mutta vauhti voi tänä vuonna olla kovempikin, eikä toisaalta kolmekaan Grand Slamiä älyttömästi yllättäisi.

Kausi alkaneekin Djokovicin komennossa. Australiassa magic number seven on ilman tapaturmia kovinkin todennäköinen ja jos tähtäimeen on isoin kirjaimin asetetettu Novak Slam numero kaksi, niin kevään ja kesän massoilla Djokovic saattaa olla jopa man to beat, jälleen kerran. Nadal saanee tehdä tänäkin vuonna täyden päivätyön Djokovicin kaatamiseen myös massalla. Ranskaan mennessä ollaan kuitenkin nähty onko Djokovicin tai vaikkapa Dominic Thiemin tai Alexander Zverevin vire riittävä kaatamaan vieläkään Nadalia Roland Garrosilla.

Sen jälkeen tuleekin ruohokausi ja kenties se viimeinen mahdollisuus Federerin Grand Slam-voitolle. Jotenkin on sellainen hytinä, että se jää tänä vuonna käyttämättä joko Djokovicin tai hyvän ja pitkähkön syöttö-kämmen-pelaajan (Kevin Anderson, Marin Cilic, Milos Raonic (?), jne) vuoksi. Yllätystappioiden riski kasvaaa nyt entistä rajummin Grand Slamien toisella viikolla. Vanhuus alkaa varmasti näkyä jo selvemmin.

Syksy kovine kenttineen saattaa avata mahdollisuuksia nuoremmalle sukupolvelle (Zverev, Tsitsipas, Khachanov), varsinkin jos Djokovic on saanut ne yksi, kaksi tai jopa kolme Grand Slamiä, jolloin takki on mentaalisesti varmasti vähän jo tyhjä. Toki jos alkukausi on ollut serbille pettymys, niin syksy on otollista aikaa ottaa tämän vuoden tapaan hyviä titteleitä. Nadal ja Federer lienee käyttänyt jo kovimmat paukut US Openiin mennessä ellei sitten kalenteriin ole tullut isoja aukkoja loukkaantumisten takia.

Näillä valinnoilla mennään siis kauteen 2019:

• Australian Open: Novak Djokovic
• Roland Garros: Rafael Nadal
• Wimbledon: Novak Djokovic
• US Open: Novak Djokovic

Kauden 2019 top-10 (perustelut ja sijat siis joulukalenterissa 10.12.2018)

1. Novak Djokovic
2. Alexander Zverev
3. Rafael Nadal
4. Roger Federer
5. Kevin Anderson
6. Andy Murray (hyvin suurella varauksella toki tässä vaiheessa, kun muutama matsi nähty!!!)
7. Dominic Thiem
8. Marin Cilic
9. Stefanos Tsitsipas
10. Karen Khachanov

Näillä siis mennään ja meni syteen tai saveen, niin toivotan kaikille lukijoille hyvää tennisvuotta 2019!!! 

May the season begin!

Joulukalenteri #20: Rogerin Slamit

Nyt jo 20. luukku auki ja sieltä tosiaan Rogerin Grand Slamit, 20 kpl!

Aiemmat versiot aiheeseen voit lukea tästä (2017) ja tästä (2013). Tilanne on elänyt varsinkin tuosta vuoden 2013 joulukalenterista, jolloin Federer oli lukemassa 17 ja nyt Grand Slamejä on tullut kolme lisää. Kaksi viime vuonna ja yksi tänä vuonna. Viime vuoden kalenterissa oli osuva twitter-nosto aiheeseen eli Roger lakkaa voittamasta Grand Slameja, kun Roger lakkaa pelaamasta Grand Slamejä.

Allekirjoitin tämän vuosi sitten, mutta onko sittenkin ja viimein tulossa aika, että Grand Slam-voitot alkavat olla tiukassa?

Palataan kuitenkin hetki menneeseen.

Federer löysi pari vuotta sitten vielä uuden vaihteen ja vei peliä jälleen uuden askeleen eteenpäin aggressiivisuuden lisäyksellä ja entistä ehommalla rystypuolen pelillään. Kun samaan aikaan sukupolvenvaihdos antoi odotuttaa ja pahimmat kilpaveljet Novak Djokovicin ja Rafael Nadalin muodossa olivat jonkinlaisessa kriisissä tai loukkaantuneina, niin tilanne oli otollinen lisätä palkintokaapin sisältöä.

Näkisin, että nyt tarvittaisiin vähintäänkin samankaltaista tasonnostoa ja hyvinkin kipeästi, koska esimerkiksi Djokovicin vire vaikuttaa nyt hurjalta ja hän lienee se suurin uhka kaikille. Ei vain Rogerille.

Tänä vuonna Roger vei upealla pelillään, mutta totuuden nimissä kaavion hieman auetessakin, jälleen Australian Openin ja kaikki näytti hyvältä kesääkin ajatellen, varsinkin kun massakausi jäi jälleen väliin. Keväällä ja alkukesästä Rogerin kilpeen tuli kuitenkin muutamia säröjä, jotka ehkä aavistuksen söivät itseluottamusta Wimbledonia ja US Openia ajatellen.

Varsinkin Indian Wellsin finaali Juan Martin del Potroa vastaan oli lopulta paha isku, sillä kummatkin olivat ison osan ottelua loistavassa vireessä ja silloin tappio sattuu aina. Myös yllättävä finaalitappio Borna Coricille Hallen ruoholla juuri ennen Wimbledonia oli omiaan horjuttamaan itseluottamusta kauden tärkeimmän turnauksen alla. Siitäkin huolimatta tappio Kevin Andersonille Wimbledonissa oli suuri yllätys ja antoi kenties viitettä tulevasta, sillä vielä suurempi yllätys koettiin US Openissa, jossa helteessä harvinaisesti tuskaillut Federer hävisi Australian John Millmanille.

Kun hallikaudella tuli "enää" yksi turnausvoitto kotikisassa Baselissa ja nippu, osin odottamattomiakin, tappioita mm. Kei Nishikorille, Alexander Zvereville ja Novak Djokovicille, niin ainakin omat hälytyskellot alkoivat soimaan entistä kovemmin. Varsinkin, kun Federer näytti ajoittain jopa hitaalta, eikä esimerkiksi kämmenkulmista tullut painavaa lyöntiä hiipuneen liikkeen vuoksi takaisin.

Federer on mestarillisesti tauottanut aina kausiaan ja sitä vaaditaan myös jatkossa, kenties rajummin kuin koskaan. Tässä valossa huhut ensi kauden massakauden pelaamisesta ovatkin hieman yllättäen lisääntyneet viime kuukausina. Tämä voisi indikoida sitä, että jonkinasteinen jäähyväiskierros olisi käsillä, mutta uskon, että olympialaiset vuonna 2020 kiinnostavat mestaria varmasti. Massakauden rasitukset tuntuvat kuitenkin vanhassa kropassa pitkään, joten uhraisiko Federer Wimbledonin jo ensi vuonna, niin enpä tiedä, enkä ainakaan vielä tähän usko.

Ensi vuosi onkin joka tapauksessa hyvin kriittinen Grand Slamien lisäämisen suhteen, koska kello käy, nuoret tulevat ja vastukset sekä rasitukset kovenevat. Australia lienee kuitenkin Djokovicin heiniä, Roland Garros ehkä vielä Nadalin, mutta sitten tulee se Wimbledon, joka lienee Federerin yksi viimeisimmistä mahdollisuuksista.

Näkisin, että Roger voittaa maksimissaan enää yhden Slamin ja jos tuo voitto tulee, niin se tulee vuonna 2019. Sen jälkeen koittaa uusi aika. Lopputulema siis 20 tai maksimissaan 21. Tämän sanottuani, Federer menee ja voittaa tietysti jo Australiassa.

Joulukalenteri #10: TOP10 2019

Perinteinen kristallipalloluukku ensi vuoteen eli vuoden 2019 lopun top-10!

Ennen ennustetta kuitenkin pikavilkaisu viime vuoden vastaavaan ennusteeseen, jonka voi vilkaista tästä.

Ei nyt ihan metsään, mutta ei nyt ihan kohdillekaan. Djokovicin nousu piikkiin ei henkilökohtaisesti yllättänyt, eikä myöskään Zverevin nousu kärkikahinoihin. Andy Murrayn ja Stan Wawrinkan kaudet menivät penkin alle loukkaantumisten takia. Juan Martin del Potron nousu loukkaantumisista top-kymppiin oli puolestaan yksi kauden iloisimpia asioita. Grigor Dimitrov ei osannut hyödyntää finaaliturnausvoittoaan mitenkään, vaan valui listalta ulos ja niin edelleen.

Mutta sitten ensi vuoden listaan:

1) Novak Djokovic
Loistava loppukausi 2018, joten jatkanee samoilla höyryillä ja Australian Openissa perinteisesti vahva, joka saattaa luoda paikan jopa uudelle NovakSlamille. Nälkä on tullut takaisin ja mies on vaikea, joskus jopa mahdoton voitettava. Vahvaa tekemistä kaikilla alustoilla.

2) Alexander Zverev
Nousukiidossa, vaikka tämän kauden aikana näytti osittain passiiviseltakin. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Lendlin tulon myötä palaset nyt kasassa ja jos Masters-menestys tarttuu Grand Slameihinkin, niin piikkipaikkakin voisi olla haarukassa. On kuitenkin hyvä kaikilla alustoilla.

3) Rafael Nadal
Takaisin massaspesialistin rooliin ja kolmospaikka massakisoilla? Kroppa ei kestä enää kovia kenttiä, joten jos pelaa säädyllisen massakauden, niin helposti näinkin korkealla. Tänä vuonna kakkospaikka vain yhdeksällä turnauksella.

4) Roger Federer
Olisiko Federerillä vielä yksi Grand Slam takataskussa? Niin tai näin, lähellä se ainakin on Australiassa, Wimbledonissa ja ehkä myös US Openissa. Tähän muutama hyvä Masters kovilla kentillä, niin lähes varmuudella top-viitosessa. Muuhun tarvittaisiin täysi romahdus tai loukkaantuminen.

5) Kevin Anderson
Saanut tänä vuonna suurpelaajan auraa. Tasaisen hyvä suorittaja Grand Slameissä ja sitä kautta korkealla. Hyvillä tai loistavilla esityksillä uran paras kausi ja jopa top-4 haarukassa.

6) Andy Murray
Kauden suurimpia kysymysmerkkejä. Jos palaa terveenä ja paikat kestää, niin tasainen varmuus vie pitkälle. Mutta kestääkö ne paikat? Murrayn pystyttävä kautta linjan aggressiivisempaan peliin.

7) Dominic Thiem
Oli suurennuslasissa jo luukussa kahdeksan. Massamenestys maksimoimalla ja hyvä Roland Garros vie ainakin tähän. Sen jälkeen kaikki muu plussaa. Tulisi kuitenkin muistaa, että suuri turnausmäärä ei korreloi suoraan menestyksen kanssa.

8) Marin Cilic
Voitti juuri Davis Cupin. Se voi tuoda aivan uutta sykettä vielä Cilicin peliin, jos osaa kanavoida sen oikein. On kuitenkin jo Grand Slam-voittaja, joten tietää mitä isoon menestykseen vaaditaan. Tietää myös sen, että pää ei aina kestä, joten näille main hyvillä, mutta myös niillä romahtavilla peliesityksillä.

9) Stefanos Tsitsipas
Nuoret tulevat sittenkin! Tsitsipas kasvoi viimeistään Milanon marraskuisessa NextGen-turnauksessa pojasta mieheksi. Näytti aivan eri tason kaverilta suurimman osan turnauksesta. Se ja tämän vuoden menestys ennakkoluulottomine esityksineen voi poikia vaikka mitä. Letkeä peli, jolla pystyy haavoittamaan ketä tahansa, varsinkin jos vielä syöttäminen tauon aikana kohenee.

10) Karen Khachanov
Pariisin yllätysvoittaja väläytteli jo muuallakin. Pisti mm. US Openissa Nadalin hurjan koville. Tämä tietää sitä, että tehnee vähintäänkin muutaman piikkisuorituksen kauden aikana flowssaan, joten niillä esityksillä top-kymppiin.

Ennakko: ATP Finaalit 2018, Lontoo

Kausi huipentuu Lontoon ATP finaaleissa seuraavan viikon aikana! Tässä ennakko!

Turnaus käydään totutusti kahdessa lohkossa ja pelaajista kaksi parasta jatkavat semifinaaleihin, joissa lohkojen ykkönen ja kakkonen kohtaavat toisensa. Mestari on selvillä viikon päästä sunnuntaina. Hurja viikko tulossa, joka toivottavasti vastaa siihen viihteelliseen haasteeseen, jonka tämän viikon NextGen-turnaus upeine nuorine pelaajineen heitti!

Guga Kuerten-lohko:

1) Novak Djokovic
Lohkon ja turnauksen ehdoton ennakkosuosikki. Otti toki Karen Kachanovilta flunssaisena kuonoon Pariisin Mastersissa juuri Lontoon alla, mutta terveenä ja/tai nykykunnossaan ehdottomasti the man to beat. Ennen Kachanov-tappiota alla oli hurja voittoputki Cincinnatin Mastersista lähtien, joten Djokovic kyllä tiedostaa suosikkiasemansa, jolloin häntä on äärimmäisen vaikea lyödä. Pelistä on kertakaikkisen vaikea löytää heikkoa kohtaa, mutta tietynlainen moukarointi toimii tietysti Djokoakin vastaan. Se toki vaatii tietysti hurjan vireen, enkä ole aivan varma löytyykö keneltäkään Lontoosta niin kestävää pommitusta, että se onnistuisi olosuhteissa, joissa Djokovic viihtyy vieläpä erinomaisesti.

2) Marin Cilic
Voisi periaatteessa olla se pommittaja, joka ampuu Djokovicin ulos ottelusta, mutta heikkoutena henkinen puoli, joka tuskin riittänee taaskaan Djokoa vastaan. Ailahtelee usein ja hän saakin olla tarkkana myös Alexander Zverevin ja John Isnerin kanssa, ettei jatkopaikka lipsu käsistä. Pieni mahdollisuus jopa lohkovoittoon, mutta yhtä hyvin myös niukkaan kolmossijaan. Unelmavireessään kuitenkin yksi kisan mustista hevosista.

3) Alexander Zverev
Vaikka Zverev otti keväällä jälleen Masters-voiton massalla, niin kauden kuvaksi on jäämässä hieman vaisu ja passiivinen peli-ilme. Mies matelee usein metrejä takarajan takana eikä saa sieltä kovinkaan aktiivista peliä aikaiseksi. Lohkon mielenkiintoisin pelaaja seurattavaksi alkuviikon aikana, sillä sisäkenttätenniksessä passiivisuudelle ei jää sijaa.

4) John Isner
Isner on veteraaniudestaan huolimatta turnauksen ensikertalainen ja tulee kisaan takaportista Rafael Nadalin jäätyä loukkaantumisten takia pois turnauksesta. Hyötyy hallissa isosta syötöstään hurjasti, mutta tasaisuus tuskin riittää lohkossa edes otteluvoittoon. Turistimatkalla, vaikka pelannee täysin vailla paineita edellä mainituista syistä.

Lleyton Hewitt-lohko:

1) Roger Federer
Kisan ehdoton kakkossuosikki ja mikäli Djokovicin vire sakkaa, niin Federer on hyvin lähellä vielä yhtä finaaliturnausvoittoa. Hallikentät ovat perinteisesti olleet Federerille lähes yhtä luonnolliset alustat kuin vaikkapa nurmikentät ja nämä ovat niitä alustoja, joilta isompaa menestystä voidaan vielä realistisesti odottaa. Optimaalisissa ja nopeissa olosuhteissa moni saa todella keksiä keinoja Rogerin kaatamiseksi, enkä yllättyisi jos Roger jatkaisi tästä lohkosta jatkoon kliinisesti ja siis puhtaalla pelillä. Pieni kysymysmerkki Federerin ylle tuli kuitenkin sekä Baselin, että Pariisin turnauksista, joissa peli ei hyvästä menestyksestä huolimatta ollut aivan raiteillaan, vaan hieman yllättävääkin hakemista nähtiin muun muassa lähes aina vaarallisen ja tappavan kämmenen kanssa. Kaiken on oltava nyt kohdillaan, jos Roger ajattelee haastavansa Djokovicin voittotaistelussa. Rogerilta voittoon vaadittaisiin 110-prosenttinen onnistuminen, kun Djokoviciltä siihen riittänee tässä iskussaan ikään kuin 90-prosenttinen suoritus.

2) Kevin Anderson
Upean kauden pelannut Kevin Anderson kruunaa vuotensa Lontoossa ja taistelee kynsin hampain lohkon kakkospaikasta Rogerin takana. Voi kiusata jopa Rogeria, sillä on saanut kasvatettua rajusti suurpelaajan auraansa kauden aikana. Se antaa paljon uskoa ja itseluottamusta tekemiseen. Iso peli on todellakin olemassa, jonka päälle Anderson voi rakentaa jatkopaikkaansa, sillä en usko Nishikorin ja Thiemin hätyyttelevän peleillään Andersonin voimapeliä.

3) Kei Nishikori
Osittain tutut ja osittain uudetkin miehet tuntuvat olevan aina jotenkin Nishikorin edellä ja niin tälläkin kertaa, sillä Nishikori joutunee taipumaan isompiensa edessä. Taistelusta ei jää mitään kiinni, mutta tulivoima ei sittenkään tahdo riittää isompien horjuttamiseen. Leima top5-kaverista, joka ei terävintä kärkeä isolla stagella juuri voita, istuu tiukassa. En usko sen muuttuvan Lontoossakaan. Ensimmäinen ottelu Rogeria vastaan pitäisi jotenkin kääntää kotiin, jotta usko riittäisi läpi turnauksen. Jatkopaikka ratkeaa viimeistään Anderson-ottelussa, mutta mutta... Nääh, ei jatkoon.

4) Dominic Thiem
Thiemin lopullista läpimurtoa kärkeen on odotettu nyt 2-3 massakautta, mutta sitä ei ehkä vieläkään ole aivan siinä mittakaavassa tullut kuin olisi voinut toivoa. Vaikka Thiem on parantanut peliään myös kovilla alustoilla ja jopa sisäkentillä, niin silti tässä seurassa on monta parempaa sisätennispelaajaa kuin Thiem. Tähän lohkoon heitä osuu kolme, joten jatkopaikka lienee äärimmäisen kovan työn takana. Ei jatkoon. Uusi Nadal näissä peleissä eli olisi voittajasuosikki vain, jos alustana olisi massa.

Semifinaalit:
Djokovic vs. Kevin Anderson
Federer vs. Cilic

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

Ennakko: Pariisin Masters 2018

Kauden viimeinen Masters-turnaus pelataan tällä viikolla Pariisin hallissa. Tässä tuttuun tapaan ennakko!

Vaikka pelit ovat tätä kirjoittaessa jo alkaneet, niin ei anneta sen häiritä. Viikko tulee antamaan hyvää kuvaa siitä, mistä asetelmista kauden päätösturnauksiin lähdetään. Jo ensi viikolla pelattavat NextGen-finaalit ja sitä seuraavalla viikolla pelattavat ATP Tourin finaalit ovat jo ovella ja kruunaamassa siis tämän pitkän ja hienon kauden.

Menossa olevaa hallikautta on takana nyt muutamia viikkoja. Tulokset ovat olleet jossain määrin odotettuja, mutta on ollut hienoa myös nähdä, että nuorempikin kaarti on ottanut hyviä turnausvoittoja, kuten Karen Khachanov Moskovassa, Stefanos Tsitsipas Tukholmassa ja Kyle Edmund Antwerpenissä.

Kuten näistä nimistä sekä Baselissa kotiturnauksensa jälleen kerran voittaneesta Roger Federeristä ja Wienin valloittaneesta Kevin Andersonista voidaan päätellä, niin voittava hallipeli vaatii suoraviivaista ja hyökkäävää peliä. Isoa syöttämistä seuraa isohko kämmen tai vähintäänkin aggressiivinen kakkoslyönti, jolla ote hallissa, tuulettomissa ja nopeissa olosuhteissa, otetaan. Pallo lentää vikkelästi ja peli nopeutuu ulkopelistä rajusti.

Edellä mainittu porukka onkin poisjäänyttä Edmundia lukuun ottamatta mielenkiintoinen jengi seurattavaksi tässä kauden ainoassa halli-Mastersissa. Monelle heistä varmasti maistuisi iso menestys ja saavutus myös Masters-tasolla.

Erityisen mielenkiintoinen heistä on luonnollisesti Roger Federer, jolla menestystä toki Masterseistakin riittää. Baselin pokaali tuli viime viikolla totutusti kotiin, mutta olivatko otteet sellaisia, joilla haastetaan isoimmat nimet tällä viikolla? Peli ei kaikilta osin ollut viime viikolla rennointa mahdollista, vaan jopa virhealtista ja junnaavaa. Entä painaako viime viikon täysi kuorma vanhaa mestaria? Paljon siis kysymyksiä, varsinkin kun isompi kiihoke lienee ennemminkin Lontoon finaaliturnaus parin viikon kuluttua. Kaavio on lisäksi heti alusta asti hyvin ilkeä Pariisissa.

Myös kamppailu kauden lopun ykkössijasta käy hurjana. US Openin jälkeen paluun tekevä Rafael Nadal on vielä piikkipaikalla, mutta Novak Djokovic hengittää aivan niskassa. Eroa on tämän vuoden race-kisassa vain 35 pistettä. Käytännössä pidemmälle Pariisissa menevä saa vahvan otteen ykköspaikkaan, varsinkin jos se on Djokovic, jolle nopeat halliolosuhteet ovat huomattavasti sopivammat.

Voi hyvinkin olla, että Nadal tekee Pariisissa jonkinlaisen cameo-roolin ja käy testaamassa vain polvensa kunnon ja jättää kauden huipennuksen Lontoossa tänäkin vuonna väliin. Ei liene järkevää tässä vaiheessa uraa uhrata esimerkiksi jo tammikuussa häämöttävää Australian Openia. Kaavio olisi kyllä otollinen, mutta "yllätystappio" jo ennen semifinaaleja esimerkiksi Jack Sockille, Borna Coricille tai Dominic Thiemille ei yllättäisi.

Novak Djokovicin vire on kesästä lähtien niin hurja, etten usko sen hiipuvan juurikaan Pariisissa. En edes siitä syystä, että hänen kaavionsa on karmea, sillä tuoreet turnausvoittajat Tsitsipas ja Anderson tai Federer ovat hänen puolellaan kaaviota ja siis törmäyskurssillaan jo ennen finaalia. Djokovicin all-around-peli on kuitenkin niin vakuuttavassa kunnossa painavine peruslyönteineen ja julmine fysiikkoinen, että häntä on varmasti vaikea pysäyttää hallissakin.

Jännittävä viikko kaiken kaikkiaan, mutta tämän viikon valinnat menevät nyt selkeästi näin:

Puolivälierät:
Sock vs. Coric
A. Zverev vs. Khachanov
Federer vs. Anderson
Djokovic vs. Cilic

Välierät:
Coric vs. Zverev
Djokovic vs. Anderson

Finaali:
Djokovic vs. Zverev

Voittaja:
Djokovic.

VeikkausTV, CMore ja TennisTV näyttävät turnauksen.

Ennakko: Toronto Masters 2018

Lomat alkavat olla takanapäin myös tennishuipuilla, sillä kovien kenttien kausi on pyörinyt jo muutaman viikon. Tällä viikolla vuorossa on ensimmäinen US Openiin huipentuva kovien kenttien Masters, joka pelataan Torontossa. Ennakko tuttuun tapaan julki tässä ja nyt!

Tosiaan, Wimbledonin jälkeen moni pelaaja on keskittynyt lomailuun ja moni heistä tekee paluun vasta Torontossa tällä viikolla. Tästä kauden osasta on tulossa Wimbledoninkin tulokset mielessä pitäen erityisen herkullinen. Rafael Nadalin ja Roger Federerin Grand Slam-putki on tällä erää katkennut ja se on varmasti lisännyt jälleen uskoa siihen, että tämä kaksikko on voitettavissa. On monen monta pelaajaa, joiden otteiden seuraaminen tulevina viikkoina on erityisen kiinnostavaa.

Suurin heistä lienee Novak Djokovic. Povasin Wimbledonin jälkipeleissä hänelle isoa menestystä nyt alkavilla kovien kenttien jaksolla ja onkin erittäin jännittävää nähdä, miten Djokovic on uusinta Grand Slam-voittoaan prosessoinut. Vapautuuko peli jo Torontossa lisää ja tuleeko siihen vielä ripaus lisää aggressiivisuutta, on yksi isoimmista seurattavista asioista. Jos näin käy, kasvavat odotukset US Openia kohtaan hurjasti ja seuraava kysymys lieneekin ehkä jo se, pystyykö serbi käsittelemään pitkästä aikaa myös ennakkosuosikin paineita entiseen tapaansa, mutta palataan tähän tuonnempana, jos aihetta moiseen. Kaavio ei Djokovicille ole pahin mahdollinen, sillä hän osuu samaan osaan Dominic Thiemin kanssa, josta hänellä hyvä henkinen yliote kovilla kentillä, joten puolivälieriin pitäisi mennä heittämällä. Sen jälkeen toki Alexander Zvereviä, Kevin Andersonia ja finaalia päälle, mutta tätähän se aina Masterseissa lopussa on.

Paljon myös muita mielenkiintoisia pelaajia on pidettävä Torontossa suurennuslasin alla. Alexander Zverev paukuttaa tällä hetkellä todella mallikkaasti ja on Torontossakin vaarallinen juuri Washingtonin turnauksen voitettuaan. Kenttäpositio ja peli on ahneempaa kuin alkukaudesta ja lyönneissä on todella hurjasti nyt voimaa, jolla ampua vastustajia ulos kentältä. Seuraavan uuden maailman ykköspelaajan aura on jälleen vahvistumassa?

Rafael Nadal palaa lomiltaan koville kentille omien sanojensa mukaan hieman pidemmän loman tehneenä. Viime vuonna peli kulki pohjois-Amerikassa, joten jännittävää nähdä lähteekö peli heti rullaamaan myös tänä vuonna. Loma on yleensä tehnyt espanjalaiselle hyvää. Kun Torontossa se isoin peikko, Djokovic, on sopivasti toisella puolen kaaviota, on finaaliin saakka täydet mahdollisuudet. Toki nälkäisiä kavereita on tälläkin puolen kaaviota, kuten Juan Martin del Potro, Marin Cilic ja hurjaa kautta pelaava John Isner.

Heistä erityisesti Del Potro on erittäin vahva ehdokas voittajaksi aina kovilla kentillä, vaikka hän juuri Los Cabosissa finaalitappion Fabio Fogninille kärsikin. Fognini on puolestaan tulessa, sillä alla on jo kaksi perättäistä turnausvoittoa sekä Båstadin massoilta, että nyt siis myös Los Cabosin kovilta kentiltä. Pienemmissä tunrauksissa siis kulkee, mutta joko olisi aika myös isommalle menestykselle Masters-tasolla?

Entä mitä tekee Wimbledon-finalisti Kevin Anderson, joka tekee niin ikään paluun kiertueelle?

Paljon, paljon avoimia kysymyksiä, joihin vastaukset alkavat hahmottumaan tällä viikolla. Valitettavasti jälleen kerran myös isoja poisjääntejäkin on. Isoimmista nimistä Roger Federer jatkaa lomailuaan tai treenaamistaan ja Andy Murrayn kroppa kaipaa lepoa kolmen pitkän Washington-matsin jälkeen. Jos ja kun heidät saadaan vielä tähän soppaan jossain vaiheessa mukaan, niin alkaa näyttämään oikeastaan älyttömän hyvältä!

Näillä mennään tähän viikkoon:

Puolivälierät:
Nadal vs. Edmund
Del Potro vs. Isner
Raonic vs. Anderson
Djokovic vs. Zverev

Välierät:
Nadal vs. Isner
Anderson vs. Djokovic

Finaali:
Djokovic vs. Nadal

Voittaja:
Djokovic.

Jälkipelit: Wimbeldon 2018

No niin. Wimbledon on ohi. Jalkapallon MM-kisat ovat ohi. Penkkiurheilullisen tyhjiön täyttämiseksi palatkaamme vielä hetkeksi Wimbledoniin ja katsokaamme isoa kuvaa sen kautta.

Niinhän siinä sitten kävi, että Novak Djokovic lopulta korjasi koko potin. Tätä vähän jo ennakossani ounastelin, jos siis suursuosikille Roger Federerille jotain matkan varrella tapahtuisi.

Federerin yllättävä tippuminen Kevin Andersonille oli totta kai yllätys ja varsinkin siitä tilanteesta, mistä ottelu lähti kääntymään. Tämänkaltainen tapaturma voi tapahtua tietysti kenelle tahansa, mutta kysymys kaikkien huulilla on, että oliko tämä nyt tässä?

En mene itse sanomaan mitään, mutta melkoista vuoristorataa Federerin pelilliset esitykset tällä ruohokaudella lopulta olivat. Missään vaiheessa ei ehkä aivan nähty sitä letkeintä sveitsiläistä, vaan hyvää peliä seurasi hieman vaatimattomampi ottelu ja pelitason vaihtelu oli lopulta yllättävänkin isoa.

Monet ovat puhuneet suuresta kuormasta ja varmasti monen kuukauden pelaamattomuus ja täydet viikot Wimbledonin alle jättivät jonkinlaiset merkit Federerin kroppaan. Tietynlainen liikkeiden räjähtävyys esimerkiksi Andersonia vastaan oli lopussa jo poissa, mikä selittää varmasti myös sitä hienoista passiivisuutta sekä huonoa osumaa, johon Roger hieman sortui. Hän ei päässyt jaloillaan aivan Andersonin peliin, eikä varsinkaan syöttöihin kiinni, jolloin kurottavaa jäi vain liikaa. Huolestuttavaa tässä oli se, että Kevin Anderson pystyi pitämään Federerin hyvin kurissa myös takakenttäpelissä, eikä sveitsiläinen päässyt hyökkäämään parhaimpien päiviensä malliin, vaan joutui ottamaan monesti liian suuria riskejä, jotka kostautuivat virheinä tai Andersonin ohituksina.

Mutta isoin huoli Federerille ja kaikille muillekin on Novak Djokovic sekä hänen kertakaikkisen onnistunut nousu ja paluu Grand Slam-voittajaksi. Olen sanonut tämän ennenkin ja sanon tämän vielä uudestaan: suurimmat hyötyjät Djokovicin alamäestä loukkaantumisineen ja motivaatio-ongelmineen ovat olleet juuri kuusi edellistä Grand Slamiä jakaneet Federer ja Rafael Nadal.

Djokovic on tehnyt paluuta jo tovin, mutta pala palalta paketti on valmistunut ja hioutunut kohti parempaa ja täydellisempää Djokovicia. Hurjinta voitossa onkin se, että Djokovic on vielä prosessissa pelinsä kanssa. Hän ei ollut vielä missään vaiheessa se lanaaja-Djokovic, joka mursi kaikki allensa jyräämällä vastustajat eräänlaisella totaalitenniksellään, kuten vielä muutama vuosi sitten.

Hänen pelissään on aina ollut valtavan kova puolustus, joka näytteli ison roolin myös Wimbledonissa, kysykää vaikka Rafael Nadalilta. Nadal löi päätään Djokovicin puolustukseen hienossa semifinaalissa lähes jatkuvasti. Djokovic sai kontrailtua Nadalin hyökkäykset ja käännettyä niitä ilkeästi omiksi vastaiskupaikoiksi ja ottamalla kentän takarajan haltuun hän vei Nadalilta aikaa pois. .

Nadalilla oli pitkästä aikaa toki hieno Wimbledon ja periaatteessa paikat jopa viedä Djokovic-ottelu, mutta pieni kärsimättömyys hyökkäämisessä ja varmasti myös vanhat peikot pitivät sitkeästi pintansa espanjalaisen päässä. Djokovic vei ottelun lopulta sen kummempiä ihmeitä esittämättä. Ja juuri tämä kertoo sen tason, jolla Nole juuri nyt liikkuu. Nadalilta olisi vaadittu lähes vuoden peliä (muuall kuin massakentällä), kun taas Djokovicille riitti melko lailla ”perussetti”, toki omalla kovalla tasollaan.

Hänen mentaliteetti ja itseluottamus ovatkin nousseet ja nousivat Lontoossakin peli peliltä. Myös selkeästi alkuvuodesta parantunut fysiikka säestää pelaamista jo erinomaisesti, joten mitä vielä?

Niinpä, kun Djokovic saa peliinsä vielä hyökkäyspelaamisen oikealle vaatimustasolle, mikä voi hyvinkin tulla tämän Wimbledon-voiton seurauksena, on paketti niin timanttisessa kunnossa, että uusi valtakausi on totta. Periaatteessa jo US Openissa voi tärähtää heti uudestaan, sillä se oli hyvinkin todennäköisesti tämän kauden isoin maali. Wimbledon tuli mukavana bonuksena ja ikään kuin etuajassa.

Olemme siirtyneet Djokovicin aikaan.

Ennakko: Novak Djokovic vs. Kevin Anderson, Wimbledon finaali 2018

No niin. Niinhän siinä kävi, että molemmat semifinaalit menivät juuri toisin kuin itse veikkasin. Ei anneta sen kuitenkaan lannistaa, vaan tutkaillaan finaalia tuttuun tapaan ennakon muodossa!

On selvää, että kenties isoin asia finaalissa on pelaajien fysiikka ja siis se, miten heidän toipuminen maraton-otteluistaan on onnistunut. Kun pelaajat pelasivat välierissään viiden erän kamppailut, jotka venyivät enemmän tai vähemmän vieläpä jatkogeimeihin, niin on selvää, että niistä palautuminen on iso tekijä sunnuntaina.

Jossain mielessä taakat menevät kuitenkin tasan. Kevin Anderson pelasi pidemmän ottelun, mutta sai täyden välipäivän, kun taas Djokovic pelasi sekä perjantain ja lauantain aikana yhteensä yli viisi tuntia ja sanoisinko, että paljon fyysisempää peliä. Tätä tasoittanee kuitenkin se, että Andersonilla oli pitkä ottelu alla jo ennen semifinaalia Roger Federerin kanssa puolivälierässä. Djokovicin fysiikasta on riittänyt puhetta koko alkuvuosi ja kun Rafael Nadal pääsi ulosmittaamaan miehestä varmasti paljon, niin vaikuttaisi siltä, että Djokovic on fyysisesti lähellä parastaan, mutta se paljonko tankissa on jäljellä, on toinen asia.

Henkisesti paikka ei liene helppo kummallekaan. Djokovicillä toki on kokemusta ties kuinka monesta Grand Slam-finaalista, mutta viimeiset 1,5 vuotta ovat olleet melko synkkiä. Finaali ja varmasti jopa ennakkosuosikin paineet eivät välttämättä ole vielä täysin selkärangasta lähtevä tilanne Djokovicillekaan. Kevin Anderson pääsi puolestaan Grand Slam-finaalien makuun vihdoin viime vuoden US Openissa, vaikka maksoikin siellä vielä ensikertalaisen oppirahoja Nadalin nostellessa lopulta pokaalia. Nyt tilanne on kuitenkin tutumpi, joten hän voi lähteä rennommin turnauksen viimeiseen otteluun. Toki ensimmäinen voitto on aina valtavan työn takana, joten eihän se mitenkään helpolla tule.

Pelillisesti ottelu on jälleen mielenkiintoisten kontrastien kohtaaminen. Kun Anderson pyrkii pelaamaan isolla syötöllään suoran pisteen tai hakemaan tappopaikkaa heti kämmenelleen, on Djokovic valmis pidempään murhaan. Ottelussa Nadalia vastaan Djokovic oli todella kärsivällinen ja antoi Nadalin ottaa paljon ylimääräisiä riskejä ja iskeä vasta tarpeen tullen vastaan. Pitämällä pallon pitkänä ja painavana, Djokovic sai kaivettua lyhyitä palloja, joista pääsi dominoimaan, mutta edelleen varsin hyvillä marginaaleilla. Välillä jopa niin "hyvillä", että Nadal pääsi monta kertaa pallojen aikana takaisin peliin mukaan. Tätä ei juuri nähty esimerkiksi kaksi vuotta sitten, joten se lienee vielä se isoin ero brutaalimpaan Djokoviciin. Tällä kertaa se kuitenkin riitti ja voi olla, että myös finaalissa nuo marginaalit riittävät, sillä Anderson on iso ja varmasti väsynyt mies, joka ei ainakaan liiaksi kentällä ravaa.

Anderson saa ja voi luottaa paljon syöttöönsä, jonka päälle hän on rakentanut varsin mallikkaan pelinsä. Vaihtoehtoja ja variaatioita on paljon, 1+1 (syöttö-kämmen kaikkin suuntiin), jopa serve and volley, aggressiivinen takakenttäpeli ja niin edelleen. Pelissä voi itse asiassa tulla lopulta paljonkin jonkinasteisia palloralleja, sillä Djokovic kaivaa palautuksiaan paljon aktiiviseen peliin ja jos hän ei aivan ääriaggressiiviseksi itseään saa, niin keskikaistan pitkää pommia on luvassa paljon, josta Anderson varmasti pitää ja pystyy kyllä myös vastaamaan, ellei Djokovic onnistu kulmia enemmälti avaamaan.

Vaikka Ansdersonilla on iso syöttö, on sanottava samaan hengenvetoon, että Djokovicin palautukset ansaitsevat niin ikään erityismaininnan. Nadalia vastaan mies tulitti palautuksiaan todella painavina lähes Nadalin nilkoille ja horjutti niillä espanjalaista melko paljonkin. Niissä oli painoa, pituutta ja myös hurjaa varmuutta, johon oli pitkässä ottelussa vaikea iskeä. Andersonin syöttö on toki tulisempi, mutta Djokovicin palautuksia on siis varottava.

Muussa pelissä Andersonin on otettava aktiivinen hyökkäysmoodi heti alusta alkaen käyttöön ja tultava myös verkolle päättämään pisteitä, kuten myös Nadal paljon teki. Jos Djokovicin päästää "rauhassa" puolustamaan, tulevat puolustuslyönnit usein pitkinä takaisin. Verkolta niitä on helpompi jatkotyöstää kuin takaa.

Tiukaksi tämäkin siis tuntuisi parhaassa tapauksessa menevän. Jos pelaajat saavat parhaansa irti, on pitkän ottelun vaara jälleen ilmeinen, varsinkin kun Djokovic ei tunnu aivan kliinisimmässä tappajamoodissaan olevan ja hieman epäröi päänsä kanssa. Ennustan kuitenkin, että Djokovic nappaa 13. Grand Slaminsä, vähän väsähtävän Andersonin nenän edestä erin 3-1.

Ennakko: Semifinaalit, Wimbledon 2018

Huh huh. Olipas kvartsit!

Turnauksen isointa yllätystä seurasi puolivälierissä lopulta kolme odotettua tulosta. Roger Federerin tappio Kevin Andersonille oli kieltämättä hirmuinen yllätys ja sen merkitystä pitänee pohtia erikseen isommassa kuvassa. Kolme muuta semifinalistia sen sijaan hoitivat omat ottelunsa melko odotetusti, vaikkakin jännitettävää riitti. Erityisesti Rafael Nadalin ja Juan Martin del Potron ottelu lienee tällä erää jopa vahvin ehdokas vuoden otteluksi. Ottelun viides erä oli kerrassaan hurjaa katseltavaa kummankin pelatessa hyvin lähellä parasta tasoaan. Ottelu jätti jopa suosikkijoukkueeni Englannin otteet MM-futiksen semifinaalissa lähes täysin varjoonsa.

Mutta mennään semifinaaleihin! Tässä siis ennakot!

Kevin Anderson vs. John Isner
Andersonin järjestämä yllätys oli, kuten sanottua, suuri yllätys. Tapa, jolla voitto tuli, oli varsin huima suoritus. Federerin oltua 2-0 eräjohdossa ja pisteen päästä semifinaalista, ei vaikuttanut juurikaan siltä, että Andersonilla olisi vielä mahdollisuuksia. Hän kuitenkin nousi noilta kuoleman porteilta turnauksen ehdottomasti suurinta ennakkosuosikkia vastaan ja lopulta aina voittoon saakka. Voiton avaimina oli hurja syöttäminen, hyvä ja painava peruslyöntipeli, aggressiivinen ja aloitteellinen palautuspeli sekä erityisesti mentaalinen valmius roikkua mukana ja ottaa lopulta kylmästi se, mitä tarjolle tuli.

Emotionaalisesti Federer-voitto oli kuitenkin niin älytön ponnistus, että semifinaali John Isneriä vastaan voi tuntua aluksi jopa vaikealta. Onko ajatus 100% kasassa? Onko fysiikka kunnossa pitkän ottelun jäljiltä? Onko olo terävä? Ja niin edelleen. Paljon kysymyksiä.

Toki Grand Slamin finaalipaikka on suuren suuri motivoija, mutta mentaalinen tankki voi siis olla hieman tyhjä perjantain semissä. Niin isosta voitosta oli kysymys. Andersonin olisikin saatava hyvä draivi otteluun heti alusta saakka. Löydettävä syöttämisen rytmi, oma tekeminen ja rentous, sillä Anderson lienee monen mielestä ennakkosuosikki otteluun.

Mutta myös Isner otti hyvän voiton puolivälierässään Milos Raonicista ja on nyt jo uransa selvästi parhaassa Grand Slam-suorituksessaan. Energiaa ja nälkää on varmasti paljon jäljellä, sillä tämän vuoden Wimbledonissa mies on toistaiseksi välttynyt maraton-otteluilta. Yksi viisieräinen ja puolivälierän neljäeräinen koitos eivät varmastikaan ole fyysistä tankkia pahemmin vielä tyhjentäneet. Toki tulee muistaa, että turnaus on jo pitkällä ja toisella viikolla isoimmat miehet usein hieman hyytyvät. Terävyys ja viimeinen ponnistus saattaa alkaa yllättävästikin hiipumaan mikä vie niitä pieniä marginaaleja pelistä.

Mutta Isner voi lähteä otteluun rennosti haastamaan. Syöttö on tällä hetkellä niin hurjassa iskussa, että sillä voisi kiusata ketä tahansa tässä turnauksessa. Vain yksittäisiä murtopalloja siellä täällä turnauksessa antanut Isner ei ole vielä kertaakaan (!) syöttöään menettänyt, joten se kertokoon omaa kieltään jätin vireestä. Kun syöttämisen päälle laitetaan oikeastaan kummankin kakkoslyöntien painavuus, niin melkoinen rangaistuspotkukilpailuhan tämä lopulta lienee. Sinällään varmasti hienoa seurattavaa, vaikka välillä toki varmasti vähän puisevaakin.

Hyvin vaikeaa on siis ottelun voittaminen, jos jompikumpi omien syöttöjensä kanssa takkuilee. Tie-breakit ovat hyvinkin todennäköisiä ja ne pienet notkahdukset omissa syötöissä ja syöttövuoroissa kostautuvat karusti ja ovat varmasti jossain määrin ottelun ratkaisu. Suurta pallorallijuhlaa emme näe, vaan leijonaosa pisteistä ratkeaa 1-3 lyönnillä. Syöttö, palautus, kämmen. Boom, boom, boom jälleen kerran.

Anderson on pelaajista periaatteessa monipuolisempi, mutta onko sillä merkitystä, jos Isner syöttää yhtä karusti kuin tähän mennessä. Vähän siis kolikonheittoa, mutta jotenkin on tunne, että Isner on kypsynyt valmiimmaksi pelaajaksi ylipäätään, hän täynnä energiaa ja nälkää, joten amerikkalainen pelaa itsensä vihdoin, 33-vuotiaana ja ensimmäistä kertaa, Grand Slam-finaaliin. Isner 3-2.

Rafael Nadal vs. Novak Djokovic
Toinen semifinaali on pelillisiltä asetelmiltaan täysin toisenlainen. Vaikka tässäkin ottelussa pallo tulee saamaan kyytiä, on taistelu rajuudessaan ja fyysisyydessään täysin toista luokkaa. Jokaisesta pisteestä väännetään armottomasti loppuun saakka. Paljon ratkeaa tässäkin mentaalisesti, mutta myös fyysisesti.

Mentaalisesti ottelu on todellinen herkkupala. Rafael Nadal on Federerin ohella ollut yksi suuri voittaja ja hyötyjä siitä, että juuri Novak Djokovic on ollut telakalla viime vuodet. Nyt kun serbi tekee isoa paluutaan kirkkaimmalle huipulle, nousevat vanhat haamut Nadalin pään sisällä varmasti pintaan. Siitä on jo tovi vierähtänyt kun Nadal on Djokovicin muualla kuin massalla Grand Slam-tasolla voittanut. Tämä kannattaa ehdottomasti pitää mielessä.

Toinen asia, joka kannattaa pitää mielessä on se, ettei Wimbledon myöskään ole Nadalin paras alusta. Djokovicin suora, nopea ja matala rysty Nadalin kämmenelle tuo ruoholla väistämättä vaikeuksia, jos Djokovic sitä uskaltaa rennosti tykittää. Ja jos serbi uskaltaa kääntää rystyään pitkin linjaa, niin ollaan jo selkeästi sellaisella polulla, joka horjuttaa Nadalia varmasti.

Mutta onko Djokovic lopulta vielä valmis? Tämä lienee se suurin kysymys otteluun. Hän voi olla sitä jo fyysisesti ja kyllä, fysiikkaa todella perjantain semifinaalissa testataan.

Henkisest hän on vaikuttanut siltä, että hän on kaivannut nimenomaan näitä suuria otteluita suurimpia vastaan ja tämän suuremmaksi tennisottelu ei juurikaan voi tulla. Edellisestä näin suuresta ottelusta on Djokovicilla tietysti hieman aikaa, joten pystyykö hän käsittelemään tämän toivotusti jää nähtäväksi. Hän kuitenkin tietää ja todennäköisesti jopa ajattelee, että on tällä alustalla parhaimmillaan Nadalia parempi pelaaja. Tuon päälle voi oikealla mindsetillä ja latautumisella rakentaa vaikka mitä.

Lataus ei saa kuitenkaan mennä yli. Turnauksen aikana on tuntunut usein siltä, että Djokovic taistelee tällä hetkellä kaikkia vastaan. Vastustajaa, tuomaria, yleisöä ja kenttää vastaan. Näin ei saa olla semifinaalissa, sillä Nadal tekee tällä hetkellä paljon, todella paljon asioita oikein. Jos Djokovicin fokus on jotain muuta kuin 100%, niin Nadal kävelee hänen ylitseen. Jos taas Djokovic on oikealla asenteella liikkeellä, niin tässä voi olla jopa klassikon ainekset Djokovicin uuden tulemisen tai Nadalin suuruuden mittaamisen muodossa.

Pelillisesti Nadal on ollut turnauksessa aggressiivinen ja hakenut aktiivisesti nopeitakin ratkaisuja, kun taas Djokovic on vahvuudestaan huolimatta nojannut peliään hieman passiiviseksi keskikaistan pommitukseksi. Kulmat aukeaa vasta kun vastustaja ne avaa. Jos Djokovic jatkaa näin, Nadal ottaa kyllä ohjat, jonka jälkeen peli on toki vasta puoliksi lapasessa. Tuon jälkeen Nadalin tulee murtaa vielä Djokovicin vastaiskut ja puolustus, jotka eivät ihan vielä yhtä hurjalla tasolla kuin parhaina päivinä ole, mutta hyvin kovia kuitenkin. Pitkässä juoksussa on ehkä hieman vaikea vielä nähdä, että pelkällä puolustamisella Djokovic Nadalin kaataisi. Kyllä Wimbledonin voittamiseksi tarvitaan hurjasti myös aktiivista hyökkäystä, jota myös Djokovicin on tehtävä valtavat määrät. Harvoin nyky-Nadalkaan hyökkäämiseensä kaatuu.

Keli lupailee sadekuuroja, joten katon sulkeminen saattaa olla todennäköistä. Se palvelisi todennäköisesti enemmän Djokovicia, joka kaipaa enemmän stabiiliiutta lyöntiensä tekemiseksi.

Ehkä pieni painotus hurjan taistelumoodinsa vuoksi Nadalin nurkkaan, mutta aika 50-50-ottelu tämäkin parhaimmillaan on. Sanotaan, että Nadal finaaliin erin 3-1.

Eurosport ja EurosportPlayer näyttävät ottelut.

Ennakko: Puolivälierät Wimbledon 2018

Myös Wimbledonin tennisturnaus on saavuttamassa MM-jalkapallohuuman kaltaista loppuhuipennusta! Tässä ennakot puolivälieriin, jotka pelataan keskiviikkona!

Roger Federer vs. Kevin Anderson
Oman parhaan tuloksensa Wimbledonissa puolivälieräpaikallaan tekevä Kevin Anderson lähtee haastamaan turnauksen suurinta suosikkia, Roger Federeriä. Tilanne ei ole tietenkään, eikä mitenkään helppo, vaikka peli olisi Andersonilla miten hyvässä kuosissa tahansa.

Federer on nurmella kuin kotonaan, eikä häntä Andersonin moukarointikaan kovin helpolla hetkauta. Federer kykenee hyödyntämään maksimaalisesti myös vastustajan lyönnin voiman ja ikään kuin kontrailemallakin viemään peliä pitkän etelä-afrikkalaisen ulottumattomiin.

Puhumattakaan Federerin jumalaisesta syöttämisestä, jonka päälle on erittäin mukavaa rakentaa kakkoslyöntien hyökkäys- ja usein myös suorat tappopaikat. Andersonin tulisikin tulittaa niin suoraa ja matalaa luotia kuin mahdollista, jotta Federer olisi edes hetkellisesti horjutettavissa. Pitkiin pisteisiin tällä alustalla ei juurikaan Federerin kanssa päästä, joten vaikeaa on.

Federer vie peliä tällä hetkellä yksinkertaisesti niin hyvin, että Andersonilla pitää olla todella pöljä tulituspäivä kaikkiin mahdollisiin kulmiin. Sellainen päivä, jota häneltä ei olla kenties vielä koskaan nähty. Varsinkaan Federeriä vastaan, jolta ensimmäinen voitto olisi napattava nyt melko tiukassa paikassa. Federer nauttii, blokkaa ja iskee aavistuksen ehkä väsyneenkin jätin kustannuksella jatkoon suoraan erin 3-0.

Milos Raonic vs. John Isner
Yläkaavion toinen peli on luonteeltaan hieman toisenlainen. Tässä parissa syöttäminen korostuu niin karusti kuin vain syöttäminen voi korostua. Hienouksilla ei juurikaan mässäillä, vaan lähes kaikki perustuu syötön maksimaaliseen hyödyntämiseen. Boom, boom, boom ja tiebreakkejä pukkaa todenäköisesti 3-4 kpl. Pitkät miehet iskenevät syöttöjään ja kyttäävät sitä kaverin mahdollista heikkoa syöttöhetkeä, jolloin iskeä ja luoda painetta. Tasaisempi syöttäjä on lopulta vahvoilla.

Pelillinen monipuolisuus ei ole mielestäni koskaan ollut Raonicin vahvuuksia. Hänen monotoninen ja usein ennalta-arvattavakin pommituksensa on saanut yksipuolisuudestaan ja joskus jopa passiivisuudestaan kritiikkiä, johon on helppo yhtyä. Siinä mielessä John Isnerin voimapeliä onkin ollut miellyttävämpi katsella,sillä hän on myös yllättävän monipuolinen ratkaisuissaan. Kämmen lähtee syötön perään hyvinkin moneen suuntaan ja vieläpä tappavan tehokkaasti.

Isnerillä on myös jonkinlainen henkinen yliote Raonicistä, sillä neljästä kohtaamisesta hän on vienyt kolme. Tiebreakit ovat olleet aika tuttu näky. Isner on tällä haavaa kenties myös tuoreempi ja vaikka Raonicilla on Wimbledonista huomattavasti parempi rekordi, niin Isner jatkaa erin 3-1.

Novak Djokovic vs. Kei Nishikori
Tämä parivaljakko lienee yksi eniten ennakkopalstatilaa tässä blogissa saanut pari. Tuntuu, että he ovat kohdanneet miljoona kertaa blogin 6.5 vuoden aikana. Asetelma on kuitenkin jälleen kerran suht samankaltainen kuin aina ennenkin. Kahden periaatteessa hyvin samankaltaisen pelaajan kohdatessa parempi usein teurastaa heikomman.

Juuri nyt vaikuttaa siltä, että Novak Djokovic on löytämässä hurjinta pelikuntoaan niin fyysisesti kuin varsinkin mentaalisesti ja juuri sopivasti siis Grand Slamin loppurientoihin. Hän on taklannut tässä turnauksessa jo monta kysymystä vastustajien haasteista yleisön buuauksiin, joten Djokovic on käynyt läpi hurjan mentaalisen myllyn.

Kun pelit vain kovenevat, uskon, että Djokovic vain paranee. Paluunsa jälkeen hän on saanut parastaan irti nimenomaan näissä otteluissa kovimpia vastaan ja mentaalinen terä on ollut tylsä ennemminkin ns. 'tusinamiehiä' vastaan. Nyt panokset ovat jo sitä luokkaa, että nälkä riittää varmasti. Sitä se lienee myös pelin osalta, sillä Djokovic on syöttänyt ja varsinkin palauttanut jo hyvin lähellä omaa parasta tasoaan. Alkukauden aikana peli on rakentunut pala palalta kohdilleen ja pidän edelleen Djokovicia ehkä suurimpana haastajana Federerille.

Jos ja kun ajatusmalli Nishikori-otteluun hänen kohdaltaan on jotain tyyliin: "mitä sinä teet, minä teen vielä paremmin", niin hyvin vaikea nähdä tässä loukkaantumisistakin jo hieman kärsineen Nishikorin saavan mitään palaa. Djokovic jatkoon 3-0.

Rafael Nadal vs. Juan Martin del Potro
Ehkä päivän odotetuin kohtaaminen. Ainakin tämä matsi nostatti vettä kielelle jo turnauksen ennakon aikoihin. Silloin en toki odottanut Nadalilta aivan näin hurjaa virettä ja kun Del Potro on hieman tuskaillut sekä pelannut pitkän, kahdelle päivälle venyneen, neljännen kierroksen ottelunsa, niin joudun ennakosta poiketen povaamaankin Nadalin voittoa.

Hänen pelinsä on pitkästä aikaa ollut Wimbledonissa kuosissa. En tiedä lieneekö syynä kuuma keli ja korkeampi pomppu, josta iskeä vai mikä, mutta hyvin vahva hän on Lontoossa tänä vuonna ollut. Itseluottamus Roland Garrosin jälkeen lienee muutenkin tapissa, joten hänen kannaltaan näyttää hyvältä.

Del Potro aloittaa tänään tosiaan jo kolmannen perättäisen pelipäivänsä. Se voi olla isolle miehelle liikaa, sillä nyt mennään jo Grand Slamin toista viikkoa. Varmasti yksi välipäivä olisi maistunut argentiinalaisellekin. Nadal on vielä siinä mielessä pahimpia mahdollisia vastuksia, koska pallo tulee peliin nurmellakin usein.

Pelillinen asetelma on herkullinen. Kummankin kämmenet ovat hurjassa iskussa, joten iso kysymys on, kumpi pelaajista pääsee hyödyntämään sitä enemmän. Vasuri vastaan oikuri tekee kämmen versus rysty -asetelman lähes väkisin, joten siitä päästään pohtimaan rystyjä. Delpo on joutunut luottamaan viime vuodet ranneongelmiensa johdosta paljon alakierrerystyynsä ja tänään sitä nähtäneen paljon myös toisesta syystä. Hän ei halua jättää Nadalille korkeita pomppuja, joihin tämä pääsisi kämmenmyllyään rakentamaan. Matalaan, liukuvaan slaissiin sitä on huomattavasti vaikeampi tehdä. Toki kuollut alajenga saa Nadalilta sellaisen kyydin, että sitä Delpon on varottava tarjoilemasta.

Vastaavasti Nadal käyttänee tänään paljon slaissia rystyltään ja käytännössä samasta syystä. Delpon kämmenpommi lähtee tulisesti jo lantion tasolta, joten kovin luuppimaista yläjengaa ei sinne sovi paljonkaan antaa. Ei edes liikuttamistarkoituksissa, sillä Delpon kämmen suoraan juoksusta on yksi hurjimpia tykkejä tourilla.

Syöttö ja palauttaminen näyttelevät tietysti myös isoa roolia. Nadalin palautuspositio on vaihdellut kovasti, mutta selvää on, että takapressuista palauttaminen ei liene pelin viemisen kannalta se otollisin. Isolta mieheltä olisi vietävä kaikki aika pois ja pelattava paljon tämän selän taakse, mutta ennen kaikkea Del Potro on saatava syötöistä lähtien liikkeelle. Jos Nadal onnistuu siinä tarpeeksi hyvin, on peli selvä. Jos taas Del Potron tulitus toimii ja hän saa tehdä sitä riittävästi tulee tästä todella tasainen peli.

Uskon kuitenkin siis espanjalaisen aggressioon ja argentiinalaisen väsymykseen, joten Nadal jatkaa 3-1.

Ennakko: Rafael Nadal vs. Kevin Anderson, US Open 2017 (finaali)

US Open huipentuu miesten finaaliin, joka pelataan sunnuntaina. Finaalissa kohtaavat Rafael Nadal ja Kevin Anderson. Tässä ennakko!

Molemmat selvittivät semifinaalinsa melko kivuttomasti. Nadal rauhoitti hurjasti aloittaneen Juan Martin del Potron hyökkäykset toisesta erästä lähtien kaasuttaen lopulta karusti horisonttiin. Anderson sai puolestaan hyökkäyspelinsä raiteilleen nimenomaan ottelun toisessa erässä, jonka jälkeen voittajasta ei ollut enää epäselvyyttä. Sekä Nadalin ja Andersonin pelit näyttivät varsin valmiilta, joten finaalissa pelaa yllättäjä-Andersonista huolimatta täysin oikeutettu kaksikko.

Anderson on pelitasonsa ohella kasvanut parilla viime kierroksilla lähes silmissä. Miehen itseluottamus on tällä hetkellä todennäköisesti koko uran parhaimmalla tasolla, eikä Anderson anna "helpon" kaavion leiman häiritä tippaakaan. Anderson on vaikuttanut todella energiseltä ja ennen kaikkea taistelutahtoiselta. Hän on muun muassa tuulettanut edellisissä matseissaan ensimmäisestä pisteestä lähtien. Nälkä ja asenne on kovalla tasolla.

Myös Nadal on parantanut peliään näissä toisen viikon tärkeimmissä otteluissa. Del Potroa vastaan viimeiset kolme erää olivat tappavan kovia ja espanjalainen vei peliä miten tahtoi. Kun Delpon askel pelin ohella vähän hyytyi, niin ottelu oli lähes yhtä päätyä. Nadal pystyi vastaamaan del Potron pommeihin ja iskemään niihin jopa takaisin. Jyrkkää krossia saattoi seurata lävähtävä linjapommi kummaltakin peruslyöntipuolelta, mikä on aina ollut Nadalin pelissä se selkein merkki hurjasta pelitasosta ja itseluottamuksesta. Jos Nadal uskaltaa pelata näin, on häntä hyvin vaikea voittaa.

Sama pätee finaalissa. Nadalin on yksinkertaisesti uskallettava pelata. Ennakkosuosikin painetta ei saa olla, vaan kentälle on tultava tappamaan joko heti ottelun alusta lähtien tai hitaasti paistia kypsytellen. Jälkimmäinenkin voi olla realistinen vaihtoehto, sillä Anderson on pitkänä pelaajana varmasti kaksikon väsyneempi pelaaja. Ottelussa Pablo Carreno Bustaa vastaan nähtiin kahden ensimmäisen erän aikana paljon sitä, että Andersonin pelaaminen puuroutui ja meni jopa roiskimiseksi, kun pallo tuli kerta toisensa takaisin. Nadalia vastaan tähän ei ole varaa, koska Nadal on Nadal, ei Carreno Busta.

Lisäksi Andersonin kohdalla mietityttää se, että mies on nyt ensimmäistä kertaa Grand Slam-finaalissa. Jos kahden viikon pelaaminen on tuonut fyysista kuormaa, niin henkistä kuormaa tuo sekä pitkä turnaus että itse finaalipaikka. Ei ole helpoin tehtävä sulatella keskuskentän valoissa finaalia niin, että itsestään saisi parhaansa heti irti, varsinkin kun vastassa on 15-kertainen Grand Slam-voittaja. Ensin Andersonin onkin pelattava itsensä peliin sisään ja tunnettava itsensä finaalin arvoiseksi, jonka jälkeen omaa peliäkin on helpompi pelata. Minkäänlaiseen nöyristelyyn ei ole varaa, ei edes ottelun alussa. Ottelun kannalta olisi hyvä nähdä, että miehen tuuletukset alkavat heti ensimmäisestä voitetusta pisteestä. Se kertoisi kaikille, mutta varsinkin Nadalille, että hän on todellakin tullut taistelemaan.

Kaikki aseethan hänellä tietysti on Nadalinkin kaatamiseen. Massiivinen syöttö, hurja kämmen, napakka rysty ja aggressiivinen pelitapa, johon myös verkkopelaaminen istuu varsin nätisti. Kun syöttö-kämmenyhdistelmä toimii, ajautuu Nadal helposti tarkkailuasemiin ja saa tämän kyttäämään harvoja iskupaikkojaan, mikä lisäisi Nadalin painetta. Painavasta syöttötasosta huolehtimalla Anderson välttäisi vaikeudet helpoiten, mutta tasoa on vaikea pitää yllä juuri Nadalia vastaan, joka tuntuu kiipeävän tässä vireessään aina ja ennen pitkää vaikeuksien yli.

Jos Nadal kuitenkin pääsee ottelussa kuskin paikalle, on vaikea nähdä keinoja, joilla Anderson pääsisi otteluun mukaan. Hänen puolustuspelaamisensa on sanalla sanoen heikkoa ja hän joutuu aivan liian usein tuuppamaan puolustuksesta palloa takaisin. Nämä puolen kentän kuolleet pallot Nadal tappaa varmasti joko heti tai seuraavilla lyönneillään.

Pelaajien keskinäiset ottelut ovat 4-0 Nadalille ja on kieltämättä erittäin vaikea nähdä, että Nadal häviäisi Andersonille ensimmäisen kerran Grand Slam-finaalissa. Toki muistamme Australian Openin finaalitappion ja ensimmäisen tappion Stan Wawrinkalle muutaman vuoden takaa, mutta nyt niin ei käy. Nadalille kolmas US Open-mestaruus erin 3-0.

Ennakko: Semifinaalit, US Open 2017

US Openin semifinaalit pelataan perjantain ja lauantain välisenä yönä. Tässä ennakko!

Pablo Carreno Busta vs. Kevin Anderson

Ensimmäisenä pelaavat alakaavion yllätysnimet eli Pablo Carreno Busta ja Kevin Anderson. Ottelussa riittää jännitettävää monessa mielessä. 

Grand Slam-semifinaali on molemmille ensimmäinen laatuaan ja tietoisuus nimenomaan ensimmäisestä Grand Slam-finaalipaikasta voi olla mieltä kutkuttava, mikä voi näkyä pelaajien yllättävänkin kovana hermoiluna ottelun aikana. Tilanteen käsittely vaatii pelaajilta paljon jo kentälle tultaessa.

Carreno Busta selvitti tiensä semifinaaliin ilman erätappioita ja hänen, lähes virheetön, pelinsä on ollut eleettömän tehokasta, kuten jo puolivälieräennakossa tuli todettua. Mies vaikuttaa edelleen varsin virkeältä, eikä liikettä liiemmin rasita edeltävien otteluiden kuorma. Hän tulee ehdottomasti kevyemmin jaloin otteluun kuin virkaveli Kevin Anderson. 

Andrsonilla kuormaa on kertynyt huomattavasti enemmän ja loppua kohden vieläpä kasaantuen. Yli kolmetuntinen taistelu Sam Querreytä vastaan puolivälierässä saattaa näkyä pitkän miehen otteissa selvästi. Varsinkin ottelun alussa hänen tulisi olla hereillä, ettei espanjalainen karkaa liiaksi. On pakko keskittyä omaan tulitukseen erityisen tarkasti, ettei peli mene vajaalla liikkeellä tasapainottomaksi roiskimiseksi. Varsinkin kun vastassa on vieläpä Carreno Bustan erinomainen ja vastaiskuihin kykenevä puolustus.

Carreno Busta voi todennäköisesti luottaa omaan varmaan peliinsä, tuoreempiin jalkoihinsa, mutta mielestäni myös monipuolisempaan peliinsä. Kummaltakin peruslyöntipuolelta hän on kykenevä satuttamaan Andersonia ilkeillä kulmilla, pistävillä linjalyönneillä sekä pelirytmiä sekoittavilla stoppareillaan. Anderson saakin varautua juuri tähän, mikäli hän jää liian passiiviseksi ja/tai painottomaksi. Hänen on käytännössä otettava kaikki mahdolliset aloitteet ottelussa.

Uskon, että Carreno Bustan nousukausi jatkuu duurivoittoisena ja mies saa kauden upeimman kruununsa Grand Slam-finaalipaikan muodossa erin 3-0.

Rafael Nadal vs. Juan Martin del Potro

Etukäteen ei tämän vuoden turnauksessa päässyt kovin montaa ottelua vesi kielellä odottamaan, mutta tämä ja toki myös del Potron edellinen ottelu Roger Federeriä vastaan ovat olleet juuri niitä. Jos kontrastit olivat tuossakin ottelussa olemassa, niin sitä ne ovat myös tässä semifinaalissa. Moni puhuu jo nyt "moraalisesta finaalista" ja sitä se tietysti paperilla varmaan onkin, mutta suoralta kädeltä en julistaisi tämän ottelun voittajaa mestariksi.

Del Potron pelikunto parilla viime kierroksella on ollut flunssasta huolimatta käsittämätön. Hyvä jalkatyö ja varsinkin kämmenen, tarvittaessa matala, peliasento on mahdollistanut hurjan tulituksen, jonka kanssa ovat kipuilleet käytännössä kaikki tähänastiset vastustajat. Täytyy toivoa, että sama jatkuu myös Nadalia vastaan, sillä minkäänlaista tasoitusta ei nyt voi antaa.

Vaikka del Potron peli erityisesti syötön ja kämmenen muodossa kulkeekin, niin Nadal pystyy testaamaan nykykunnollaan del Potron peliä ja erityisesti rystypuolen kestävyyttä, fysiikkaa ja mentaalista vahvuutta aivan eri tavalla kuin aiemmat vastustajat.

Nadalin peruskuvio lienee semifinaalissa hyvinkin selvä. Vasurin yläkierrekämmentä rajusti repien del Potron rystynurkkaan ja tappavia iskuja kämmenellä pitkin linjaa, siten ettei argentiinalainen pääse moukaroimaan juoksukämmeniään poikki kentän.

Del Potro tulee toki kiertämään kaiken mahdollisen kämmenelleen ja tulittamaan sieltä Nadalin kilteimmistä kämmenluupeista. Näitä Nadal puolestaan joutuu puolustamaan ja kontraamaan takaisin, varsinkin kämmeneltään, kun aikaa omalle lyönnille jää hyvin vähän. Tämä kontraus olisi pitkällä aikavälillä Nadalille turmiollista.

Ottelusta tulee varsin mielenkiintoinen, jos molemmat pelaavat omassa piikissään. Olen aina sanonut, että Del Potron parasta moukarointia tottelevat kaikki, joten jos argentiinalainen parhaan pelinsä löytää, saa Nadal todella taiteilla itsensä otteluun.

Aika usein hän sen kuitenkin tekee. Uskon, että Delpon rystypuoli löytyy riittävästi, argentiinalainen väsyy ja Nadal vie 3-1.

Ennakko: Puolivälierät osa I, US Open 2017

Kvartsiaika on koittanut! Tiistaina pelataan miesten puolivälierien ensimmäiset ottelut, joihin ennakot tulevat tässä.

Kaavion alaosa on muodostumassa kenties yhdeksi kaikkien aikojen yllätyksellisimmistä, sillä neljänneltä kierrokselta eteenpäin mukana ei ole ollut enää yhtäkään miestä, joka olisi voittanut Grand Slam-turnauksen. Kun kaavion epätasapaino oli jo turnauksen arvonnan jäljiltä varsin hurja, niin on selvää, että jäljellä olevat miehet ovat nyt todella ison, kenties elämänsä parhaan paikan edessä. Grand Slam-tason puolivälieriäkin jäljellä olevalla porukalla on yhteensä vain neljä! Mutta mennään asiaan.

Pablo Carreno Busta vs. Diego Schwartzman
Espanjalainen Carreno Busta on kaikesta huolimatta tänä vuonna jo toista kertaa tässä vaiheessa Grand Slam-turnausta. Upeat otteet Roland Garrosilla päättyivät vastaavassa vaiheessa vasta turnauksen voittanutta Rafael Nadalia vastaan, kun mies joutui luovuttamaan vatsalihasvamman takia. Sitä ennen mies ehti ihastuttaa kovilla peruslyönneillään ja eleettömän tehokkaalla, mutta myös monipuolisella peruslyöntipelillään tiputtaen mm. Milos Raonicin.

US Openissa mies on edennyt kaikessa hiljaisuudessa, mutta erääkään menettämättä siis jo puolivälierään. Vastustajat eivät ole olleet missään nimessä turnauksen kovinta kaartia, mutta peruspelaaminen on silti näyttänyt erittäin vahvalta. Lyönneissä on hurjasti painoa hyvän pituuden myötä, jota muun muassa kämmenstopparit ja muutenkin hieman massakenttämäiset lyöntivalinnat usein upeasti värittävät. Carreno Bustan lyöntivalikoima on siis laaja ja mies osaa kyllä lämäilläkin, joskin suurin vahvuus on ollut varma ja painava peruslyöntipeli. Kun tuohon lisätään hyvä syöttäminen ja hieman 'hiipivä', pisteitä tehokkaasti päättävä, verkkopelaaminen, niin paketti on hyvin kohdillaan näihin ilmeisen hitaita US Open-kenttiä ajatellen.

Diego Schwartzman tulee kuitenkin tarjoamaan todennäköisesti turnauksen sitkeimmän vastuksen. Pienikokoinen argentiinalainen on tiputtanut matkallaan jo Marin Cilicin ja lupaavan ranskalaisen Lucas Pouillen, jotka molemmat saivat kokea nimenomaan Schwartzmanin sitkeyden, mutta myös sen jatkuvan aggressiivisuuden, jota mies tarjoilee liikkumalla hyvin usein takarajan pinnassa. Liike on muutenkin huippuluokkaa ja mies osaa kyllä käyttää paikkansa kun niitä aukeaa. Myös puolustuspelaaminen vastahyökkäyksineen on erittäin hurjaa, joten ennen kaikkea Carreno Bustan on hyökättävä kypsästi. Argentiinalaisen lyönnit lähtevät varsin letkeästi ja varsinkin kämmenellä kannattaa kiinnittää huomiota mailankärjen nopeuteen. Kämmen lävähtää hurjalla kädennopeudella lähes mihin suuntaan tahansa ja ottamalla pallot puhtaalla osumalla aikaisin vastustajan aika on todella vähissä.

Jos Carreno Busta ei saa työnnettyä Schwartzmania kunnolla takarajan taakse, niin tästä tulee todella mielenkiintoinen taistelu. Kaikki ainekset turnauksen hienoimpaan taisteluun ovat olemassa. Erittäin vaikea veikattava, mutta sanotaan, että Carreno Busta jatkaa erin 3-2.

Sam Querrey vs. Kevin Anderson
Sitten täysin toisenlainen ottelu, jossa pallo tulee saamaan todella kyytiä. Isoa syöttöpommittamista seuraa kovat peruslyöntikanuunat, joita nämä pitkät miehet viljelevät armotta. Syöttö-kämmenkombinaatioita nähdään hurja määrä ja erityisesti päivän syöttövire on molemmille täysin ratkaisevassa roolissa.

Molemmat ovat seilanneet turnauksessa toistaiseksi ilman sen suurempia vaikeuksia. Kevin Anderson on saanut periaatteessa jo yhden kovemman testin (Borna Coric), jonka hän kukisti lopulta hyvinkin tylysti, kun taas Sam Querrey on niputtanut melko kliinisellä tavalla kaikki tähänastiset vastustajansa. Molemmat ovatkin tässä vaiheessa turnausta vielä hyvällä energiatasolla liikkeellä, joten tiistaiksi luvattu yli 30 asteen helle voi olla isoille miehille lopulta se kovin uuvuttava tekijä, sillä pisteet tuskin tulevat olemaan pääsääntöisesti kovinkaan pitkiä.

Sekä Anderson että Querrey tietävät nyt kummatkin jo varsin kokeneina pelaajina kenties ainutkertaisen mahdollisuutensa jopa Grand Slam-finaaliin saakka, joten henkinen asetelma näyttelee pommituksen ohessa isoa roolia. Pisteiden jalkapallosta tuttu rangaistuspotkumaisuus voi käydä joissain tilanteissa nyt äärettömän jännittäväksi, eikä Querreyn paineet kotikentällä välttämättä ole hänelle eduksi. Historian valossa hän ei ole mitenkään erityisen hyvin US Openissa pärjännyt.

Anderson voi puolestaan lähteä melko vapautuneesti kisaan. Alla on pitkä loukkaantumissuma käsiongelmineen, joten tänä vuonna kaikki on periaatteessa ollut pelkkää plussa.

Tiukka ottelu tämäkin, mutta jotenkin on sellainen kutina, että Anderson on lopulta mentaalisesti kylmempi ja vie erin 3-1.

Ennakko: Montreal Masters 2017

Kesälomakauden päätös on koittanut ja on aika astua kehiin kisapelien ohella myös täällä blogissa! Syyskausi käynnistyy Mastersien osalta perinteisesti Pohjois-Amerikasta US Openiin huipentuen.

Wimbledonin jälkeen iso osa kärkinimistä on joko "lomaillut" tai ilmoitellut loukkaantumisistaan tai molempia. Kisapelejä ei ihan kaikille ole kertynyt ruohokauden jälkeen vielä yhtään, joten osan pelikunto lienee arvoitus

Tähän joukkoon kuuluvat mm. säästeliäästi pelanneet kärkisijoitetut Rafael Nadal ja Roger Federer. Toki tämän kaksikon osalta varmaa on, ettei Masterseihin enää tässä iässä, saati koskaan aiemminkaan, ole läpsyttelemään tultu. Mutta lähes yhtä varmasti se hurjin kuntohuippu ajoittuu vasta muutaman viikon päästä alkavaan US Openiin. Kun loppukauden asetelmia haetaan vieläpä ilman Novak Djokovicia ja Stan Wawrinkaa, on kummallakin US Openia ajatellen muutama isompi uhka pois pelistä. Lisäksi Andy Murray ja Marin Cilic ovat puolikuntoisia ja ainakin vielä Montrealista sivussa.

Varmasti siis pientä ruuvin kiristysvaraa jää jossain vaiheessa käyttämättä, sillä täyden sarjan pelaaminen vaatisi US Openia ajatellen molemmilta vähän jo liikaa. Se avaakin haastajille mahdollisuuksia voittaa jo vaikkapa Montrealissa.

Alexander Zverevin peli kulkee raiteillaan ja aikataulussaan. Ensimmäinen Masters-voitto tuli jo keväällä Roomassa ja tuorein näyttö osaamisesta tuli eilen Washingtonissa, jossa mies nosti, sen mitä jaksoi, kannua ATP500-sarjan turnauksessa. Montrealissa voi hyvinkin jysähtää heti uudestaan, vaikkei kaavio helpoin olekaan.

Pitkät miehet Milos Raonic, John Isner ja Kevin Anderson ovat loukkantumisherkkyydestään huolimatta vaarallisia tällä alustalla aina ja esimerkiksi juuri Andersonin paluu on ollut nousujohteinen. Washingtonin finaalipaikka voi hyvinkin saada jatkoa pikapuoliin Masters-tasolla.

Kei Nishikorin, Grigor Dimitrovin ja Dominic Thiemin eväät saattavat olla tässä vaiheessa kautta jo vähän kortilla, mutta joku iskun paikka tulee tai aukeaa vielä varmasti, joten heitäkin on tietysti tarkkailtava.

Sitten on tietysti tapaus Nick Kyrgios. Hänen varaan ei sittenkään voi laskea mitään. Taannoinen huvittaa-ei huvita-jahkailu on päätynyt tällä erää asentoon ei huvita. Joku mentaalinen häiriötilanne vaivaa sitkeästi, eikä peli maistu. Ihmeellistä ääliömäisyyttä jatkuvasti. Nyt siis jo kolme keskeytystä peräkkäin... Ei näytä hyvältä. On tätä kirjoitettaessa vielä kaaviossa, mutta lähteeköhän Montrealissa lopulta edes viivalle?

Niin tai näin, tällä kertaa isommalla riskillä:

Puolivälierät:
Nadal vs. Raonic

Zverev vs. Querrey

Dimitrov vs. Pouille

Federer vs. Nishikori

Välierät:
Raonic vs. Zverev
Dimitrov vs. Nishikori

Finaali:
Zverev vs. Nishikori

Voittaja:
Zverev.

VeikkausTV ja TennisTV näyttävät turnauksen.