Jälkipelit: Suomi vs. Liettua, Davis Cup 2018

Ihanaa, Suomi, ihanaa!

Olipas huima Davis Cup-viikonloppu Talissa! Kahden päivän aikana nähtiin oikeastaan viisi toinen toistaan mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää ottelua, joiden lopputulemana Suomi jatkaa kohti Egyptiä ja II-divisioonan kolmatta kierrosta, jonka voittaja nousee Davis Cupin I-divisioonaan.

Etukäteen ajatellen Suomelta vaadittiin äärimmäistä venymistä, sillä paperilla vastustaja oli parempi ja vieläpä melko selvästi. Erot pelaajien rankingeissä olivat selvät ja Liettuan ykköspelaaja Richardas Berankis (ATP-84) tiedettiin sen verran kovaksi, ettei hänen lyömiseen ollut paukkuja. Ainakaan vielä. Kun Berankisille voitiin realistisesti budjetoida kaksi voittoa, täytyi meidän napata voitot kaikista muista otteluista ja juuri niin onnistuttiin upealla venymisellä ja taistelulla tekemään!

Ainoana "varmana" tai meidän "budjetoituna pisteenä" voitiin jossain määrin pitää nelinpeliä, jonka parimme Henri Kontinen ja Harri Heliövaara (ATP-453) upeasti hoitivat. Mutta selvää oli, että niin Harrin kuin Emil Ruusuvuorenkin (ATP-592) täytyi voittaa Liettuan kakkospelaajana pelannut Laurynas Grigelis (ATP-251).

Heti ensimmäinen ottelu Harrin ja Grigeliksen välillä oli hengissä säilymisen kannalta elintärkeä. Harri pelasi Grigelistä vastaan hyvää ja tasapainoista tennistä huolimatta toisen erän mankelista, jossa liettualaisen lyöntien voima ja pituus olivat hetkellisesti suomalaiselle liikaa. Kolmannen erän taistelutahto ja upea paluu otteluun saivat kuitenkin Grigeliksen otteisiin epävarmuutta ja Harri nappasi todella makean voiton äärimmäisen tärkeään paikkaan.

Viikonlopun mielenkiintoisin matsi oli mielestäni Berankisin ja Ruusuvuoren ottelu lauantai-iltana. Oli nimittäin jännittävää seurata, miten Emil pysyisi ATP-tason jyrän kyydissä. Ensimmäisessä erässä ero oli silminnähtävä ja erottui oikeastaan kaikessa perustekemisessä. Ruusuvuori pystyi toki vastaamaan omalla parhaallaan hyvinkin Berankisille, mutta kaikki muu, vähänkin omasta parhaasta jääminen tuotti tuskaa, jonka Berankis hyödynsi armotta painavalla ja fyysisellä pelillään. Kun Emil jäi taakse, hän ajautui poikkeuksetta kauas takarajasta puolustusasemiin ja liettualainen sai määrätä pelin tahdin.

Erot näkyivät parhaiten liikkeestä lyödessä. Aivan liian usein Emilin lyönti jäi ikään kuin tekemättä, vaikka hän pallolle ehtikin. Kun jalkatyö ei vielä aivan riitä siihen, että lyönti lähtisi jaloista myös liikkeessä, niin peli jää painottomaksi. Lyöntiin ei tule tällöin riittävää pituutta ja/tai voimaa. Vastaavasti Berankis sai liikkeestäkin uskomattoman hienosti painoa lyönteihinsä lähes joka kerta.

Toinen isompi näkyvä ero oli pelinopeudessa, joka liettualaisella oli varsin kova. Hän pyrki kaikissa tilanteissa pallon ja takarajan päälle ottamaan ohjat, mutta myös kaiken ajan suomalaiselta pois. Myös Berankisin reagointi puolustuksesta hyökkäykseen tai toisinpäin oli vielä joitakin pykäliä suomalaista nopeampaa ja terävämpää.

Nämä pienet erot näkyvät pelissä kuitenkin vielä rajusti ja vaikka Emil toisen erän upeasti nappasikin, oli siinä sittenkin ehkä enemmän liettualaisen työtapaturman vikaa kuin Emilin pelillistä paremmuutta. Toki Emil taisteli itsensä hyvin otteluun mukaan vaikean ensimmäisen erän jälkeen ja kyllä hän aidosti itsensä myös Berankisin pään sisään pelasi, mistä iso kreditit suomalaiselle. Berankisilla oli kuitenkin ottelussa selkeästi enemmän hävittävää ja se kyllä välillä näkyi. Paineet olivat kovat.

Sunnuntain ensimmäisen ja viikonlopun kolmannen ottelun, nelinpelin, näin aamun junnuvalmennuksista johtuen vain puoliksi. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan kohdillaan, joten melko rutiininomainen kuva voitosta jäi. Se on tähän väliin pakko sanoa, että onhan tämä Davis Cupin formaatti näin aivan hemmetin nerokas ja kun Suomella on aidosti Kontisen ja Heliövaaran myötä varsin kova nelinpelipari ehkä jopa maailman mittakaavassa, niin näiden pisteiden varaan voi laskea paljon todennäköisesti myös jatkossa. Mielessä kävi, tämä tiimi voisi ottaa tähtäimeensä jopa olympiamitalin. Kuulostaa tietysti hullulta, mutta ei se nyt niin kaukaa haettu idea ole.

Viikonlopun selkein kamppailu tuli kuitenkin heti nelinpelin perään, kun Heliövaara jatkoi puolen tunnin breikin jälkeen otteluun Berankisia vastaan. Toki oli selvää, että tähän otteluun mentiin vähän kuin leijonien eteen ja Harri varmasti ansaitsi paikkansa hyvän Grigelis- ja nelurimatsin jälkeen, mutta itse olisin Jarkkona ehkä hieman pohtinut esimerkiksi Patrik Niklas-Salmisen käyttöä tässä. Vaikka Harri taisteli hyvin ja vieläpä kertakaikkisen loistavalla asenteella, niin ehkä kuitenkin pieni väsymys ja terävyyden puute pelistä kajasti. Berankisille melko lailla rutiinivoitto rutiinipelillä.

Ratkaisuottelu käytiin Ruusuvuoren ja Grigeliksen välillä. Emil oli varmasti saanut Harrilta erinomaiset vinkit liettualaisen pelin murtamiseksi, sillä jo kenttähaastattelussa Berankis-tappion jälkeen Harri pyysi yleisöä pitämään mekkalaa varsinkin Grigeliksen kämmenvirheiden jälkeen. Emil käyttikin liettualaisen kämmenen epävarmuutta todella fiksusti ja kylmäpäisesti hyväkseen. Ensimmäisen erän alku oli todella murhaa, kun Emil pommitti syöttöjään armotta Girgeliksen kämmenelle, josta ne lensivät välillä minne sattui ja liettualainen sai hädin pisteitä Emilin syöttövuoroilla. Myös toisen erän ratkaisuhetkillä tuo lyönti sakkasi rajusti ja Emil otti lopulta melko selvänkin voiton, vaikka se toki suuren työn takana olikin.

Täytyy todeta, että Emilin peli oli varsin kylmäpäistä ja kypsää koko viikonlopun ajan. Varsinkin voittomatsissa voiton ottaminen melko hurjissakin paineissa on erittäin kova näyttö, eikä tietysti erän ottaminen TOP100-pelaajaltakaan mikään huono meriitti tässä vaiheessa uraa ole. Uskoa se antaa varmasti valtavasti.

Työtä on kuitenkin vielä rajusti jäljellä. Fysiikka kaipaa vielä työtä, jotta juuri esimerkiksi noista kulmatilanteista pystytään iskemään ja puolustamaan rajummin vastaan. Reagointi hyökkäävämmän takakenttäpelin mahdollistamiseksi on toinen selkeä kehitysalue. Vaikka lyönti lähtee ajoittain painavasti, niin painavuutta on haettava myös pelinopeutta nostamalla. Aktiivisemmin lähemmäs takarajaa pelin viejäksi, niin hyvä tulee. Todella hyvä, sillä lyönnit ovat jo olemassa. Syötöstä lähtien.

Matka siis jatkuu.