Jälkipelit: Suomi vs. Liettua, Davis Cup 2018

Ihanaa, Suomi, ihanaa!

Olipas huima Davis Cup-viikonloppu Talissa! Kahden päivän aikana nähtiin oikeastaan viisi toinen toistaan mielenkiintoisempaa ja jännittävämpää ottelua, joiden lopputulemana Suomi jatkaa kohti Egyptiä ja II-divisioonan kolmatta kierrosta, jonka voittaja nousee Davis Cupin I-divisioonaan.

Etukäteen ajatellen Suomelta vaadittiin äärimmäistä venymistä, sillä paperilla vastustaja oli parempi ja vieläpä melko selvästi. Erot pelaajien rankingeissä olivat selvät ja Liettuan ykköspelaaja Richardas Berankis (ATP-84) tiedettiin sen verran kovaksi, ettei hänen lyömiseen ollut paukkuja. Ainakaan vielä. Kun Berankisille voitiin realistisesti budjetoida kaksi voittoa, täytyi meidän napata voitot kaikista muista otteluista ja juuri niin onnistuttiin upealla venymisellä ja taistelulla tekemään!

Ainoana "varmana" tai meidän "budjetoituna pisteenä" voitiin jossain määrin pitää nelinpeliä, jonka parimme Henri Kontinen ja Harri Heliövaara (ATP-453) upeasti hoitivat. Mutta selvää oli, että niin Harrin kuin Emil Ruusuvuorenkin (ATP-592) täytyi voittaa Liettuan kakkospelaajana pelannut Laurynas Grigelis (ATP-251).

Heti ensimmäinen ottelu Harrin ja Grigeliksen välillä oli hengissä säilymisen kannalta elintärkeä. Harri pelasi Grigelistä vastaan hyvää ja tasapainoista tennistä huolimatta toisen erän mankelista, jossa liettualaisen lyöntien voima ja pituus olivat hetkellisesti suomalaiselle liikaa. Kolmannen erän taistelutahto ja upea paluu otteluun saivat kuitenkin Grigeliksen otteisiin epävarmuutta ja Harri nappasi todella makean voiton äärimmäisen tärkeään paikkaan.

Viikonlopun mielenkiintoisin matsi oli mielestäni Berankisin ja Ruusuvuoren ottelu lauantai-iltana. Oli nimittäin jännittävää seurata, miten Emil pysyisi ATP-tason jyrän kyydissä. Ensimmäisessä erässä ero oli silminnähtävä ja erottui oikeastaan kaikessa perustekemisessä. Ruusuvuori pystyi toki vastaamaan omalla parhaallaan hyvinkin Berankisille, mutta kaikki muu, vähänkin omasta parhaasta jääminen tuotti tuskaa, jonka Berankis hyödynsi armotta painavalla ja fyysisellä pelillään. Kun Emil jäi taakse, hän ajautui poikkeuksetta kauas takarajasta puolustusasemiin ja liettualainen sai määrätä pelin tahdin.

Erot näkyivät parhaiten liikkeestä lyödessä. Aivan liian usein Emilin lyönti jäi ikään kuin tekemättä, vaikka hän pallolle ehtikin. Kun jalkatyö ei vielä aivan riitä siihen, että lyönti lähtisi jaloista myös liikkeessä, niin peli jää painottomaksi. Lyöntiin ei tule tällöin riittävää pituutta ja/tai voimaa. Vastaavasti Berankis sai liikkeestäkin uskomattoman hienosti painoa lyönteihinsä lähes joka kerta.

Toinen isompi näkyvä ero oli pelinopeudessa, joka liettualaisella oli varsin kova. Hän pyrki kaikissa tilanteissa pallon ja takarajan päälle ottamaan ohjat, mutta myös kaiken ajan suomalaiselta pois. Myös Berankisin reagointi puolustuksesta hyökkäykseen tai toisinpäin oli vielä joitakin pykäliä suomalaista nopeampaa ja terävämpää.

Nämä pienet erot näkyvät pelissä kuitenkin vielä rajusti ja vaikka Emil toisen erän upeasti nappasikin, oli siinä sittenkin ehkä enemmän liettualaisen työtapaturman vikaa kuin Emilin pelillistä paremmuutta. Toki Emil taisteli itsensä hyvin otteluun mukaan vaikean ensimmäisen erän jälkeen ja kyllä hän aidosti itsensä myös Berankisin pään sisään pelasi, mistä iso kreditit suomalaiselle. Berankisilla oli kuitenkin ottelussa selkeästi enemmän hävittävää ja se kyllä välillä näkyi. Paineet olivat kovat.

Sunnuntain ensimmäisen ja viikonlopun kolmannen ottelun, nelinpelin, näin aamun junnuvalmennuksista johtuen vain puoliksi. Kaikki vaikutti kuitenkin olevan kohdillaan, joten melko rutiininomainen kuva voitosta jäi. Se on tähän väliin pakko sanoa, että onhan tämä Davis Cupin formaatti näin aivan hemmetin nerokas ja kun Suomella on aidosti Kontisen ja Heliövaaran myötä varsin kova nelinpelipari ehkä jopa maailman mittakaavassa, niin näiden pisteiden varaan voi laskea paljon todennäköisesti myös jatkossa. Mielessä kävi, tämä tiimi voisi ottaa tähtäimeensä jopa olympiamitalin. Kuulostaa tietysti hullulta, mutta ei se nyt niin kaukaa haettu idea ole.

Viikonlopun selkein kamppailu tuli kuitenkin heti nelinpelin perään, kun Heliövaara jatkoi puolen tunnin breikin jälkeen otteluun Berankisia vastaan. Toki oli selvää, että tähän otteluun mentiin vähän kuin leijonien eteen ja Harri varmasti ansaitsi paikkansa hyvän Grigelis- ja nelurimatsin jälkeen, mutta itse olisin Jarkkona ehkä hieman pohtinut esimerkiksi Patrik Niklas-Salmisen käyttöä tässä. Vaikka Harri taisteli hyvin ja vieläpä kertakaikkisen loistavalla asenteella, niin ehkä kuitenkin pieni väsymys ja terävyyden puute pelistä kajasti. Berankisille melko lailla rutiinivoitto rutiinipelillä.

Ratkaisuottelu käytiin Ruusuvuoren ja Grigeliksen välillä. Emil oli varmasti saanut Harrilta erinomaiset vinkit liettualaisen pelin murtamiseksi, sillä jo kenttähaastattelussa Berankis-tappion jälkeen Harri pyysi yleisöä pitämään mekkalaa varsinkin Grigeliksen kämmenvirheiden jälkeen. Emil käyttikin liettualaisen kämmenen epävarmuutta todella fiksusti ja kylmäpäisesti hyväkseen. Ensimmäisen erän alku oli todella murhaa, kun Emil pommitti syöttöjään armotta Girgeliksen kämmenelle, josta ne lensivät välillä minne sattui ja liettualainen sai hädin pisteitä Emilin syöttövuoroilla. Myös toisen erän ratkaisuhetkillä tuo lyönti sakkasi rajusti ja Emil otti lopulta melko selvänkin voiton, vaikka se toki suuren työn takana olikin.

Täytyy todeta, että Emilin peli oli varsin kylmäpäistä ja kypsää koko viikonlopun ajan. Varsinkin voittomatsissa voiton ottaminen melko hurjissakin paineissa on erittäin kova näyttö, eikä tietysti erän ottaminen TOP100-pelaajaltakaan mikään huono meriitti tässä vaiheessa uraa ole. Uskoa se antaa varmasti valtavasti.

Työtä on kuitenkin vielä rajusti jäljellä. Fysiikka kaipaa vielä työtä, jotta juuri esimerkiksi noista kulmatilanteista pystytään iskemään ja puolustamaan rajummin vastaan. Reagointi hyökkäävämmän takakenttäpelin mahdollistamiseksi on toinen selkeä kehitysalue. Vaikka lyönti lähtee ajoittain painavasti, niin painavuutta on haettava myös pelinopeutta nostamalla. Aktiivisemmin lähemmäs takarajaa pelin viejäksi, niin hyvä tulee. Todella hyvä, sillä lyönnit ovat jo olemassa. Syötöstä lähtien.

Matka siis jatkuu.

Ennakko: ATP World Tour Finals 2014, Lontoo

Huomenna se alkaa! ATP-finaaliturnaus vuosimallia 2014!

Vaikka en tämän turnauksen suurin fani olekaan, niin onhan tässä luonnollisesti oma viehätyksensä jota ei voi kiistää. Hurjia otteluita on luvassa viikon verran ja kyllä, joka päivä. Pitoja parantaa viime viikon "lepo", jonka takia pelaajat eivät joudu tulee suoraan Pariisista.

Jos lohkoja kuvailisi jollakin termillä, niin lohko A:n kohdalla se voisi olla vaikkapa "tulivoima" ja lohko B:n osalta "mustat hevoset".

Lohkossa A pelaavat Novak Djokovic, Stanislas Wawrinka, Tomas Berdych sekä Marin Cilic. Tulta! Nähtäneen todellista tulitusta sekä Djokovicin epäuskoista naurahtelua sekä pään pyöritystä.

Lohkossa B kisaavat Roger Federer, Andy Murray, Kei Nishikori ja Milos Raonic. Tämä nelikko on Djokovicin ohella viime viikkojen ja/tai kuukausien kuuminta kaartia ja väittäisin, että tästä lohkosta löytyy jopa kisan motivoituneimmat pelurit.

Lohko A

Novak Djokovic

Tuore isä on kisan suurin suosikki. Palasi isyyslomaltaan sittenkin hurjassa iskussa ja voitti Pariisin. Pelitaso jälleen hurjan korkealla. Seinämäistä puolustusta seuraa myös sitä aktiivista tekemistä, jota ehkä aavistuksen kauden aikana ajoittain puuttui. Nyt ei puutu ja lohkovoittoon. Ykkösrankingin puolustus motivoi myös.

Stanislas Wawrinka
Täysi kysymysmerkki. Hyvä esimerkki siitä, kun iso tavoite on saavutettu, niin pakki on pitkään täynnä. Se voi olla sitä todella pitkään ja Stanin kohdalla edelleen. Australian voiton jälkeen kevät meni jälkihöyryillä ja voitti vielä Monte Carlon Mastersin. Sen jälkeen alkoi ailahtelu, syksyllä suorastaan sukellus. On voittanut US Openin jälkeen yhden (!) ottelun tourilla. Suurin kiihoke Davis Cup -finaalissa parin viikon päässä? Jatkopaikka lähellä, mutta toisaalta todella tiukassa. Jos ei intoa, ei myöskään tulosta.

Tomas Berdych

Joopa joo, same old, same old. Jossain mielessä se tulivoimainen Ferrer, mutta kun ei riitä, niin ei riitä. Vaikka peli on periaatteessa kaikilta osin olemassa, niin lopulta se taitaa sittenkin olla vähän suorittamista ja suurin ongelma lienee oman pään sisällä. Ailahtelee liikaa ja sulaa usein isossa paikassa. Jos muut iskussa ja motivoituneita, on vaarassa olla jopa lohkon kiertopalkinto. Tätä puoltaa myös nousu Urheilulehden sivuille. Se lienee varmin merkki, että Berdych on ensimmäisenä ulkona ;-)

Marin Cilic
Wawrinkan tapaan iso kysymysmerkki. Nälkää voi olla, mutta todennäköisempää on, että seuraavat flow't nähdään vuonna 2015. Ensimmäistä kertaa mukana, mutta tuskin tulee ketään kumartelemaan ja voi tyrmätä kenet tahansa. Pelitason varianssia se ei kuitenkaan poista, joten Wawrinkan kanssa jatkopaikkakisa ratkaistaan motivaatiomittarilla.  

Lohko B

Roger Federer

Hallikisoissa edelleen hurja pelaaja hyökäävällä pelityylillään. Itseluottamus hyvän syksyn jälkeen jälleen tapissa, joten toinen kisan ennakkosuosikeista. Joutuu nyt kuitenkin lohkoon, jossa kaikki muut ovat todella nälkäisiä. Olisi todennäköisesti mennyt "puolivaloilla" A-lohkosta jatkoon, jos paikat olisivat olleet Djokovicin kanssa toisin päin. Lohkon muu kaarti on juuri sitä osastoa, joka saattaa kukin omilla vahvuuksillaan pelaten olla hallikuninkaalle yllättävänkin tiukka paikka. Ristiinpelaamisilla kyllä jatkoon, mutta ykkösenä vai kakkosena?

Andy Murray

Kausi on ollut todella vaikea Andylle. Edessä kuitenkin kauden viimeinen turnaus ja se on kotiyleisön edessä. Vauhti on kiihtynyt sopivasti loppukaudesta, joten kuka tietää, jos Andy läväyttääkin vasta nyt? Pelillisesti on kuitenkin vaikea nähdä, hyvistä sisäpeleistä huolimatta, että paukut riittäisivät turnausvoittoon, mutta motivaatio ja nälkä vienee Andyn jatkoon.

Kei Nishikori

Iso breikki tänä vuonna ja ilman loukkaantumisia se olisi ollut vieläkin isompi. Harmittavat vammat saattoivat viedä jopa 1-2 Masters-voittoa (Miami, Madrid). Ainakin ne katkaisivat hyvää lentoa tapahtumahetkillä ikävästi. Ollut ehdottomasti yksi syksyn pelaajista. US Openista laskien viisi turnausta, joissa kaksi voittoa (Tokio, Kualu Lumpur), yksi finaali (US Open) ja yksi semifinaali (Pariisissa). Peli hienoa katseltavaa ja saattaa nyt viikon levänneenä olla todellinen musta hevonen tässä lohkossa. Ellei loukkaannu. Niukasti kuitenkin ulos?

Milos Raonic
Jatkaa tuloaan, mutta nämä ympyrät taitavat sittenkin olla vielä liikaa. Tuore voitto mm. Federeristä Pariisin hallista järkyttävän hienon syöttöpelin ansiosta kertoo tietysti paljon taidoista ja potentiaalista, mutta elää vielä liikaa syötöstään. Huonona syöttöpäivänä usein täysin pihalla. Ensi viikolla Talissa pelaava Ricardas Berankis voitti Raonicin vajaa kuukausi sitten Moskovassa, joten kertokoon tämä omaa kieltään ailahtelevaisuudesta. Hyvänä syöttöpäivänä kuitenkin erittäin iso vaara kenelle tahansa, mutta kova temppu on, jos toistaa vaikkapa Federer-voiton nyt Lontoossa. Nälkää ja näyttöhaluja kuitenkin on, joten siinä mielessä vaarallinen. Jää pelitason varianssin takia ulos ja päättää kauden lohkovaiheeseen.

Näin siis käy:

Lohko A:
1) Djokovic
2) Wawrinka
3) Cilic
4) Berdych

Lohko B:
1) Federer
2) Murray
3) Nishikori
4) Raonic

Semifinaalit:
Djokovic vs. Murray
Federer vs. Wawrinka

Finaali:
Djokovic vs. Federer

Voittaja:
Djokovic.

Kommentti: Jarkko Nieminen, esikuva

Tämän vuoden IPP Open -kisaturismini jäi lopulta finaalipäivän varaan. Lasten sairastelu pistää lapsiperheiden suunnitelmia usein uusiksi, eikä perheemme ole poikkeus. Tälläkin kertaa kaikki kääntyi kuitenkin parhain päin ja edellispäivinä kuumeillut poikani (6v) pääsi tänään ensimmäistä kertaa elämässään viralliseen tenniskatsomoon.

Futis- ja lätkäkatsomot ovat jo tuttuja, joista varsinkin jälkimmäinen tuntuu olevan suosiossa pelin vauhdin ja erilaisen oheistoiminnan vuoksi. Maajoukkuepelien yhteydessä Jumbotronin spotitkin ovat  tärkeässä roolissa. Tässä mielessä hieman jännitti pojan viihtyminen tenniskatsomossa, kun jättimäisestä videotaulusta ei ollut tietoakaan, eikä kentälläkään menty porukalla päädystä päätyyn.

Mutta onhan meillä Jarkko. Suomalaisuus alkaa hahmottumaan pienen pojan päässä myös urheilun saralla ja ymmärrys siitä, ketä kotikatsomossa kannustetaan alkaa olla ilmeistä. Pelaajien tullessa kentälle IPP Openin finaalia varten, pojalle oli vielä epäselvää kumpi pelaajista on "se Niäminen", mutta ottelun jälkeen hän muistanee Jarkko Niemisen koko loppuelämänsä.

Ei vain sen hienon ja vakuuttavan esityksen ansiosta, jolla Ricardas Berankis saatiin tänään pelillisesti täysin sekaisin, vaan sen miten Jarkko huomioi faninsa ottelun jälkeen. Tunnollisesti ja kärsivällisesti mies kirjoittaa nimmareitaan niin pitkään, ettei kukaan jää ilman. Nuo hetket ovat pieniä Jarkolle, mutta isoja, todella isoja, kuusivuotiaille.

Kun poika sanoo ujouttaan vastaan taistellen varovaisesti "onnea" ja se Nieminen vastaa poikaa silmiin katsoen "kiitos, kiitos", ollaan niin ytimessä kuin olla voi. Nuo hetket piirtyvät junnun mieleen ikuisesti ja toimivat innoittajina lajin parissa varmasti pitkään.

Kotiin päästyään poika muistelee silmät kirkkaina matsia, mutta ennen kaikkea tuota yksittäistä kymmenen sekunnin tapahtumaa. Hakkaapa hän myös loppuillan tennispalloa huoneensa kaappien oviin hikinauhat ranteissaan täysin oma-aloitteisesti.

Kun ilta päättyy vielä kysymykseen: "isi, milloin mennään katsomaan seuraavan kerran sitä Niemisen peliä?", on vaikea väittää, etteivätkö nämä urheilijasankarit olisi näille poikasille esikuvia ja idoleita, joita apinoidaan ja ihannoidaan, oli se laji sitten mikä tahansa.

Jos laji on tennis, on Jarkkoa parempaa esikuvaa hankala löytää.

Ennakko: Australian Open 2013, 3. kierros

Vanha tuttu sanonta "väki vähenee ja pidot paranee" osuu tennisturnauksiin kuin nyrkki silmään. Silmäilin miesten kaaviota ja nyt aletaan olla siinä vaiheessa turnausta, että lähes kaikki pelaajat ovat jostain jo tuttuja ja hyvien, ennakkoonkin mielenkiintoisten, otteluiden määrä on räjähtämässä käsiin. Tässä kolmoskierroksen helmet. Katsokaa nämä, jos pystytte.

Kevin Anderson vs. Fernando Verdasco
Edelleen hyviä otteita Australiassa esittävä Verdasco on mielenkiintoinen pelaaja, joka kauniiden lyöntien ja hyvän fysiikan puolesta voisi olla vaikka mitä, mutta pää tahtoo ehkä vähän ajoittain piiputtaa. Pelissä periaatteessa on kaikki elementit, mutta onko miehessä sittenkin liikaa työjuhdan vikaa? En tiedä. Anderson pelaa pitkän miehen peliä, jossa syötöllä pelataan paikkaa kämmenelle. Jos syöttö on iskussa, on Verdasco vaikeuksissa. Jos hän taas saa pidettyä lyönnit painavina ja Andersonin takana, peli on täysin Verdascon käsissä.

David Ferrer vs. Marcos Baghdatis
Mielenkiintoinen on myös tämä ottelu. Ferrer toki aikamoinen suosikki, mutta kaikki pitkän ottelun ainekset on kasassa. Eri asia on jaksaako Baghdatis enää vääntää. Kahdessa ottelussa jo yhdeksän erää. Vain se on varmaa, että Ferrer jaksaa. Ehkä myös se, että taistelu ja asenne tulee olemaan ihailtavalla tasolla. Todennäköisyys sille, että Baghdatis pilkkoo mailojansa juuri tässä ottelussa on korkeahko.

Nicolas Almagro vs. Jerzy Janowicz
Jerzy ei jätä ketään kylmäksi. Päätuomaria lukuun ottamatta. Odotettavissa melkoista tulitusta, mutta myös jonkin verran räiskimistä, sillä Almagro on monta pykälää kovempi vastus kuin Jerzyn edelliset suharit ja saa palloja paljon ikävänä takaisin. Jerzyllä meni hermojen lisäksi viimeisessä ottelussa täydet viisi erää, joten Almagro lienee freesimpi avauskierroksen viisieräisestään huolimatta. Hän onkin vahvoilla juuri sitkeytensä ansiosta ja iskee kyllä tarvittaessa kovaa takaisin, jos paikka tulee.

Andy Murray vs. Ricardas Berankis
Tämä nosto vain siksi, että liettualainen Berankis on pyörinyt viime vuosina myös Talissa. Jännä nähdä, miten hyvin pyristelee Andyn kyydissä.

Roger Federer vs. Bernard Tomic
Herrasmies vastaan rääväsuu. Uhoa on monien mielestä valitettavasti vähän liikaa. Myös minun. Luulenpa, että pinkki pantteri (näittekö ne Rogerin söpöt tossut?) ottaa poikaselta turhat luulot pois. Alle kymmenen geimiä ja kotiin. Hyvä niin. Tenniksen tulevaisuutta ei nähdä tässä ottelussa. Ainakaan vielä.