27/03/2021

Jälkipelit: Emil Ruusuvuori vs. Alexander Zverev 16, 63, 61, Miami Masters 2021

 Vamos Emil, VAMOS!!! Upea ja mahtava voitto Alexander Zverevistä! Onnittelut! 

Tähän suuntaan voi sen sijaan kaataa jälleen tervaa ja höyheniä päälle, sillä vaikka näin Emilin mahdollisuudet, niin en ihan voittoon saakka ennakossani uskonut. Pakko myöntää. 

Uskoin toki tasaiseen otteluun ja tapa millä itse voitto tuli, oli juuri sitä mitä toivoin näkeväni. Aggressiivista ja aktiivista peliä Emililtä, jolla ollaan suurin osa ottelusta kuskin paikalla peliä vieden. Sitä Emil todella lopun puolitoista erää oli. Zvereville ei jäänyt kolmannessa erässä oikeastaan mitään mahdollisuutta. Tämä on hurja näyte Emilin potentiaalista, sillä ei näitä maailman kärkinimiä ole pelillisesti todellakaan mitenkään helppoa viedä.
Ottelun alku osoitti vielä juuri sen, miten vaikea tenniksessä on oikeasti olla ennakolta se altavastaaja jolloin painetta "ei ikään kuin olisi". Silloinhan sitä painetta nimenomaan on, sillä suosikin voiman ja vahvuudet tiedostaen, oma peli menee äärimmäisen helposti yliyrittämiseksi, näin kävi myös Emilille, joka ei tuntunut saavan ottelusta alussa kiinni oikeastaan mitenkään. Marginaalit tuntuivat olevan lähes järjestään häntä vastaan ja pelistä tuli väkinäistä, kun paine tukotti tekemistä liikkumisen, lyömisen ja kaiken muun suhteen. 

Kun tämänkaltainen skenario toteutuu, on siitä suosta hyvin vaikea nousta pois. Se mankeli ja oma virhesuma, josta Emil nousi voittoon, onkin osoitus aivan käsittämättömän kovasta mentaalisesta vahvuudesta, varsinkin tämän kaliiberin vastustajaa vastaan.

Ehkä ensimmäisessä erässä otteissa paistoi siis jännitys. Se on luonnollista. Ehkä Zverevin hurja tempo ja kova lyönti vaati totuttelua. Sekin on luonnollista. Ehkä tekemisessä oli sitä yliyritystä, sekin on luonnollista. 

Koko ajan Emilin pyrkimys oli kuitenkin omaan peliin. Ensin sitä haettiin ehkä vähän turhan ahnaalla kenttäpositiolla alun tempoon nähden, jolloin lukuisat virheet tuottivat tuskaa. Yritys oli silti koko ajan kuitenkin täysin oikea. Seurasi pieni, Emilin oma hetken kestänyt vetäytyminen taaemmas, rytmin löytäminen ja sitten taas nousu lähemmäs takarajaa, kun Zverevin tempo ja lyönti oli tutumpi. Oppia tuli ja se tarttui ottelun edetessä. Puolentoista erän kohdalla Emil oli jo selvästi pelin viejä, kuski. Hän oli kuin liimattuna takarajan päällä, minkä ansiosta hän sai Zverevin näyttämään lähes ajokoiralta, joka ravasi kenttää noin 2-4 metriä takarajan takana.

On väärin sanoa, että Emil kruisaili ottelun lopun maaliin, sillä vaikka peli oli hallussa, oli käynnissä edelleen hurja mentaalinen paini erityisesti Emilin itsensä kanssa. On aivan eri asia syöttää tai taistella erävoitosta kuin otteluvoitosta ennakkosuosikkia vastaan. Epäilykset omaa tekemistä kohtaa kasvavat eksponentiin 983242385083, kun tietää paikkansa koittaneen näin kovaa tekijää vastaan. 

Se olikin kenties yksi kovimmista suorituksista tänään. Ottelun voittaminen on näissä kohtaamisissa se isoin oppi, mitä voi saada ja mistä voi ammentaa pitkään. Itseluottamus kasvoi nyt kenties jälleen aivan uudelle tasolle. Yksi iso steppi tällä tasolla on jälleen otettu eteenpäin.

Emil kasvoikin käsittämättömästi jo tämän ottelun aikana. Hän oppi Zverevin pelin lukien sitä erinomaisesti ja murentaen sen lopulta täysin omalla aktiivisuudellaan. Emil ehdottomasti teki Zverevistä passiivisen ja huonon. Ei Zverevillä ns. huono päivä ollut. Katsokaa vaikka ensimmäistä erää ja niitä kämmenläpilyöntejä ja geimien kääntöjä tasan -tilanteista voittogeimeiksi. Se oli suuren pelaajan tekemistä. On iso temppu kääntää tuo asetelma ylösalaisin.

Tiedämme Emilin pelilliset vahvuudet ja toki myös ne heikkoudet. Puolustaminen, monipuolisuus ja syöttäminen eivät ole vielä siellä, missä ne pitää olla tai missä ne tulevat olemaan. Sikälikin Emilin tilanne on kuitenkin äärimmäisen rohkaiseva, sillä ruuvia on vieläkin rajusti jäljellä. Se, että Emil kehittyy vielä koko ajan on syytä pitää mielessä. Ja mitä rajummin oppi nyt tarttuu, sen parempi.
Emilin syöttäminen sakkaa vielä ajoittain varsinkin niissä tiukemmissa hetkissä, joten tekniikka-asiat täytyy ottaa työpöydälle esimerkiksi tulevan massakauden aikana. Puolustaminen kaipaa vielä lisää voimaa ja painoa pallon taakse kiireessäkin. Myös rystyalakierre kaipaa terävyyttä rytminvaihdosten ja puolustamisen tueksi.

Monipuolisuudesta saimme jo nyt ihania ja jopa systemaattisia piirteitä. Tärkeitä ja hyvin ajoitettuja verkollenousuja nähtiin juuri sopivasti, jolloin pelin neutralisointi ei ollut Zverevin hyvän puolustuksen kautta enää mahdollista. Emil puski hanakasti päälle ja laittoi tärkeitä pisteitä poikki verkolta. Pisteitä piti päästä nyt ja pitää päästä jatkossakin entistä enemmän päättämään verkolta. Hyvin rakenneltu hyökkäys, nurkkaan ahdistus ja aina sen päälle marjan poimimiset verkolta. Tätä ehdottomasti lisää myös jatkossa, sillä takakenttätulituksessa on aina se vaara, että joku lyönti karkaa tai vastustaja onnistuu neutralisoimaan pallon kesken hyvän painostuksen. Verkolta nämä ovat yksinkertaisesti helpompia päätettäviä. Toki verkollenousujen kanssa on usein omat haasteensa, mutta Emilin peruspeli on niin vahvaa, että se onnistuu kyllä, jos vain mies on hereillä ja reagoi hanakasti saamiinsa hyökkäystilanteisiinsa.

Mutta siis, 

Oi, mikä ihana ilta, voi tapahtua mitä vaan

Sitä se toden totta oli, kuten J. Karjalainen tämän aikoinaan osuvasti sanoitti. Huh huh. 
Seuraavalla kierroksella vastaan astuu ruotsalainen työmies Mikael Ymer, jonka fysiikka ja puolustus on kova, mutta aseet eivät ole likimainkaan Emilin tai Zverevin luokkaa. Palataan tähän seuraavassa ennakossa sunnuntaina. 

Nyt kuitenkin rauhoitutaan ja nautitaan vielä hetki! Vamos!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti