tiistai 24. huhtikuuta 2012

Hajaheittoja: Monte Carlo 2012

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja sen viereen.

Viime viikolla pallo sai kyytiä Monte Carlon tennisklubilla. Tässä hajaheitot.

***

Nadalin voitto. Ensimmäinen turnausvoitto kymmeneen kuukauteen maistunee hyvältä. Kuten myös kahdeksas (!) perättäinen Monte Carlon mestaruus sekä voitto Djokovicistä. Toki paras Djokovic ei ollut finaalissa(kaan) läsnä. Turnausvoitto lienee Nadalille henkisesti erittäin tärkeä ja viimevuotisen Djokovic -peikon luulisi kutistuneen ainakin vähäsen. 

Pelillisesti Nadalilla ei ollut hirmuisesti syytä huoleen, kun oltiin ja ollaan massalla. Niin sanotut "tusinapelurit" (anteeksi karrikoitu ilmaukseni) kaatuvat lyömällä palloa tarpeeksi kauan kenttään hurjalla tempolla ja ennen kaikkea kierteellä sekä hyvillä marginaaleilla. Hän pelasi koko viikon, finaalia lukuun ottamatta, ikään kuin 70-80 prosenttisella peruspelillä. Tämän uhriksi joutui valitettavasti myös rohkeasti pelannut Jarkko.

Finaalissa selkeästi nälkäisemmän Nadalin syöttö toimi hienosti, joka toi lukuisia "ilmaisia" pisteitä. Myös rysty toimi, vaikkei se edelleenkään vakuuta monipuolisuudellaan saati tehokkuudellaan. Pituutta ja kierrettä oli kuitenkin jo sen verran, ettei se jäänyt ihan namuksi. Lisäksi Nadal sai käännettyä rystyään myös pitkin linjaa sen verran pahana, ettei Djokovic päässyt rankaisemaan siitä omalla rystyllään välittömästi. Ennemminkin Nadal sai näin ohjailtua pelin omalle kämmenpuolelleen, jolla hän pyrki tuttuun tyyliin myllyttämään lyömällä sitä melko läheltä takarajaa. 

Syötön palauttamisessa hän ei edelleenkään hakenut suoria ratkaisuja, mikä massalla on tietysti järkevääkin. Sen sijaan vaan hän vetäytyi entistäkin kauemmas taakse (kts. grafiikka ottelusta Jarkko vastaan) ja lähetti sieltä painavia yläkierrepalloja takakentälle pitäen syöttäjän lyöntikulmat pieninä. Tämä korostui erityisesti Djokovicia vastaan, sillä kukaan ei teloita tällä hetkellä paremmin hyvistä lyöntikulmista kuin numero uno. Nyt tämä melko passiivinen palauttaminen vielä toimi, mutta miten käy Ranskassa tai Wimbledonissa? Ruoholla hän toki palannee lähemmäs takarajaa viime vuoden Wimbledonin tapaan.

Ai niin. Niistä polvivammoista ei Monte Carlossa ollut enää tietoakaan. Nadalin pelit jatkuvatkin heti tällä viikolla Barcelonassa. Ensi viikolla taukoa, sitten Madrid ja heti perään Rooma, viikon tauko ja lopulta vesi kielellä odottamamme Roland Garros. Jos Nadalin polvet kestävät tällaisen massakuormituksen, niin ne todennäköisesti kestävät myös kesän ruohot ja ainakin viikon tai pari syksyisiä kovia kenttiä. US Openin jälkeen kausi lienee ohi. Oli Davis Cupia tai ei.

***

Entäpä Djokovic? Viime viikosta tuli ilmiselvästi turhan raskas hänen isoisänsä keskiviikkoisen menehtymisen vuoksi. Hän pelasi vaikka ajatukset olivat muualla. Voittoja tulee puolivaloillakin ja vieläpä varsin hyvistä pelureista (Dolgopolov, Berdych). Finaalissa hän oli kuitenkin henkisesti jo aivan loppu. Saattoi olla, että hän tyytyi suuremman energia- ja tahtovajeen siivittämänä vain kokeilemaan joitain juttuja, joita voisi viimeistään Garrosilla ottaa käyttöön. Mietin jo lauantaisen semifinaalin aikana, mitä miehen päässä saattoi liikkua, kun hänelle rakasta isoisäänsä haudattiin samaan aikaan toisaalla. Ei missään nimessä helpoin paikka eikä turnauksesta vetäytyminenkään ollut varmaankaan kaukana. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi itse asiassa voinut paikallaankin, sillä finaalin toinen erä Djokovicin lukuisine virheineen oli jo niin huonoa peliä, että Nadal sai sen lopulta lahjaksi.

Paljon ei siis tämän kaksikon voimasuhteista voida finaalin osalta sanoa. Jotenkin tämä finaali jäi yksipuolisuudessaan niin torsoksi etteivät numerot anna vielä mitään kuvaa tämän kauden lopullisista massa-asetelmista. Mielenkiinnolla odotamme siis seuraavaa kohtaamista, joka tapahtunee ehkä jo Madridissa. Toki nyt levänneellä Federerilläkin on varmasti oma sanansa sanottavana.

***

Tomas Berdych. En kerta kaikkiaan voi käsittää miten jopa Berdychin kaltainen peluri ei pystynyt voittamaan selvästi vaisua ja henkisesti täysin kypsää serbialaista semifinaalissa, joka vaikutti olleen niin pelillisesti kuin henkisestikin täysin köysissä. Tästäkään miehestä ei tule tuolla päällä varustettuna koskaan Grand Slam -voittajaa. Siinä ei hienot ja tehokkaat lyönnit ei paljon auta. Toki näitä pelaajia on riittänyt kautta maailman sivun.

***

Jarkko Nieminen. Hyvä voitto Stepanekista, mutta Nadalia vastaan hän oli lopulta melko aseeton. Taisteli kuitenkin hienosti ja sai ajoittain iskettyä varsin mallikkaasti Nadalin peliin kiinni. Valitettavasti se ei vain ollut riittävän tasaista ja Nadal otti tarvittavat murrot erien alkuvaiheissa ja kruisaili sitten niiden turvin maaliin saakka. Lopussa Jarkko alkoi ehkä aavistuksen piiputtamaan fyysisesti ja lopulta myös henkisesti, mikä näkyi mm. ajoittaisena roiskimisena ja muutamina huonoina lyöntivalintoina. Mutta kokonaisuudessaan rohkaisevaa peliä Jarkolta. Tsemppiä Barcelonaan! Kristallipallo näyttää vähintään puolivälieräpaikkaa!

***

Flavio Briatore and his entourage. What can I say? Nothing. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti