15/04/2012

Ennakko: Monte Carlo 2012

Massakausi alkoi tänään toden teolla Monte Carlon Mastersista. Asetelmat ovat vanhat tutut, eivätkä ne varsinkaan kärjen osalta muutu juuri mitenkään massalle siirryttäessä. Toistankin ties monettako kertaa itseäni, mutta sanotaan se nyt vielä kerran, että isot ovat isoja ja pienet pieniä. Edelleen. Ennakkosuosikkeja on tasan kaksi, joista toinen voittaa Monten aivan varmasti.

Ennen kuin mennään heihin, niin hoidetaan merkittävimmät poissaolot ensin pois alta. Kolmikko Federer-Del Potro-Isner päätti käyttää Monte Carlon poisjääntioption, jolloin heidän Monten pisteensä korvataan neljänneksi parhaalla ATP Tour 500 -sarjan kisalla. Muissa Masters -sarjan kisoissa poisjääntejä ei ole mahdollista korvata samoin, vaan pinnoja näistä kisoista kertyy tasan nolla. Tälle kolmikolle viikon kisalepo tähän väliin on varmasti fiksu veto, sillä he ovat pelanneet alkukaudesta todella paljon, joten pidempi breikki ennen muutenkin raskasta massakautta on varmasti hyvä sijoitus pitkässä juoksussa. Federer panostanee muutenkin enemmän kesän Wimbledoniin ja olympialaisiin kuin epätodennäköisempään Roland Garros -voittoon. Isner puolestaan pelaa tätä kirjoitettaessa Houstonin massaturnauksen finaalia.

Mutta sitten niihin suosikkeihin. Olen melko lailla valmis syömään hatullisen sitä itseään, ellei voittaja löydy kaksikosta Djokovic-Nadal. En keksi yhtäkään kaveria, joka pysäyttäisi nämä molemmat samassa kisassa. Terveenä ollessaan nämä kaverit kaatuvat vain toisiinsa. Haastajia on toki muutamia, mutta kun Indian Wellsissä ja Miamissa nämä herrat vetivät puolivaloilla vähintään semeihin saakka, niin kuka ihme vääntäisi nämä herrat ulos massalla? Andy Murray? David Ferrer? Enpä usko.

On tässä vaiheessa melkein makuasia, kumpaa veikkaa mestariksi. Massa on tyypiltään täsmälleen sama kuin Roland Garrosilla, joten Nadal on totutun vahva jo senkin perusteella. Eipä silti, on melko lailla se ja sama mikä massa kyseessä, sillä Nadal on nyt vahvimmalla alustallaan ja hänen kautensa tärkein vaihe alkaa nyt. Djokovicilla on puolestaan voitot Nadalista myös viime vuoden massakisoista, joten hän ei kumartele saati pelkää Nadalia tuumaakaan. Ei siis edes massalla. Itse asiassa kaksikon mahdollinen finaali jo tässä turnauksessa voisi antaa lopullista suuntaa näiden herrojen keskinäisestä paremmuudesta kesän ja loppuvuoden tärkeimmissä turnauksissa.

Voittaessaan Nadal saisi varmasti hurjan itseluottamusryöpyn, jonka avulla hän saattaisi palata henkiseksi monsteriksi, jolla hän on vastustajiaan aiemmin nylkenyt. Uudet massatappiot Djokovicille voisivat syödä motivaatiota entisestään, sillä nämä massakisat saattavat olla hänen viimeisiä linnakkeitaan, joista tulisi pitää kynsin ja hampain kiinni. Nadalin puoli kaaviosta näyttää kuitenkin huomattavasti vaarattomammalta kuin Djokovicin, joten mahdolliseen finaalikohtaamiseen hän pääsee todennäköisesti suhteellisen freesinä. Veikkaankin vaikkapa juuri tästä syystä, että Nadal ottaa kahdeksannen peräkkäisen mestaruutensa Monte Carlossa. Matkalla finaaliin on oikeastaan vain yksi vaaran paikka. Nicolas Almagro puolivälierissä. Mutta hänkin on pohjimmiltaan liikaa Nadalin tyyppinen massapeluri, jonka Nadal heittää ulos kehästä olemalla yksinkertaisesti kaikessa enemmän tai vähemmän parempi.

Djokovic ratsastaa edelleen viime vuoden hurjalla draivilla ja pelaa halutessaan sellaista seinätennistä, johon kenenkään on vaikea löytää ratkaisua. Lisäksi hän haluaa varmasti täydentää Grand Slaminsä voittamalla Roland Garrosilla, joten alkava massakausi on hänelle varmasti tärkeä eikä motivaatiota tarvitse kaukaa hakea. Garrosin voitolla hän voisi olla ensimmäinen mies sitten Rod Laverin, joka on kaikkien Grand Slam -turnausten hallitseva mestari. Se olisi jo jotain sellaista, mihin edes Nadal saati Federer ei ole pystynyt. Djokovic saattaa vielä hiukan himmailla Montessa, mutta tuskin kuitenkaan enää finaalissa, jos ja kun hän sinne asti selviytyy. Vaaran paikkoja on kuitenkin muutamia, sillä hän kohdannee David Ferrerin ja Andy Murrayn ennen finaalia. Riittävällä motivaatiolla varustettuna hän ei heille häviä. Energiaa voi kulua, mutta turpaan ei tule.

Palataan kuitenkin muodon vuoksi vielä näihin haastajiin. Kuten aiemmin Indian Wellsin aikoihin lupasin, en kirjoita Andy Murraystä mitään ennen kuin mies todistaa meille jotain. Hän pääsi parin luovutuksen siivittämänä lammastelemaan Miamin finaaliin, mutta ei riitä ja se siitä.

Sitten on David Ferrer. Hieno taistelija, urheilija ja varmaan ihminenkin. Mutta. Jokin vaan puuttuu. Onko se kämmen, josta uupuvat ne viimeiset tehot? Onko se pää, joka ei aivan kestä? Vai jotain muuta? Jos Grand Slamin voisi voittaa tehdyllä duunimäärällä, David Ferrer olisi todennäköisesti jo moninkertainen Grand Slam -voittaja. Kuten luonnollisesti niin moni muukin.

Niin ja oliko muita? No ei ollut, joten näin käy:

Puolivälierät:
Djokovic-Ferrer
Murray-Cilic
Tipsarevic-Verdasco
Nadal-Almagro

Välierät:
Djokovic-Murray
Tipsarevic-Nadal

Finaali:
Djokovic-Nadal

Voittaja:
Nadal