Rafael Nadalin tappio viime yönä Alexandr Dolgopoloville oli suuri yllätys, mutta jo ensimmäisen erän aikana alkoi näyttää siltä, että uudempikin
kristallipalloni saattaa olla täysi susi. Oli selviä merkkejä jälleen siitä, että Nadalin kovien kenttien perusongelmat ovat juuri nyt vahvasti läsnä ja tappio on varsin lähellä. Siksi uskalsinkin sijoittaa kymmenesosan pelikassastani Dolgopolovin voittoon ensimmäisen erän loppupuolella kertoimella 3,05.
Isossa kuvassa Nadalin tappio tiivistyi ottelun tasaisesta luonteesta ja muutamista lapsuksista huolimatta niihin tuttuihin kaavoihin, joita viime vuosina on nähty enenevissä määrin. Kovilla kentillä nämä ongelmat kasvavat eksponentiaalisesti.
Kämmen on tietenkin edelleen se Nadalin syömähammas ja ehdoton vahvuus, mutta kovilla kentillä sen hurja kierre ei riitä kattamaan sitä tehovajetta, mikä suorempaa pommia lyömällä saataisiin. Kun samaan aikaan liian spinnin kanssa on liikaa marginaalia, kuten viime yönä, on käsissä ongelma.
Flättiä pommia tulittavat sekä vahvat rystylyöjät pääsevät kurittamaan Nadalia ja ottamaan peliä haltuun viemällä ajan Nadalin kämmeneltä pois tai riepottelemalla tätä pitkin linjoja. Dolgopolov on parhaimmillaan molempia, vaikka profiloituukin monipuoliseksi ja peliään vaihtelevaksi taituriksi, jossain mielessä jopa taikuriksi. Nadalin täytyykin ottaa nyt nähtyä enemmän riskiä kämmenensä kanssa, eikä luottaa liikaa siihen, että metri, ehkä jopa kaksi, rajasta riittäisi tuomaan peliä tarpeeksi kotiin.
Isommat ongelmat liittyvät kuitenkin syöttöön ja rystylyöntiin. En pysty käsittämään sitä variaatiota mikä Nadalin syötössä ja rystyssä eri turnausten välillä esiintyy. Tästä syystä hänen pärjäämisensä ennustaminen on, ainakin minulle, hemmetin vaikeaa. Olkoon tämä myös osaltani vielä lisävalaistusta sille keskustelulle, jota ennakon yhteyteen on mukavasti kertynyt (kiitos siitä, btw!). Nadalin kohdalla lähes mikä tahansa on mahdollista, kuten nyt nähtiin. Viime vuonna 'puskista' tämän turnauksen voittoon, nyt Australian Openin finalistina toisessa ottelussa katsomoon.
Rystyn perusongelma on edelleen sen pituus. Nadalin rystypeli on vaan pitkässä juoksussa liian lyhyttä. Hurja spinni ei rystylläkään riitä kompensoimaan sitä brutaalia voimaa lämärimäisemmän lyönnin takana. Välillä Nadaliltakin tulee toki unelmavetoja rystykrossina nurkkaan, mutta peruspallo rystyltä pomppaa hädin tuskin syöttöruudun takarajalla. Kädet tekevät lyönnissä toki hurjasti töitä ja käsien nopeus on niin ikään kova, mutta tuntuu siltä, että lyönti jää liiaksi juuri käsien varaan, jolloin siitä tulee usein 'vain' tiukka riuhtaisu. Varsinkin lantiokierrosta voisi hakea lisävoimaa lyöntiin, jos jotain haluaisi vielä kokeilla. Rauhallisempaa lyönti-actionia ja kokonaisvaltaisempaa kropan käyttöä, kuten vaikkapa Novak Djokovicin tai Juan Martin del Potron rystyissä.
Edelleen, varsinkin ahdistettuna, Nadal lyö rystyään täysin avoimesta asennosta väkisin väännettynä yläkierteenä. En ymmärrä, miksi Nadal ei käytä näissä tilanteissa alakierrettä. Toisaalta, nyt nähdyn kaltaisilla slice-leijoilla ei kannata lähteä leijonan kitaan.
Muistan kun vielä pari vuotta sitten tuli verrattua Jarkon rystyslice-leijaa Nadalin terävään, purevaan ja matalaan versioon, mutta nyt jälkimmäinen tuntuu olevan muisto vain.
Syöttö on hyvä itseluottamusmittari kenelle tahansa tennistä pelaavalle. Nadalille se on sitä kärkinimistä eniten. Painottoman läpsyn päälle on vaikea rakentaa peliä. Pelaaja ajautuu puolustuskannalle heti syötön jälkeen, eikä se ole kivaa saati voittavaa peliä hyvällekään puolustajalle. Kun syöttö jää elottomana sivalluksena ruudun keskelle, sata metriä joka rajasta, on auttamatta ongelmissa, eikä siinä auta edes vasurin jenga.
Eilistä matsia ajatellessa, ei luonnollisestikaan pidä väheksyä Dolgopolovin ennakkoluulotonta peliä, jolla voitto tuli. Kyseessä on juuri se pelitapa, jolla pelaajat myös kärkinimien takana voivat hätyytellä Nadalia. Se vaatii kuitenkin paljon peliltä, lyönneiltä ja fysiikalta. Dolgopolovilla on selvästi erinomainen kestävyys, mutta myös tarpeeksi tulivoimaiset ja monipuoliset lyönnit, joilla pommittaa ja liikutella vastustajaa. Hänen pelipositionsa oli enimmäkseen lähellä takarajaa ja varsinkin rystypuoleltaan hän haki riskilläkin juuri niitä pommeja, joilla Nadalia horjutettiin kämmenpuolelta. Vahvasti vastaan tulemalla ja noususta lyöntejä ottamalla Nadal joutuu ajanpuutteessa sellaiseen mankeliin, ettei siitä ole oikein ulospääsyä, jos vastustajalla on flow päällä.
Nadal tuntuu olevan jonkinasteisissa vaikeuksissa juuri silloin, kun vastustajalla on loistava rysty tai vasurin kämmen hänen kämmentään vastassa. Yllätystappiot vuoden ajalta Dolgopolovia, Stanislas Wawrinkaa ja Horacio Zeballosta vastaan vaikkapa esimerkkeinä tästä. Eikä homma varsinaisesti helpotu, kun vastustajaksi
tulee ennemmäin tai myöhemmin Novak Djokovic.
Mutta, kuten niin montaa kertaa aiemminkin, Nadal iskenee vielä. Joko täysin puskista tai sitten totutusti taas jo massalla. Pahoitteluni, etten osaa olla tämän tarkempi.
