Hajaheittoja: Wimbledon 2016, osa I

Turnauksen hienoin tarina tähän mennessä on ehdottomasti ollut brittiläisellä Marcus Willisillä. Aavistuksen kroppansa atleettisuudesta tinkinyt tenniskoutsi, joka tyttöystävän patistamana ja tukemana päätti vielä kerran kokeilla tosipelejä ja luopui hetkeksi Amerikan koutsihaaveistaan. Lopputuloksena karsinnoista pääsarjaan, voitto ekalla kierroksella Berankisista ja seuraavaksi bonuksena pääkentälle Federeriä vastaan. Tunne, palo, rakkaus lajiin, kotiyleisö, kokemus! Hienompaa tarinaa saa hakea!

*****

Toinen hieno tarina on luonnollisesti kaikkien odottama Juan Martin del Potron vahva paluu Wimbledoniin. Vähän tätä jo ennakossani ounastelin, sillä Stan Wawrinka ei ole Wimbledonissa vakuuttanut oikeastaan koskaan sen isommin. Iso voitto Delpolle ja nelossijoitetun paikka kaaviossa vie pitkälle. Iso, iso voitto kaikkien vaikeuksien jälkeen.

*****

"How do you sleep?", kyseli jo John Lennon aikoinaan soololevyllään Paul McCartneyltä. Samaa voisi kysyä Novak Djokoviciltä ja Sam Querrayltä. Kun peli keskeytyy ja jää yötauolle kahden erän jälkeen, haastajan ollessa 2-0-eräjohdossa, voi olla, ettei uni ihan ensimmäisenä tartu. Ei kummallekaan. Kerrassaan herkullinen asetelma siis tähän päivään. Kolme voittoerää ei ole mahdoton Djokovicille, mutta tarkkana joutuu nyt olemaan. Tuoksuuko täällä muuten Federerin finaalipaikka?

*****

Välisunnuntai on huomenna historiansa kolmatta kertaa pelipäivä. Sateet ovat jätättäneet aikatauluja ja sunnuntaina on aika ottaa niitä kiinni. Kanavat siis tulille lepopäivänäkin!

*****

Blogisti lomailee tästä eteenpäin reilun viikon Espanjassa, joten turnauksen seuraaminen loman ehdoilla. Palataan asiaan! 

Hajaheittoja Australian Open 2015, osa I

Australian Openin kolmas päivä tarjosi jokaiselle jotakin.

Päivän potilas: Rafael Nadal

Jotenkin ei enää edes yllätä, että jokin on terveydellisesti vinossa. Heikotus? Vatsapöpö? Kramppeja? Huimausta? Joku tai kaikki, you name it. Iso käsi kuitenkin taisteluasenteelle. Käsittämätön jäärä.

Päivän potilas #2: Roger Federer

Ampiaisenpisto? You cannot be serious!!! Kuumuutta ja ampiaisia! Kuulostaa ihanalle.

Päivän potilas #3: Juan Martin del Potro

Ranneleikkaus numero 3 tehtiin tänään. You cannot be serious!!! Pikaista paranemista! Jälleen kerran.

Päivän herrasmies: Tim Smyczek

Antoi viidennessä erässä Nadalin syöttäessä otteluvoitosta tälle uuden ykkösen, kun espanjalainen missasi ensimmäisen jonkun häiriköidessä juuri syöttöhetkellä. Tällaista uheiluhenkisyyttä ei ihan joka päivä näe. Valitettavasti. Nyt kuitenkin nähtiin ja siitä pisteet amerikkalaiselle.

Päivän arrogantti: Bernand Tomic

Erätilanteeksi 1-1 tasoitettuaan kädet ylimielisesti sivuille, olankohautus ja hymähdys kaupan päälle. Jotenkin niin vastenmielistä, vaikka Tomicilta voikin odottaa mitä tahansa. Tämä poikanen tarvitsisi kunnon löylyt ja pian. Toivottavasti jo seuraavalla kierroksella.

Päivän muoti: auts

Varsinkin Nike ja H&M, herätys! Neonvärien sekamelskaa, kauempaa katsottuna aivan kuin leopardityyppistä kuviointia, kukkasia... Mitä? Miksi? Mihin on kadonnut klassinen tennismuoti? Osa pelaajista, Thanasi Kokkinakis etunenässä, näyttää pelleiltä, ilman ensimmäistäkään lyöntiä. Syytän tshekkipelaajia (Berdych&Stepanek). He aloittivat tämän. Joku roti.

Hajaheittoja, Australian Open 2013, osa kaksi

Hajaheitot ovat jääneet vähiin, mutta palataanpa kevyempiin aiheisiin vielä kerran ennen "tosipelejä".

***

Muistatteko taannoisen muotipostaukseni? Ei se mitään. Voit lukea sen vaikka tästä. Se, että juuri tuo kirjoitus ampaisi vajaassa viikossa kaikkien postausteni top-kympiin yllätti totaalisesti, sillä se kertoo myös kaiken oleellisen juuri siitä asiantuntemattomuudesta, jota minulla muotitajun suhteen näköjään on. Nimittäin itse John McEnroe on twitterissä nostanut lyhyet shortsit uudelleen framille twiittaamalla aiheesta kuvan kera. Australiassa on kuulemma puhuttu paljon mm. Berdychin shortseista, jotka kieltämättä ovat aavistuksen lyhyempää mallia kuin vallitseva käytäntö, joten John napautti takaisin. "Minä teille lyhyet näytän." Ja oikeassahan mies on. Joku heitti twiitissään vielä lisää vettä myllyyn ja vaati lyhyitä shortseja äkkiä takaisin. You cannot be serious! 

Kaikesta huolimatta voitte olla varmoja, että muotibloggaamiseni saa jatkoja.

***

@Bojana Jovanovski. #huuto. #kirkuminen. #ärsytys. #ulosajo. #tästäontultavaloppu.

***

Gilles Simon toissapäivänä: täydet viisi erää. Gilles Simon tänään: täysin katkipoikkipuhki. Novak Djokovic eilen: täydet viisi erää (ja viisi tuntia). Novak Djokovic huomenna: ? Näkyykö missään mitään?

***

Toivottavasti katsoit muuten eilen Djokovicin ja Wawrinkan matsin. Potentiaalinen voittaja vuoden matsiksi on ehkä löytynyt. Matsin aikana ja varsinkin sen jälkeen mieleen tuli paljon asioita. Muun muassa se, mitä viikon videossakin nostin esille eli mitenkä kirvelevän tappion kokenut Wawrinka käsittelee tappionsa? Pelaat elämäsi peliä elämäsi paikassa ja laitat leijonaosan ottelusta hallitsevaa täysin köysiin, mutta lopulta häviät. Mielenkiintoista nähdä, masentaako vai motivoiko se miehen, kun paraskaan peli ei riittänyt? Toivotaan ehdottomasti jälkimmäistä, sillä niin käsittämätöntä ja miehekästä peliä Stan meille esitti.

***

Hajaheittoja: Australian Open 2013, päivä 3

Ensimmäisiä hajaheittoja tämän vuoden Openista, olkaa hyvä!

***

Marraskuu 2012. Tali. Lukas Lacko voittaa IPP Openin.
Tammikuu 2013. Melbourne. Lukas Lacko vääntää viisi erää Janko Tipsarevicin (ATP-8) kanssa Australian Openissa.
Marraskuu. 2013. Tali. Sinäkin katsomossa?

***

Ymmärtääkseni Australiassa ollaan toistaiseksi oltu melko siivosti. Baghdatiskin on keskittynyt tänä vuonna käyttämään mailaansa enimmäkseen pallon lyömiseen. Jerzy Janowiczillä oli kuitenkin jo yritystä. Tuon jälkeen oli vielä koputellut mailallaan tuomarituolia ja heittänyt vedet kentälle... Siis juomapullostaan. Vaikuttaakin siltä, että joku sulaa helteessä tosissaan tänäkin vuonna. Se voi olla juuri Jerzy.

***

Ryan Harrison eilen: "I can surprise Djokovic." Ryan Harrison tänään: 6 voitettua geimiä ja kotiin. Se siitä yllätyksestä.

***

Jarkko pelaa huomenna Ivan Dodigia vastaan. Veijarit ovat treenanneet paljon yhdessä ja huhut kertovat, että Ivan ei ole treeneissä saanut Jarkolta erääkään. Numerolappu rinnassa asiat aina hieman muuttuvat, mutta mikään ei horjuta uskoamme Jarkkoon. Ottelu pelataan mitä ilmeisimmin kentällä, jolla ei ole kameroita, joten on tyydyttävä livescore-seurantaan.

***

Ja Twitter-kansalle vielä pakollinen suositus: @UL_eerikainen. Ehdottomasti seurantaan. Mies on ollut Twitterissä ehkä noin kolme päivää ja informoi jo imuroinnistaankin. Loistavien tennistweettien ohella.

***

Eteenpäin!

Hajaheittoja, Roland Garros 2012, osa IV

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Roland Garrosin päätyttyä vielä viimeiset hajaheitot.

***

Rafan itku, tai ainakin kyynelehtiminen, heti matsin päätyttyä. Nadal ja itku samassa lauseessa? Mitä ihmettä, tähänkö ollaan tultu? Nyt uidaan jo syvissä vesissä. Mestaruudet alkavat painamaan selvästi liikaa henkisellä tasolla. Joitakin vuosia sitten näin kävi Rogerille, nyt Nadalille. Enää puuttuu se, että aletaan pillittämään finaalitappioita. Siinä vaiheessa miehessä kuin miehessä on Grand Slamejä jäljellä enää yksi. Korkeintaan kaksi. Pettämätön kyynel-barometri kertoo, että nyt niitä on jäljellä korkeintaan 3-5 kappaletta.

***

Toinen pomminvarma merkki alamäen alkamisesta: pelaajan vaatemerkki lanseeraa mestarille oman logon. Näin kävi Rogerille (RF), näin kävi Tigerille (TW) ja näin on käymässä Nadalille... Toro toro vaan sinnekin.

***

Suuren (?) suosion saavuttanut vasurilla-gallup osoitti lukijoiden asiantuntevuuden: peräti 71 % (12 henkilöä) veikkasi Nadalin kannun oikein. Kolme veikkaajaa ennakoi niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana ollutta Novak Slamiä. Sitten on vielä ne kaksi puusilmää (todennäköisesti Jukka L. ja Kim Ö.), jotka Roger-sokeudessaan veikkasivat Rogerin 17. Grand Slam -voittoa.

Onnittelut voittajille! Palkinnoksi halukkaille blogistin vasurimyllyä hintaan 30 eur/tunti.

***

Turnauksen ja sateiden lomassa näki väkisin mainoksia. Silmiin pisti muun muassa Andre "I hated tennis" Agassi perheineen kellofirman mainoksessa: "It's time to make your dreams come true". Lässyn lässyn ja amerikkahymyt päälle. Why, oh why, Andre? Ihanaa, että aika muuttaa ihmistä, mutta että tenniskapinallisesta tällaiseen lässyttelyyn. Enpä nähnyt 90-luvulla tämän tulevan.

***

Varsin mukavaa, että EM-futis on kaiken tämän jälkeen taas täällä. Vaimokin tykkää :-)

Nyt on kuitenkin hyvä hetki vetää vähän henkeä huipputenniksestä eli nyt vähän futista ja/tai persettä ylös sohvalta ja kentille siitä! Kesäkelit ovat vihdoin saapuneet.

Hajaheittoja: Roland Garros 2012, osa III

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Kisa lähenee loppuaan ja selkeätä kisaväsymystä on jo ilmassa. Miesten puolella mennään lähes täysin (jopa blogistin) käsikirjoitusen mukaan ja naisten puolella kiljutaan siihen malliin, ettei otteluita pysty varsinkaan äänen kanssa katsomaan.

***

Viikonloppuna alkanutta orastavaa kisaväsymystä piristi kummasti mies tai oikeastaan poika, nimeltä David Goffin. Ei se, että poika piti itse Federeriä pihdeissään lähes kaksi erää, vaan se, että tämän Harry Potterin peli oli kaikessa lennokkuudessaan, vaivattomuudessaan ja letkeydessään kertakaikkisen piristävä poikkeus tämän päivän junttaajien joukossa. Kun tähän lisätään vielä Potterin, anteeksi Goffinin, linnunluista rakennettu varsi, jossa mm. hauiksen ympärysmitta lähentelee kolmea senttiä oli tämä balanssitaikuri varsinainen piristysruiske myös visuaalisesti. Näimmekö tenniksen tulevaisuuden? En tiedä, mutta kovasti toivon sitä jo senkin perusteella, ettei kaikkien pelaajien täytyisi olla lipputangon siemeniä syöneitä sähkötolppia. Todella kivannäköistä ja tasapainoista peliä tämä 180-senttinen ja ehkä noin 35-kiloinen Goffin siis tarjoili. Mies pommitti letkeydellään ja ihailtavalla tasapainolla sekä rohkealla pelillään välittömästi ainakin minun suosioon.

***

Entä sitten muut? Roger Federer on voittanut otteluita olemalla Roger Federer. Eriä on hävitty jokaisessa ottelussa, mutta Antti Muurista siteeraten: "eteenpäin on menty". Joka kierrokselta. Tavallaan sääli, että mies joka pelillisesti on kautta aikojen toiseksi paras pelaaja massalla taistelee tänäkin vuonna vain kakkostilasta.

Djokovicin turnauksesta saati tästä kaudesta ei ottane pirukaan selvää ennen semifinaalia tai mahdollista finaalia. Mies vaikuttaa jotenkin väsyneeltä, ajoittain jopa haluttomalta. Pakottamattomien virheiden määrä viime vuoteen verrattuna on silmiinpistävän suuri. Pelin dominointikin alkaa vasta sitten kun on aivan pakko. Tsongalle oli varaa antaa jopa neljä matsipalloa ja Seppillekin hän antoi pari erää eteen. Federerille tuskin voi samaa siimaa semissä antaa.

Ja sitten on vielä Nadal. Aikamoisen musertavaa ylivoimaa. Ajallisesti pelit venyy palloa pompotellessa, tukkaa ja kalsareita korjatessa sekä rajoja putsatessa, mutta eriä ei vastustajille tipu. Tukka hyvin, kaikki hyvin? Ehkä näin, mutta pieniä kysymysmerkkejäkin on. Riittääkö syötön tehot tosipeleissä? Riittääkö pelkkä varma, mutta toisaalta julma, yläkierrehelvetti finaalissa vai vaaditaanko myös kunnon pommitusta jota nyt on nähty vasta hetkittäin? Toki tähän on ollut vielä myös varaa, mutta jo Ferreriä vastaan vaaditaan pientä tasonnostoa aggressiivisuudessa heti ottelun alusta lähtien, eikä vasta sitten kun taululla on selkeä 2-0 eräjohto.

***

Naisten puolella puheenaiheeksi on noussut Sara Errani. Joopa joo. Minä nostan puheenaiheeksi naisten kiljumisen. Ei teinisensaatio Robinille, vaan omille lyönneille. Eikö tälle voisi jo jotain oikeasti tehdä? Ikävää kiljuntaa jopa tuupatessa. Auts.

***

Oletteko muuten odotelleet Roland Garrosilla olleen raportterini matkaraporttia? Hyvä, niin minäkin. Jos tämä patistelu saisi mieheen eloa niin loistavaa. Terveiset siis Hiekkaharjuun! ;)

***

Torstaipäivä kuluu muuten duunin yhteistyökumppanin golf-päivässä. Muut pelaa, mä tutustun lajiin rangella pro:n ja muiden keltanokkien kanssa. Nyt siis vihdoin ja viimein nähdään miten vasuri osuu paljon parjaamaansa istuvaan palloon.

Hajaheittoja: Roland Garros 2012, osa II

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Pakko iskeä vielä kerran median tennisturinointiin. Anteeksi jo etukäteen. Lupaan, että tämä on viimeinen kerta tällä erää.

***

Helsingin sanomien verkkosivu 30.5.2012: "Nadal piti vahvoilla peruslyönneillä otteen itsellään. Bolelli pystyi vajaan kahden tunnin aikana yhteen syötönmurtoon, kun Nadal sortui kaksoisvirheeseen."

Melkoista kuraa maan ykköslehdessä jälleen kerran. Sen verran jutun kirjoittajalle/kääntäjälle/hyväksyjälle, kuka ikinä oletkin, että tenniksessä (tiedäthän lajin, keltaiset suht pyöreät pallot, mailat, 2 tai 4 pelaaja, suorakulmion muotoinen kenttä jne?) syötönmurtoon vaaditaan muutakin kuin yksi kaksoisvirhe. Jotain rajaa nyt. Tuohon seitsemän virkkeen "juttuun" ei olisi paljon vaadittu, mutta vihkoon meni siis sekin.

Eikö muutenkin olisi parempi, että jättäisitte nämä nollainformaation tulosjutut täysin turhalla 'fancy pansy' -briljeerauksella tyystin tekemättä? Mitä järkeä noissa jutuissa tällaisenaan on? Ne eivät anna kenellekään yhtään mitään.

***

Iltalehti sentään vähän petrasi tiistaina, sillä Serenan tippuminen avauskierroksella oli toden totta superyllätys, ("Superyllätys Ranskan avoimissa - tähti putosi kyyneleet silmissä"), toisin kuin se Andy Roddickin ensimmäisen kierroksen tippuminen.

Otsikko siis vähintäänkin jo kohdillaan, mutta jutun sisällössä oli tietenkin melkoinen lapsus: "Williams onnistui voittamaan avauserän, mutta sen jälkeen peli kulki ranskalaisen komennossa ja päättyi hänen voittoonsa 4-6, 7-6 (7-5), 6-3." Huh huh. Tiedoksenne, että toinen erä oli kyllä vielä pretty f***ing far from ranskalaisen komennosta, vaikka toki kuvauksellisesti asian varmasti ilmaisettekin. Williams johti nimittäin tuon erän tie-breakiä jo 5-1 ja oli siis kahden (!) pisteen päässä otteluvoitosta. Ilman jonkin sortin romahdusta ranskatar olisi syönyt patonkia kahden erän jälkeen. 

Mutta voitosta ehdottomasti isot rispektit Virginie Razzanolle! Pelaajalle on aina iso hetki voittaa joku suurista ensimmäisen kerran. Monelta pelaajalta tuo ihanuus jää kokonaan kokematta.

***

Tämän viikon kirjeenvaihtajamme Kim Ö on päässyt turvallisesti kisapaikalle ja ottanut jo tekstiviestitse yhteyttä. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan miehen kuulumisia ja matkaraporttia.

Hajaheittoja: Roland Garros 2012, osa I

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.


Pelit ovat Garrosilla alkaneet. Ensimmäiset hajaheitot, olkaa hyvä!

***

Ranskan avoimissa yllätys: Jenkkitähti putosi avauskierroksella! (Iltalehden verkkosivuotsikko, 27.5.2012)

Hohhoijaa. Kyseessä siis Andy Roddick, maailmanlistan 33. Todellakin, hurja tähti edelleen, joka pelannee parhaillaan uransa viimeistä kautta. Andy siis hävisi Ranskan Nicholas Mahut'lle, joka komeilee sijalla 88. Ok, reilu peli ja numeroiden valossa pienimuotoinen yllätys varmasti. Mutta. Jopa jutussa muistetaan hienosti mainita, että Roddick on voittanut tänä vuonna 17 ottelustaan vain seitsemän. Tämän lisäksi hän on tippunut Ranskan avoimissa ensimmäisellä kierroksella neljä kertaa aiemminkin, eikä ole selvinnyt kuin kerran neljännelle kierrokselle kyseisessä turnauksessa. Eihän tämä iso asia ole, mutta jumaliste, että osaa ärsyttää tällainen otsikointi, jonka pauloihin vieläpä menin ihan 100-0. Luulin oikeasti jo Serenan tippuneen. Joka näköjään tippui juuri tällä sekunnilla! Huomisia otsikoita odotellen...

***

Tapaus Brian Baker. Never heard? Ei hätää, en ollut minäkään, mutta luin hänestä tarinaa Steven Tignorin blogista. Lukekaa tekin. Kannattaa. Kertakaikkisen hurja tarina. Ei siinä mitään, että hän tiputti maanantaina hiipuvan tähden Xavier Malissen muodossa Roland Garrosilla. Eikä siinäkään periaatteessa mitään, että hän oli karsijana Nizzan turnauksen finaalissa viime viikolla. Mutta siinä ja edellisissäkin alkaa jo kummasti olla, sillä nämä olivat 27-vuotiaan amerikkalaisen ensimmäiset pelit tällä tasolla lähes seitsemään vuoteen. Ja tuossa välissähän mieheltä operoitiin muun muassa molemmat lonkat, tyrä, ja lyöntikäden kyynärpäätä pariin otteeseen. Kuka olisi heittänyt jo pyyhkeen kehään? Minä ainakin.

***

Jarkko kohtaa seuraavaksi Murrayn. Pelkään pahaa. Kahden hieman samantyyppisen pelaajan kohdatessa parempi yleensä voittaa. Usein jopa rumasti. Toivotaan, että Jarkon aggressiivisuus pysyy koko ottelun ajan hyvällä ja korkealla tasolla, eikä Jarkko ala passailemaan yhtään. Ei yhtään, eikä missään vaiheessa. Vain silloin Jarkolla on mahdollisuudet voittaa tämä skottikoira. Kämmenmylly pystyyn Jarkko! Tsemppiä!

***

Lisää heittoja luvassa Roland Garrosin aikana. Niitä odotellessa vastaa vaikka oheiseen kyselyyn. Osukaa linjoille!

Hajaheittoja: Monte Carlo 2012

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja sen viereen.

Viime viikolla pallo sai kyytiä Monte Carlon tennisklubilla. Tässä hajaheitot.

***

Nadalin voitto. Ensimmäinen turnausvoitto kymmeneen kuukauteen maistunee hyvältä. Kuten myös kahdeksas (!) perättäinen Monte Carlon mestaruus sekä voitto Djokovicistä. Toki paras Djokovic ei ollut finaalissa(kaan) läsnä. Turnausvoitto lienee Nadalille henkisesti erittäin tärkeä ja viimevuotisen Djokovic -peikon luulisi kutistuneen ainakin vähäsen. 

Pelillisesti Nadalilla ei ollut hirmuisesti syytä huoleen, kun oltiin ja ollaan massalla. Niin sanotut "tusinapelurit" (anteeksi karrikoitu ilmaukseni) kaatuvat lyömällä palloa tarpeeksi kauan kenttään hurjalla tempolla ja ennen kaikkea kierteellä sekä hyvillä marginaaleilla. Hän pelasi koko viikon, finaalia lukuun ottamatta, ikään kuin 70-80 prosenttisella peruspelillä. Tämän uhriksi joutui valitettavasti myös rohkeasti pelannut Jarkko.

Finaalissa selkeästi nälkäisemmän Nadalin syöttö toimi hienosti, joka toi lukuisia "ilmaisia" pisteitä. Myös rysty toimi, vaikkei se edelleenkään vakuuta monipuolisuudellaan saati tehokkuudellaan. Pituutta ja kierrettä oli kuitenkin jo sen verran, ettei se jäänyt ihan namuksi. Lisäksi Nadal sai käännettyä rystyään myös pitkin linjaa sen verran pahana, ettei Djokovic päässyt rankaisemaan siitä omalla rystyllään välittömästi. Ennemminkin Nadal sai näin ohjailtua pelin omalle kämmenpuolelleen, jolla hän pyrki tuttuun tyyliin myllyttämään lyömällä sitä melko läheltä takarajaa. 

Syötön palauttamisessa hän ei edelleenkään hakenut suoria ratkaisuja, mikä massalla on tietysti järkevääkin. Sen sijaan vaan hän vetäytyi entistäkin kauemmas taakse (kts. grafiikka ottelusta Jarkko vastaan) ja lähetti sieltä painavia yläkierrepalloja takakentälle pitäen syöttäjän lyöntikulmat pieninä. Tämä korostui erityisesti Djokovicia vastaan, sillä kukaan ei teloita tällä hetkellä paremmin hyvistä lyöntikulmista kuin numero uno. Nyt tämä melko passiivinen palauttaminen vielä toimi, mutta miten käy Ranskassa tai Wimbledonissa? Ruoholla hän toki palannee lähemmäs takarajaa viime vuoden Wimbledonin tapaan.

Ai niin. Niistä polvivammoista ei Monte Carlossa ollut enää tietoakaan. Nadalin pelit jatkuvatkin heti tällä viikolla Barcelonassa. Ensi viikolla taukoa, sitten Madrid ja heti perään Rooma, viikon tauko ja lopulta vesi kielellä odottamamme Roland Garros. Jos Nadalin polvet kestävät tällaisen massakuormituksen, niin ne todennäköisesti kestävät myös kesän ruohot ja ainakin viikon tai pari syksyisiä kovia kenttiä. US Openin jälkeen kausi lienee ohi. Oli Davis Cupia tai ei.

***

Entäpä Djokovic? Viime viikosta tuli ilmiselvästi turhan raskas hänen isoisänsä keskiviikkoisen menehtymisen vuoksi. Hän pelasi vaikka ajatukset olivat muualla. Voittoja tulee puolivaloillakin ja vieläpä varsin hyvistä pelureista (Dolgopolov, Berdych). Finaalissa hän oli kuitenkin henkisesti jo aivan loppu. Saattoi olla, että hän tyytyi suuremman energia- ja tahtovajeen siivittämänä vain kokeilemaan joitain juttuja, joita voisi viimeistään Garrosilla ottaa käyttöön. Mietin jo lauantaisen semifinaalin aikana, mitä miehen päässä saattoi liikkua, kun hänelle rakasta isoisäänsä haudattiin samaan aikaan toisaalla. Ei missään nimessä helpoin paikka eikä turnauksesta vetäytyminenkään ollut varmaankaan kaukana. Jälkeenpäin ajateltuna se olisi itse asiassa voinut paikallaankin, sillä finaalin toinen erä Djokovicin lukuisine virheineen oli jo niin huonoa peliä, että Nadal sai sen lopulta lahjaksi.

Paljon ei siis tämän kaksikon voimasuhteista voida finaalin osalta sanoa. Jotenkin tämä finaali jäi yksipuolisuudessaan niin torsoksi etteivät numerot anna vielä mitään kuvaa tämän kauden lopullisista massa-asetelmista. Mielenkiinnolla odotamme siis seuraavaa kohtaamista, joka tapahtunee ehkä jo Madridissa. Toki nyt levänneellä Federerilläkin on varmasti oma sanansa sanottavana.

***

Tomas Berdych. En kerta kaikkiaan voi käsittää miten jopa Berdychin kaltainen peluri ei pystynyt voittamaan selvästi vaisua ja henkisesti täysin kypsää serbialaista semifinaalissa, joka vaikutti olleen niin pelillisesti kuin henkisestikin täysin köysissä. Tästäkään miehestä ei tule tuolla päällä varustettuna koskaan Grand Slam -voittajaa. Siinä ei hienot ja tehokkaat lyönnit ei paljon auta. Toki näitä pelaajia on riittänyt kautta maailman sivun.

***

Jarkko Nieminen. Hyvä voitto Stepanekista, mutta Nadalia vastaan hän oli lopulta melko aseeton. Taisteli kuitenkin hienosti ja sai ajoittain iskettyä varsin mallikkaasti Nadalin peliin kiinni. Valitettavasti se ei vain ollut riittävän tasaista ja Nadal otti tarvittavat murrot erien alkuvaiheissa ja kruisaili sitten niiden turvin maaliin saakka. Lopussa Jarkko alkoi ehkä aavistuksen piiputtamaan fyysisesti ja lopulta myös henkisesti, mikä näkyi mm. ajoittaisena roiskimisena ja muutamina huonoina lyöntivalintoina. Mutta kokonaisuudessaan rohkaisevaa peliä Jarkolta. Tsemppiä Barcelonaan! Kristallipallo näyttää vähintään puolivälieräpaikkaa!

***

Flavio Briatore and his entourage. What can I say? Nothing. 

Hajaheittoja: Dubai 2012

Kirjoitussarjassa 'Hajaheittoja' roiskitaan silmät auki asiaan ja varsinkin sen viereen.

Tällä viikolla miesten ATP-kiertue taputeltiin isojen poikien osalta Dubaissa. Hajaheittoja turnauksesta, olkaa hyvä!

***

Pelaajien starttirahat lienee olleen kohdillaan, kun Nadalia ja Ferreriä lukuun ottamatta koko muu top10 halusi pelata Lähi-idässä, vaikka ensi viikolla hakataan palloa "viidennessä" Grand Slamissä Indian Wellsissä. Se on siis Amerikassa ja melko lailla tarkkaan toisella puolen maapalloa. Maanantaina aloitellaan. Aika monen pelurin otteissa olikin pelailun makua.

***

Del Potro on hilaamassa itseään lähemmäksi ja lähemmäksi kärkeä. Itseluottamus kasvaa ja peli paranee viikko viikolta. Pelillisesti hän on jo top5-materiaalia. Kevyesti. Pyyhki Tsongalla lattioita ja haastoi ajoittain Federeriäkin, mutta vielä ei ihan riitä rutiini näistä matseista. Miten muuten voisi tämän tason kaveri hävitä tie-breakin, jota johtaa jo 6-2, vaikka vastassa olisikin Federer? Seuratkaa kuitenkin tätä miestä. Viimeistään syksyllä räjähtää.

***

Djokovicin esitykset jaksavat ihmetyttää. Mies oli haluttoman oloinen, teki virheitä, pelasi passiivisesti, eikä todellakaan näyttänyt mieheltä, joka on vienyt viidestä viimeisestä Grand Slamistä neljä. Eipä siinä toisaalta mitään uutta ole. Eikä ole siinäkään, että ensi viikolla mies on Indian Wellsissä taas täyttä rautaa. Oli Dubaissa vielä lomailemassa. Niin ja rahapussia lihottamassa.

***

Roger pelasi parhaalla tasollaan. Oli selkeästi viikon terävin ja motivoitunein peluri. Lisäksi hänen pelinsä ja taktiikkansa variaatiot hakevat vertaistaan ja finaalin ajoittainen yliaggressiivisuus riisui Murrayn täysin aseista. Verkolle nousut, ajan ottaminen pois skotilta ja pallojen pitäminen lyhyinä oli hienoa katseltavaa taas kerran. Federerin syöttö tekee tällä hetkellä hänen pelaamisestaan todella helppoa. Puolen kentän namuja tulee mukavasti 2-3 per geimi, joista voi lämätä ja/tai jallittaa mielin määrin. Itseluottamus kohdillaan Indian Wellsiä ajatellen. Puhui taas mitä sattuu (mm. parantuneesta puolustuspelistä), mutta todellisuudessa ei joutunut edes kunnon testiin Dubaissa.

***

Ja sitten vielä Andy. Hohhoijaa. Ei oikeastaan mitään uutta itäisten tähtien alla. Henkisesti tärkeä voitto Djokosta semeissä ja kuulemma vielä huonommallakin pelillä, mutta täysin lammas finaalissa Fedeä vastaan. Aloitteet loistavat poissaolollaan edelleen ja Andy tulee raiskatuksi aivan liian usein pelin aikana. Pelaa liian isoilla marginaaleilla, liian paljon keskikaistaa, liian kaukana takarajasta, liian epätasaisella syöttämisellä, liikaa fysiikkaansa luottaen. Tällaisissä otteluissa pitäisi jo näyttää jonkinlaista munaa Andynkin. Näin ei kasva suurkisavoittajaksi. Edelleen siis täysi koulupoika kaikessa tekemisessään. Voisi kuvitella, että tähän päivään mennessä olisi jo pikkuhiljaa tottunut esimerkiksi kameroiden jatkuviin klikkeihin, mutta ei, vaan jaksaa purnata jopa niistä. Se siitä Lendl-faktorista. Aargh.

***

Sheikin istumapaikka. Hienoin näkemäni nojatuoli tenniskatsomossa ikinä. Oli myös ensimmäinen laatuaan. Televisiokuvan perusteella vieläpä varsin mukava.