sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Jälkipelit: Wimbledon finaali 2013 Andy Murray vs. Novak Djokovic

Due to Andy Murray's win at Wimbledon Vasurilla goes English. This time only. Don't worry.

So. Finally. The wait is over. After 813 years we have an English Champion in Wimbledon. Even though, he's not an Englishman, is he? He's a Scot, as you very well know it. Nevertheless, congratulations to all of you my British friends! Cheers!

To the match itself. The quality wasn't the best today, but that does not take anything away from Andy who played very solid and clever match. He didn't even have to perform his best today when Djokovic was a hallow shadow from his usual self. Far, far, far away from the form we saw against del Potro on Friday. And very far from the normal form of his as well.

It actually seemed for the first time in years that Djokovic was not fit for the match. And that's physically speaking. Was he still tired from the Friday's match??? I don't know, but he was off. By miles.

The amount of unforced errors was huge for his game and his serving was surprisingly lame. As well as his offensive game. Very error prone attacking with some serious issues with his volleys and smashes. For the most part it really did not look good at all. Even his movement didn't offer the usual acrobatics nor the speed.  And with his shot selection and his choices he surely seemed to me like he was... tired. That's what we do, but not Djokovic.

The first set and a half was really careful from the pair. Both of them hit with very safe margins as if they were fearing to attack. There could be a reason for it as both of them are such a good defenders and counter punchers. Still I don't get it when Djokovic had for example three possibilities to put the ball away from the net with two (2) smashes and a volley (1), but in the end he was passed by Murray. That's not exactly the picture I have from Wimbledon men's finals in my head.

I wonder what Roger Federer must be thinking at the moment. About those volleys and perhaps about his possibilities in this final. Only if...

The first part of the final was a bit boring to be honest. That level killed all the expectations and the enthusiasm I had beforehand so I decided to clean the house quickly instead. Actually it was my wife. Yes, you are right, as John McEnroe would say "You cannot be serious!!!" but I managed to fool her a bit so of course I saw all the time what was happening and how the momentum changed in middle of the second set.

The third set was a bit similar, but as Andy got going at 2-4 there was only some waiting left really. The level got up a couple of steps while the atmosphere at the Centre Court and at the Henman Hil must've exploded.

A small drama in the last game, which was basically the whole match in one game. Novak really played well only when his back was very heavily against the wall, but it wasn't clearly enough for him today to make the comeback of all the comebacks.

The point leading to the last match point summarized Novak's afternoon very nicely with very poor smash plus volley and bada-bing Andy's passing shot was there.

Game over, mates. We have a new Champion! Andy Murray, ladies and gentlemen! Sir Andy in a few years.

So very well done, Andy Murray. Very well. He handled the pressure and he was really hungry in a right way to take the title home. It wasn't to be an obsession for him as I expected beforehand. Not even with Lendl in his team. This must have meant everything to him (Andy), so it's very interesting to see how he will continue from this. He's a defending US Open champion also, so this could be magnificent end of the year for him if he continues like this.

That's it folks. I'm off to holiday trip, so see you in a few weeks!

Ennakko: Wimbledon 2013 finaali Novak Djokovic vs. Andy Murray

Yllätyksistä huolimatta miesten puolelle saatiin kuin saatiinkin etukäteen ajateltuna melko todennäköinen finaali. Samat herrat punnitsivat toisiaan jo tämän vuoden Australian Open finaalissa, joten voitaneen alkaa puhumaan jo todellisesta rivalrystä. Here we go, Djokovic vs Murray, episode #19 !

Vaikka tämä kaksikko ei maagisuudessaan yllä, ainakaan vielä, vaikkapa Nadal vs Federer -tasolle, on tämäkin varsin mielenkiintoinen taistelupari. Pelaajilla on käytännössä hyvin samantyyppiset pelit, lyönnit ja vahvuudet. Kummatkin ovat lisäksi erittäin fyysisiä pelaajia.

On vaikea sanoa, mihin nämä herrat toistensa suhteen iskevät, toisin kuin vaikkapa kaksikon Nadal&Federer kohdalla. Ottelu tuleekin ratkeamaan melko varmasti pään kestävyyteen, eikä niinkään tiettyihin pelillisiin lyöntikaavoihin.

Se, miten Andy käsittelee kotiyleisön ja aiemmat finaalitappiopaineet voi näytellä jonkinlaista osaa tai olla näyttelemättä. Vain se on varmaa, että Andyllä on hurja nälkä juuri tämän Grand Slamin voittamiseen. Toivottavasti nälkä ei ole liian suuri, ettei tekeminen puuroudu pakkomielteen mukana, kuten miehen mentorille taisi juuri tämän turnauksen kanssa käydä. Väliin jätettyjä Ranskan avoimia, oman takapihan nurmikenttiä ja niin edelleen.

Jotenkin näkisin, että Djokovicin onkin henkisesti helpompaa lähteä tähän otteluun. Alla on hyviä voittoja edellisiltä kierroksilta ja muistissa on varmasti myös tuo tammikuinen Australian Open -finaali sekä tietysti aiemmat voitetut Grand Slam-voitot, myös Wimbledonista. Ja kun on jo niin paljon voittanut, ei ole ikään kuin "pakko" voittaa, mikä saattaa tietyllä tapaa helpottaa pelaamista tai ainakin otteluun valmistautumista. Toisaalta se saattaa myös syödä aavistuksen motivaatiota ja nälkää, mutta Djokovicin kohdalla moisesta ei kannata tällä kertaa puhua. Nälkä (tai hulluus) on ollut nähtävissä hänen voittotuuletuskatseissa liiankin selvästi.

Haukotus, eikö Djokovickin voisi olla joskus vain liikuttunut tai iloinen voiton jälkeen...

Pelillistä kontrastia veijareiden välille on vaikea löytää. Semifinaalien perusteella voi kuitenkin olla, että Djokovic pyrkisi hieman enemmän painottamaan Murray'n kämmenpuolta, kun taas Murrayn voisi kuvitella painottavan enemmän Djokovicin rystyä. Syötön ja palautusten osalta arvioni mennee kutakuinkin tasan, ehkä syötöstä johtuen kuitenkin 55-45 Djokovicille, kun taas pelin monipuolisuudessa näkisin tilanteen samassa suhteessa Murray'n eduksi. Aikamoista nyanssien hakemistahan tämä näin ajatellen on.

Fysiikkaankaan tämä ottelu ei ratkea, vaan molemmat jaksavat painaa tämän kanssa vaikka viikon.

Voisi melkein lyödä muuten vetoa, että tänään pelataan historian pisin Wimbledon-finaali tietämättä (ja tarkistamatta) sen paremmin, kenellä se ennätys on. 

Vaikka kyseessä on loppuottelu, väittäisin että semifinaaleihin verrattuna molempien pelaaminen helpottuu siinä mielessä, että molemmat saavat pelata enemmän omannäköistään peliä. Ihan del Potron tai Janowiczin kaltaista pommitusvaaraa ja/tai rytmittömyyttä ei nyt siis ole. Pelaamisessa onkin nyt selvästi enemmän rytmiä ja sen tuomaa "helppoutta", joka puristaa molemmista varmasti kaiken briljanssin ja ennen kaikkea atleettisuuden ulos. Pitkiä palloja ja hurjia hakuja nähdään siis paljon. Nopeimmasta alustasta huolimatta.

Moni uskoo varmasti jo nyt, että jälleen nähdään "epic final, man!" Itse pelkään Lontoon maratonia. Toisin sanoen juoksukisaa, jossa magiikka jää brutaalin fyysikan alle 100-0.

Summatakseni, Djokovic vie 3-2 ja itkettää Murray'tä brittien silmien alla jälleen kerran katkerasti: 7-5, 4-6, 6-3, 6-7, 9-7. Parempi pää ratkaisee.

Päätänkin tällä kertaa The Verven osuviin sanoihin: cause it's a bittersweet symphony this life...

torstai 4. heinäkuuta 2013

Ennakko: semifinaalit, Wimbledon 2013

Jåå-å. Solsidanin jälkeen onkin hyvä lähteä arpomaan huomisia miesten semifinaaleja. Hyvää, ellei peräti loistavaa, viihdettä sekin. TJEU.

Kun pakkaa viime viikolla sekoitettiin sekä miesten että naisten puolella oikein urakalla, niin jotenkin olisin toivonut, että miestenkin puolelle tähän vaiheeseen olisi saatu enemmän niitä, joilla Grand Slam -voittoa ei vielä ole. Eipä siitä nyt tietysti kaukana oltu, että vähintään puolet olisivat olleet slämittömiä, mutta Fernando Verdascon peli ei aivan kestänyt maaliviivalle saakka. 

Tuttu tunne viime päiviltä myös itselle, mutta siitä enemmän myöhemmin. Ehdottomasti ehkä.

Semifinaali 1: Novak Djokovic vs. Juan Martin del Potro

Ensimmäisenä kehään nousee mielestäni edelleen suurin ennakkosuosikki Novak Djokovic ja polvivaivainen Juan Martin del Potro. Herrathan kohtasivat viime vuonna olympialaisten pronssiottelussa, jossa del Potro otti ainakin minun yllätykseksi mitalin. Olipa hän vähällä tiputtaa jopa Roger Federerin finaalista, mutta jatkogeimeissä Roger vei lopulta omansa.

Tämän ottelun juoni ja kulku on kuitenkin selvä, jos del Potron polvi vie hänen pelistään jotain pois, käytännössä siis liikettä. Djokovic on pelannut ja varsinkin syöttänyt todella vakuuttavasti tähän saakka. Hurjinta lienee se, että pienellä tason tiputtamisellakin hän olisi silti suosikki tässä ottelussa.

On lähes silmiinpistävää kuinka hänen voittamisensa vastustajan kenttäpuolelta tarkasteltuna vaikeutuu samalla kun tilanne tiukentuu. Voisi väittää, että hän voittaa paljon olemalla Novak Djokovic, mutta onhan hänen pelinsä niin robottimaista kuin olla voi, että sopii yrittää myös itse. Ei mikään tietenkään ilmaiseksi kenellekään tule. Vaikeaa on tuollaista tempoa ja varmuutta ylläpitää paikassa kuin paikassa.

En sano, että del Potro olisi Djokovicille suupala huomenna, mutta Djokon voittaminen vaatii luonnollisesti täydessä iskussa olevaa del Potroa sekä hänen unelmapeliään, jota on kyllä kieltämättä hienoa seurata. David Ferreriä vastaan heti ottelun alussa tapahtunut pahan näköinen kaatuminen ja jo teipatun polven vääntyminen aiheutti hänen pelissään aggressiivisuuden lisäyksen, että sitä oli kerrassaan nautinnollista katsella. Varsinkin ne ottelun kaksi viimeistä pistettä ja pisteet päättäneet kämmenwinnerit olivat jotain tajunnan toiselta puolelta. Puhdasta kultaa. Magiikkaa.

Sitä vaaditaan myös huomenna ja paljon. Pelkään, että del Potron polvi ei ole kunnossa ja tämä menee Djokovicille hyvin samantyyppisesti kuin Berdych-matsikin. Alussa näennäisesti tiukkaa, mutta sitten Djokovic laittaa lisää kaasua ja vie lopulta selvästi erin 3-0 (7-5, 6-3, 6-2). Vain Djokovicin totaalinen romahdus ja viime vuoden haamut sekä del Potron unelmatykitys vievät tämän neljän tai viiden erän kautta del Potrolle.

Semifinaali 2: Andy Murray vs. Jerzy Janowicz

Jep. Tämän puolen kaaviosta piti olla kolmen nimen osalta kiveen hakattu, mutta mitä nähtiinkään? Puolalaisten keskinäinen kvartsi Nadal-Federerin sijaan. Erittäin tervetullutta sanon minä. Edelleen.

Jotenkin puolivälieräkoosteet nähtyäni - pelasin siis itse samaan aikaan toisaalla - tuli mieleen, että vanha kunnon Andy "koira" Murray is back. Mutta. Mestarit selviytyvät jatkoon huonollakin pelillä. Ei ole aina kyse parhaasta pelistä, vaan siitä miten hyvin pelaa huonona päivänä, kuten sanonta kuuluu. Juuri sitä tarjoili Murray Verdascolle, jolla oli kieltämättä elämänsä mahdollisuus päästä jopa Grand Slam -finaaliin. Harmi homma, sillä vasureille Verdascon silmiä hivelevät lyönnit suorastaan lämmittävät sielua. Harmi, että pää ei ole välttämättä täysin balanssissa lyöntien kauneuden kanssa.

Oli miten oli, tuo ottelu antoi osviittaa Andyn pelistä ja mahdollisista paineista. Ne ovat peliä lukuun ottamatta hurjat. Jos Andy ei tuosta paranna, niin povaan tähän jopa yllätystä ja Jerzy Janowicziä jatkoon. Ok, tämä on hänen ensimmäinen hurja testinsä tässä kisassa, mutta kertakaikkisen ennakkoluuloton tappaja-asenne sekä järjetön syöttö voi siivittää vielä vaikka mihin. Voi ehkä kuulostaa hurjalta, mutta jos tässä ottelussa jompikumpi vapisee, niin sen täytyy olla Andy kotiyleisöpaineineen.

Paineita varmasti luo myös tähän asti kisojen paras syöttäjä Janowicz. Ei ole helppoa päästää rytmiin, jos toinen pommittaa valtaisaa syöttöä ja ratkoo marjat verkolta tai puolesta kentästä pois kuljeksimasta. Siinä ei auta edes Andyn vikkelät kintut. Janowiczin tämän hetkisestä tekemisestä huokuu nyt sellainen tappajameno, että ainut pysäyttävä tekijä on joko oma pää tai jonkun unelmapeli.

En siis tiedä olenko hullu, mutta uskon Janowicziin ja hänen hermoihinsa kuin vuoreen ja povaan tätä hänelle erin 3-1 (6-4, 6-3, 6-7, 7-5).

Så där. Vi ska se hur går det.