torstai 4. heinäkuuta 2013

Ennakko: semifinaalit, Wimbledon 2013

Jåå-å. Solsidanin jälkeen onkin hyvä lähteä arpomaan huomisia miesten semifinaaleja. Hyvää, ellei peräti loistavaa, viihdettä sekin. TJEU.

Kun pakkaa viime viikolla sekoitettiin sekä miesten että naisten puolella oikein urakalla, niin jotenkin olisin toivonut, että miestenkin puolelle tähän vaiheeseen olisi saatu enemmän niitä, joilla Grand Slam -voittoa ei vielä ole. Eipä siitä nyt tietysti kaukana oltu, että vähintään puolet olisivat olleet slämittömiä, mutta Fernando Verdascon peli ei aivan kestänyt maaliviivalle saakka. 

Tuttu tunne viime päiviltä myös itselle, mutta siitä enemmän myöhemmin. Ehdottomasti ehkä.

Semifinaali 1: Novak Djokovic vs. Juan Martin del Potro

Ensimmäisenä kehään nousee mielestäni edelleen suurin ennakkosuosikki Novak Djokovic ja polvivaivainen Juan Martin del Potro. Herrathan kohtasivat viime vuonna olympialaisten pronssiottelussa, jossa del Potro otti ainakin minun yllätykseksi mitalin. Olipa hän vähällä tiputtaa jopa Roger Federerin finaalista, mutta jatkogeimeissä Roger vei lopulta omansa.

Tämän ottelun juoni ja kulku on kuitenkin selvä, jos del Potron polvi vie hänen pelistään jotain pois, käytännössä siis liikettä. Djokovic on pelannut ja varsinkin syöttänyt todella vakuuttavasti tähän saakka. Hurjinta lienee se, että pienellä tason tiputtamisellakin hän olisi silti suosikki tässä ottelussa.

On lähes silmiinpistävää kuinka hänen voittamisensa vastustajan kenttäpuolelta tarkasteltuna vaikeutuu samalla kun tilanne tiukentuu. Voisi väittää, että hän voittaa paljon olemalla Novak Djokovic, mutta onhan hänen pelinsä niin robottimaista kuin olla voi, että sopii yrittää myös itse. Ei mikään tietenkään ilmaiseksi kenellekään tule. Vaikeaa on tuollaista tempoa ja varmuutta ylläpitää paikassa kuin paikassa.

En sano, että del Potro olisi Djokovicille suupala huomenna, mutta Djokon voittaminen vaatii luonnollisesti täydessä iskussa olevaa del Potroa sekä hänen unelmapeliään, jota on kyllä kieltämättä hienoa seurata. David Ferreriä vastaan heti ottelun alussa tapahtunut pahan näköinen kaatuminen ja jo teipatun polven vääntyminen aiheutti hänen pelissään aggressiivisuuden lisäyksen, että sitä oli kerrassaan nautinnollista katsella. Varsinkin ne ottelun kaksi viimeistä pistettä ja pisteet päättäneet kämmenwinnerit olivat jotain tajunnan toiselta puolelta. Puhdasta kultaa. Magiikkaa.

Sitä vaaditaan myös huomenna ja paljon. Pelkään, että del Potron polvi ei ole kunnossa ja tämä menee Djokovicille hyvin samantyyppisesti kuin Berdych-matsikin. Alussa näennäisesti tiukkaa, mutta sitten Djokovic laittaa lisää kaasua ja vie lopulta selvästi erin 3-0 (7-5, 6-3, 6-2). Vain Djokovicin totaalinen romahdus ja viime vuoden haamut sekä del Potron unelmatykitys vievät tämän neljän tai viiden erän kautta del Potrolle.

Semifinaali 2: Andy Murray vs. Jerzy Janowicz

Jep. Tämän puolen kaaviosta piti olla kolmen nimen osalta kiveen hakattu, mutta mitä nähtiinkään? Puolalaisten keskinäinen kvartsi Nadal-Federerin sijaan. Erittäin tervetullutta sanon minä. Edelleen.

Jotenkin puolivälieräkoosteet nähtyäni - pelasin siis itse samaan aikaan toisaalla - tuli mieleen, että vanha kunnon Andy "koira" Murray is back. Mutta. Mestarit selviytyvät jatkoon huonollakin pelillä. Ei ole aina kyse parhaasta pelistä, vaan siitä miten hyvin pelaa huonona päivänä, kuten sanonta kuuluu. Juuri sitä tarjoili Murray Verdascolle, jolla oli kieltämättä elämänsä mahdollisuus päästä jopa Grand Slam -finaaliin. Harmi homma, sillä vasureille Verdascon silmiä hivelevät lyönnit suorastaan lämmittävät sielua. Harmi, että pää ei ole välttämättä täysin balanssissa lyöntien kauneuden kanssa.

Oli miten oli, tuo ottelu antoi osviittaa Andyn pelistä ja mahdollisista paineista. Ne ovat peliä lukuun ottamatta hurjat. Jos Andy ei tuosta paranna, niin povaan tähän jopa yllätystä ja Jerzy Janowicziä jatkoon. Ok, tämä on hänen ensimmäinen hurja testinsä tässä kisassa, mutta kertakaikkisen ennakkoluuloton tappaja-asenne sekä järjetön syöttö voi siivittää vielä vaikka mihin. Voi ehkä kuulostaa hurjalta, mutta jos tässä ottelussa jompikumpi vapisee, niin sen täytyy olla Andy kotiyleisöpaineineen.

Paineita varmasti luo myös tähän asti kisojen paras syöttäjä Janowicz. Ei ole helppoa päästää rytmiin, jos toinen pommittaa valtaisaa syöttöä ja ratkoo marjat verkolta tai puolesta kentästä pois kuljeksimasta. Siinä ei auta edes Andyn vikkelät kintut. Janowiczin tämän hetkisestä tekemisestä huokuu nyt sellainen tappajameno, että ainut pysäyttävä tekijä on joko oma pää tai jonkun unelmapeli.

En siis tiedä olenko hullu, mutta uskon Janowicziin ja hänen hermoihinsa kuin vuoreen ja povaan tätä hänelle erin 3-1 (6-4, 6-3, 6-7, 7-5).

Så där. Vi ska se hur går det.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti