lauantai 24. joulukuuta 2016

Joulukalenteri #24: Vuoden parhaat

Tuttuun tapaan jouluaaton luukusta putkahtaa esiin vuoden parhaat 2016!

Vuoden paras: Andy Murray.
Ykkönen on aina ykkönen. Tasaisuudellaan omaa luokkaansa tänä vuonna ja kun taso on varsin kova, niin ykköspaikka on ansaittu. Niin blogin kivikovalla listalla kuin ATP-rankingin piikissäkin. Lue lisää luukusta yksi.

Vuoden ottelu: Novak Djokovic vs. Juan Martin del Potro, Rion olympialaiset
Laadullisesti yhtä upeita otteluita nähtiin varmasti tänä vuonna muitakin, mutta draamaltaan ja pelillisiltä asetelmiltaan tämä oli mielestäni vuoden hienoin ottelu. Djokovicin paineet näkyivät, eikä mies yltänyt parhaaseensa, sillä kyseessä oli kenties serbin paras mahdollisuus voittaa olympiakulta. Ottelun jälkeen molemmat kyynelehtivät. Eri syistä. Tästä vielä aiheesee blogin jälkipeleissä.

Vuoden piste: Kontinen/Peers vs. Lopez/Lopez, ATP World Tour Finals
Varsinkin suomalaisittain katsottuna tätä parempaa pistettä ei nähty. Huh huh, vieläkin hengästyttää! Tsekkaa piste tästä.

Vuoden comeback: Juan Martin del Potro, Davis Cup-finaalissa
Hieman perinteestä poiketen nostan vuoden comebackiksi del Potron nousun 0-2-tappioasemasta otteluvoittoon Davis Cupin finaalissa, jolla Argentiina tasoitti voitot 2-2:een. Oli samalla Delpon ensimmäinen nousu uralla 0-2 lukemista voittoon. Sanoisin, että hyvään paikkaan osui tuo nousu.

Vuoden shokki: Novak Djokovicin tappio Sam Querraylle Wimbledonissa
Katselin ottelua sivusilmällä polttavan auringon alla Espanjassa uima-altaan reunalla. En uskonut Djokovicin tappioon ennen viimeistä pistettä. Ottelu saattaa jäädä historiaan Novak Djokovicin alamäen alkupisteenä.

Vuoden eläköityjä: Lleyton Hewitt
Ikinuoren ikitaistelijan viimeinen ottelu nähtiin Australian Openissa. Upea ura, jota säesti kaksi Grand Slamia ja maailman ykkösranking, mutta sitten tuli muuan Roger Federer kuvioihin.

Vuoden potilas: Roger Federer
Ikä ei tule yksin sveitsiläisellekään. Se tulee vammojen kanssa. Viimeinen kausi lähdössä liikkeelle?

Vuoden sykähdyttävin hetki: Henri Kontinen ja John Peers, ATP World Tour finaalien voitto
Uskomaton suoritus ja saavutus! Loppukauden hurja vire vei parin upeaan lentoon, joka kruunautui Lontoossa finaalivoittoon.

Vuoden valmentaja: Mikael Tillström
Tehnyt Gael Monfilsista varteenotettavan pelaajan myös isoissa kisoissa. Jälleen mestarinäyte ruotsalaisesta valmennustaidosta. Tillström tulee Good to Great-akatemiasta, kuten Stan Wawrinkan valmentaja Magnus Norman.

Vuoden antifashion: Adidaksen seeprat
Ei, ei ja vielä kerran ei. Jos tenniskentällä ei toimi leopardikuvio, niin ei siellä toimi kyllä seeprakuviointikaan. Herrat Dominic Thiemin, Alexander Zverevin ja ei niin yllättäen Tomas Berdychin johdolla näyttivät Roland Garrosilla lähinnä leijonien paisteilta ja sitä he vielä käytännössä olivatkin.

Vuoden nolous: Nick Kyrgiosin käytös
Tämän listan kestomenestyjä, nyt jo toista kertaa palkinnon saajana. Suurin este tämän lupaavan aussin tiellä Grand Slam-voittoon on poika itse. Maksaa oppirahoja, mutta oppiiko mitään koskaan? Auttoiko loppuvuoden penaltti mitään?

3 kommenttia:

  1. #25 unohtui tässäkin joulukalenterissa: Vuoden nousijaksi nimitän Raonicin. Hän paransi rankingiaan kuluneen vuoden aikana ehkä eniten viime vuoden lopusta #14:sta #3:een. Pudotti sitä siis noin 80 %.

    Siihen nähden joulukalenterin #23 vähintään pilkallinen ilmaisu ("...raonicien...") ansaitsee ison moitteen. Kukahan siellä ykköspaikalla vuoden päästä onkaan, jos sama meno jatkuu....

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentista, Anonyymi!

    Totta, että Raonic teki hienon nousun ja olisi voinut ansaitakin vuoden nousija -tittelin, mutta edellisvuosi (kausi 2015) oli loukkaantumisten värittämä, joten pieni varaus siitä rajulle nousulle. Käväisi kuitenkin jo nelosrankingissä viime vuonna.

    "Pilkallinen" ilmaisuni oli tarkoituksellinen niputus "ynnä muihin", sillä vaikka ovat kaverit timantinkovia pelureita, niin se viimeinen puristus on Grand Slam-voittoon saakka on jäänyt tekemättä. Raonic ei kuitenkaan ole enää "uutta" sukupolvea, sillä hän on juuri täyttänyt jo 26 vuotta, kun tuoreet haastajat selvästi nuorempia. Raonic tullee voittamaan niistä muutamista niputtamani porukan Grand Slameistä muutaman, mutta sitten lienee jo muiden aika. En usko, että Raonic voittaisi jatkuvasti esim. Djokovic/Murray/Nadal/Federer-nelikkoa, muuten kuin näiden vanhenemisen (ja/tai loukkaantumisten) kautta, mikä selittää osin tuota tämän vuoden nousuakin. Hänellä on iso pelitapa, mutta lopulta aika monotoninen, joka elää ja kuolee syötön mukana. Silloin mitataan usein pään kestävyyttä, josta en ole vieläkään aivan vakuuttunut. Isoille miehille usein Grand Slamien kuorma ennen finaalia liikaa ja muutenkin loukkaantumiset jatkuva vaara näille jäteille.

    Ensi vuoden piikissä on vielä kerran Djokovic. Katso luukku #8 ja odota ensi kauden ennakkoa, joka ilmestyy vuodenvaihteen jälkeen! Palataan silloin asiaan.

    VastaaPoista
  3. Esim. todella kovasti hehkuttamaasi Thiemiin verrattuna Raonic ei ole kolmeakaan vuotta vanhempi; käytännössä siis samaa sukupolvea. En usko tämän pystyvän ajamaan ohi Raonicin ensi vuonna ja GS-voittokin on tietysti paljon lähempämä Raonicia kuin Thiemiä, luulisin.

    Ei näitä ihan makuasioina mielestäni voi pitää!

    VastaaPoista