Vuoden ykkönen on itseoikeutetusti Andy Murray. Yksi Grand Slam, yksi olympiakulta, ensimmäinen lapsi, ATP-finaaliturnausvoitto sekä vuoden lopun ykkösranking.
Kisa ykköspaikasta kesti käytännössä kauden ensimmäisestä pallosta viimeiseen. Murrayn voittaessa kauden viimeisen pallon, sinetöi hän samalla kuolemattomuutensa olemalla järjestyksessään 17. vuoden lopun ykkösrankingin saavuttanut pelaaja.
Murrayn ykköspaikasta ja hänen valtakaudestaan tuli kirjoitettua laajemmin jo marraskuussa, kun mies kärkeen kipusi. Postausta kirjoittaessa toivoin, että mies kruunaisi ykköspaikkansa vielä tärkeällä voitolla Novak Djokovicistä ja juuri sen hän kauden viimeisellä hetkellä tekikin. Voitossa oli tietynlaista symboliikkaa ja ajoitus ei olisi voinut olla parempi. Nyt asiaan ei jäänyt mitään jossiteltavaa.
Ilman Djokovic-voittoakin ykkösranking olisi toki ollut oikeutettu, vaikkakin tappio serbille olisi vienyt Djokovicin vielä hetkeksi keulille. Tasaisuudessaan Murray oli kuitenkin kauden paras, eikä sijaa selittelyille nyt siis löydy.
Ilman Djokovic-voittoakin ykkösranking olisi toki ollut oikeutettu, vaikkakin tappio serbille olisi vienyt Djokovicin vielä hetkeksi keulille. Tasaisuudessaan Murray oli kuitenkin kauden paras, eikä sijaa selittelyille nyt siis löydy.
Teoriani edelliskauden Davis Cup-voittajien menestyksekkäästä seuraavasta kaudesta kävi jälleen toteen. Britit juhlivat viime vuonna ja argentiinalaiset viime viikonloppuna. Olisiko siis ensi vuonna Juan Martin del Potron unelmakausi, joka jatkaisi onnistunutta paluukautta numero kolme? Jäämme innolla odottamaan!
No mutta, niin tai näin, Murrayn perheen huiman vuoden kruunaa velipoika Jamien ykkösranking nelinpelissä. Tämä on tietysti vain väliaikaista, sillä Henri Kontinen ja John Peers juhlivat piikkipaikkaa ensi vuonna!
