Hurja nousu tälle tasolle on tapahtunut johdonmukaisesti viimeisten kausien aikana. Pitkään vaikutti siltä, että Jarkko Niemisen jälkeen maamme tennistähtitaivasta uhkaisi täydellinen pimeys, mutta tyhjiötä ei ole tarvinnut kauaa surra, kun saamme nauttia jälleen maailmanluokan pelaajasta maailmanluokan tuloksineen.
Tällä kaudella jälki on ollut nousujohteista loppuvuotta kohden kiihtyen. Turnausvoittoja tuli kauden aikana eniten koko nelurikiertueella (7). Seuraava askel suoritustasossa on käytännössä miesten nelinpelin Grand Slam-voitto. Ei yhtään enempää, mutta ei oikeastaan yhtään vähempääkään. Odotukset ovatkin tulevaa vuotta ajatellen maksimaaliset.
Nelinpelissä marginaalit ovat usein hyvin pieniä, mutta loppukaudesta pari Kontinen-John Peers oli lähes lyömätön, mikä kertoo paljon parin tasosta. Kun marginaalit kääntyvät kerta toisensa jälkeen heille, ei kyse ole enää sattumasta. Pelaaminen ja varsinkin mentaliteetti on timantinkovaa, eikä itseluottamus vapise, mikä näkyi erityisen hyvin juuri kauden finaaliturnauksessa.
Pari sai yhteistyönsä kauden edetessä upeasti toimimaan ja mikä parasta, parissa riittää pelotetta vuosikausiksi, mikäli kemiat vain toimivat jatkossakin. Moni neluripari on, kuten muissa medioissa on jo monesti mainittukin, ikääntymässä, joten potentiaalia tässä parissa on vaikka mihin.
Ensi kaudella tilanne on kuitenkin täysin uusi ja pari lähtee kaikkiin turnauksiinsa yhtenä suurimmista suosikeista, jonka kaikki haluavat voittaa. Siitä huolimatta, aika isoille teoille on nyt oikea ja rauta sopivan kuumaa.
