maanantai 17. huhtikuuta 2017

Ennakko: Monte Carlo 2017

Pääsiäisen herkuttelun jälkeen olo on kirjaimellisesti sellainen, että voidaan puhua massakauden avauksesta myös kotisohvilla. Virallisesti se avataan kuitenkin Monte Carlon tennisklubilla tällä viikolla, joten tässä ennakkoa!

Niin, edessä todellakin on vajaa kaksi kuukautta massakautta ja ennakkoon ajateltuna tulossa on yksi herkullisimmista punaisen murskan kausista moniin vuosiin, kenenkään vire ei massan näkökulmasta Monte Carloon saapuessa ole mitenkään ylivertainen.

Roger Federer skippaa tämän vaiheen kaudesta ymmärrettävästi kokonaan Ranskan avoimia lukuun ottamatta, mikä ei tullut isona yllätyksenä varmasti kenellekään. Päätähtäin on nyt Wimbledonissa, jonka mestari haluaa voittaa vielä kerran kenties enemmän kuin mitään muuta. Turha riskeerata kroppaa raaoilla massaväännöillä nyt. 

Rafael Nadalin alkukausi on monista kovien kenttien finaalitappioista huolimatta ollut lupaava ja kun nyt siirrytään hänen parhaalle alustalleen, ovat odotukset kovemmat kuin vuosiin. Edelleenkin otteissa on kuitenkin ollut tietynlaista heiluntaa niin henkisesti kuin pelillisestikin, joten todistettavaa riittää massallakin. Tämä voi tietysti tuoda painetta, jonka prosessointi olisi hyvä hoitaa voittamalla pois. 

Voittaminen olisikin espanjalaiselle nyt äärettömän tärkeää. Ranskaa ajatellen ja oikeantasoista itseluottamusta sanoisin, että joku näistä massa-Masterseista hänen on aivan pakko voittaa, mieluiten vaikkapa kaksi. Ilman armotonta tappaja-nadalia Nadal ei Roland Garrosia enää voita. "Puolivaloilla" pelaava Nadal ei enää ole riittävä peloite kenellekään. 

Monte Carlosta hän hakee jo kymmenettä mestaruutta, mutta kaavio on luonnollisesti massallakin nykyisin haastava. Samalla puolen ja tarkemmin semifinaalikurssilla löytyy mahdollisesti se pahin kaski eli Novak Djokovic, jonka paluusta Davis Cupin kautta massalle olikin jo edellispostauksessa puhetta. Toteutuessaan tuo olisi tietysti herkullinen kohtaaminen, joten toivotaan parasta, että tämä taistelu saataisiin nähdä jo tällä viikolla. Heikosta alkukaudestaan huolimatta väittäisin, että kotikylässään pelaavan Djokovicin aiheuttamat haavat ovat espanjalaiselle ehdottomasti ne kivuliaimmat, sillä niitä on tullut myös kovassa paikassa massalla. Henkiset suoritustasot tuossa ottelussa kertoisivat paljon tästä asetelmasta.

Andy Murray teki viime viikolla pikaisen paluun Federerin vieraana Sveitsissä 'Match for Africa'-näytösottelussa halliolosuhteissa (!), jonka Federer melko kliinisesti voitti. Vaikka ottelussa oli monilta osin läpsyttelyn makua, ei Murrayn syöttäminen kyynärpäävamman jäljiltä vakuuttanut. Hurjasti saa skotti kakkossyöttöään parantaa, ettei häntä teurasteta Monte Carlon massoilla pystyyn. Vähän onkin sellainen kutina, että myös Andyn seuraava iso tähtäin on Wimbledonissa. Massakauteen tuskin on ladattu isompia menestyspaineita. Kaavio ei ole alussa pahin mahdollinen, mutta yllätystappion vaara on vahvasti läsnä alusta saakka. 

Muutenkin kaavio on tietysti täynnä mielenkiintoisia nimiä ja kysymyksiä:

- Mihin katosi upean alkukauden pelannut Grigor Dimitrov?
- Mitä Stan Wawrinka saa aikaan massalla?
- Onko Dominic Thiem pelannut itseään jo tässä, hänelle kauden tärkeimmässä, vaiheessa kautta piippuun?
- Mitä tekee Marrakechin massakisan juuri voittanut Borna Coric? Entä finaalissa ollut Philipp Kohlschreiber?
- ja niin edelleen ja niin edelleen...

Näihin saadaan vastauksia siis jo tällä viikolla, joten hyvää massakautta kaikille! Sipsit ja kokikset esiin!

Niin ja vielä se tärkein eli kristallipallon kajo:

Puolivälierät:
Kohlschreiber vs Coric
Wawrinka vs Tsonga
Nadal vs Dimitrov
Djokovic vs Thiem

Välierät:
Coric vs Wawrinka
Nadal vs Thiem

Finaali:
Wawrinka vs Nadal

Voittaja:
Nadal.

lauantai 15. huhtikuuta 2017

Novak Djokovicin paluu

Novak Djokovic teki viime viikonloppuna voitollisen paluun kentille Davis Cupin ottelussa Espanjaa vastaan. Peli oli ensimmäinen sitten Indian Wellsin, jonka jälkeen hän vetäytyi kyynärpäävammaan vedoten Miamin turnauksesta.

Ymmärrän, että Djokovic haluaa peliä alle, sillä alkuvuonna sitä ei ole liiaksi kertynyt, mutta sitä en täysin ymmärrä, että mies menee näin pian, aina hankalan kyynärpäävamman jälkeen, pelaamaan Davis Cupia, kun mikään pakko ei todellakaan ollut. 

Outoutta lisää se, että kyseinen DC-ottelu pelattiin kovilla kentillä, kun massakausi alkaa toden teolla ensi viikolla Monte Carlossa. Siitäkin huolimatta serbi halusi siis pelata nyt.

Kyynärpäävamman vakavuudesta ei sivullinen voi tietenkään muuta kuin spekuloida, mutta edelleen uskon, että henkiset vammat ovat tällä hetkellä vakavampia ja mies haki hyvää fiilistä Davis Cupin kautta. Ei siinä tietenkään mitään väärää ole, mutta vahva on se tunne, että Djokovic ei vieläkään ole sellaisessa iskussa pään osalta mihin viime vuosina on totuttu.

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Maria Sharapovan paluu

Maria Sharapova palaa doping-pannastaan kilpakentille tasan kahden viikon kuluttua Stuttgartin turnauksessa ja hän tekee sen villin kortin turvin. Myös muutamat muut turnaukset ovat antamassa venäläiselle villiä korttia suoraan turnausten pääsarjoihin.

Kuulen rahan puhuvan, mutta siitä huolimatta en voi ymmärtää, miten tämä on mahdollista. Ensin huijaat, jäät kiinni, saat ja kärsit rangaistuksen, jonka jälkeen tietä takaisin huipulle tasoitellaan ja autetaan tällä tavoin. 

Miksi Sharapova ei joudu samalle viivalle esimerkiksi näihin turnauksiin karsivien pelaajien kanssa? Miten tämän annetaan mennä läpi naisten WTA-kiertueella?

Ymmärrän kyllä Sharapovan entisen pelitason, saavutukset ja ennen kaikkea markkina-arvon, mutta kuka sanoo, että pelitaidot paluun tässä vaiheessa edellyttäisivät suoraa paikkaa pääsarjassa? Tai että pahoin kolhiintunut brändi kiinnostaisi yleisöä entiseen tapaan?

Faneja Marialla varmasti vieläkin riittänee, mutta mielestäni ainut selkärankainen teko Sharapovalta olisi systemaattinen kieltäytyminen villeistä korteista ja turnausten karsintoihin osallistuminen. Arvostuksen rippeitä saisi ainakin rahtusen lisää, jos Sharapova osoittaisi aavistuksen nöyryyttä nyt.

Pelkäänpä, että sitä ei nähdä.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Henri Kontinen. Number One.

Kuva puhuu puoletaan. Upeaa, Henri! Vasurilla.com ja Tenniskoulu Topspin onnittelee!!!



Hyviä tekstejä aiheesta Urheilulehdessä ja Ylellä. Nautitaan niistäkin!

lauantai 1. huhtikuuta 2017

Nick Kyrgiosin taakka

Viime yönä pelattu, välittömän klassikkostatuksen saanut ottelu Roger Federerin ja Nick Kyrgiosin välillä oli kieltämättä yksi kauden parhaista ellei peräti paras. Kolme upeaa tiebreak-erää kahden tulikuuman ja huipputasoillaan yli kolme tuntia hakanneiden pelaajien välillä oli upeaa katsottavaa. Voittajaksi selviytyi jännittävien vaiheiden jälkeen Federer, mutta yhtä hyvin voittaja olisi voinut olla Kyrgios. Vai olisiko?

Ottelu oli monessa mielessä Kyrgiosille vaikea, sillä mies taisteli käytännössä kolmea vastustajaa, Federeriä, itseään ja yleisöä vastaan.

Federeriä vastaan mies taisteli urhoollisesti, eikä jäänyt periaatteessa paljoakaan jälkeen, mutta siitä huolimatta ottelu paljasti selvästi missä Kyrgios on Federeriä vielä perässä. Aloitetaan siis näistä.
Syötönpalautus on vielä liian kevyttä kauraa ainakin Federerin pommituksessa. Liian usein Kyrgios vain sutaisee palautuksensa, välillä toki hirmuaikaisin ottaen, Rogerin kenttäpuoliskolle, mutta nämä namut, leijat sekä peruspalautukset vailla isompaa tarkoitusta Federer pommitti seuraavasta lyönnistä joko läpi tai sen verran painavina, että australialainen joutui heti puolustusasemiin, eikä sieltä tätä Federeriä voiteta.

Toinen iso asia mitä Kyrgiosin tulee kehittää on miehen rysty, joka ulkoisesti muistuttaa hieman Jo-Wilfried Tsongan lyöntiä. Ihan samalla tavalla se on myös melko kykenemätön tekemään miehen pelistä riittävän tuhoisaa, sillä rystypuolelta riittävää pelotetta ei ole. Ei voiman eikä pelin viemisen kantilta katsottuna. Federerin huimasti parantunut rysty syö näitä, välillä jopa nostoja muistuttavia rystylyöntejä, välipalaksi kiertokämmenestä puhumattakaan, jota sveitsiläinen käyttää upean ja kevyen liikkeensä kautta juuri nyt erittäin paljon. Painoton tai kulmaton rystypelaaminen mahdollistaa tämän.

Kolmas pelillinen jälkeenjäänti on jatkuvan paineen luominen. Välillä australialainen passivoituu liiaksi ja peli jää tyhjästä läväyttelyn, käytännössä ison riskin, varaan. Onhan nollatilannetapot toki näyttäviä, mutta aktiivisempi peli kentän sisäpuolelta ei hyvästä tatsista huolimatta ole Federerin tasolla, ei edes lähellä. Siinä kun Kyrgios tyytyy ohjaamaan kentän sisäpuolelta puolivolleytyyppisiä lyöntejään lähinnä nurkkiin, Federer käytännössä tappaa niitä ja tarvittaessa jopa matalalta. Askel on tauon aikana keventynyt ja liike on satumaisen kevyttä. Kyrgios tappaa palloja periaatteessa vain lantion ja sitä korkeammalta tasolta ja jalkatyössä on välillä jopa laiskuutta.

Syöttö sen sijaan on jo suurelta osin vertailukelpoinen sveitsiläisen kanssa ja erityisesti kakkossyötön variaatiot aiheuttavat vastustajille hankaluuksia. Syötön nopeus vaihtelee ja välillä kakkossyöttönä tuleekin uskomattomia, ehkä jopa aavistuksen älyttömiä ykkössyöttötykityksiä.

Juuri tuossa piilee myös se henkinen taistelu itsensä kanssa, mitä tulisieluinen Kyrgios tuntuu vieläkin käyvän. Milloin vetää flow'lla ja milloin järjellä. Ei saisi olla niin, että aina näihin tilanteisiin vaaditaan aivan äärimmäistä flow'ta. Eilisessä ottelussa mies otti pariin tilanteeseen jättisuuren riskin ja oli osittain jopa näiden riskien syytä, että mies hävisi ensimmäisen erän niin kuin hävisi. Kaksoisvirhe tiebreikin lopussa on aina lahja. Varsinkin, jos sitä vetää riskillä yli kahtasataa. Samaa voisi sanoa niistä vähän tarpeettomista näytösottelulyönneistä, joita mies edelleen viljelee. Tuntuu ja näyttää hyvältä, mutta esimerkiksi Federer saa näistä vain lisävirtaa ja kuittaa tilanteet seuraavilla lyönneillään esimerkiksi ässinä kuten eilen.

Suurelta osin Kyrgios pelasi kuitenkin kypsän ottelun ja oli ottelussa hyvin mukana myös mentaalisesti. Kyrgios osoitti kovaa päätä roikkumalla taipumatta mukana, kun omissa syötöissä riitti työtä, kun samaan aikaan toinen pitää syöttöjään minuutissa. Muutama ärripurri ja jupina siellä täällä tuli kuumassa illassa molemmilta, mutta ottelun lopullista ratkaisuhetkeä Kyrgiosin pää ei enää kestänyt.

Tilanne oli kolmannen erän tiebreakissä 5-4 Kyrgiosille, jolla oli kaksi omaa syöttöä tuoda matsi himaan. Ensimmäisessä pisteessä Federerin takarajalle suuntautuneen lyönnin äänekäs katsoja huusi ulos, jolloin australialaisen paketti hajosi käytännössä siihen (What a f**k??? Shut the f**k up!!!). Tilannetta ei tietenkään pystytty enää uusimaan, joten ymmärrettävästi Kyrgios menetti malttinsa täysin, mikä ei tietenkään jo aiemmin avoimesti Kyrgiosille buuanneelle yleisölle mennyt sellaisenaan läpi. Seuraavaan pinnaan tulikin tupla, jonka perään Federer ponkaisi hyvän syötön siivittämänä finaaliin.

Tässä tullaan lopulta siihen kolmanteen taisteluun, johon Kyrgiosin on tulevina vuosina totuttava. Koskaan ei varmastikaan ole helppoa mennä pelaamaan Federeriä vastaan, joka on yleisön suurin suosikki kaikkialla, mutta asiaa ei varsinaisesti auta australialaisen taannoiset kusipäisyydet, joita yleisö ei nopealla aikataululla unohda. Ei vaikka otteet olisivat kuinka hurjia. Paras esimerkki tästä lienee Novak Djokovic nuoruusepisodeineen ja niiden tuomine vaikeuksineen ison yleisön suosioon pääsemiseksi, vaikka mies tekeekin brändikirkastusta monin eri keinoin.

Kyrgiosille tuli nyt äärimmäisen tiukassa paikassa valitettavan ikävä episodi ikävine sivumakuineen, joka maksoi tälle paljon. Mahdollisesti jopa voiton. Kyrgiosia kävi itse asiassa vähän jopa sääliksi, vaikkei sympatiat hänen edesottamuksiinsa kovin korkealla ole viime vuosina olleetkaan.
Tätä taistelua on nyt siis vain käytävä. Paras lääke taakan karistamiseksi on tietysti eilisenkaltaiset peliotteet, mutta tie on siltikin pitkä. Tulisuutta saa tietenkin olla, mutta epäurheilijamaisia episodeja tämä projekti ei enää kestä, ei yhtäkään.