perjantai 19. heinäkuuta 2019

Jälkipelit: Wimbledon 2019

No niin, vajaa viikko sulateltu eli on jälkipyykin aika! Perinteiset jälkipelit tulevatkin siis tässä, olkaa hyvä!

Aivan kuten turnaus- ja finaaliennakossa ennakoitiin, niin Novak Djokovic otti Wimbledonissa lopulta omansa. Roger Federerin rooli finaalin häviävänä puoliskona oli jossain määrin odotettu, mutta tapa jolla tappio tuli, oli äärimmäisen karu. Finaaliottelu kuvastaakin tennistä lajina äärimmäisen upeasti, mutta samalla myös inhorealistisen ärsyttävästi. Taivaan ja helvetin väli on joskus hiuksenhieno ja nyt se todella oli sitä.

Paljon on finaalin jälkeen nostettu esiin niitä ottelun statistiikoita, jotka kieltämättä näyttävät pähkähulluilta ottelun tulokseen nähden. Federer voitti mm. enemmän pisteitä ja breikkipalloja, mutta tärkein tilasto tenniksessä on edelleen ja aina ottelun lopputulos. Ei tennis ole koskaan ollut pisteiden tai breikkien keräämistä, tärkeiden ja aivan erityisesti sen viimeisen pisteen voittamista. Matka siihen voi olla hyvin moninainen, kuten finaalissa nähtiin. Tennisottelun voi voittaa voittamalla huomattavasti vähemmän pisteitä kuin vastustaja, varsinkin viisieräisessä ottelussa. Paras kolmesta -otteluiden osalta tuli muutama vuosi sitten jopa leikillään laskettua tuo piste-eron maksimi.

Mutta takaisin otteluun. On aivan varmaa, että Federerin matsipallot viidennen erän jatkogeimeissä ja vieläpä omissa syötöissä aiheuttavat ja lisäävät tuskaa Federer-leirissä. On aina äärimmäisen kivuliasta hävitä omien matsipallojen jälkeen, eikä se tunne varmastikaan helpompi ole, jos ne ovat olleet Grand Slam -finaalin ratkaisuerässä. Vaikka tappio nyt tulikin, niin ei ole paljonkaan, mitä Federer olisi voinut tehdä finaalissa toisin. Hän ei isossa kuvassa tehnyt juuri mitään väärin. Hän syötti hyvin, palautti hyvin ja vei peliä hyvin omilla aseillaan, joten periaatteessa vain se voitto jäi uupumaan.

Nyt jos koskaan se olisi vieläpä ollut otettavissa, sillä Djokovic ei ollut parhaimmillaan. Hänen pelinsä aaltoili pahemmin kuin pitkään aikaan, mikä saattaa antaa uskoa kaikille kilpaveljille lähitulevaisuudessa, mutta palataan tähän myöhemmin. Federerkin varmasti ymmärsi tilaisuutensa ainutlaatuisuuden. Vaikutti itse asiassa jopa siltä, että hän vaistosi sen isosti jo ottelun aikana, sillä mentaalisesti myöskään Federer ei ollut nyt kovimmillaan. Mihin katosi esimerkiksi ykkössyötöt tiebreakien ja matsipallojen aikana? Hyvin moni ratkaisupiste käynnistyi hänen kakkosellaan, jolloin hyvä palauttaja Djokovic, sai mahdollisuuden roikkua mukana.

Toki hurjan varovaista oli viidennen erän puolivälissä myös Djokovicin peli. Marginaalit jäivät aivan liian isoiksi ja kun kummassakin päädyssä paineet ymmärrettävästi tuntuivat, niin ajoittain aloitetta hakevan pelaajan karkeat virheet johtivat jopa siihen, että pallolle ei uskallettu tehdä mitään. Erän loppua kohti tultaessa peli toki jälleen vapautui tappion välttämisestä voiton hakemiseen.

Mentaalisesti tämän match-upin vahvempi pelaaja Djokovic oli kuitenkin lopulta vahvempi. Tästä on nimenomaan tenniksessä usein kyse. Itseluottamus on jännä juttu. Jos tiedät olevasi niskan päällä, ajattelet olevasi parempi pelaaja. Tämä tuo rauhaa ja turvaa tekemiseen, sillä toisen täytyy jollain tasolla ylittää itseään koko ajan. Kuten jo aiemmin sanoin, Federer varmasti aisti mahdollisuutensa keskinkertaisen Djokovicin voittamiseksi, mutta paineet söivät tätä tekemistä, eikä Djokovickaan tehnyt toisaalta voittamistaan Federerille helpoksi. Ratkaisevilla hetkillä, selkä seinää vasten, Djokovic oli todella hyvä ellei jopa erinomainen. Juuri niin tyly, kun hän tylyimmillään on. Usein hän on sitä pidempiä jaksoja, mutta nyt ne ratkaisevat hetket riittivät.

Iso kuva tästä eteenpäin tulee olemaan hyvin mielenkiintoista seurattavaa.

Miten tästä toipuu Federer? Varmasti 20 Grand Slamiä lämmittää, eikä hän tästä mitenkään masennu, mutta isohkon särön tämä hänen itseluottamukseensa varmasti jättää. Tämä oli muuten jo 24. kerta kun Federer häviää ottelun, jossa hänellä oli ottelupalloja ja varmasti kerta oli yksi kivuliaimmista. Entä voittaako hän enää koskaan Djokovicia isolla stagella? Djokovic teki viimeistään nyt Federerille federerit ja pelin selväksi. Tätähän Federer teki vuosikaudet roddickeille, nalbandianeille ynnä muille, jotka eivät koskaan nousseet tätä enää uhkaamaan. Sanon edelleen, että Federer voi voittaa Grand Slamin vain, jos hänen ei tarvitse kohdata Djokovicia. Samaan aikaan on kuitenkin kovasti vahvistumassa se tunne, että Federerin Slamit on sittenkin kenties nyt nähty. Ehkä. Ehdottomasti ehkä. No, ei mennä siihen nyt.

Entä Djokovic? Tai Rafael Nadal? Kisa Grand Slam-voittojen määrästä käy kuumana ja se voi alkaa näkymään lisäpaineina otteluissa, kun tilastoja on mahdollisuus laittaa uusiksi.

Djokovicin peli on parhaimmillaan hurjaa, mutta aivan mahdoton kuva miehen pelistä ei Wimbledonissa jäänyt ja kuten aiemmin sanoin se voi jopa antaa uskoa haastajille. Peliä katsellessa tuli varmasti monelle kilpaveljelle tunne, että tuohon minäkin pystyn. Nämä voivat olla heikkoja, mutta isossa kuvassa jopa ratkaisevia signaaleja, sillä paineet ne näyttäisi olevan Djokovicillakin. Tämä on haastajien hyvä tiedostaa. Samaan aikaan on toki muistettava, ettei Djokovicin pelistä jäänyt dominoiva kuva viime vuonnakaan, vaikka silloinkin mies voiton Wimbledonista otti. Sen jälkeen hän on kuitenkin voittanut neljästä Grand Slamistä nyt kolme ja viidestä viimeisestä Grand Slamistä siis neljä. Onhan se hurja saldo. Kun Federer majailee neljän Slamin päässä (ja Nadal enää kahden), niin aikamoinen urakka tuossa on tietysti vielä jäljellä, mutta kaikki vaikuttaisi kuitenkin olevan mahdollista, jos vaan pää ja otteet kestävät.

Rafael Nadal on kiistatta massalla paras, eikä hän huono kovilla tai nopeammilla alustoillakaan ole. Mutta. Uudessa Nadalissa on kuitenkin iso dilemma. joka hänen täytyy ratkaista nopeasti. Hänen hyvään nopeiden kenttien peliinsä ei juuri nyt pääse kovin moni kiinni, mutta Federer ja Djokovic pääsevät. Tämä aggressiivisempi peli pelaa molempien kohdalla heidän pussiinsa ja on juuri sitä peliä, missä tämä kaksikko on Nadalia yksinkertaisesti parempi. Voittaakseen esimerkiksi Djokovicin kovilla kentillä täytyy Nadalin ylittää itsensä todella rajusti. Toki niin täytyy ylittää kaikkien muidenkin, mutta asetelma muistuttaa nyt paljon asetelmaa Federerin ja Djokovicin välillä.

Katseet kääntyvätkin nuoriin. Wimbledonissa oikeastaan kukaan heistä ei onnistunut, mutta tämä voi mennä vielä "oudon" alustan piikkiin, sillä nurmikokemus on vielä kovin vajavaista näihin 30+ -sankareihin nähden.

Kausi on kääntymässä kuitenkin loppua kohden ja alusta vaihtuu erityisesti nuorten kannalta helpompiin koviin kenttiin. Vanhat pelaajat alkavat väkisinkin tuntea kauden rasituksia kropassaan. Kauden viimeisessä Grand Slamissä, US Openissa, nuorille olisikin täydellinen paikka iskeä vaisun Wimbledonin jälkeen vastapalloon ja ottaa esimerkiksi 2-3 semifinaalipaikkaa. En pidä sitä juuri nyt ollenkaan mahdottomana. Virtaa, taitoa, päätä ja lopulta myös mahdollisuuksia on. Nyt ne täytyy vain käyttää. Tervetuloa kovat kentät!

1 kommentti:

  1. Kyl täsä Blogis ollaa välil nii metäs huhhuh. 4-5 vuo takaperin Federer Nadal kaksikko liputetti jo ulos grand slameist ja mittää oppineen ni taas. Ja Rogeri ny vaa oli parempi vaik kui olis serbi lasit pääs tuijottan pelii.

    VastaaPoista